Yritin
kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
lumen
sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä
vastapäisen
talon makuuhuoneeseen tulleen naisen
alkamassa
varoittamatta hymyilemään pihan ruos-
teisen
portin unohtumaan saavaa tietävää hymyään.
Kirjoitin
pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
ohuen
kerroksen muodostaneen lumen sulaessa
vastapäisen
talon katolta sen ylimmässä kerroksessa
asuneen
naisen seisoessa kasvot ikkunaan päin yrittäen
pitää
kuvattavan hymynsä yllä niin pitkään että mies jät-
tää
portin maalaamisen kesken keskittyäkseen näkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti