Vesi oli tyyni kuin peili,
sukelsin peilin sisään,
aloitin pelin.
Unennäkijät tulivat.
Ne olivat järven yllä lentäviä lintuja.
Ne näkivät veden alle.
Odotin loitolla,
viileässä järvessä.
Järvet nielaistiin yksi kerrallaan,
peilit,
niin ettei yhtäkään jäänyt.
Unennäkijät lähtivät.
Linnut heräsivät ja pudottivat laulunsa
aamun niitylle.
Peli loppui,
peilit särkyivät,
iloiset ja hauraat.
2 kommenttia:
Tämä teksti oli kuin unipäiväkirjastani. Olenko minä tehnyt sen? Syvästi koskettava.
Tämäkin tulee kirjaan...
Lähetä kommentti