maanantai 24. syyskuuta 2012

Tulvasta (50)


Yritin kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

lumen sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä

vastapäisen talon makuuhuoneeseen tulleen naisen

alkamassa varoittamatta hymyilemään pihan murtumis-

pisteessä olevan portin unohtumaan saavaa hymyään.

Kirjoitin pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

ohuen kerroksen muodostaneen lumen sulaessa

vastapäisen talon katolta sen ylimmässä kerroksessa

asuneen naisen seisoessa kasvot ikkunaan päin yrittäen

pitää lukemattomien katseiden kohteena olevan hymynsä

kasvoillaan niin pitkään että mies lakkaa murehtimasta

maailman murenemista keskittyäkseen hänen kasvoihinsa.

Ei kommentteja: