Fragmentti 51

Avoimesta ikkunasta kirkkoon lentävä kyyhky:
todiste Jumalan olemassaolosta ja harmoniasta
tai häiritsijä hiljentymiselle varatussa huoneessa.

Fragmentti 50

Ihmisen kasvot ovat Jumalalta lainassa.

Fragmentti 49

Kukasta ei saa Jumalaa.
Se kuolee liian nopeasti ollakseen kuolematon,
on liian hento.
Kivet ovat uskottavampia Jumalia.
Ne kestävät aikaa ja huonoa säätä, saavat luonnetta.
Ihminen on kukan ja kiven välissä.
Hän ei tiedä kumman puoleen kääntyä,
kummalta anoa armoa
masentuessaan tai sairastuessaan,
kokiessaan yhden elämän pimeistä puolista.

Fragmentti 48

Osa patsaista on menettänyt korvansa, osa silmänsä.
Yksi kertoo kuulemastaan, toinen näkemästään,
kolmas tuntee sääliä.
Ajatuksissaan oleva ihminen kävelee
mitään näkemättä ja kuulematta puistossa.

Fragmentti 47

Pöytä tyhjenee paljon nopeammin kuin se katetaan.

Fragmentti 46

Vuorta ei voi unohtaa kääntämällä selkänsä.
Se on olemassa silmien sulkemisen jälkeen
ja hallitsee tahdostasi riippumatta maastoa.

Fragmentti 45

Ihminen on kehää kiertävä olento.
Hän menee puutarhaan tehdäkseen
samat liikkeet samassa järjestyksessä.
Hän juo tutusta vuoristopuron kohdasta,
kiipeää huipulle muiden raivaamaa polkua pitkin.
Ihminen on itseään toistava olento.
Hän teroittaa keihäänsä ollakseen valmis
kuoleman koputtaessa.
Hän ei ymmärrä kuoleman tulevan kutsumatta
ja odottamattomasta paikasta.