BLAST #2: helmikuuta 2008

torstai 28. helmikuuta 2008

Kaksi riippumatonta

Päivitän ampiaispesän ja keitän kylmää kahvia
soitan lähelle, soitan kauas, kukaan ei vastaa
kukaan ei unohda, ei edes yksinäinen matkustaja
joka toi puhelinluettelon
joudun marginaalin ja kasvatan siellä luonteen
minut kasvatetaan hiuksista, minut kasvatetaan ajasta

alan kasvattaa aikaa niin kuin hiuksia jotka leikkautin
vuosissa
tai hankaluuksia ja se mikä todella kasvaa
alkaa kasvaa outoa vuotta
nimeä väärinpäin
eikä se ole lähimmäisen nimi, se on yliviivattuna
näyteikkunan puoleiseen oveen aukioloajaksi

saan lämmintä kylmän sekaan ja esitän muutoksen hahmoa!

lopulta siirrän ampiaispesää
puoli valtakuntaa melusta ja kipeästä
yritän tyytyä ja opettelen yhtenä käyttäytymistapana
sen

ja kun lopulta olen nuori, saavutan
ymmärrän täsmäaseen merkityksen
samassa suhteessa vanhempieni tapoihin
vedän ranteeni auki ja olen suljettu

en minä aina ole sama

* * * * *

uni alkaa suodattua

alkaa todella ja muistaa
mitä
hylättyä suunnitelmaa
toistaa

näen kuinka hulluus kasvaa yllättävää suuntaa
ja pyytää pelastusta

missä kaikkialla on äiti
on kaikkialla ylösalaisin
missä kaikkialla on hui-
jausta
on huone joka on ympyrää

kuinka huippuvuodet valottuvat

pian näet pikselimaton

pian alan vierastaa

yliannostaa

mihin pystyy minuus

siihen alan tottua

sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Neljä helmikuussa kirjoittamaani runoa.

Raapivat

Raapikoot ikkunoita oksat, minä en lue oksien kirjoitusta,
en välitä oksia kyninä käyttäviä ikkunoista,
en syvää yötä,
sanon sille hyvää yötä, otan unessani ikkunan reunoista kiinni ja avaan neliön,
sisään tunkeutuvat pimeys, tuuli ja raapivat oksat,
ulkona puutarhassa
ukkospilvi
ui.

Lasihärät

Vahvoista, vaunuja vetävistä häristä tulee hauraita,
eläimet näyttävät siltä kuin ne olisi tehty lasissa ja sinä pyöreäpyöräisissä vaunuissasi
voit vahvistaa maailman muuttuneen toisenlaiseksi,
maailma on muuttunut seinäksi jota vastaan uudet härkäsi hajoavat.

Oksanhanka

Oksa on kulunut kohdasta missä puu hankaa seinää
ajatellen
yksinäisyyttä.

Seireenit

Seireenit lähtivät luotamme, ne tulivat todellisiksi,
lähtivät patsaistaan ja alkoivat liikkua, alkoivat tanssia ja
käyttää käsiään kutsuakseen meitä, käyttää suitaan kutsuakseen meitä tanssiin,
seireeneistä tuli kauneimpia olentoja maailmassa, ne tulivat nähdyiksi,
niin pehmeä oli heidän ihonsa että se täyttyi tuoksuilla toisesta maailmasta,
hyvistä ja pahoista tuoksuista, mies toisensa jälkeen erehtyi heihin,
seireenien silmiin kasvoi merkitys, merkitys jota me elämässämme etsimme,
etsimme niin epätoivoisesti että olemme valmis purjehtimaan merelle ja
kuolemaan, kuolemaan muuttaaksemme kaiken,
elämämme kulun
ja rakastaaksemme salassa.

lauantai 23. helmikuuta 2008

Wickquasgeck 3

i

s
o

i
h

a
j
j
o

k
i

k
y

r
y

e
t

i
t

o
k

a
l

a
s
k

i
a

r
a

r
e
t
i
e

r
s
s
ä
r

ä

t
o
e

i
k
l
e

r
e

r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a

a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä

a
i
e

a

j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i

u

a

h

k

l

y

a

h
e

ä

a

a
a

a

o
j

e

a

i

o
o

a
t

j
e

k
k
l
j
k

e

ä

h
y
j
k
i

ä

k
ä

ä
u

k
a

i

a

l
e
l
h
e

e

u

h
o

t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o

a

u

i

ä

g
ä

j

k
e

h
k
l

o

u
d
g

a

a

v
i

b
e
n
m
a

u
k

i

n

t
a

r
u

e
i
ä

i

i

u

d
a

f
a

f
e

j
ä

k
a

a

a

i

s
ä

d
o
w

w

g

u

i

o

u

u

i

e
r
g
a

h
a

e

h

e

j
e

i
k

i

i
i

e

f

g
o

d
i
a

i
x

i
f

ä
h

j
ä

y
x

y

o

f
x
e

g
a

j
i

k
o
h

o
l
a

e

e

k
ä

l
y

k
i

ä

ä
ä

l
u

l

a
j

i

i

k
el

e

h
i
e

a

o
o

e
j

a
h

i
f

o
x

o
s

a
s
h

j
g

a

i

f
i
u

a

a

a
u

f
ä
f

ä

g
ä

y

s
ö
d

ä

a

i
g

e
x

a
d

u
i
a

u
y

u
e

i

ä

i
i

u
r

t
a
y
t
a

e

g
ä
d

a

a
d

a

o

r
e
r
r
a

i

o
o

a
e
e
f

h
ä
j

e
w
y

k
i
f

ä

d
s
ä
ä

u

d
a
k

i

i

e
e

i

e

g
a

o

h
e

a

k
i
k

o

o
l

a

f
a
f

i

s
s
u

a

d
a
h

a
u
ä

ä

ä
p
p
p
y

ö
k

tiistai 19. helmikuuta 2008

Wickquasgeck 2