Ok,
minä rakastan naisia.
tummaa ja vaaleaa, oranssia
ja sinistä, punainen käy myös.
Charlottaa, Kirsiä ja Ulrikaa (oliko se edes nainen),
onhan noita.
Merkitsen heidän menneisyytensä
siniseen vihkoon, hautaan vara-avaimeni
valolta salattuun paikkaan.
Minä tarvitsen naisia,
niin kuin vertauskuva sen herttaisia
kirjaimia.
Ja kun kampaaja saa heidät nousemaan
pilviin, minä huomaan sen.
Askel, on luonnollinen tyyni.
Ok,
ei mene kauaa, Liimatan sanoin
rakkaus kestää puoli tuntia kerrallaan.
Kuin kasvatettu, jaan leivän ja viinin,
rypäleet ja kohteliaisuudet loppuun saakka.
Ennen ovisilmää suljen sinut, miten vain
haluat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti