Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut
siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita
muuta kuin oma piha
ja muisto kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä
tehdyistä piinallisen pitkistä kävelyretkistä
jotka uuvuttivat ja saivat ihmettelemään väriloistoa,
kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä kasvavia
riekonmarjoja, suopursuja ja jouhisaroja,
ruskan värjäämää yltäkylläisyyttä,
ja muisto kaikesta menettämättömästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti