Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka odottaa minun jättävän taakseni
kukkulalla olevat rauniot koska ne saavat minut kaipaamaan
lapsuuden parasta ystävääni jonka menetin myöhemmin ajalle,
saavat minut kaipaamaan pitkiä yksinäisiä kävelyretkiäni
metsässä jotka eksymistä pelkäämään alettuani menetin,
saavat minut kaipaamaan omenapuita joihin kiipesin,
pensaita joihin sukelsin, oksia joihin viilsin käteni
ja kaikkea jonka menetin pakatessani tavarani
muuttaakseni toiselle paikkakunnalle
ja kaikkea jonka menetin viimeistään muuttuessani itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti