Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja valoisilla kukkuloilla samoillessani pe-
lätä etten oppisi mitään tästä minua ympäröivästä kauneu-
desta, solisevasta purosta, puusta puuhun lennähtelevistä
linnuista tai tasaisesta sinisestä taivaasta, ja siitä lähtien kun
ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarzwaldin metsäi-
sillä ja sumuisilla vuorilla samoillessani pelätä että minulta
jäisi huomaamatta jokin yksityiskohta, yksittäinen pisara,
putoava höyhen tai auringon suoraan silmiini osuva säde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti