Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja valoisilla kukkuloilla samoillessani pe-
lätä etten oppisi mitään minua ympäröivästä kauneudesta,
hautausmaan kukkivista puista, lahoavista risteistä tai kuol-
leet kiemurtelemaan saavasta helteisestä ilmasta, ja siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja valoisilla kukkuloilla samoillessani
pelätä että minulta jäisi huomaamatta jokin kaunis yksi-
tyiskohta, kuten uutta hautaa kaivava ja ainoana elävänä
olentona itseään kilometrien säteellä pitävä haudankaivaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti