1-5 (Sinetti)

1

Haluan nousta kukkulalle ja katsoa
korkean muurin taakse jäävää kaupunkia.

2

Haluan murtaa portin, sinetin.

3

Haluan kuljettaa sormiani portin ja muurin kohokuvioilla,
taidokkailla kaiverruksilla ja lukea kuvat.

4

Haluan tietää millainen tie johtaa kysymyksiin ja vastauksiin,
millaisia sanoja käyttämällä pilven takaa tulee esiin aurinko.

5

Haluan tietää miten kuollut maailma eroaa elävästä.

1-2 (Kirkkaus)

1

Kirkas maailma
kuin kristalli
kuin mieli
kuin valon koskettamat kasvot
sormet
vartalo
kirkkauden
kauneuden
kamppailu
voitto.

2

Vesi virtaa kasvoillani,
kirkas raikas vesi
kirkastuneilla kasvoillani,
kunnes avaan silmäni ja katson maailmaa
veden läpi
kirkkain silmin.

1-5 (Valo, aurinko)

1

Aurinko pakottaa meidät nostamaan pressua
ja katsomaan esineitä jotka luulimme kätkeneemme
elämämme loppuun saakka.
Aurinko pakottaa meidät elämään uudestaan
voittomme ja tappiomme hetket.

2

Aurinko saa meidät muistamaan.

3

Aurinko valaisee ikkunat ja huoneet
joiden asukkaille lukeminen ja kirjoittaminen
on todellisempaa kuin mikään muu.

4

Aurinko valaisee ruusut ja saa kukat aukeamaan
entistä enemmän, silmämme näkemään punaista.

5

Aurinko saa meidät avaamaan silmämme,
herättää silmissämme uinuneen valon.

1-8

1

Kepit, tulitikut, sytyttimet.
Majat, linnat, palatsit.

2

Loputon etsintä.
Loputtoman etsintä.

3

Etsimme täyttä paikkaa, tiheää metsää
jonka muuttaa tyhjäksi, aukioksi,
ja jolle pystyttää palatsi.

4

Etsimme maasta lapiolle paikkaa.

5

Etsimme sopivaa seinää jota vasten laittaa lapiomme
ja jonka varjoon voimme itse asettua lepäämään.

6

Seinät on pystytettävä itse.

7

Etsimme lehtien sakean kerroksen alle
kätkeytynyttä maata.

8

Etsimme itseämme.

Runot, 2.5.2010

Huomautus: alla on julkaistu kaikki yhden päivän aikana, 2.5.2010, kirjoittamani runot. Niitä selventää lyhyt kirjoitus, jonka löytää Merkintöjä-blogista. Runoja ei ole juurikaan editoitu.

--

1

”Marraskuun äkkisynkkä ilta,
aivan liian aikaisin laskeutuva pimeys,
hehkuu ja hohtaa keskikesän loputonta valoa,
laskemattoman auringon juhlaa.”

(Olli Sinivaara – Valonhetki)

2

Sama maisema, jonka ainoa väri on pitkään ollut valkoinen,
onkin eräänä aamuna vihreä.

3

Sama aurinko, joka on kirkkaalta taivaalta paistaessaankin tuntunut kylmältä
onkin eräänä aamuna lämmin.

4

Eilen melkein sykkimästä lakannut sydämeni
sykkii tänään kiihkeästi,
eilen vilusta värissyt ruumiini onkin tänään lämmin.

5

Muistan valon,
ohimeneviin hetkiin kiteytyneen lämmön
ja pitkän tien joka johtaa aina sinne missä on valoa ja lämmin.

6

Muistan kahvikuppiin hitaasti liuenneet sokeripalat,
huoneet valaisseen auringon ja elämän lämmön.

7

Tunnen hitaasti lähestyvän pimeyden ja kylmyyden
ja osaan iloita hetkestä ja siitä että talvi on kaukana.

8

Sama aurinko, eri valo.

9

Valo on voimakkaimmillaan juuri ennen sammumistaan,
aurinko on aina voimakkaampi tänään kuin eilen.

10

Selkeitä hetkiä on vähän.
Selkeys laskeutuu huoneisiin
kun palatsi on puhdistettu viimeistä nurkkaa myöten
ja esineet kiiltävät,
kun yleisö on istuutunut paikoilleen
ja kun uudelta näyttävästä pianosta soitetaan
tuttu ensimmäinen sointu.

11

Työn jälkeinen selkeys.

12

Musiikin jälkeinen selkeys.

13

Nopea katse, jonka soittaja ja kuuntelija vaihtavat,
sivulta sormiin, sormista pianoon,
pianosta ilmaan, ilmasta korviin
ja korvista aivoihin siirtyvä musiikki.

14

Kun palatsin ikkunat avataan
ulkona ei enää näykään tuttu talvinen maisema
vaan kesäinen kauneus,
kanaalit ja kanaaleissa hiljaa lipuvat gondolit,
kuuluu hiljainen laulu.

15

Kun palatsin ikkunat avataan
kirkas ja tunkkainen ilma yhdistyvät,
pölyhiukkaset leijailevat ilmassa
ja me hengitämme uutta ilmaa.

16

Palatsi on niin valtava
että metsä on sen yksi huone,
leveä ja korkea holvi.

17

Metsän ja rakennuksen holveissa kaikuva
unohtumattoman kaunis musiikki
ja musiikkia kuunteleva
ja musiikkia soittava
henkeäsalpaavan kaunis nainen.

18

Täydellisen musiikin jälkeiset kaiut,
kaikujen jälkeinen täydellinen hiljaisuus.

19

Luonto avautuu niin monena vihreänä kerroksena
että joka askeleella huomaan uusia sävyjä ja vivahteita,
että joka askeleen jälkeen olen aiempaa rikkaampi.

20

Vihreä saa kävellessäni uusia sävyjä
oksien välistä pilkahtelevasta auringosta
ja pimeästä joka elää varjoissa,
metsässä jossa on molempia
ja aukiolla jossa on pelkkää valoa.

21

Lumihuippuiset, kaukaa katsottuna siniset ja valkoiset vuoret
tulevat lähemmäksi
ja niin lähelle, että voi aloittaa kiipeämisen
ja matkan.

22

Kaipaan korkeutta, kaipaan hiljaisuutta.

23

Kaipaan täydellisen musiikin jälkeistä
korkeaa hiljaisuutta.

24

Tässä metsässä talotkin on tehty puusta.
Tässä metsässä taloillakin on juuret.

25

Pitkälle alkavaan vuoteen jatkuva,
kaikki aistit turruttava pimeys
jonka luvataan päättyvän,
josta on luvassa vapautus aamuna
joka kerran noustuaan ei pääty koskaan.

26

Kuljen melkein umpeen kasvaneella polulla
ja olen viimeinen joka näkee kulkea.

27

Kuljen melkein umpeen kasvaneella polulla.
Se on täynnä pudonneita,
kiiltäviä, kosteita ja värikkäitä lehtiä
ja joiden läpi kulkiessani näen.

28

Vasta maahan painautuneet ja vielä luettavissa olevat jäljet.

29

Vasta maahan painautuneet ja vielä luettavissa olevat jäljet
ovat hieroglyfejä, pitkään tulkitsematta pysyvää kirjoitusta
joita vasta samaan suuntaan kulkeva voi tulkita.

30

Vasta maahan painautuneet ja vielä luettavissa olevat jäljet
pitää lukea kiireettä, olla sekoittamatta hauraita jälkiä.

31

Jokainen kivi voi olla avain,
jokaisen kiven näkymättömiin jäävälle puolelle
voi olla kaiverrettu muinainen kirjaimisto,
avain pitkään salaisuudeksi jääneen tekstin tulkitsemiseen
ja uuden elämän alku.

32

Eräänä aamuna ei enää valkoinen aamu
vaan keltainen.

33

Eräänä aamuna ei enää talvi vaan kevät.

34

Eräänä aamuna tunne voimasta
jota yhä korkeammalle kohoava aurinko
levittää jäseniin ja mieleen,
jäseniin ja mieleen pysyvästi jäävä tunne valosta
kun aurinko on laskeutunut ja valo on poissa.

35

Eräänä aamuna tieto kaikesta kirjoitetusta sekoittuu
toiveeseen kaikesta kirjoittamattomasta,
kirjat alkavat liikkua itsestään
ja kirjahyllyn lukuisat tyhjät paikat alkavat täyttyä.

36

Eräänä aamuna kynä alkaa liikkua itsestään.

37

Eräänä aamuna kaikki on enää kiinni itsestä.

38

Eräänä aamuna lipaston kaikki lokerot ovat järjestyksessä,
paperit ja kynät ovat hyvässä järjestyksessä työpöydällä
ja odottavat vakaata kättä, ensimmäistä mustaa kirjainta.

39

Ilmassa leijailee poltettujen puiden ja paperien tuoksu.
Lämpö leviää hitaasti,
kestää kauan ennen kuin suuri palatsi on lämmin.

40

Paljaiden puiden ympäröimänä
alan miettiä vihreyttä ja sitä miten kaikki oli vielä hetki sitten:
kukkivat puut, kukkiva maa.

41

Hajoamaisillaan olevaa paperia tulee lukea varovasti,
vanhan ihmisen hajoamaisillaan olevia kasvoja.

42

Vesi huuhtoo rannalle päätyneitä kotiloita,
taakse jätettyjen ruumiiden kuoria.
Sinä synnyt ja synnyt uudestaan
kunnes eräällä kerralla, sattumalta,
et enää olekaan sama.

43

Kesä tulee koko ajan lähemmäksi,
sen voi melkein haistaa ja nähdä
nuppuun puhkeavissa lehdissä,
mullasta työntyvissä kasveissa,
lintujen laulussa,
muurahaispesissä ja mehiläiskennoissa
jotka vähitellen heräävät eloon.

44

Pian on aika kerätä koko loppuvuoden kypsyneet valo ja hunaja,
työntää kätensä mehiläispesään,
kääntää kasvonsa kohti aurinkoa
ja olla valmis.

45

Ihmisiä on jo enemmän kuin puita
mutta lopussa puita on enemmän kuin ihmisiä.

46

Kuluu vuosisatoja,
kuluu vuosituhansia
ja valo on silti sama.

47

Kesä on aina sama
vaikka kuluisi vuosisatoja,
vaikka kuluisi vuosituhansia
ja me muuttuisimme.

48

Vuodet ovat samoja,
valo ja lämpö ovat aina samoja
vaikka ystävät ja rakkaat muuttuisivat tuntemattomiksi
emmekä enää ajattelisi heitä,
näkisi heidän kasvojaan
ja kuulisi heidän kutsuvan.

49

Kukat syntyvät yhä uudestaan ja uudestaan,
niille on annettu uudelleensyntymisen lahja.

50

Kukat kuihtuvat ja jättävät kauneutensa taakse.

Maa on luotu viljeltäväksi

(Esimerkkiruno kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Maa on luotu viljeltäväksi.
Ihminen, jotta hän tuottaisi jälkikasvua.
Istuttaminen voidaan suorittaa joko syksyllä tai keväällä.
Kevätistutus on meillä kuitenkin aina varmin.
Mutta jos se välttämättömistä syistä on toimitettava syksyllä,
pitää sen tapahtua aikaisin,
sillä vuosien saatossa ihminen vanhenee ja kuihtuu.
Mikään päivä jonka hän jättää taakseen ei koskaan palaa.

Unessa

1

Unessa kaikilla oli kasvot.
Valveilla kaikki käyttivät naamioita
ja valehtelivat.

2

Unessa kaikki puhuivat kielillä.
Valveella kukaan ei osannut puhumaani kieltä.

3

Unessa naamiot heitettiin suuriin pinoihin ja poltettiin.
Liekit nousivat korkealle,
kaupungin asukkaat kerääntyivät lämmittelemään.
Valveilla paloivat asukkaiden tuomat kirjat.

4

Unessa kaikki kantoivat kainalossaan kirjaa.
Valveilla kukaan ei tunnustanut viisautta.

5

Unessa kaikki vastaantulijat hymyilivät.
Valveilla kadut olivat tyhjiä ja ihmisissä asui pelko.

TALKING TO MY GENERATION

Ennen vettä oli enemmän
sodat käytiin nyrkein ja iskulausein
nyt nyrkit ja lauseet on laskettu
rauhan merkiksi,
mutta vesi ei riitä
duuni ei lopu

ennen kitaralla voitiin pelastaa
kokonainen sukupolvi, enää
nyt se riittää mainoskatkoksi

ennen äidit valvoi lastensa vieressä
nyt ne etsii itseään antideprenssantien vierestä

kokonainen sukupolvi
tunkee mun uniin
lukemaan sähköpostejaan
mustat miehet, ei varjosta ketään
me varjostamme niitä,
olettaen olevani itsekin
valkoinen

enää ei sorreta väriä
tai sukupuolta
nyt sorretaan inhimillisyyttä
jotta se voidaan taas kaivaa
arkeologisesta tyhjiöstä
vuosituhannen vaihteessa

eikä enää tarvita Shakespearen roolijakoa
nyt sen tekee
poliitikko

Kaukaiseen maahan päästäkseen

Kaukaiseen maahan päästäkseen pitää kulkea
vuoren yli, metsän läpi, maan päällä ja veden alla kulkevaa tietä.
Kaukaiseen maahan päästäkseen pitää tuntea
Silkkitie, Via Appia ja muut kirjojen tiet.

"Pimeissä huoneissa"

Pimeissä huoneissa nukutaan ja valoisissa valvotaan.

1-13

(Juhana Vähäselle)

1

Näen ikkunan. Näen puitteet. Näen lasin.
Näen lentävän lehmän. Näen lentävän härän.

2

Poliisi sanoo: näit väärin. Lääkäri sanoo: näit väärin.

3

Näen kalterit, lääkärin vastaanoton valkoiset seinät.

4

Näen vanginvartijan julmat silmät. Näen lääkärin haalistuneet silmät.
Näen eläimen kauhistuneet silmät.

5

Härkä lentää kaltereiden ohi.
Lattian yli lentää suuri, siivekäs varjo.

6

Minulle syötetyt lääkkeet saavat minut näkemään lentäviä lehmiä.

7

Vain hullut ottavat lääkkeitä. Vain rikolliset pannaan vankilaan.

8

Vain nuoret katsovat ikkunasta. Vain keski-ikäiset katsovat kattoa.
Vain vanhat katsovat seinää. Vain nuoret näkevät.

9

Olen muuttumassa seniiliksi.

10

Vanginvartija sanoo: näit väärin. Rikostoveri sanoo: näit väärin.

11

Järki sanoo: näit väärin.
Tunne sanoo: näit oikein.

12

Maailma lasissa. Maailma heijastuksessa.
Maailma peilissä. Maailma kangastuksessa.

13

Maailma härän pehmeässä silmässä.

Aare Pilv: kaksi runoa

Matka pohjoiseen. Huhtikuun loppu (Retk põhja poole)

virossa on paikka
jonne päädyn ensi kerran elämässä.

rakvere. outo kaupunki,
kaikki kaupunginosat
sekaisin keskustassa.

vanha kaupunki, jugend, funkkis,
stalin ja lasnamäki vuorottelevat
pitkin katua, teatteri sulautuu
kulttuuritaloon,
rakennus itse ikävöi
väriä, kova sisus
muttei ulkopintaa.
teatteriportaita vastapäätä talo,
kalkkikivi ja
silikaatti kiinni toisissaan.

koko kaupunki haisee puurolle.

paluumatkalla, ruohokentän
reunalla, uudelleenkasvava, yksityisomistettu,
tekovihreä, erityisen ruohomainen ruoho,
tuottava, tekninen.

An X-File

illalla salaisissa kansioissa
oli käärme joka tuli ulos
pastorin suusta ja
söi hiiren
sitten tuli eroottinen elokuva
rakkaudesta
feministin ja kalastajan välillä
he rakastelivat
niin oudosti että vain
pyöristelivät sängyllä
kunnes putosivat
lattialle ja
olivat hermostuneita he olivat
siis nähneet monia rakkaus-
elokuvia joissa intiimeissä
kohtauksissa ollaan
kuin nälässä ja puhistaan
ja sitten revitään ja raadetaan hyvin paljon
ja huohotetaan nopeasti
lähellä mikrofonia
feministi lukee eksistentialismia
on lukenut beauvoiria se
herätti hänet kalastaja nukkuu
edelleen rauhallisesti mutta feministi
joka rakastaa häntä niin paljon enemmän
pussaa häntä poskelle ja
pukeutuu hitaasti
kalastaja ja feministi
susi ja punahilkka
tai keisarin uudet
vaatteet feministi huomaa että
naiset voivat nauttia nautinnon antamisesta
taustalla viulumusiikki jostakin
elokuvamusiikkipätkästä
mutta kun mulder hymyilee
scullyn katkeralle vitsille
se on kuin kalojen
platoninen rakkaus
eli siistiä.

--

Käännökset: Esa Mäkijärvi.

HUOM! Alkukieliset runot viroksi, käännökset tehty ruotsin kielestä.

1-15

1

Terävä valo tunkeutuu palatsiin,
leviää käytäviltä korkeisiin ja leveisiin huoneisiin,
täyttää tyhjyyden,
voittaa pimeyden
ja soittaa käyttämättömänä olleesta pianosta soinnun.

2

Terävä sointu värisee ilmassa,
leijailee valon täyttämissä huoneissa kuin vedessä,
kelluu avoimista ovista käytäviin ja toisiin huoneisiin,
leijailee avoimista ikkunoista
ja katoaa taivaalle.

3

Valoisa taivas seuraa näytelmää
jota se muokkaa mieleisekseen, avaa esiripun
ja täyttää pimeän salin valolla.

4

Yksikään kivi ei jää kääntämättä.

5

Yksikään kivi ei saa jäädä kääntämättä
sillä yhden alle on kätketty ikuinen elämä.

6

Yksikään kivi ei saa jäädä kääntämättä,
yksikään kivi ei käänny itsestään.

7

Yksinään kivi ei käänny yksikään.

8

Tämä on runo palatsista
joka ei valmistunut koskaan.

9

Tämä on runo kivestä
jota ei koskaan saatu kuljetettua
palatsin rakennuspaikalle.

10

Tämä on runo hallitsijasta
jonka allekirjoitus oli määräys
louhia kivi
kuljettaa kivi
suunnitella rakennus
ja aloittaa rakentaminen.

11

Tämä on runo hallitsijasta
joka ei eläessään nähnyt palatsia valmiina.

12

Tämä on runo hallitsijasta
joka katsoi valmista palatsia tuonpuoleisesta
ja oli tyytymätön.

13

Tämä on runo tyytymättömästä hallitsijasta.

14

Tämä on runo kyltymättömästä hallitsijasta
jolle mikään elämä tai mitkään saavutukset
eivät ole tarpeeksi.

15

Tämä on runo kylmästä kivestä
ja välinpitämättömästä palatsista.

1-5

1

Yksi nainen, yksi palatsi ei hänelle riitä.
Tarvitaan kaksi polkua jotka johtavat kahdesta ilmansuunnasta
samaan paikkaan.

2

Tarvitaan silmänkääntötemppu.

3

Silmät on suljettava
että kuvitelma peilin edessä riisuutuvasta naisesta
tulee todelliseksi,
että pimeydestä nousee esiin konkreettinen näky
joka paljaudellaan,
joka valollaan voittaa pimeyden.

4

Mies herää keskellä yötä kuunnellakseen
vieressään makaavan naisen hengitystä.
Mies herää keskellä yötä varmistaakseen
vieressään makaavan naisen elävän.

5

Mies hengittää syvään.

1-6

1

Haluan asua palatsissa jonka ikkunat
ja ovet ovat auki kaikkiin ilmansuuntiin.

2


Haluan asua palatsissa jolla ei ole mitään salattavaa.

3

Haluan asua tilassa joka on rajaton.

4

Haluan asua palatsissa joka on aina auki.

5

Haluan asua palatsissa joka ei ole rajattu
kuin maapallo, linnunrata, universumi.

6

Haluan asua rajattomassa ruumiissa ja mielessä.

Ruusu (Kurt Schwittersille)

1

Minulla on ruusu.

Minulla on kädessäni ruusu.

Minulla on edessäni ruusu.

Minulla on ruusujen ruusu.

Minulla on kädessäni ruusujen ruusu.

Minulla on edessäni ruusujen ruusu.

Minulla on suussani ruusu.

2

Minulla on ruusu.

Minulla on kädessäni ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusu.

Minulla on edessäni ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusu.

Minulla on suussani ruusu.

1-4

1

Savu kohoaa avotulista,
palatsin uumeniin sytytetyistä takoista.
Savu kohtaa marmorin ja mustaa sen.
Jokaisessa mustuneessa katossa elää tuhat unohtunutta hetkeä,
tuli on hetki ja savu menetys.

2

Runo on menestys.
Runo on menetys.

3

Runoissa on kaksi vuodenaikaa: kevät ja syksy.

4

Runot ovat erikseen lyhyitä mutta yhdessä pitkiä:
vuodenajat, vuodet.

2 x cut-up ("Äänirunoudesta")

1

Louis Zukofskyn
Bachin
Catulluksen
Paul Valéryn
Robert Creeleyn
Thomas Campionin
George Herbertin
Milman Parryn
Albert Lordin
Tristan Tzaran
Luigi Russolon
Hugo Ballin
Kurt Schwittersin
Velimir Hlebnikovin
Picasson
Bob Cobbing
Enzo Minarellin
Henry Chopiniin
Geof Huthin
Mike Pattonin
Rahzelin
Pierre Schaefferin
Karlheinz Stockhausenin
Paul de Vreen
François Dufrênen
Jörg Piringerin
Arcandin
Christian Bökin
Adachi Tomomin
Zappan
Albert Aylerin
Ergo Phizmizin
Erik Satien
Alfred Jarryn
Raymond Queneaun
taide.

(Lähde: Teemu Manninen: Irrallisia ajatuksia äänirunoudesta, 2/2009)

2

Käsittelen.
En.
Aloitettakoon.
Jos.
Väite.
Esimerkistä.
Zukofsky.
Zukofskylle.
Hänen.
Zukofskyn.
Voidaan.
Näet.
Et.
Monet.
Hyvä.
Kuitenkin.
Katsotaanpa.
Vaikka.
Ilmeisimpiä.
Runossa.
Pikemminkin.
Voisin.
Joskus.
Mutta.
Suullisen.
Tästäkin.
Tietenkin.
Viimeistään.
Esimerkiksi.
Edelläkäyvä.
Olen.
Mutta.
Millaisia.
Mistä.
Millaisia.
Jos.
Toisaalta.
Inhimillisen.
Mutta.
Yksinkertainen.
Zukofskyn.
Tähän.
Venäläisten.
Syntyi.
Äänirunous.
Tai.
Äänirunouden.
Tällainen.
Laajimmillaan.
Grindcore.
Hyviä.
Tällainen.
Luigi.
Näiden.
Elektroninen.
Etenkin.
Ja.
Ristisiitoksia.
Monet.
Toisenlaista.
Niiden.
Mitä.
Joskus.
Tulisiko.
Vai.
Onko.
Oikeastaan.
Pikemminkin.
Rajojen.
Lähes.
Kyse.
Näin.
He.
Improvisaatiossa.
Lisäksi.
Näistä.
Bök.
Jälkimmäisen.
Tämän.
Kielen.
Mutta.
Päinvastoin.
Dadassa.
Dada.


(Lähde: Teemu Manninen: Irrallisia ajatuksia äänirunoudesta, 2/2009)

(Silta)

1

Metsä peittää joen kahdelta puolelta.
Kaksi metsää ja välissä joki
alati siirtyvänä rajana joka ei halua löytää paikkaa
täältä tai tuolta,
joka ei halua siltaa ylitsensä ratkaisuksi.

2

Nähtyäni joen molemmin puolin kohoavat metsät
näin unta sillasta joka ylittäisi virtaavan veden
ja muuttaisi metsät yhdeksi.

(Metsä)

1

Hän kulki lumotusta metsästä lumottuun metsään
kuin välissä ei olisi ollut metallista porttia
portissa jykevää lukkoa ja portin molemmin puolin
ylittämätöntä muuria.

2

Hän seurasi omaa varjoaan
lumotusta metsästä lumottuun metsään.

3

Hän seurasi omaa ruumistaan
lumotusta metsästä lumottuun metsään.

4

Lumottu metsä kutsui häntä
ruumista ruumiista lähtenyttä varjoa
ja aurinkoa jonka valossa ruumis ja varjo yhdistyvät
he kuulivat kutsun
mutta eivät löytäneet toisiaan tiheässä metsässä.

5

Viisaat puut tietävät että metsiä on vain yksi
ettei metsien välissä ole metallista porttia
portissa jykevää lukkoa ja portin molemmin puolin
ylittämätöntä muuria.

6

Metsään ei tulla, metsään synnytään.