Pelkään muuttolintujen jäävän sille tielleen,
ja vielä niin että kukaan ei huomaa.
Pelkään ansalankojen olevan jo eteisessä,
meitä vastassa kuin matto.
Pelkään surun nousevan savuksi,
niin kuin Manner kirjoitti.
Ennen kaikkea pelkään savua,
joka tuntuu olevan kuin tikapuut.
Pelkään sanoja, jotka tuntuvat menevän
tiukempaan solmuun kuin kengännauhat.
Pelkään uskontulon merkitsevän vain
levollisempia unia, siinäkö kaikki?
Pelkään lapsuuden olevan eri maata
kuin Namibia tai Yhdysvallat.
Onko niitä edes todella olemassa?
Pelkään että Esplanadin puisto on
pian umpeen kävelty eikä ystäviä
tunnista edes omista kasvoista.
Pelkään että ensi vuonna solmio kiristää
entistä tiukemmin, eikä rusetti naurata enää
ketään. Pelkään laskosten näyttäytyvän vain
pimeässä.
Pelkään mainosten taipuvan niihin uniin
joihin uskonto ei kyennyt.
Pelkään että mikään hyvä ei tule enää kynästä
vaan miekasta, niin kuin muutama sata vuotta sitten.
Pelkään että kaikki seikkailu piilee valossa,
jonka vain pimeys paljastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti