Yritin
kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
lumen
sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä
vastapäisen
talon makuuhuoneeseen tulleen naisen
ajattelemassa
ajattelemattomasti käyttäytynyttä hänelle
kankaalle
maalaamastaan kiven järveen heittäneestä pojasta
puhunutta
ja leipiä järveen mielellään heittänyttä maalaajaa.
Kirjoitin
pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
ohuen
kerroksen muodostaneen lumen sulaessa
vastapäisen
talon katolta sen ylimmässä kerroksessa
asuneen
naisen seisoessa selin ikkunaan ajattelemassa
ajattelemattomasti
käyttäytynyttä hänelle kankaalle maalaa-
mastaan
tyyntä järveä tarkkaavaisesti katsovasta pojasta pu-
hunutta
ja veteen ilmestyviä renkaita laskenutta maalaajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti