Lumettomassa puutarhassa

Lumettomassa puutarhassa
etsin kuvaa jonka välittää eteenpäin
jonka vangita mieleen
jonka vangita sydämeen
puhdasta kuvaa
valkoista kuvaa
lumettomassa puutarhassa.

III

Jotain vanhaa, ei kuitenkaan uutta (2005)

yritän
pukea sinut
tuhansiin lämpimiin vaatteisiin
kirjoittaa
kovakantisiin kirjoihin
piirtää
täysikasvuisiin kuviin
ynnätä jakolaskuihin

ja niihin yltiöpitkiin
säkeisiin kauniisiin
likaisiin en olisi valmis
et sinäkään

rantaviivojasi pitkin
ei matka
ehdi minnekään
moni sielu saisi
pitää vapaata
onnettomuuksista,
unista

Nyt jos keskeyttäisit
en olisi oma itseni
en puoliksikaan

juoksu suuremmissa saappaissa
johtanut eksymiseen
hukkumiseen
kummaltakin meiltä
poikennut polvi
pahoille teille
totuuden teille
jäljittämättömille

voit nyt pukeutua
eihän sinussa ollut edes mitään
riisuttavaa

Sanat ovat käärme

Sanat virtaavat ohi.
Sanat ovat pitkä käärme
joka on värejä
joka on värien jatkuvaa kiemurtelua
joka on värien pitkä keskustelu värittömyydestä.
Sanat ovat pitkä käärme
joka mentyään on värittömyyttä.

Maailma eheytyy

Maailma eheytyy.
Maailma eheytyy kun se kirjoitetaan ja luetaan eheäksi.

II

Jotain vanhaa, ei kuitenkaan mitään uutta (2005)


II

pöydällä
kuusi todistetta
rikkoutuneesta ihmissuhteesta
mustetahra parhaassa vaatteessa
roskakorissa
puolisen tusinaa
paperinpalaa
yrityksiä pelastaa
henkilökohtaisten ääriviivojen jatkuvuus

taustalla
onnenpyörää onnettomille
tekstikanavaa
runottomille
eläviä kuvia elottomille

maailmassa
jossa epäjärjestys
pöydälläni viisi kirjaa
kyniä
luurankoja
maisemakuvia
varjoja rakastuneista

äärimmilleen viety ajatus
tuhansien signeeraamana
minäkin humalluin
vieraasta äänestä

silloin kun kasvan ihmisen mittoihin
lopetan makean iäksi
moni valittaisi jos saisi edes
pitää suunsa puhtaana

pöydälläni kasa kirjoja
maailmassa epäjärjestys
kuitenkin

Hellas

(Runo vuodelta 2005)

Kukkulalla pienenä
kyynärä suuntaansa punaista
luonnottaret,
Zeun tyttäret,
pelastavat, tanssivat,
synnyttävät sankareita
itse en ole vielä olemassa
en osaa sanoa
miltä se tuntuu.

Herakleen pylväät

(Runo vuodelta 2005)

Irti ajasta,
paikasta
ajelehdin virran mukana,
lastuna vedessä
katoavaista on, olemme
unohduksia vain
kaunis nuorukainen
poimii minut taskuunsa
hänen mukanaan
pääsen antiikin Kreikkaan
kuinka mukavaa
olisikaan
rakastaa itseään ja
muita, maita
vaipua Välimeren
vihreään.

Slummin nenä

Kovin vaiheessa oleva teksti, joka kaipaa räkää rivien väliin.


Kaivan Ljubljanan slummin nenää
ja mietin
missä vaiheessa matkat muuttuvat todeksi

eivät kuvat, kaikkea kerro
linjaukset joita tarjoan näytteille
ovat reikäisiä niin kuin juusto
köyhiä niin kuin konduktööri

ajattelen, että voisi kylpeä välimeren seisakkeella
jossa ihmiset tuohtuvat vain kun halpa aurinko muistuttaa
miten rahoitus oikeasti jakautuu
ei rikkaille, ei köyhille vaan hukkaan
tai ihan vain vaihtaa maisemaa, johon upottaa likaiset kätensä
no just ihan siihen samaan maisemaan, missä ne rahat kylpee

miksi ilta ei ole iltapäivä, miksi vesi
aina vaihdetaan viiniin
miksi pöytäseurueet sisältävät räjähteitä
joita annostellaan milligramma per vuorokausi

rautatieasema päätti kertoa minulle vitsin
eikä minua naurattanut
pakkasin kamani ja lähdin
sain itseni kiinni keskustassa
värittämässä tarinaa, jälleen

Selkeä kieli

Järvet muuttuneet vaaleansinisiksi,
tyyniksi, läpinäkyviksi kuin mennyt aika.
Minut valtaa sama tyyneys.
Minut valtaa sama tyyneys
kuin selkeän kielen edessä.