Olemme Euroopassa, jokaisessa rakkauden valtiossa. Toimittamassa tehtävää, joka ei salli minkään teon täyttyä. Sydän vaan, vakaa, alkaa täyttyä, himoista ja kuivista askelista jotka tahtovat vain koskettaa. Jokainen rakkauden täyttämä valtimo, liikahtaa kulttuurin tukahduttamista liikkeistä.

Padam madam, minä saavun luoksesi niin kuin isännän silmäpari. Pomeranssin tuoksu hiuksissasi jatkaa unta joka ei kosketa, kertaakaan ei yritä, kertaakaan ei tuomitse. Minä näen iltapihan jäätikössä väkeä. Väkeä joka ei havahdu tapahtumiin eikä hautaudu sen horisonttiin. Horisontti joka on pyhä, ei taivu pimeydelle niin kuin naranja ácida, naranja agria.

Eilen, se on hyväksyttävä laki mutta tämän päivän laji, kosketus joka hakee vielä sivistystä. Sivistystä joka tuskin mitään tahtoo pelätä niin kuin jokaista voittajaa.

Me, sinä ja minä, jos tahdot yhtäläisyysmerkin. Me synnymme hedelmistä, sen ainoasta jälkeläisestä, välttämättömyydestä joka ei pidätä. Rouva on hyvä ja vastaanottaa jokaisen hienovaraisen kohteliaisuuden jonka on unohtanut kuunnella. Me, sinä ja minä, jos kiistät yhtäläisyysmerkin, ota tämä reunasi jossa kasvat.