keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Näin metsän lentävän, vaipuvan.


Vähän ennen neljää, marraskuuta

joku vetää sormella pitkin pöydän pintaa.

Vanha mies kysyy: onko se vielä tammea?

Valo on käynyt ohuemmaksi, sanat hämäriksi.

Leijona, sanotaan, saattaa olla lintu.

Kun olet ylittämässä nähdyn ja kuvitellun rajaa

näet jokaisesta markkinaikkunasta

metsän lentävän, vaipuvan.

Tuuli tulee kuuluviin, sanoo:

minulle ei ole enää käyttöä.

On äänetöntä, tyhjää maailmassa.

Etsit sitä joka opasti sinut

portaita ylös niin kevyesti

että maailma olisi peninkulma.

Kun olet ylittämässä nähdyn

ja kuvitellun rajaa, vanha mies

vetää sormella pitkin pöydän pintaa

ja kysyy hintaa.

Ei kommentteja: