1
Tulee sokeita (Joh 9:39)
ja reittä peittää musta kangas,
sokeat saavat näkönsä ja näkevistä
osa sammuu, vaipuu, kuolee.
Tulee elämän pitkä ilta.
Se on kaikin tavoin hyvä järjestely,
sormet hämärän kirstulla
ja kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä.
2
Hän ei ole kuin kukka, viaton, hento.
Mihin kuvittelit lämpimän sylin on kylmennyt
runoilijan kukka,
yllämme raivonneet pilvet painuneet
meren syvään poveen.
Ajatusteni kuparinen kukka on tämän yön
viimeinen kuuma tuuli,
mikä kasvaa kammioihin, raunioihin on kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti