keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tulvasta (90)


Yritin kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

lumen sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä

vastapäisen talon makuuhuoneeseen tulleen naisen

ajattelemassa ajattelemattomasti käyttäytynyttä hänelle

käsiensä sinisinä pullistelleita suonia ja jalkojensa suo-

nikohjuja todisteina vanhenemisesta esitellyttä miestä.

Kirjoitin pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

ohuen kerroksen muodostaneen lumen sulaessa

vastapäisen talon katolta sen ylimmässä kerroksessa

asuneen naisen seisoessa selin ikkunaan ajattelemassa

ajattelemattomasti käyttäytynyttä hänelle päivä päivältä

pahentuneista kivuistaan todisteena marttyyrinosastaan

kertonutta seuraavana messiaana itseään pitänyttä miestä.

Ei kommentteja: