Yritin
kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
lumen
sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä
vastapäisen
talon makuuhuoneeseen tulleen naisen
pukeutumassa
joka aamu auringon noustessa niin
korkealle
että sen valo taittuu vastapäisen talon
ikkunasta
ja osuu sokaisevana suoraan silmiini.
Kirjoitin
pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
ohuen
kerroksen muodostaneen lumen sulaessa
vastapäisen
talon katolta sen ylimmässä kerroksessa
asuneen
naisen seisoessa kasvot ikkunaan päin turhau-
tuneena
siitä että seison edelleen oman ikkunani edessä
tuijottamassa
häntä vaikka silmiäni polttaa valon takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti