Saaren runot (14)

aamuista siirtymistä tämänpuoleisesta tuonpuoleiseen

Saaren runot (13)

kuolemista                                        nousemista kuolleista

Saaren runot (12)

koivujen kaikki mehut ihmisestä imeviä janoisia juuria

Saaren runot (11)

puiden maan päällä risteileviä pitkiä rönsyileviä juuria

Saaren runot (10)

ajatuksia jotka ovat valkoisia kuin valkoisin satava lumi

Saaren runot (9)

ajatuksia jotka ovat harmaita kuin sateen pyyhkimä kivi

Saaren runot (8)

ajatuksia jotka ovat kirkkaita kuin puhdistetut ikkunat

Saaren runot (7)

oksaa pudottamassa lumen harakan laskeutuessa sille

Saaren runot (6)

taipuneita oksia varistamassa niille kasautunutta lunta

Saaren runot (5)

pakkasen jäädyttämiä ja hiekoittamatta jääneitä katuja

Saaren runot (4)

yöllä hitaasti jäätynyttä aamulla nopeasti sulavaa lunta

Saaren runot (3)

merta vuorta                     merta muuttumassa vuoreksi

simpukkaa kuorta         simpukkaa jättämässä kuorensa

Saaren runot (2)

tatuointeja, tähtiä, mustetta hänen kuvioidulla ihollaan

kehää kiertäviä planeettoja    ellipsejä   helvetin piirejä

kuita tähtiä               hänen kasvojensa pisamia pisteitä

Saaren runot (1)

kaikkia joilla on kymmenen sormea ja kymmenen varvasta

kaikkia joilla on lyhyitä karvoja torahampaita siimahäntiä

kaikkia jotka vielä poimivat kohmeen ympäröimiä marjoja

kaikkia joille vesi on vihreää ja päät ovat kasveista vihreitä

kaikkia joilla on vihreä piiskamainen häntä ja tuli hännässä

kaikkia kivisiä päitä joiden päät kasvavat kuivaa sammalta

kaikkia jotka ovat tarkoituksella yrittäneet niellä miekkaa

kaikkia jotka etsivät muratin alta etsivät kuoren alta aivoja

kaikkia jotka ovat hylänneet Jumalan ja valinneet ihmisen

kaikkia jotka jumalat ovat pahantahtoisuuttaan hylänneet

Runovieras: Jani Nieminen

Piha kasvaa kohti metsää

pitkin ja poikin kuivattavat suon

rekkojen tulla.

Jäkälä tukehtuu pyörien alle

katkeaa sienien torvikonsertto.

Niin väsyy kurjista viimeinen

ylilennon huuto

katoavat sumuiset aamut ja hillapaikat.

Vielä kulkee hirvi

pitkin pellon reunaa turpa höyryten.

Ei kaadu, vaikka kaatuu

sarvissaan orjantappurakruunu

palttoonaan pihkan käärinliinat

katsoo minuun.

Joka kuljen yhdellä jalalla kurjen lailla

suon reunassa itken temppelin häväistystä.

Loikin hiekkaista tietä pitkin

piskottelee päivän pimein hetki.

Tervehdin entistä Kuningasajojen nopeinta.

Syötän turvalle viimeistä ateriaa

teen sen aina sinun muistoksesi.

Kaula kumartaa kiitoksen

silmät antavat anteeksi

et katoa koskaan

ei, vaikka sinua kuinka piiskaisi.

*

Jani Nieminen (s. 1973) on helsinkiläinen runoilija. Hänen viimeisin kokoelmansa on Kodittomille koirille (Like 2011).

Runovieras: Juho Nieminen

Muumion käyttöohje:

Tätä reseptiä varten tarvitset:
1 muumio
1 kylpyamme
2 rl suolaa
1 hiustenkuivaaja
1 sulake

ALKUVALMISTELUT:
Laske amme täyteen kädenlämpöistä vettä (ei haittaa jos samassa vedessä on aiemmin kylvetty). Lisää veteen kaksi ruokalusikallista suolaa sekä egyptiläinen kuivattu hallitsija.

Anna muumion hautua yön yli. Täysikokoinen muumio imee itseensä runsaasti nestettä, joten vettä kannattaa jossain välissä hieman lisätä altaaseen. Muumio on hyvä myös ainakin kertaalleen kääntää, jotta molemmat puolet saavat riittävästi kosteutta.

Pidä huoli, että muumio pysyy kokonaan veden alla. Joskus kuivatut vainajat kelluvat, ja silloin auttaa vain painojen lisääminen. Betoniset pihalaatat ovat käteviä, mutta jos sellaisia ei ole tarjolla, suosittelen että ihan aluksi istut hetken aikaa muumion päällä. Kelluminen kyllä lakkaa, kunhan kääreliinat ovat kokonaan vettyneet.

Noin 12 tunnin liottamisen jälkeen hallitsijan kuuluisi jo olla selkeästi turvonnut. Kostunut liha myös muuttuu tunnistettavan kimmoisaksi.

VIRVOITTAMINEN:
Jotta välttyisit sähköiskulta, kuivaa huolellisesti lattia ja ammeen reunat. (Itse laitan aina varalta kumisaappaat jalkaan ja seison vessanpöntön kannella.)

Heitä nyt ammeeseen vihreä skarabi (useimmiten sellainen tulee pakkauksen mukana) sekä hiustenkuivaaja tai leivänpaahdin. Huolehti myös siitä, että sinulla on varalta käyttämätön sulake sekä käden ulottuvilla taskulamppu tai kynttilöitä - toimenpide nimittäin takuuvarmasti käräyttää sähköt vähintään pesuhuoneesta. (Huom. Ennen kuin vaihdat sulakkeen, muista kuitenkin ottaa sähkölaite pois altaasta, muuten teit turhaa työtä!)

Kun muumio on virvonnut, sille kannattaa juottaa puolukkamehua tai laimennettua mustikkasoppaa. Herätetyn muumion vatsa ei vielä kestä kiinteää ruokaa, ainakaan pariin päivään.

VAIKUTUKSET:
Melkein välittömästi henkiin heräämisensä jälkeen muumio alkaa kerätä seuraajia. Lähiviikkojen aikana sadat palvelijat kuulevat kutsun ja saapuvat kumartamaan puolijumalaansa sekä rakentamaan pyramidia. Sinun ei tarvitse huolehtia rakennusluvista, sillä nykyään kukaan ei piittaa sellaisista. Valtavan kokoiset kivet työnnetään paikalle, eikä kukaan tiedä mistä ne on louhittu. Kukaan ei osaa selittää mitä on tapahtumassa ja miksi.

*

Juho Nieminen (s. 1979) on espoolainen runoilija. Hänen uusin kokoelmansa on Saattaa sisältää pähkinää (Helsinki Poetry Connection 2013). Oheinen runo on julkaistu aiemmin Aukea.netissä.

Runovieras: Sinikka Vuola

LEIKKI II: LEIKITääN KLISEITä

Ole sinä silkkihansikas niin minä olen seitsemän peninkulman saapas.

Ole sinä Se Oikea niin minä olen onnesta soikea.

Ole sinä kukka ja kämmen niin minä olen papin aamen.

Ole sinä täysi heprea niin minä olen avioliiton satama.

Ojenna sinä kohtalon sormi niin minä menen sinne missä kasvaa pippuri.

Lisäänny sinä räjähdysmäisesti niin minä kiiruhdan hitaasti.

LEIKKI V: LEIKITääN KOTIASKARETTA (S+7 / NYKYSUOMEN SANAKIRJAN MUKAAN)

Jos minä olen eteläafrikkalainen, oletko sinä keittiökasvi
Jos sinä olet kunnollinen, olenko minä heittokäsi.
Jos sinä olet vanhurskauttamisoppi, olenko minä lapsikuolleisuus

Jos sinä olet tumma tukkeuma, olenko minä harmaa harakanvarvas.

Ole sinä ikkunalauta niin minä olen pieneliö.
Ole sinä kaikusuppilo niin minä olen kielijä.
Ole sinä täällä kun minä olen poissa.

Lämmitä sinä saunalenkki niin minä käyn kauppaedustajissa.
Ole sinä talvikala niin minä olen lumihuippu.
Ole sinä yöhoitaja niin minä olen uniikkikappale.

Ole sinä vekkaus niin minä olen verigreippi.
Ole sinä neli niin minä olen eka kertakäyttölakana.

Ole sinä mainari niin minä olen pallokartta.
Ole sinä leukanivel niin minä olen kalmanhaju.
Ole sinä patukka niin minä olen sukkanauhavyö.

Ole sinä hautakammio niin minä olen kukkakaalivuoka.

*

Sinikka Vuola (s. 1972) on helsinkiläinen runoilija. Oheiset runot ovat Helsinki Poetry Connectionin pian ilmestyvästä Lava-antologiasta ja perustuvat Aki Salmelan OuLiPo-menetelmällä muokattuihin runoihin. Vuolan uusin kokoelma on Maailman vaikein kieli (2013).

Runovieras: Tuukka Terho

Päivä jolloin melkein satoi lunta

Päivä, jolloin melkein satoi lunta
naapurista kantautui melun keskeltä
melodioita Miles Davisin harmoninen
sointi salaisuuksien keskeltä.
Päivä, jolloin melkein satoi lunta
askeleeni osuivat suojateiden
mustille koskettimille nostin
katseeni kohti tehdastäyteistä
taivasta käteni yletti siihen
olin täynnä sormenjälkiä.
Päivä, jolloin melkein satoi
lunta kirjaston ovet aukenivat
kuin prinsessojen vuoteet Saarikoski
pakeni rikospaikalta Mellerin
ja muiden kanssa viettelivät
minut mukanaan.
Janosin nuorta verta
aakkosten täyttämiä silkkiteitä.
Janosin eksymistä muoviesineisiin
kulttuureihin jotka kertoivat
minulle tavasta ymmärtää
tuulen kesyttämistä.

*

Tuukka Terho (s. 1984) on helsinkiläinen runoilija. Hän on julkaissut kokoelma Huulilla, nolo tuuli (Ntamo 2009).

Runovieras: Martin Glaz Serup

Joskus kenttä miettii, johtuuko meren sinisyys siitä, että taivas on sininen, näin kenttä on kuullut sanottavan, että meri heijastaa taivasta, mutta miten on mahdollista, se miettii, että vesi on uimahalleissakin sinistä, mitä se heijastaa, sitä kenttä ei ymmärrä. Voisiko sen ajatella johtuvan altaan sinisistä kaakeleista, kuten jotkut väittävät, mutta toisaalta: se ei selitä miksi merivesi on sinistä. Ei. Kenttä jättää asian sikseen.

(Suomennos: Esa Mäkijärvi ja Oscar Rossi)

*

Martin Glaz Serup (s. 1978) on tanskalainen runoilija. Hänen runokokoelmansa Kenttä (Savukeidas) ilmestyy pian suomeksi.

Runovieras: Tadeusz Dąbrowski

Kolmekymmentävuotias poika uskoo vakaasti

kuolemattomuuteensa.

Poika jonka iho on sinivalkoinen kuin taivaan

marmori.

Poika joka kaatuu päälleni kuin yön

hautakivi. Kuin uneton uni.

Joku joka ilmestyy ja katoaa täysin

kuin musta neliö mustalla taustalla.

(Suomennos: Esa Mäkijärvi)

*

Tadeusz Dąbrowski (s. 1979) on puolalainen runoilija. Hänen viimeisin kokoelmansa on Pomiędzy (Wydawnictwo a5 2013).