Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta

Inspiraationa Harri Hertellin runo "Skidit tahtovat pulkkamäkeen" - kokoelmasta Kunnes oppii kävelemään (Helsinki Poetry Connection, 2011)


Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta kukaan ei auta, jää raiteilla
venyy kulttuurin notkoon saakka.

Finlandiatalon porteilla raha rienaa
muskettisoturien kenkiä, vain yksi
on ilman.

Spurgut tahtoo pois spårakiskoilta,
taksitolpalla vanhus etsii kadonnutta
rakkautta, snägärillä nuori pari
niin kuin kaikki mausteet.

Mitä jos vantaanjoki täyttyisi verestä?
Me emme ymmärtäisi sen loputtomuutta.

Vapaapäivä. Raksahaalarit eivät kuivu
syyssateiden murheessa. Murolaatikossa
ei luvattua yllätystä, muuttolaatikossa
pino entisten rakastajien kuvia, viimeisin
päällimmäisenä. Jääkaapissa vain kasa
höyheniä koska kasvisten hinta on nousussa.
Kutsuvat tätä päivää toiseksi perjantaiksi.
Kaupungin helmassa lipokielisiä testosteroni
sormenjälkiä, lävistyksiä, umpeen muurattuja silmiä
niin kuin puoli Berliiniä.

Taksijonossa vanhus toivoo takapenkille raamattua.
Radiokanava kertoo miehestä joka on nainen. Mainoskatkon
jälkeen halleluja. Etupenkkipaikasta riitaa. Spurgulle
näytetään ovea niin kuin mainoskylttiä.

Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta talvi ei pääty. Kesärenkaat kolisuttavat
hietaniemen hautuumaata. Pian loppuu tila,
jossa käydä maaten. Kesällä vain auringon ylle puetaan
bikinit. Joku surffaa kohti varmaa kohtaloaan,
ihan missä vaan.

Kohtaamisesta

Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja korkeaa muuria
mutta joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin kiipeää ylittääkseen
siveytensä paksun ja korkean muurin,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
kiipeää muuriin nojaavaa pitkää keppiä ylittääkseen
lopulta muurin ja muuttuakseen muurin ylitettyään tytöstä naiseksi,
alastonta tyttöä jonka vartalo vielä tässä vaiheessa elämää
muistuttaa valloittamatonta linnoitusta mutta jonka vartalo
myöhemmässä vaiheessa elämää muistuttaa laskusiltansa
laskenutta linnoitusta jonka tornin lipun väri on vaihtunut
punaisesta valkoiseksi ja joka on luovuttanut vartalonsa
joelle ja luovuttanut täydellisen vartalonsa joen hyväiltäväksi,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja korkeaa muuria
mutta jonka sinisten silmien terävä katse riisuu aseista jokaisen miehen
joka lähestyy hänen siveytensä paksua ja korkeaa muuria
murtaakseen muurin ja valloittaakseen tytön joelta ja tehdäkseen tämän
ennen hänen puhkeamistaan kukkaan ja muuttumistaan
keväisestä tytöstä kesäiseksi naiseksi,
alastonta tyttöä joka tietää ajan murentavan paksuimmankin muurin
mutta joka huolehtii silti siveytensä paksusta ja korkeasta muurista,
alastonta tyttöä jonka odotus tulee kestämään monta kymmentä vuotta
mutta joka ei siitä huolimatta väsy odottamaan
ja joka eikä pitkästä odotuksestaan huolimatta muutu tytöstä naiseksi
eikä menetä vartalonsa notkeutta
eikä sinisten silmiensä terävää katsetta,
alastonta tyttöä jonka silmiä korpit nokkisivat jos niissä
ei olisi jokaisen elävän silmissä näkyvää terävää kirkkautta,
alastonta tyttöä jonka sinisistä silmistä heijastuvat kuut, auringot
ja muut taivaankappaleet
ja jonka pitkät valkoiset hiukset peittävät kaulaa, rintoja ja kapeaa lannetta,
jonka sinisistä silmistä heijastuvat puut, pensaat, kasvit ja muu puutarha,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja korkeaa muuria
jonka sisällä ei ole ainuttakaan onttoa kohtaa johon voisi laittaa
kasvamaan pyöreäkasvoisen lapsen eikä ainuttakaan onttoa kohtaa
jonka raosta tyttö voisi synnyttää punakasvoisen ja kivusta huutavan lapsen,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja
korkeaa muuria mutta jonka sinisten silmien terävä katse
lävistää paksuimmankin muurin
ja joka katsoo minua terävillä sinisillä silmillään juuri niin
kuin rakastunut ihminen katsoo rakastamaansa ihmistä,
alastonta tyttöä joka saa mieleni täyttämään himokkaista
ajatuksista samaan tapaan kuin miehellä joka vastustaa
viimeiseen saakka kiusausta katsoa miehen katseellaan
suolapatsaaksi muuttavaa naista mutta joka lopulta antaa
periksi kiusaukselle kääntyen katsomaan kaunista naista
ja jähmettyy ikuisesti himokkaasti katsovaksi patsaaksi,
alastonta tyttöä jolla on miehen katseellaan patsaaksi
muuttava näkemisen kirous tai lahja,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus joka johtaa kuolemattomuuteen
heti hänen löydettyään veistäjän joka ikuistaa hänet
patsaaksi joka tuijottaa tien reunalta kaikkia ja kaikkea,
alastonta tyttöä joka odottaa minun katsovan hänen
veistoksellisia kasvojaan kuin veistäjä joka tulee hänen
luokseen ottaakseen hänestä mitat ja muuttaakseen hänen
veistoksellisen vartalonsa aikaa kestäväksi veistokseksi,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus joka johtaa yhä uuteen elämään,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus nopeasti virtaavan maailman
kuljettaessa hänen luokseen vahvan ja viisaan miehen
joka ryhtyy hänen kuninkaakseen tytön itsensä toimiessa
kuningattarena ja heidän katsoessaan muurilta valtakuntaansa,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus johon ei kuulu vadilla saliin kannettavia
porsaita eikä salin nurkissa sihiseviä myrkyllisiä käärmeitä
jotka syödään raakana kun niiden päät on katkaistu veitsellä,
alastonta tyttöä joka odottaa että saliin vadilla kannettavalla
porsaalla on suussaan häneltä kielletty punainen omena,
alastonta tyttöä joka odottaa minun valmistavan hänelle
ateriaksi metsästä kiinni saamani villisian ja joka odottaa
minun kaatavan hänen lasinsa täyteen punaista viiniä,
alastonta tyttöä joka odottaa minun suutelevan hänen
paksuja punaisia huuliaan ja joka odottaa minun avaavan
hänen sulkeutuneet silmänsä ja katsomaan häntä silmiin,
alastonta tyttöä joka odottaa minun hedelmöittävän hänet
vaikka en ole varma onko minulle annettu hedelmöittämisen kykyä
ja vaikka en ole varma onko minulla hedelmöittämisen lahjaa.

Neulanterävistä ajatuksista

Olen alkanut ajatella syksyä, vaikka tiedän
että kävelisin paljon mieluummin havupuiden
pudottamilla neulasilla kuin kävisin läpi näitä
neulanteräviä ajatuksia ja vaikka tiedän että
haistelisin paljon mieluummin havumetsän syksyisen
kosteaa tuoksua kuin tuntisin sieraimissani
laudoitetun huoneeni ummehtuneen tuoksun.

Kuumista ja väkevistä juomista

Olen alkanut ajatella syksyä, kuinka kuumat juomat
saavat syksyisin takaisin parantavan vaikutuksensa,
olen alkanut ajatella syksyä, kuinka syksyisenä iltana
nautittu tee, oli se sitten vihreää, mustaa tai valkoista,
maistuu erinomaiselta ja sillä on parantava vaikutus,
olen alkanut ajatella syksyä, kuinka syksyisenä iltoina
on syytä nauttia joko kuumia tai hyvin väkeviä juomia.

Onni VI

Onni on
nähdä peilistä.

Kaipauksesta

Olen alkanut ajatella syksyä, olen alkanut kaivata kesää
ja riippumatossa kirjaa lukien viettämiäni lukemattomia tunteja.

Onni V

Onni on kirsikankukan haihtuvassa asfalttimaisemassa
kuinka me nälkää ja kauneutta näkevät versoamme.
Kasvamme kynttilöiksi jotka valaisevat maailmaa,
jossa ei ole ikkunoita.

Onni IV

Onni on,
että saa hengittää huomaamatta
avaan siipeni
to live is to fly

Levitän taivaan niinkuin keittiössä lojuvan
astian. Onni on
punertavat klovnin kasvot sirkuksen
karkaavissa vankkureissa.

Suru hiljaa hiipii, mutta kuolema ei ole.

Lukemisesta (2)

Olen alkanut ajatella syksyä, makuuhuoneeni pöydällä
olevaa lamppua joka täyttää huoneen valolla lukiessani
paksua romaania tai ohutta runokokoelmaa, milloin mitäkin,
sänkyni pehmeää patjaa ja suurta tyynyä
jota vasten on hyvä nojautua ja käännellä
paksun romaanin tai ohuen runokokoelman sivuja.

Lukemisesta

Olen alkanut ajatella syksyä, kuinka meillä on sen aikana
enemmän aikaa kirjojen lukemiseen, hitaaseen lukemiseen
jonka aikana meillä on mahdollisuus nauttia jokaisesta
sanasta, olen alkanut ajatella pieniä syksyisiä nautintoja.

Onni III

Onni on, sulkea ikkunat
katupöly nostaa räikeitä sävelmiä.

Maassa
taivaan saranat.

Onni II

Onni on
murrosikäisen kuvitelmat
aikuisen nukkumaanmenoajan
kohdalla

Onni

Onni on
kuunnella yksinkertaista ihmistä.