Kirjoittamattomat runot ovat kauneimpia,
niitä ei vaivaa sama pyrkimys täydellisyyteen kuin kirjoitettuja,
ne ovat täydellisiä,
ne ovat,
niin kuin minunkin olisi hyvä oppia vain olemaan,
olemaan epätäydellinen,
kirjoittamaan runoja joilla ei ole maailmankatsomusta,
päästämään sanoista irti juuri oikealla hetkellä.
2 kommenttia:
Kaksi viimeistä säettä ovat ajattelemisen arvoisia. Todella.
Seison sataprosenttisesti erityisesti kahden viimeisen rivin takana.
Lähetä kommentti