Fragmentti 51

Avoimesta ikkunasta kirkkoon lentävä kyyhky:
todiste Jumalan olemassaolosta ja harmoniasta
tai häiritsijä hiljentymiselle varatussa huoneessa.

Fragmentti 50

Ihmisen kasvot ovat Jumalalta lainassa.

Fragmentti 49

Kukasta ei saa Jumalaa.
Se kuolee liian nopeasti ollakseen kuolematon,
on liian hento.
Kivet ovat uskottavampia Jumalia.
Ne kestävät aikaa ja huonoa säätä, saavat luonnetta.
Ihminen on kukan ja kiven välissä.
Hän ei tiedä kumman puoleen kääntyä,
kummalta anoa armoa
masentuessaan tai sairastuessaan,
kokiessaan yhden elämän pimeistä puolista.

Fragmentti 48

Osa patsaista on menettänyt korvansa, osa silmänsä.
Yksi kertoo kuulemastaan, toinen näkemästään,
kolmas tuntee sääliä.
Ajatuksissaan oleva ihminen kävelee
mitään näkemättä ja kuulematta puistossa.

Fragmentti 47

Pöytä tyhjenee paljon nopeammin kuin se katetaan.

Fragmentti 46

Vuorta ei voi unohtaa kääntämällä selkänsä.
Se on olemassa silmien sulkemisen jälkeen
ja hallitsee tahdostasi riippumatta maastoa.

Fragmentti 45

Ihminen on kehää kiertävä olento.
Hän menee puutarhaan tehdäkseen
samat liikkeet samassa järjestyksessä.
Hän juo tutusta vuoristopuron kohdasta,
kiipeää huipulle muiden raivaamaa polkua pitkin.
Ihminen on itseään toistava olento.
Hän teroittaa keihäänsä ollakseen valmis
kuoleman koputtaessa.
Hän ei ymmärrä kuoleman tulevan kutsumatta
ja odottamattomasta paikasta.

Fragmentti 44

Ateenalaiset eivät oppineet mitään.

Fragmentti 43

Kirkkaasti paistava aurinko
sulattaa kylmästä kärsineen ruumiin,
kehien kiertämiseen kyllästyneen mielen.
Lohkeileva maa pakottaa liikkumaan,
kirkkaus suojaamaan silmänsä kädellä.

Fragmentti 42

Spartalaiset osoittivat ateenalaisten pelkäävän tulta.

Fragmentti 41

Palava Ateena. Polttava Sparta.

Fragmentti 40

Toisistaan irtautuvat, lohkeilevat maat.
Savilaattojen välistä esiin työntyvät ruohot
ruohojen päihin puhkeavat kukat, valohoito, pisarat.

Fragmentti 39

Auringonnousun aikaan rannalla seistessään
maailma saa minuuteissa takaisin piirteensä.

Fragmentti 38

Rinteelle raivatulla hautausmaalla
ei ole vapaita paikkoja. Tuuli kääntyy.
Kylmät pisarat iskeytyvät kasvoihin.

Fragmentti 37

Valloittajat ryöstävät edellisten valloittajien haudat
ja rakentavat polttamiensa talojen paikalle talonsa.
Valloittajat nostavat jalustalle omat Jumalansa, omat viisaansa.
Vanhanaikaiset patsaat kaadetaan ja kuljetetaan kaatopaikoille,
vanhentunutta tietoa sisältävät kirjat poltetaan rovioilla toreilla.

Fragmentti 36

Pystyyn jääneet rakennukset ovat raunioita kiinnostavampia.
Arkeologit kaivavat esiin salaisuuksia,
jalanjälkiä ja kiveen kaiverrettuja sandaalien kuvia,
tuhkan säilömiä kukkia ja käyttötavaroita, muistoja
haudatusta elämästä jota kukaan ei halua muistaa.
Historia hävittää hyödyttömän ja jättää jäljelle olennaisen:
nimet ja numerot.

Fragmentti 35

Seisoa kolmipäistä koiraa esittävän patsaan alla
loskaisella pihalla. Aurinko sulattaa lumen
ja saa kohmeisen kiven muistuttamaan ihoa.

Fragmentti 34

Lämpötila sahaa. Vesi jäätyy ja sulaa, maa on mutainen.
Siirrymme korkeammalle löytääksemme hangen,
saadaksemme ajatuksiimme ja tekoihimme järkeä.
Patsas näyttää puuhun verrattuna pieneltä.
Ensimmäinen pysyy, toinen kasvaa, molemmat elävät.

Fragmentti 33

Lehdet vaihtavat väriä. Täälläkin ne muuttuvat
värittömistä värikkäiksi, saavat luonnetta
ennen käpertymistä ja putoamista.
Sekoittaa höyryävää pataa puisella lastalla.
Odottaa kärsivällisesti keiton valmistumista
ja luonnon kiertokulkua: punertavan lehden
luovuttamista ja päästämistä oksasta.

Fragmentti 32

Luostarin puutarhassa
pinjojen alla
nunnat tarjoilevat tekemäänsä viiniä.
Valo tihkuu köynnösten ja oksien läpi,
lämmittää kivistä seinää, puista pöytää,
tekee ajatuksista selkeitä.