Ajattelen marraskuuta mutta kun kävelen meren rantaan
suolan maku laskeutuu kielelleni ja korvani täyttyvät
lokkien huudoista ja meren kohinasta enkä enää pysty
ajattelemaan kuolevaa vuotta enkä vääjäämättömästi
lähestyvää kuolemaa vaan ääniä jotka pakottavat minut
ajattelemaan elämää ja suurta salaisuutta joka on meissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti