Kuvitellen yön
vierelleni
annan sen herätä
omin jaloin
kuvittelen murheen ja melankolian
olemisen ja ajan
lumotun tien
puhuvaksi subjektiksi
silkkitien historian houreeksi
lokakuun ihmisen tekoseksi
ja kuljen mahdottoman rajoille
ikimuistio täynnä
vastalauseita Gygeelle
taskussani tuulen akustinen kaiku
rakkauden
mikroskooppisen pieni vastaisku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti