I
Antonius,
ruoho pyyhkii jalkojasi kun marssit, pehmeimmät korret
hyväilevät, karheimmat viiltävät,
haavassa salaisuus, kauneus.
Horisontissa valkotorninen kaupunki, kangastus.
II
Antonius,
kuolet tänään.
Elämäsi seinät riisutaan, aika tulee näkyviin:
kilpi menettää kiiltävyytensä, miekka terävyytensä,
viitta loistonsa
&
valtaistuin
jää
tyhjäksi.
III
Hänen mielessään (kuoleman jälkeen)
ainoastaan
tappamisen anteeksiantamattomuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti