tiistai 16. lokakuuta 2012

Tulvasta (104)


Yritin kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

lumen sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä

vastapäisen talon makuuhuoneeseen tulleen naisen

ajattelemassa ajattelemattomasti käyttäytynyttä hänelle

täydellistä tyylitajuttomuuttaan hänen täydellisestä menes-

tymättömyydestään kauniimman sukupuolen kanssa syyttä-

näyttä ja häntä puhuessaan myrkyllisesti katsonutta miestä.

Kirjoitin pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

ohuen kerroksen muodostaneen lumen sulaessa

vastapäisen talon katolta sen ylimmässä kerroksessa

asuneen naisen seisoessa selin ikkunaan ajattelemassa

ajattelemattomasti käyttäytynyttä hänelle vaatimattomuut-

taan vaatteiden suhteen selittänyttä pihalla ollutta miestä.

Ei kommentteja: