(Runo vuodelta 2005)
Irti ajasta,
paikasta
ajelehdin virran mukana,
lastuna vedessä
katoavaista on, olemme
unohduksia vain
kaunis nuorukainen
poimii minut taskuunsa
hänen mukanaan
pääsen antiikin Kreikkaan
kuinka mukavaa
olisikaan
rakastaa itseään ja
muita, maita
vaipua Välimeren
vihreään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti