Päivä jolloin melkein satoi lunta

Päivä, jolloin melkein satoi lunta
naapurista kantautui melun keskeltä
melodioita Miles Davisin harmoninen
sointi salaisuuksien keskeltä.
Päivä, jolloin melkein satoi lunta
askeleeni osuivat suojateiden
mustille koskettimille nostin
katseeni kohti tehdastäyteistä
taivasta käteni yletti siihen
olin täynnä sormenjälkiä.
Päivä, jolloin melkein satoi
lunta kirjaston ovet aukenivat
kuin prinsessojen vuoteet Saarikoski
pakeni rikospaikalta Mellerin
ja muiden kanssa viettelivät
minut mukanaan.
Janosin nuorta verta
aakkosten täyttämiä silkkiteitä.
Janosin eksymistä muoviesineisiin
kulttuureihin jotka kertoisivat
minulle tavasta ymmärtää
tuulen kesyttämistä.

Luonnos katoamista varten

Kaupunkimaisemaa varten
kadun molemmilta puolin kaadetaan puita.
Koiranulkoiluttajat hymyilevät
tyytyväisyyttään kun pyöräilijät eivät mahdu ohi.
Mannerheimintiellä, pienten kahviloiden keskellä
ambulanssi virittää uutta iskelmää.

Yksi julkinen kerjäläinen
valvoo alamaisiaan, älä sammu turha tähti.
Hitaasti liikkuvat kolikot, kulkevat Aleksanterinkadulta
bulevardille. Annankadun kohdalla on kevät, muualla
vielä talvi.

Eläkeläiset kysyvät lyhyintä reittiä turvaan.
Turistit ottavat valokuvia pisimmän reitin päässä.
Sidon kengännauhat maisemaan ja kuuntelen
kuinka valtameren ja valtatien äänet
sekoittuvat keskenään.

Schwarzwaldin runot (8)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja valoisilla kukkuloilla samoillessani pe-
lätä etten oppisi mitään minua ympäröivästä kauneudesta,
luonnon valtaamien rakennusten raunioista, muinaisen kir-
kontornin ainoasta pystyssä olevasta seinästä ja ruohon lä-
hes kauttaaltaan peittämistä ja pitkään käyttämättöminä
olleista kaivoista, ja siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun
enää tarvitse Schwarzwaldin metsäisillä ja valoisilla kukku-
loilla samoillessani pelätä että minulta jäisi huomaamatta
jokin kaunis yksityiskohta, kuten erään luonnon valtaa-
man rakennuksen seinästä jäkälää nakertava suuri hirvi

Schwarzwaldin runot (7)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja valoisilla kukkuloilla samoillessani pe-
lätä etten oppisi mitään tästä minua ympäröivästä kauneu-
desta, solisevasta purosta, puusta puuhun lennähtelevistä
linnuista tai tasaisesta sinisestä taivaasta, ja siitä lähtien kun
ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarzwaldin metsäi-
sillä ja sumuisilla vuorilla samoillessani pelätä että minulta
jäisi huomaamatta jokin yksityiskohta, yksittäinen pisara,
putoava höyhen tai auringon suoraan silmiini osuva säde.

Lapsen pukeminen.

Iästä riippumatta lapsi on herätettävä tai saatava television edestä pois. Vaatteet on asetettava alkoviin valmiiksi ja eteisen pöydälle on tuotava muutama kiiltävä makeinen. Mikäli televisio-ohjelma on kirkasääninen ja sisältää dinosauruksia, valmistaudu ottamalla korvatulpat mukaan ja ota vakuuttavin asentosi ja äänesi. Mikäli mahdollista, ota mukaan toinen aikuinen tai sisarparin vanhin. Lasta on syytä tarttua sellaisista paikoista, joista hän normaalisti kutiaa. Tämä asettaa lapsen tietylle tietoisuuden taajuudelle aivan niin kuin radiolle tapahtuu. Lasta on syytä varoittaa siirtymisestä ainakin muutamalla kepeällä huomautuksella. Varaa tähän aikaa. Iästä riippumatta vanhemman kanssa ulos siirtyminen ei kiinnosta, älä siis ota kyyneliä henkilökohtaisesti.

Katoamisilmoitus

Kadotettu rakastaja, josta tehty ilmoitus. Poliisin ilme kummallinen.
Kadonnut virkamies, jonka mukana kadonnut salkku. Salkussa
asia- ja arvopaperit, virkamiehestä saatu havainto lentokentällä.
Kadonnut yhteys perheenjäseneen, yhteydenmuodostus uudelleen
kahden vuoden päästä.
Kadonnut kissa, jota haettu koiran kanssa.
Koira saanut vainun, joka kadonnut.
Kadotettu koira, josta tullut osa katukuvaa.
Kadotettu hammasharja, ostettu uusi.
Kadotettu hampaat, ostettu uudet.
Kadotettu viskilasi, tilattu taksi.
Kadotettu vaaka, löydetty suklaa.
Kadotettu tuulen suunta, sormi mennyt suuhun.
Kadotettu verensokeri, tehty ilmoitus sosiaalivirastoon.
Kadotettu aarrekartta, piirretty uusi ja hukattu se.
Kadotettu huumorintaju, ryhdytty kirjoittamaan runoja.
Kadotettu elämänhalu, löydetty spinning ja bodypump.
Kadotettu ystävä, ostettu uusi kuvakehys.
Kadotettu kultalusikka, löydetty vastasyntyneen suusta.
Kadotettu nuoruus, ryhdytty katkeraksi.
Kadotettu silmälasit, ymmärretty sokeaa ja tultu uskoon.
Kadotettu rakastaja, josta tehty ilmoitus. Ilmoitukseen vastattu.
Kadotettu raportti jossa tuntomerkit. Tuntomerkit vastanneet
miljoonaa muuta seuranhakuilmoitusta.

Uhanalaiset mummot OSA III

Uhanalaiset mummot seuraavat kuolinilmoituksia lehdestä. Oman syntymävuoden osuessa kohdalle
mummo kavahtaa hieman ja näkee elämänsä kuvina, ei elokuvamaisina kuvina vaan sellaisina vanhoina mustavalkoisina. Kuvissa lapset leikkivät hiekkalaatikoilla ja tunkevat hiekkaa taskuihin, aika älä jätä. Seuraavassa kuvassa Stockmann avataan ja kaikki on hyvin, sifonkihuiveja kaukaa Pariisista, odottakaa tytöt kun kuulette. Palataan nykyhetkeen. Uhanalainen mummo ei pelkää kuolemaa. Hän on järjestänyt asiat sillä tavalla viisaasti että perintöä odottelevat lapset ja lapsenlapset voivat vain kävellä asunnon poikki ja valita esineet. Lapset tarttuvat kallisarvoisiin mattoihin ja lapsenlapset katselevat autuaina valokuvia, mummikin oli joskus nuori. Uhanalaiset mummot laittavat lasagnen uuniin ja siirtyvät katselemaan vanhaa suomifilmiä.

Uhanalaiset mummot OSA II

Uhanalaisten mummojen ykkösvihollinen on toinen uhanalainen mummo. Toinen uhanalainen mummo voi viedä parhaan paikan kahvilasta, elokuvateatterista tai raitiovaunusta. Toinen uhanalainen mummo voi myös istuutua aivan vahingossa vanhusten illassa kenraalin viereen, joka taisteli yhdessä Ehrnroothin kanssa. Toinen uhanalainen mummo voi olla myös etevämpi keräämään sieniä, Martta-kerhon syysretkellä. Syksyisin uhanalainen mummo viihtyy yleensä eläkevaroin hankitussa siniovisessa mökissä, kynttilävalon katveessa, jossa valo siintää niin, että perhevalokuva näkyy varmasti tupaan tulijoille ensimmäisenä. Ensimmäisenä syyspäivänä uhanalainen mummo keittää tarjouskahvin ja töpsöttelee kevyin askelin katselemaan kuinka lippu taloyhtiön ulkopuolella puoleen tankoon. Uhanalainen mummo voivottelee, toisen kohtaloa ja hieman omaakin, sillä kevyet askeleet ovat takaisinpäin mahdottomat sillä etuvarvasta vaivannut kolotus, on alkanut taas.

Uhanalaiset mummot OSA I

Uhanalaisia mummoja tavataan kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi sellaisissa kaupungeissa kuin Tokio, Helsinki, Pariisi ja Porvoon länsipuoli. Ahvenanmaan suunnalla uhanalaiset mummoja on tavattu viimeksi vuonna 1998. Uhanalaisten mummojen päivittäisiin harrastuksiin kuuluu pälyily, ristisanatehtävät ja omien lasten haukkuminen. Harrastusten määrä ja laatu vaihtelee sukupolvittain, kuitenkin hyvin harvakseltaan voidaan törmätä harvinaisempiin harrastuksiin kuten minigolf, mölkky ja seuratikka. Talvella uhanalaiset mummot jäävät kotiin seuraamaan uutisia tai soittavat kolmatta vuoroa ylitöitä tekeville lapsille, jotta nämä toisivat ruokaa tai lottokuponkeja. Uhanalaisten mummojen lottorivit koostuvat yleensä sellaisista numeroista joista paljastuu kengännumero, suudelmien määrä, Kekkosen virkaanastumispäivä tai Pirkka-lehden asiakasnumero sekalaisessa järjestyksessä. Lasten syntymäpäivät ovat tarkoin varjeltu salaisuus. Uhanalaiset mummot voivat elää pitkään varsin yksinkertaisella ravinnolla. Yleensä uhanalaiset mummot napsivat lattialta löytyneitä pähkinöitä tai vuoden vanhaa pinaattikeittoa, joka on seisonut pakkasessa odottamassa lastenlapsia. Pinaattikeiton vieressä on muutama jäätelö, jos lapsenlapsi lupaa kuunnella sota-ajan tarinoita. Uhanalaiset mummot odottavat R-kioskin edessä oven avaajaa sillä ennen vanhaan sellainen palvelu kuului hyviin tapoihin. Tänä päivänä uhanalaiset mummot kokevat tulleensa väärinymmärretyiksi ja tuhlaavat suutuspäissään rahansa hedelmäpeleihin. Saunailtaisin uhanalaiset mummot saattavat tuhlata muutaman markan ykkösolueen ja vinkata rappukäytävässä silmää korkeakoulutetulle naapuriurokselle. Uhanalaisten mummojen flirttailukäytännöt ovat vielä tutkinnan alla.

DNR*

Toin sinut vanhainkotiin
itsenäisyyspäivän aattona,
kolmannen sydänkohtauksesi
ja toisen paniikkikohtaukseni jälkeen.
Olit ajatellut syödä keskellä talvea jäätelön,
mutta alin pakastinhylly oli sinulle liikaa.
Olimme tyhjentäneet asuntosi
kellarissa olevaa kirjavarastoa myöten
ja niin kuin niissä kaikissa kymmenessä
Kekkosen elämäkerrassa kerrottiin, sinunkin
muistisi alkoi vetää viimeisiä kierroksiaan.
Toin sinut vanhainkotiin kun päivät pitkät
tuijotit isän kuvaa, sitä jossa hänellä oli se vieno hymy
johon palavasti rakastuit kolmansilla treffeillä.
Me asetimme sen kuvan yhdessä
uuden asuntosi maustehyllyn kohdalle,
koska ruokaa, sinun ei tarvinnut enää
itse laittaa.
Toin sinut vanhainkotiin
itsenäisyyspäivän iltana
kun linnanjuhlissa tanssittiin
ja juhlittiin sinun puolustamaasi
itsenäisyyttä.
Illalla sinulle ja kanssataistelijoille
tarjoiltiin väljähtynyttä teetä
ja kaksi jaksoa kauniita ja rohkeita
ilman tekstitystä.
Hyvä äiti,
toin sinut vanhainkotiin
jossa on nukkumisen
ja valvomisen meininki.
Sinä et saa unta
koska hoitajat ovat epähuomiossa
unohtaneet melatoniinireseptisi
ja nyt palaat joka ilta
raatteentielle ja syvärille.
Niille pommituspaikoille
jossa lopulta tapasit isän
ennen kuin harmaa varjo
peitti hetkeksi koko maan.
Hyvä äiti,
kun vein sinut vanhainkotiin
jouduin ottamaan lisävuoroja töissä
ja kotona, sillä tiskikone ei mene itsestään päälle.
Töissä velvollisuudet hengittävät niskaan
aivan samoin tavoin niin kuin kuolema
ja sen mukana tuomat muistot hengittävät
sinun kasvoillesi uusia ryppyjä.
Jouduin ottamaan lisävuoroja
jotta saisin sinulle puhtaita vaippoja
aivan samoin, niin kuin sinä teit
kun minä olin pieni.
Ja pienihän sinä olet,
niin kuin pariisin varpunen
yhtä monta rakkauslaulua nielussa
tukehduttamassa.
Housukokosi on kolme kokoa pienempi
kun kävin sinua joulun jälkeen katsomassa
olit peiton alla piilossa.
Hyvä äiti,
kun vein sinut vanhainkotiin,
sinulla oli kaikki hampaat omia,
mutta pian ne alkoivat ne pudota
niin kuin syksyllä putoavat omenat.
Ja syksy se oli kun menit kahvilaan
ensi kerran ilman vaatteita ja minua
nauratti niin kuin silloin kerran
Viking Linella
kun naurettiin polttariryhmän kolttosille.
Sitten sinulle tehtiin se testi missä kyseltiin
päivää vuotta ja vuodenaikaa,
presidentin nimeä, kerrosta missä asuu.
Ja ethän sinä osannut vastata, olit kerrosten välissä.
Kun vein sinut vanhainkotiin,
oli itsenäisyyspäivä ja nuorimman poikani
ensimmäinen piirustus meni roskiin tunteiden ottaessa vallan.
Poika piirsi sinut pyörätuolissa ilman housuja ja hampaita,
kuinka se kehtaa kuriton poika!
Silloin minä itkin niin kuin kerran itkin
kun unohdit hakea minut päiväkodista.
Sinulla oli kiire töihin, töistä, töihin.
Minulla oli kiire töihin, töistä, töihin
ja sinä painoit televisioruudun nappia
kun yksinäisyydessäsi et tiennyt
mitä muuta olisit tehnyt
kun olit keskustellut
puhelinvastaajan kanssa
koko päivän.

*
do not resuscitate/
ei saa elvyttää

Rakkaudesta

Rakkaus. Keksitty samasta syystä kuin liikennevalot.
Vahinkojen vähentämiseksi.

Schwarzwaldin runot (6)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla samoillessani pe-
lätä että joutuisin vanhan pakkomielteeni valtaan ja yrittäi-
sin todistaa itselleni että todellisuutta pystyy hallitsemaan
tahdonvoimalla ja yrittäisin turhaan muuttaa sateisen sään
aurinkoiseksi ajattelemalla myönteisiä ja selkeitä ajatuksia.

Schwarzwaldin runot (5)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla samoillessani pe-
lätä että joutuisin vanhan pakkomielteeni valtaan ja yrittäi-
sin nähdä maailman toisin, lehtipuut havupuina ja vuoret
kukkuloina, ja siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun enää
tarvitse Schwarzwaldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla sa-
moillessani pelätä että joutuisin vanhan pakkomielteeni val-
taan ja yrittäisin muuttaa maailman toiseksi, metsän hak-
kuuaukeaksi ja vuoret helppokulkuiseksi tasaiseksi pelloksi.

Schwarzwaldin runot (4)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla kävellessäni pelätä
että eksyisin ja että en löytäisi enää takaisin vuoristokylään
ja että eksyisin ja että en löytäisi enää takaisin vuokraamaa-
ni mökkiin ja siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun enää
tarvitse Schwarzwaldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla
kävellessäni tarvitse kantaa mukanani repaleista karttaa

Schwarzwaldin runot (3)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla kävellessäni pelätä
että pensas paljastuisi joksikin muuksi kuin pensaaksi ja
että pensas alkaisi puhua jotenkin muuten kuin havisemalla
ja siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse
Schwarzwaldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla kävellessä-
ni pelätä että sumu hälvenisi ja että hälvenevästä sumusta
paljastuisi jotakin muuta kuin metsäinen rinne ja luminen
vuori.

Tässä vaiheessa on aikaista puhua rakkaudesta.

Tässä vaiheessa on aikaista puhua rakkaudesta.
Tuijotamme kyllä toistemme silmiin niin kuin pilviin
kesäpäivän keskellä, mutta
marionettikuvioinen tulevaisuus
on niin murheellisen tuntuinen,
että tässä vaiheessa
on aikaista puhua rakkaudesta.
Ennen kaikkea tämä on lahja, niin kuin isoisän antama lahja
syntymäpäiväjuhlilla aivan odottamatta
shekki käteen ja Euroopan halki.
Voisimme vetää yhdessä ne viivat, pääkaupungista toiseen
Pariisista ensin johonkin pikkukaupunkiin
ja hieman jonnekin itään, jotta aistit eivät turtuisi.
Tässä vaiheessa on kuitenkin aikaista puhua rakkaudesta.
Rakkaus on hassuttelua yhdessä, kaiken voittaa rakkaus
suosiolla antautukaamme rakkaudelle. Tiedän
mistä Paul Valéry puhuu ja osaan eläytyä Shakespearen aikaiseen
Romeoon ja Juliaan mutta on aikaista puhua rakkaudesta.
Osaan minä antautua sille, kun tarve vaatii ja esimies antaa lomaa
viikonlopun yli. Linnamäellä kulkisimme käsi kädessä viattomasti
ja puhaltelisimme maiseman läpi kotona harjoiteltuja sitaatteja
niin kuin saippuakuplia.
Saattaisin sinut kotiovelle ja kuiskaisin korvaasi
tässä vaiheessa on aikaista puhua rakkaudesta.

Kaupunki

Iivarille.


Sellainen kaupunki, jossa on joki
joki, joka johtaa suurempaan jokeen.
Sellainen joki, jonka yllä kulkee silta
silta, jolla kulkee rakastavaisia.
Sellainen kaupunki, jossa on oma jalkapallojoukkue
jolla on yksivärinen peliasu, valkoinen tai punainen,
sponsorina kestävää kehitystä edistävä yritys.
Sellainen yritys joka sijaitsee kaupungin laidalla
jonne ne kaupungin kovakuntoisimmat voivat pyöräillä.
Sellainen kaupunki, jossa on keskisuuri ruokakauppa,
jossa on muutama sympaattinen myyjä
ja loput sopivat hyllyttäjiksi.
Sellainen keskisuuri ruokakauppa,
jossa on kovinkin tavanomainen valikoima,
mutta loistavat säilykehedelmät,
joista tehdään kaupunginvaltuustolle
hedelmäsalaatti kesäpäivillä.
Sellainen kaupunki, jonka keskellä
on sopivasti huomiota herättävä kirkko,
niin että turistikadulla
on sopivasti kuhinaa.
Sellaista kuhinaa,
että kirjaston vieressä oleva naisten hameliike
joutuu soittamaan tukkuun
kolme kertaa päivässä.
Sellainen kaupunki,
jonka perustukset ovat suunnitelleet
1800-luvun viiksekkäät arkkitehdit
ja viimeistelleet kuosiinsa
2000-luvun viiksekkäät muotoilijat.
Sellainen kaupunki, jossa on paljon omenapuita.
Omenapuiden alla lapsia tai varkaita, rakastavaisia kirja kädessä
runoutta tai elämäkerta, riippuen kesäpäivän kuumuudesta.
Sellainen kaupunki, jonka kesäpäivät alkavat hitaasti
ja päättyvät nopeasti.
Sellainen kaupunki, jossa suurimman sadon kasvattava omenapuu
on hautausmaan synkimmällä laidalla, missä on eniten vuosilukuja.
Kuitenkin sellainen hautausmaa, jonka kuljettua ei tule surulliseksi
vaan kokee olevansa osa suurempaa suunnitelmaa.
Sellainen suunnitelma, kuin esimerkiksi kaupunginvaltuuston laatima
esitys virtaviivaisesta ja edistyksellisestä metrosta, jossa pysäkkivälit
on suunnitellut kaupunginjohtajan sisko yhdessä kesätyöntekijöiden kanssa.
Sellainen kaupunki, jossa on ala-asteelle kasvattava koulu,
jonka pihassa on hopeareunuksiset pyörätelineet. Pyörätelineistä vasemmalla
metsä, jonne rohkeimmat rakentavat majan. Sellainen maja jonne on tytöiltä
pääsy kielletty vaikka rakkaudesta se hevonen potkiikin.
Sellainen kaupunki,
jossa pojat juoksevat nurmikentän päädystä päätyyn
ja tytöt lukevat kentän laidalla historiankokeisiin.
Huomaavat, että Marie Antoinette
oli oman aikansa Madonna.
Sellainen kaupunki, josta juna kulkee suurempaan kaupunkiin
tunnin välein.
Sellainen juna-asema, jossa lehdenjakajat ovat tulleet kaukaa Pakistanista
tai Tampereelta. Sellainen kaupunki,
jossa unelmat ja sadepilvet ovat sopivasti tasapainossa.
Aina kuuden uutisissa meteorologi
ennustaa virnuilevalla hymyllä pientä sadekuuroa niin kuin oltaisiin
Emmerdalen ja Lontoon välillä. Sellainen kaupunki joka ei olisi Englannissa.
Sellainen kaupunki, jossa koulupuvuille naurettaisiin kaupungin museossa.
Sellainen museo, jossa ennen narikka on peili.
Sellainen kaupunki,
jossa sanomalehdet kertovat julmasti
auringon siirtyvän huomenna toiseen kaupunkiin.
Sellainen kaupunki, jossa on uimaranta,
jossa mummoilla paljaat rinnat, niin että
murrosikäiset pojat näkevät painajaisia
loppukesän.
Sellainen kaupunki jossa tuuli
kirjoittaa kaikki laulut ja sade
pitää seuraa runoilijoille.
Sellainen kaupunki,
jossa jokeen on kätketty
viestejä.
Sellainen kaupunki,
jossa Jeesus, ei voisi olla tykkäämättä
näistä homoista.
Sellainen kaupunki
jossa uteliaat satavuotiaat
nojaavat penkkeihin
jäätelökioskin vieressä.
Sellainen kaupunki
jossa vanhuksilla
on lasten silmät
ja vice versa.
Sellainen kaupunki
joka riisuu ja pukee sinut.
Sellainen kaupunki,
jossa pilvet ovat liikkuvia
ja luovat kaipausta.
Sellainen kaupunki,
jonka sairaala on täynnä
optimisteja ja pessimistejä,
melankolikkoja, lääkäreitä
jäätelöä syöviä lapsia ja
vanhuksia.
Sellainen kaupunki, jossa rantaa
peittää jyrkänteet.
Sellainen ranta, jonka baarissa
istuu joukko ahavoituneita kalastajia.
Sellainen kaupunki,
jossa on lehtiä,
syksyn lehtiä, harhailevia
lehtiä, väreileviä lehtiä,
kaipausta aiheuttavia ja kaipausta.
Lehtiä jotka ovat kuin tämä kaupunki;
vuodenaikoihin nähden, kannon nokalta
yllätyksiä täynnä.

Schwarzwaldin runot (2)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla kävellessäni ohittaa
kivestä tehtyä ja polkua vartioivaa kuolematonta jumalaa
ja siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse
Schwarzwaldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla kävellessäni
kohdata lihasta tehtyä ja puroa vartioivaa kuolevaista tyttöä.

Schwarzwaldin runot (1)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja sumuisilla vuorilla kävellessäni kohda-
ta kivestä tehtyä ja polkua vartioivaa kuolematonta jumalaa.

Jatkuvan elämän runot (12)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse kouluttaa
ainuttakaan sikaa tai koiraa kaivamaan maasta tryffeleitä.

Jatkuvan elämän runot (11)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse tuntea huol-
ta heinäsirkasta jota nälkäiset muurahaiset vaanivat ja siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse tuntea huol-
ta muurahaisista joita saaliinhimoiset toukat vaanivat.

Jatkuvan elämän runot (10)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun tarvitse vapaa-ajallanikin
seurata kuinka hiiret harhailevat labyrintissä ja siitä lähtien
kun ymmärsin ettei minun tarvitse hankkia kotiini juoksu-
pyörää jota hamsterini sitten valveilla ollessaan pyörittäisi.

Jatkuvan elämän runot (9)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun tarvitse antaa jokaista
pyydystämääni silakkaa silakoita ahneesti tuijottavalle kis-
salle ja siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun tarvitse olla
kissalle mieliksi joka kerta kun se tuijottaa vaativasti minua.