Pilvet joita me siirtelimme kasvot toisiimme kiinnitettyinä. Pilvet liikkuivat, pilvet!
Lapsipolo oli laskenut ilmapallon lentoon, mustarastas kiersi sen kaukaa, kiersi sen kaukaa.
Tunsit lapsen surun, sinussa samat merkitykset vuosituhannen vaihteessa kun
samppanjalasi kohosi.
Pilvien takaa aurinko kuin suurempikin kasvopari. Säteiden kirkkaus maan tasalla, pisamiesi
kartta kuin Euroopan pääkaupungit otsikoiksi merkittyinä.
Käteni kiersi ensin viinipullon korkin, sitten kirkonpihan nurmikon alta sujautin itseni sinun kupeeseen, jäimme kiinni. Sadepilvi muodosti kankaan, siirsi aikeitamme. Puit villakangastakkisi
yllemme, murheen ylle, kasvojen jotka kaipasivat vain suudelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti