Yritin
kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
lumen
sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä
vastapäisen
talon makuuhuoneeseen tulleen naisen
joka
seisoo ikkunan edessä katsomassa äidin huo-
lehtivalla
katseella heitteille syksyllä jätettyä puu-
tarhaa
ja sen pakkasen kangistamia paljaita puita.
Kirjoitin
pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
ohuen
kerroksen muodostaneen lumen sulaessa
vastapäisen
talon katolta sen ylimmässä kerrokses-
sa
nukkuneen naisen seisoessa ikkunan edessä mietti-
mässä
tulisiko hänen pukeutua lämpimiin vaatteisiin
ja
laskeutua portaat mennäkseen huolehtimaan puutarhasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti