Ote Manasta (5/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Mana (Arktinen Banaani 2015). Kirjan voi tilata täältä.  

--

Niin kuin köynnökset ovat kiinni pyörissä
                                       tartun sinuun.
                    Älä puhu. Kasva minuun,
                työnny lävitseni kohti valoa.

Ote Manasta (4/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Mana (Arktinen Banaani 2015). Kirjan voi tilata täältä.  

--

Myrskyn jälkeiset poutaiset päivät.
Kehää kiertävä aika, kehät mielessä.
Talo on kukkulalla.
Mutkitteleva tie johtaa alas kaupunkiin, ylös kirkolle.
Tulin etsimään viisautta,
mutta viisautta ei voi löytää
          hämäristä käytävistä
          tai valoisista saleista.
                      Se etsii sinut.
Rauhallisuus jolla pilvet liikkuvat
ylhäällä taivaalla ja alhaalla laaksossa.
            Odotan sinua, kehän murtavaa
            ja rajat rikkovaa saapumistasi,
            odottamatonta rakkautta.

Ote Manasta (3/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Mana (Arktinen Banaani 2015). Kirjan voi tilata täältä.  

--

Aika muokkaa kulmikkaista kivistä pyöreitä.
                           Kivet, toisin kuin ihmiset,
                           ovat kiinni ajassa.
             Ne ovat tulleet jäädäkseen.
                    Ne elävät ikuisuudelle,
                               ihmiset hetkelle.
Aika tekee kasvoistamme veistoksia, viivoja.

Ote Manasta (2/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Mana (Arktinen Banaani 2015). Kirjan voi tilata täältä.  

--

Sielu kutistuu, muuttuu käppyräiseksi kuin lehti.
On mentävä eteenpäin, jatkettava vaikka
             ruumis hajoaa, puristuu kokoon,
                       kolikot hajoavat reunoista.

Ote Manasta (1/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Mana (Arktinen Banaani 2015). Kirjan voi tilata täältä.  

--

Vuoristo
vartalo
täynnä tutkimattomia luolia.

Runokortti: Joki

Ote Joesta (5/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Joki (Robustos 2015). Kirjan voi tilata täältä.

--

Odotin ajatuksen valaisevan tämän maan
mutta kiveen hakattuja totuuksia ei ollut,
oli vain kiveen vangittuja eläimiä lintuja
matelijoita ja ihmisiä terävine keihäineen.
Odotin jumalallista väliintuloa
mutta jumalat olivat kivettyneet,
vuoren huippu oli pelkkää tuulta,
ajatukset ja teot puhdasta kultaa.

Ote Joesta (4/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Joki (Robustos 2015). Kirjan voi tilata täältä.

--

Maa on sateen jälkeen sama.
Salaman paljastamat rinteet
päässeet takaisin pimeyteen.
Käärmeet menneet pesiinsä.
Maa on sateen jälkeen sama
mutta pimeämpi ja märempi.

Ote Joesta (3/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Joki (Robustos 2015). Kirjan voi tilata täältä.

--

Veri kuohuu, joki virtaa minussa.
Ajattelen joella odottavaa tyttöä
jonka nuoret kasvot ovat hänen kireydestään huolimatta sileät
eivätkä rakkautta tai vihaa tuntiessaan tuo mieleen vanhuutta.
Löydän vuorelta haisevat roskapöntöt, tyhjentämättömät,
ja taivaalta Käärmeen ja Skorpionin kuviot, nimeämäni.

Ote Joesta (2/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Joki (Robustos 2015). Kirjan voi tilata täältä.

--

Taistelevat ilmansuunnat:
ravun merkki, autiomaan merkki,
ja karhun merkki, metsän merkki.
Näkinkengät ja voimakas kohina.

Ote Joesta (1/5)

--

Esimerkkiruno kokoelmasta Joki (Robustos 2015). Kirjan voi tilata täältä.

--

Odotan pimeää, astumista kirkkaasta valosta
mustaan luolaan, valaistumisesta pimeyteen.
Odotan ajatuksen valaisevan hämärän maan.

Akropolis 3

Akropoliille pääsee lentämällä tai kävelemällä,
katsomalla maastoa
tai pyyhkimällä hikeä kämmenselkäänsä.
Kumpikaan reitti ei ole toista parempi.
Kummatkin johtavat valaistumiseen ja tietoon.

Akropolis 2

Palvoa neliskulmaisia kanoja,
neliskulmaisia munia. Vihata ympyrää.

Akropolis 1

Linnut eivät kyseenalaista. Ne lentävät,
laskeutuvat katoille ja puhelinlangoille,
laulavat osaamatta herjata tai ylistää.

Fragmentti 51

Avoimesta ikkunasta kirkkoon lentävä kyyhky:
todiste Jumalan olemassaolosta ja harmoniasta
tai häiritsijä hiljentymiselle varatussa huoneessa.

Fragmentti 50

Ihmisen kasvot ovat Jumalalta lainassa.

Fragmentti 49

Kukasta ei saa Jumalaa.
Se kuolee liian nopeasti ollakseen kuolematon,
on liian hento.
Kivet ovat uskottavampia Jumalia.
Ne kestävät aikaa ja huonoa säätä, saavat luonnetta.
Ihminen on kukan ja kiven välissä.
Hän ei tiedä kumman puoleen kääntyä,
kummalta anoa armoa
masentuessaan tai sairastuessaan,
kokiessaan yhden elämän pimeistä puolista.

Fragmentti 48

Osa patsaista on menettänyt korvansa, osa silmänsä.
Yksi kertoo kuulemastaan, toinen näkemästään,
kolmas tuntee sääliä.
Ajatuksissaan oleva ihminen kävelee
mitään näkemättä ja kuulematta puistossa.

Fragmentti 47

Pöytä tyhjenee paljon nopeammin kuin se katetaan.

Fragmentti 46

Vuorta ei voi unohtaa kääntämällä selkänsä.
Se on olemassa silmien sulkemisen jälkeen
ja hallitsee tahdostasi riippumatta maastoa.

Fragmentti 45

Ihminen on kehää kiertävä olento.
Hän menee puutarhaan tehdäkseen
samat liikkeet samassa järjestyksessä.
Hän juo tutusta vuoristopuron kohdasta,
kiipeää huipulle muiden raivaamaa polkua pitkin.
Ihminen on itseään toistava olento.
Hän teroittaa keihäänsä ollakseen valmis
kuoleman koputtaessa.
Hän ei ymmärrä kuoleman tulevan kutsumatta
ja odottamattomasta paikasta.