DNR*

Toin sinut vanhainkotiin
itsenäisyyspäivän aattona,
kolmannen sydänkohtauksesi
ja toisen paniikkikohtaukseni jälkeen.
Olit ajatellut syödä keskellä talvea jäätelön,
mutta alin pakastinhylly oli sinulle liikaa.
Olimme tyhjentäneet asuntosi
kellarissa olevaa kirjavarastoa myöten
ja niin kuin niissä kaikissa kymmenessä
Kekkosen elämäkerrassa kerrottiin, sinunkin
muistisi alkoi vetää viimeisiä kierroksiaan.
Toin sinut vanhainkotiin kun päivät pitkät
tuijotit isän kuvaa, sitä jossa hänellä oli se vieno hymy
johon palavasti rakastuit kolmansilla treffeillä.
Me asetimme sen kuvan yhdessä
uuden asuntosi maustehyllyn kohdalle,
koska ruokaa, sinun ei tarvinnut enää
itse laittaa.
Toin sinut vanhainkotiin
itsenäisyyspäivän iltana
kun linnanjuhlissa tanssittiin
ja juhlittiin sinun puolustamaasi
itsenäisyyttä.
Illalla sinulle ja kanssataistelijoille
tarjoiltiin väljähtynyttä teetä
ja kaksi jaksoa kauniita ja rohkeita
ilman tekstitystä.
Hyvä äiti,
toin sinut vanhainkotiin
jossa on nukkumisen
ja valvomisen meininki.
Sinä et saa unta
koska hoitajat ovat epähuomiossa
unohtaneet melatoniinireseptisi
ja nyt palaat joka ilta
raatteentielle ja syvärille.
Niille pommituspaikoille
jossa lopulta tapasit isän
ennen kuin harmaa varjo
peitti hetkeksi koko maan.
Hyvä äiti,
kun vein sinut vanhainkotiin
jouduin ottamaan lisävuoroja töissä
ja kotona, sillä tiskikone ei mene itsestään päälle.
Töissä velvollisuudet hengittävät niskaan
aivan samoin tavoin niin kuin kuolema
ja sen mukana tuomat muistot hengittävät
sinun kasvoillesi uusia ryppyjä.
Jouduin ottamaan lisävuoroja
jotta saisin sinulle puhtaita vaippoja
aivan samoin, niin kuin sinä teit
kun minä olin pieni.
Ja pienihän sinä olet,
niin kuin pariisin varpunen
yhtä monta rakkauslaulua nielussa
tukehduttamassa.
Housukokosi on kolme kokoa pienempi
kun kävin sinua joulun jälkeen katsomassa
olit peiton alla piilossa.
Hyvä äiti,
kun vein sinut vanhainkotiin,
sinulla oli kaikki hampaat omia,
mutta pian ne alkoivat ne pudota
niin kuin syksyllä putoavat omenat.
Ja syksy se oli kun menit kahvilaan
ensi kerran ilman vaatteita ja minua
nauratti niin kuin silloin kerran
Viking Linella
kun naurettiin polttariryhmän kolttosille.
Sitten sinulle tehtiin se testi missä kyseltiin
päivää vuotta ja vuodenaikaa,
presidentin nimeä, kerrosta missä asuu.
Ja ethän sinä osannut vastata, olit kerrosten välissä.
Kun vein sinut vanhainkotiin,
oli itsenäisyyspäivä ja nuorimman poikani
ensimmäinen piirustus meni roskiin tunteiden ottaessa vallan.
Poika piirsi sinut pyörätuolissa ilman housuja ja hampaita,
kuinka se kehtaa kuriton poika!
Silloin minä itkin niin kuin kerran itkin
kun unohdit hakea minut päiväkodista.
Sinulla oli kiire töihin, töistä, töihin.
Minulla oli kiire töihin, töistä, töihin
ja sinä painoit televisioruudun nappia
kun yksinäisyydessäsi et tiennyt
mitä muuta olisit tehnyt
kun olit keskustellut
puhelinvastaajan kanssa
koko päivän.

*
do not resuscitate/
ei saa elvyttää