Vähän ennen neljää, marraskuuta
joku vetää sormella pitkin pöydän pintaa.
Vanha mies kysyy: onko se vielä tammea?
Valo on käynyt ohuemmaksi, sanat hämäriksi.
Leijona, sanotaan, saattaa olla lintu.
Kun olet ylittämässä nähdyn ja kuvitellun rajaa
näet jokaisesta markkinaikkunasta
metsän lentävän, vaipuvan.
Tuuli tulee kuuluviin, sanoo:
minulle ei ole enää käyttöä.
On äänetöntä, tyhjää maailmassa.
Etsit sitä joka opasti sinut
portaita ylös niin kevyesti
että maailma olisi peninkulma.
Kun olet ylittämässä nähdyn
ja kuvitellun rajaa, vanha mies
vetää sormella pitkin pöydän pintaa
ja kysyy hintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti