Antti Tuiskussa on aitoa surua.

Antti Tuiskussa on aitoa surua

niin kuin kaikenlaisissa hellittelynimissä

muru, hani ja kultamussukka, toki sympaattisia

ne ovat, niin kuin lentokoneesta nähty kaupunki.

Mutta kun sen ottaa lähempään tarkasteluun

voi nähdä liejuiset ojat, jotka kantavat lasten unohtuneita leluja

hermostuneesti poltettuja tupakansätkiä, kauppakuitteja

omenat tarjouksessa tämän viikon.

Kun Antti laulaa läpi jään, se lohduttaa

kuuntelijaa yhtä paljon kuin irtokarkkipussin

viimeinen nallekarkki, pöhöttynyt olo

eikä oikein edes tiedä miksi. Ja Antti heiluu

lava sätkii niin kuin se duracell-pupu siinä mainoksessa

kasvot yhtä onnelliset ja samaan aikaan euforiset

opituista liikkeistä. Yleisössä geelitukkapennut

miettivät kuumeisesti, kuinka monta tuntia

tuollaisiin liikkeisiin käytetään.

Antti Tuiskussa on aitoa surua

niin kuin Chat-viestien ketjulla tai kirkasvalolampulla

syyskuun sateessa. Ja jos Antti sattumalta kuolee

nuorena keskellä sitä kirkkainta päivää, on suruviesti nopea liikkeissään

ja hautajaissaattueessa, joka kulkee läpi Mannerheimintien ja ehkä Runeberginkadun

soitetaan Antin suosikkeja

Madonnaa

Elton Johnia

Whamia

ja vielä kerran Madonnaa,

niin, että Antti varmasti muistettaisiin liikkeistään,

eikä siitä aidosta surusta

joka hänen kappaleistaan välittyy.

Metsä hirttäytyy

Metsä hirttäytyy ihmisten teoista.

Taivas on laiska, tyhmä ja

saamaton, pitelee ainoastaan väsyneitä

ja murtuneita lintuja

näyteikkunassaan.

Maailma on vain reviirejä

joissa on ikkunoita, ikkunoita vain

viirejä, jotka kertovat

mihin suuntaan tuuli

todella kulkee.

Paistaa tai ei paista.

Paistaa tai ei paista. Sataa ja sataa ja sataa. Puut ohjaavat tai johtavat harhaan.Paistaa tai ei paista. Sataa. Tai ei sada. Parasta nyt. Kunnollisten ihmisten kunnollinen maailma.Joka ei näy näiden ikkunoiden taakse. Puut ohjaavat toisia puita. Ihmiset sulkevat toisten ihmisten ikkunoita. Tuuli kuljettaa markkinavoimia. Onpa tylsä vertauskuva, mutta totta kuitenkin.

Hyvästä elämästä (12)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha ja vapautuminen

ajatuksesta etten tiedä elämästä mitään

ennen kuin olen oppinut lannoittamaan maata kompostista

enkä ennen kuin olen oppinut kitkemään rikkaruohoja

niin etteivät ne enää seuraavana keväänä uusiudu.

Hyvästä elämästä (11)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha ja vapautuminen

ajatuksesta etten tiedä elämästä mitään

ennen kuin olen poistanut kaikki

ruusupensaan alaoksia varjostavat

ja ruusupensaan elinvoimaa imevät rikkaruohot

enkä ennen kuin olen ryöminyt polvillani

ruusupensaan edessä

ja repinyt yksi kerrallaan

ruusupensasta häiritsevät rikkaruohot.

Hyvästä elämästä (10)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja vapautuminen

syksy syksyltä paranevista sieni- ja marjasadoista,

vapautuminen

vuosi vuodelta lisääntyvistä sienestäjistä ja marjastajista,

vapautuminen

sienestäjien ja marjastajien välisestä kiihtyvästä kilpailusta

ja vapautuminen

pakosta nousta kukonlaulun aikaan

ehtiäkseen parhaille apajille ensimmäisenä.

Hyvästä elämästä (9)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja vapautuminen

syksy syksyltä huononevista sienisadoista,

herkkutateista joista voi valmistaa

sipuleilla, kermalla ja kasvisliemellä ryyditettyä keittoa,

suppilovahveroista joista voi tehdä

sipuleilla, vehnäjauholla ja lihaliemellä ryyditettyä keittoa,

ja vapautuminen

pakosta edetä selkä kyyryssä etsimässä ruokaisia sieniä.

Kun asuu sairaalan vieressä.

Kun asuu sairaalan vieressä,

tuntee kipuilevien sydämenlyönnit

parantuvien tasaantuvan hengityksen.

Melkein näkee mummon

riisuvan rintaliivit viimeistä kertaa

ja kuinka sairaanhoitaja sulkee

sen viipurilaisen silmät,

valoa kohti, valoa kohti!

..ja viimeinen sammuttaa

huoneesta valot.

Kun asuu sairaalan vieressä,

näkee lottorivien täyttäjät

viereisellä kioskilla aamutakeissaan.

Matkalla tänne on kaksi vaarallista risteystä

jossa ensisynnyttäjät tuodaan valojen ja kilpaulvonnan yhteydessä,

naiset ja lapset ensin, niin todella käy.

Kun asuu sairaalan vieressä,

voi kuulla keskosen ensimmäisen hengenvedon

ja kuinka se lopulta vaipuu osaksi vangittuja

ja lumottuja päiviä.

Kun asuu sairaalan vieressä

voi nähdä lastensairaalan ikkunasta

kuinka monensia läksiäisiä vietetään.

Klovni puhaltaa ilmapallon joka työntyy

yhä lähemmäs taivasta. Antibioottiliuokset

tippuvat niin kuin puhdistavat vesiputoukset.

Vanhukset nauravat päällekkäisiä lääkkeitä,

ovat tämän päivän hampurilaisia. Kanttiinissa

höyryävät lihapullat, lääkärinkierto venyy

niin että ruokatauko on rööki

liinavaatevarastossa. Stetoskoopin alta

pumppaa ajatus, kun vain muistaisi mikä.

Hyvästä elämästä (8)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja siellä kasvavat nahkealehtiset puut, rautatammet,

pistaasit ja korkkitammet, ja horisontin väreilevä ilma.

Hyvästä elämästä (7)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja kyky istua työhuoneessa tuntikausia kirjoittamassa huo-

neisiin asti levinneestä ja istuma- ja makuupaikkanani toi-

toimivasta paksulehtisestä ja karheasta sammalmättäästä.

Hyvästä elämästä (6)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja muisto kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä

tehdyistä piinallisen pitkistä kävelyretkistä

jotka uuvuttivat ja saivat ihmettelemään väriloistoa,

kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä kasvavia

riekonmarjoja, suopursuja ja jouhisaroja,

ruskan värjäämää yltäkylläisyyttä,

ja muisto kaikesta menettämättömästä.

Hyvästä elämästä (5)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja muisto värikkäimmistä kasveista,

vaivaiskoivuista ja juolukoista,

ja muisto kaikista näkemistäni kasveista

jotka kantoivat lehdissään vuodenaikojen kirjoitusta.

Hyvästä elämästä (4)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja sukupolvesta toiseen ajallaan tulevat

syksyiset sateet

ja talviset myrskyt.

Hyvästä elämästä (3)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

jonka keskellä kasvaa toiveita toteuttamaan kykenemätön

mutta vuosiaan arvokkaasti kantava jykevä tammi.

KUTSU ANTOLOGIAAN

KUTSU KAIKILLE OPEN MIC KÄVIJÖILLE!

Helsinki Poetry Connection julkaisee syksyllä 2012 historiansa ensimmäisen runoantologian. Kuten HPC:n järjestämillä klubeilla, myös kirjassa on oma OPEN MIC -osio. Etsimme siihen nyt esiintyjiä. Emme voi luvata, että julkaisemme kaikkien halukkaiden tekstejä, mutta kuitenkin kattavan näytteen siitä millaista matskua klubeilla loppuillasta on nähty.

Keräämme kirjaan myös hyviä tarinoita ja anekdootteja HPC:n historiasta. Otamme vastaan myös valokuvia, jos saamme julkaista ne tekijän nimellä ilman erillistä korvausta.

A. Lähetä meille siis räp-lyriikkasi, runosi tai spoken word -tekstisi (max 3 kpl tai 3 sivua.)

B. Lähetä meille lyhyt tarina jostain mitä HPC:n illassa on tapahtunut tai valokuva, joka kertoo sen kaiken yhtä hyvin.Osoitteeseen:hpc.antologia@gmail.com - 12.4. mennessä!

Hyväksymme tekstejä vain henkilöiltä, jotka ovat joskus esiintyneet klubeilla: joko kutsuvieraana tai open micissa. Liitä tekstiin siis lisäksi lyhyt kuvaus itsestäsi - ellet sitten ole niin varma siitä, että muistamme sinut muutenkin.Kaikki HPC-antologiassa mukana olleet henkilöt saavat ilmaisen tekijänkappaleen, kun kirja ilmestyy - sekä tietenkin kutsun julkaisubileisiin.

Terveisin

Juho, Aura, Harri ja Kasper

Näin metsän lentävän, vaipuvan.

Vähän ennen neljää, marraskuuta

joku vetää sormella pitkin pöydän pintaa.

Vanha mies kysyy: onko se vielä tammea?

Valo on käynyt ohuemmaksi, sanat hämäriksi.

Leijona, sanotaan, saattaa olla lintu.

Kun olet ylittämässä nähdyn ja kuvitellun rajaa

näet jokaisesta markkinaikkunasta

metsän lentävän, vaipuvan.

Tuuli tulee kuuluviin, sanoo:

minulle ei ole enää käyttöä.

On äänetöntä, tyhjää maailmassa.

Etsit sitä joka opasti sinut

portaita ylös niin kevyesti

että maailma olisi peninkulma.

Kun olet ylittämässä nähdyn

ja kuvitellun rajaa, vanha mies

vetää sormella pitkin pöydän pintaa

ja kysyy hintaa.

Comedia Astarte I

Hän tahtoo täyden vatsan, eletyn nuoruuden

minä onnellisen lopun, vaikka mikään ei ole alkanut.

Puhdistan eteisen menneestä talvesta

niin vähäpuheisesta, että voisi luulla salaisuudeksi;

kaikkia ilmeitä, keskustelu hedelmää joka toinen kerta.

Hyvästä elämästä (2)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja matkalla sinne

humisevat harjut

ja rauhalliset lehdot

ja matkalla sinne

humisevat kuuset

ja rauhalliset polut.

Hyvästä elämästä (1)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha,

seinää vasten nojaavia lahoavia puita,

kaatumaisillaan olevia lahoavia ristejä

ja hiekkaa

joka pistelee jalkapohjia

ja rahisee kenkien alla.