maanantai 13. helmikuuta 2012

Schwarzwaldin runot (10)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä

lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-

waldin metsäisillä ja valoisilla kukkuloilla samoillessani pe-

lätä etten oppisi mitään minua ympäröivästä kauneudesta,

hylätyistä parakeista, ruostumaan jätetyistä nostokurjista

tai rakentamatta jääneestä korkeasta ja leveästä padosta,

ja siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse

Schwarzwaldin metsäisillä ja valoisilla kukkuloilla samoil-

lessani pelätä että minulta jäisi huomaamatta jokin kaunis

yksityiskohta, kuten sammaleen ja jäkälän lähes kauttaal-

taan peittämä ja ruosteen täplittämä iso teräksinen palkki.

Ei kommentteja: