Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse Schwarz-
waldin metsäisillä ja valoisilla kukkuloilla samoillessani pe-
lätä etten oppisi mitään minua ympäröivästä kauneudesta,
luonnon valtaamien rakennusten raunioista, muinaisen kir-
kontornin ainoasta pystyssä olevasta seinästä ja ruohon lä-
hes kauttaaltaan peittämistä ja pitkään käyttämättöminä
olleista kaivoista, ja siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun
enää tarvitse Schwarzwaldin metsäisillä ja valoisilla kukku-
loilla samoillessani pelätä että minulta jäisi huomaamatta
jokin kaunis yksityiskohta, kuten erään luonnon valtaa-
man rakennuksen seinästä jäkälää nakertava suuri hirvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti