Cut-up x 2

1

Tulee sokeita (Joh 9:39)
ja reittä peittää musta kangas,
sokeat saavat näkönsä ja näkevistä
osa sammuu, vaipuu, kuolee.
Tulee elämän pitkä ilta.
Se on kaikin tavoin hyvä järjestely,
sormet hämärän kirstulla
ja kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä.

2

Hän ei ole kuin kukka, viaton, hento.
Mihin kuvittelit lämpimän sylin on kylmennyt
runoilijan kukka,
yllämme raivonneet pilvet painuneet
meren syvään poveen.
Ajatusteni kuparinen kukka on tämän yön
viimeinen kuuma tuuli,
mikä kasvaa kammioihin, raunioihin on kevättä.

Antonius I, II & III

I

Antonius,
ruoho pyyhkii jalkojasi kun marssit, pehmeimmät korret
hyväilevät, karheimmat viiltävät,

haavassa salaisuus, kauneus.

Horisontissa valkotorninen kaupunki, kangastus.



II

Antonius,
kuolet tänään.

Elämäsi seinät riisutaan, aika tulee näkyviin:
kilpi menettää kiiltävyytensä, miekka terävyytensä,
viitta loistonsa
&
valtaistuin
jää
tyhjäksi.



III

Hänen mielessään (kuoleman jälkeen)

ainoastaan
tappamisen anteeksiantamattomuus.

www.nup.com (ei nottingham university press)

TOTUUKSIEN MIEKKA, ei,




IMUROI PODCAST, älä,
(kompressoitu mp4-tiedosto, Quicktime vaaditaan,
olemattomuus)




ASTU SISÄÄN, tee.

Kaksi tässä kuussa kirjoittamaani runoa.

--

Kevättuuli

Pimeässä kevättuuli on kuin mikä tahansa tuuli, valossa
sen pystyy yhdistämään heiluvaan heinään ja
vinoihin puihin,

mutta
maailma tuntee tuulen joka tapauksessa.

kolme

yksikään jumalan suusta putoava sana
ei ole väärä
koska
hänen kielioppinsa on virheetöntä.

mutta jumala ei ole runoilija,
runous kuuluu hänen pojalleen
&
olemme kirjoittaaksemme muistiin.

jumala keinuttaa ihmistä
heiluttamalla maata
&
ihminen järkyttää jumalaa avaamalla suunsa.