Istun kahvilassa, jossa tulevaisuuden runoilijat punovat juoniaan. Yksinäiset tytöt ja pojat juovat hiljaa vihreää teetä, sillä nykyään kaikki haluavat päästä terveinä taivaaseen. Seiniltä on revitty vallankumouksellisten näköiskuvat ja vaihdettu maisemakuviin, inspiraatiota varten. Istun kahvilassa, jossa tulevaisuuden runoilijat punovat juoniaan. Kulmapöydässä, jossa oli ennen Mellerin, Saarikosken ja Haavikon kantapaikat, istuu nyt sileäposkinen tweedtakkinen nuorimies, sormi pystyssä ”tänne ystävät tänne!”. Runoilijat naputtelevat kiiltäviä koneitaan, niin kuin kahvila olisi keskellä englantilaista tehdasta. Keskipöydässä pariskunta istuu mykkinä niin kuin mykkinä nyt istutaan. Tyttö katsoo ympärilleen ja silmäkulmaan osuu tweedtakkinen herrasmies. Tyttö sopii mielessään, että tuon kanssa sopisin hyvin yhteiskuvaan. Pojalle riittää auringonnousut ja laskut.
Istun kahvilassa, jossa tulevaisuuden runoilijat punovat juoniaan. Laman vuoksi kassalle palanut rouva iskee minulle silmää, hän tietää mistä kirjoitan. Runoilijat punovat juoniaan.
1 kommentti:
Tunnelmallinen kirjoitus, vaikka välillä teksti tuntui hyppelehtivän kovin tai se kuului siihen tunnelmaan. Erityisesti kolahti lause: "Pojalle riittää auringonnousut ja laskut."
Mainitse Mellerin, hän on loistava!
Lähetä kommentti