Se alkaa rakkaudentunnustuksesta hiljaiselle

(Esimerkkiruno #3 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Se alkaa rakkaudentunnustuksesta hiljaiselle,
arjen urotöiden koettelemalle miehelle
ja muuttuu myyttiseksi merimatkaksi,
ei näe eteensä, näkee vain valon ja harhailee
Hakaniemeen, Venetsiaan, turistirannalle,
järven äärelle,
järjen äärelle,
nousee loputtoman virtauksen,
kierron ja muodonmuutoksen kuvaksi,
saa elämän näyttämään suloisen ainutlaatuiselta
ja sietämättömältä,
kertoo,
ei kalojen,
kolojen,
vaan meren yli hyppäämisestä,
alusta loppuun,
lopusta alkuun,
huuhtoo kaikkea
yhä uudelleen.

Mittaan

(Esimerkkiruno #2 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Mittaan
sulaa aikaa, virtaavaa hetkeä, niin venyvää että se
ulottuu kaikkeen historiaan, kaikkien vuosien yli,
kaikkialle minne ihminen laskee jättiläisjalkansa
puhkeaa terälehtiä,
ne ovat aurinkopölyä,
tylyä, töykeää ja luoksepääsemätöntä aikaa,
sitkeää tahnaa jota haluan niellä,
ottaa sisääni kaiken.

Koneet ovat poissa, kuten niiden käyttäjätkin

(Esimerkkiruno #1 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Koneet ovat poissa, kuten niiden käyttäjätkin.
Käännän vipua ja kone käynnistyy, jauhaa eläimet.
Niin menetän
kevyen, vapaan, jumalallisen läsnäolon
jonka eläimet muistavat, yksinäiset,
niiden konditionaalinen asenne
kuin jokainen solu olisi kalvo tai kello,
viritetty värähtelyn mukaan.
Kone pysähtyy vasta kun työ on tehty.
Tehdas soittaa pilliään ja työntekijät
heräävät tuhatvuotisesta koomastaan,
minäkin,
suljemme kitisevät portit, kuljemme yli
holvien ja siltojen,
poistumme syvälle kaupungin kudoksiin, katujen laskoksiin,
tajuamme kauhuksemme mitä olemme tehneet.

baby, you got me confused

jäin edessäsi sanattomaksi
vaikka se ei ollut tarkoituksena
kummallakaan

minua pelottaa
ja sinua pelottaa
eikä me oltukaan niin neroja
kun testit antoivat ymmärtää

suolaa ja sokeria
mutta ei ymmärrystä
juuri nyt

"Pienenä imeydyin"

Hannes Penttilä runoilee

Pienenä imeydyin
Kylkiluuhusi kiinni
Roikuin mukana
Kylpyammeesi aalloissa

Aistini menetin
Kirkkautesi huumassa
Ajauduin aaltojesi mukana
Ilman aurinkolaseja

Olenkohan jo sokea
En oikein huomaa
Tunteittesi varjoja

Ihmettelin jäisiä aamuja
Oloni on kuin kalapuikolla

Tästähän syntyy
Pian kalapuikkovauvoja

Olemmekohan raskaana
Ilman lupaamiasi jouluisia valoja?

Seitsemän uutista

seitsemän uutista, hyvää iltaa
runoilijat eivät ole enää profeettoja
runoilijat eivät ole enää näkijöitä
ne eivät ole enää runon puolella
ne eivät ole enää minkään puolella
ja sinne ne sulautuvatkin
ei minkään puolelle
helposti kuin kassahenkilön kysymys
pankille vai visalle?
tekisi mieli huutaa salaliitto
mutta mitä salaista tässä on
salaisuudet on lakkautettu
kirjakaupat kauppaavat kirjoiksi naamioituja mielikuvituksen tappajia
salaliittoko, ei me tunneta sellaista sanaa
koulutusjärjestelmä on päivitetty
se on nykyisin nimeltään ihmeellinen matka
ja ihmeellinen se onkin
siellä koulutetaan ihmisyys meistä
harvat jättävät sitä kesken
suuri osa päätyy murisemaan nelinkohtin ovenpieliin
rakkautta on enemmän kuin koskaan
puhumattakaan uskosta ja toivosta
lakimiesten liitto puuhaa historian suurinta ryhmäkannetta
se suunnataan esi-isiä ja -äitejä vastaan
hurjimmat puhuvat vieläkin pidemmälle menemisestä
ja varmasti mennäänkin
maailma on vihdoin vapaa, ihminen
pörssi vapisee kiihkosta
liikennevaloissa palaa yötä päivää sama sininen valo
suojateillä kaasutetaan
suurin vaara on tulla yliajetuksi
suurinta on tulla yliajetuksi
kaiken pitää tulla yliajetuksi
yliajetaan kaikki
jonoon vaan
miljardi ensimmäistä saa oman teltan

Kaksi runoa sarjasta Karkea veisu

Einari Paakkasen runoutta.

1

Minun rakkaani on nälkäinen ja kyljellään.
Hänen päänsä on trikki, tavallaan aavikkoa,

hänen kiharansa kuin hökkelikylät.
Hänen silmänsä ovat kuin huutoaukot itseen,

liasta mustuneet
ja painuneet umpeen väsymyksestä.
Hänen poskensa ovat kuin kivisangot, kuin velkataakka;

hänen huulensa kuin leikkuupuimurit,
ne kannustavat katkaistujakin lisääntymään.
Hänen käsivartensa ovat jouten.

Hänen lantionsa on kuin valokuvasuurennos
jäähallin seinällä.
Hänen jalkansa kuin kaksi käsinukkea

kamppaamassa toisiaan kumoon.
Hän on ääneltään karski rusakko,
haarautuva kuin rokokoosuihkulähde.




2

Sinun rintasi ovat kuin kaksi kuoriutuvaa lintua,
kuin kahdeksan gigan muistitikut
jotka säilyttävät himoa koulupojan taskussa.
Siksi kunnes pääsky pesii ja hirsirakenteet huipentuvat,
minä tyydyn lohifileeseen ja vanhurskauteen.
Suora olet suuntaviiva, armaani,
ei ole sinussa tsaarinsotilaan juoppoutta.

Vaikuta kanssani hämmentyneeltä, sinä sivilisaationi,
vilkuile kanssani olan yli.
Ota vastaan hakemalla haettu,
kulutustarvikepulasta ja vaaleansinestä haettu,
Pietarista ja runsaudesta haettu.

7

Kulkea linnasta linnaan puutarhasta puutarhaan
porttien estämättä
tulla linnojen puutarhojen lukemattomille porteille
ja oppia avaamisen kyky
kantaa mukanaan yhtä ainoaa avainta.

Runo

vähiin ovat käyneet
meren vedet
ja kuiva hiekka
haukkoo rannassa henkeään

kuin kala kuivalla maalla
en minäkään
enää kauaa
jaksa kantaa vettä

sillä
rikottujen käsieni päällä
se kirvelee

talvi
missä olet ?
kotini
on pian autiomaa

2

Vihreä lisääntyy
väri tihenee ja katse näkee jokaisella sekunnilla enemmän
puut tulevat runsaslukuisimmiksi ja runsaammiksi
väri kasvaa
väri rikkoo silmät
vihreä tunkeutuu suljettujen silmäluomien taakse suostumatta lähtemään
väri laajenee
väri sokaisee silmät
sokaistut silmät katsovat
sokaistut silmät näkevät ainoaa väriä.

Kaksi runoa

MARRAS

minä tein poikkeuksen
kun seisoin siinä laiturilla
joka oli kuin alttari

siinä äärettömän edessä
join liian makeaa mehua
ja tyydyin vain katsomaan

kuinka kesällä järven pohjassa
makaisi monta uutta kiveä

minä en heittänyt niistä ensimmäistäkään
enkä yrittänytkään laskea niiden painoa
sillä tiesin niin tekemättäkin ;

jää kantaa



>

SINIHARMAASILMÄINEN

tänään aamulla
kun heräsin sängystäsi
mietin miksi minua taas palelee

nousin ja puin päälleni
etsin itseäni
ja ilmettä kasvoilleni
mandariinin kuorista

. en löytänyt
mutta kirjoitin jääkaappisi oveen runon .

--

Taru S. rakkausrunot.fi:ssä.

Koneiden kätköistä rakastettu

Uusia uuvuttavia aluevaltauksia tehdessä
tulee mieleeni aivoliikkeet ja niiden
sovinnaisuus, nuo jalot sotilaat,

joille universaali puhe tuottaa ongelmia,
ei ainoastaan minulle vaan muille pojille,
joiden on tarkoitus kaivaa
tämä hauta aarteineen,
roskineen,
metallisuonineen
rämisevine sydämineen
jotka syövät hiussuonia
aamiaiseksi

tytärten vaimot ja vaimojen tyttäret
syljellä kiinnitettyinä
akselissa joka kuljettaa meidät tehdasvalmisteisen puhekopan lävitse
ja neulametsän lävitse harhaillen korpraalijohtoinen seurue
menettää rytmin niin kuin,

rakastaja, tuo pyhä linnunpelätin!
sulkahatussaan, maailman muna kasvoillaan

kuivumassa yön kyljessä
kuin maitoon liotettu emätin
purjekarvoissaan sekoittunut
koiraaksi

lampaaksi joka on suunniltaan
pelastunut

Kun lika ei lähde

Lattiassa on ruskeita läikkiä: savumerta,
kuin sumua, mutta hengittäessä pistää keuhkoon
kuten ikkunasuihke.

Läikät näyttävät siltä, kuin joku olisi juuri äsken
kulkenut siitä kuraisilla kengillä.
Mutta kun moppaan, jäljet pysyvät.
Vahaa!
Se on vahassa!
Lika on vedenkestävä meikki jumissa ja
permanenttitussi muovimatossa.
Kura vain erehtyi, ja meni väärään paikkaan
eikä sitten enää suostu lähtemään.
Kuten maassaololupa, oleskelulupa, työlupa
sillä on lupa olla siinä mihin se laskeutui
ja katsoa kuraista kuruuttaan joka päivä.
Moppini ei siihen tehoa, ja niinpä
minulle jää vaihtoehtoja vain yksi.
Minun on astuttava jalanjälkiin, käveltävä vahan yli,
annettava läikkien olla
ja odotettava peruspesun poikia.

ne pommittavat kuuta

ne pommittavat kuuta
heijastavat taivaalle taputtavia käsiä
ne pommittavat kuuta
konkistadoritango soi
kaljupää huutelee pizzerian ulkopuolella
älä pompota sitä palloa
planeetan laajuisessa valintatalossa
on tuplabonus
yön kiinteistövälittäjät
silmäkidat ammollaan
tullaavat kuunsiltaa
sormet romantiikalta tuoksuen
pommittavat
hiljaa
olemme oikeamassa
oikeammassa oikeassa
yk-tango soi
tsup tsup
taivaalle heijastetaan huulet
koskettavaa
me pommitamme kuuta
olemme oikeammassa
oikeassa
jää jään ääni &
suoraan aortanvaloon
johtavat jalanjäljet -

--

Juha Rautio Runokauppa Kattilan sivuilla.

Tähän tyyliin

Tähän tyyliin on menty
puettu reppu, haluttu
ikäänkuin valistaa
tai valmistaa

tähän tyyliin on menty
kuljettu läpi

kanjonit, tiet
jotka rakennettu sodilta suojassa,
joskus eilen, luulisin

tähän tyyliin on kuljettu,
ja kuljetaankin, jos ei sorruta
idiootin tekosiin

Valo, sokeus

Silmien päällä
valo, jolla
teemme toisemme
sokeaksi, valo
jonka lause
ei ole
tosi, riittävä

kevyt on
kevään kulkea
kun on valo

me eksytämme
toisemme,
syksy

on niin pimeää,
etten kuule
suljen huulet
siivotut
vanhat kasvot
vanhenevatkin

ei ehdi tulla
myöhäistä,koskaan
tartunta
varovaisia katseita

tämä jos mikä
on sokeutta

"Yön sumusta"

Yön sumusta etsiytyy varjot
poikki pihamaan, puutarhan

kuin kädet, tahtovat koskettaa
onnella huolestuttaa

Puut kävelevät

Metsä kävelee.
Puut siirtyvät lähemmäs toisiaan koska on syksy,
metsä tiivistyy.
Tiivistynyttä metsää ei voi omistaa.
Tiivistyneessä metsässä ei voi kävellä eksymättä.
Puut kävelevät, kuljettavat eksyvän syvälle vihreään sydämeen:
lämpimään, sykkivään.

9

Kieli liikuttaa planeettoja
valtava voima.

"Tammi kohoaa asvaltista jyrkkänä"

Tammi kohoaa asvaltista jyrkkänä: teline, joka kannattelee raskasta hopeapalloa. Naakat väijyvät oksilla, suhahtelevat ja kahauttelevat keltaista, kajattavat -- hiljenevät yöpuulle. Kun ne ovat paikallaan, ei tiedä, että ne ovat siellä. Oksankärjessä heiluu rämä ilmapallo, se on ryppyinen ja oranssi. Pään yllä vaikenevat siluetit tummansinistä vasten, okranväristen oksien terävät hedelmät. Lehti rapsahtaa maahan; viesti. Ohitan sen, ja puu puhkeaa mustiksi siemeniksi, leviää joen ylle, kirkuu marrasta yhteen ääneen.



Minna Aution runo. Minnan runoblogi Vihreitä omenoita löytyy osoitteesta http://omenoita.blogspot.com/

Anarkiasta koti

Mistä anarkialle koti?
Vastarinnalle imettäjä?
Vastalauseelle piste pilkku ajatusviiva,
paperi?
Me olemme hihoissa ja taskuissa,
ikävystyttävissä piilopaikoissa joista
kukaan ei etsi

Rahat vai henki, kysyn
kysymykseen johon tulisi olla helppo vastata,
mutta kansa on hukassa,
siellä ikävystyttävässä piilossa
tehdään slummitelma, laaditaan budjetti
särjetään sänky, jossa valta kärjistää pistimensä
erektioon
rakennetaan pelko, jota voi nuuhkia niin kuin nahkaa
iltapäivän

Anarkia tuntuu sinusta kaukaiselta ajatukselta
mutta kauniilta, kaaos olisi jo estetiikkaa, liikaa
ääniä jotka päästävät rakkautta, muuntuvat anarkiasta
hiljaa kertyvät aakkoset ja lanteilla vokaalit, konsonantit
ärtyvät murtuvat, rakkaudenluut ja muuttuvat luvut
valtamerten takaa

mikään sana ei pelästy niin kuin toinen
mikään samaa arvottava teko ei ole
toista parempi tulilinko

ei puhu purukumi
punoo pelti pulisongin
sypressi sylikukka, tiskijukan
hukkajuhlissa
kusisukka pula-ajan
pumppuhuolista
ei puhu paperi
papyruskäärökänninen

Marraskuun fysiologiaa

Hannes Penttilän runo:

Marraskuun fysiologiaa

Marraskuu- kertoo yhdennestätoista
Se sataa sisälleni
Pisara kerrallaan
Erittyisipä se jo ureaan

Marraskesi- kuollutta sarveisainetta
Suojelee ihoamme
Vierailta aineilta
Ja oikeatamielistä kammiotamme
Suonia tukkivilta naisilta

Mutta se tyttönen
Joka niiaa ja odottaa
Naisen oikeassa eteisessä
Puhui minulle vain silmillään
Rakensi synapsin
Harmaaseen aineeseen

Kenties tulevaa
Kesäyön unelmaa

Oho, katsos

Marraskuu on muisto vaan?

/Halutessaan runoa voi kommentoida runoilijan sähköiseen postiin
hannes84@gmail.com/

Runokuukausi- Marraskuu

Blast # 2:n runoilijat Esa M ja Tuukka T toivottavat sinut tervetulleeksi runobloginsa runokuukauteen. Runokuukauden tavoitteena on se, että mahdollisimman moni kokisi olonsa tervetulleeksi kirjoittaa runoutta mahdollisimman laadukkaasti ja paljon - joko paperille, vessapaperiin, näyttöruudulle, pöytälaatikkoon, omaan blogiin tai sitten meidän blogiin.

Mikäli haluat tekstisi meidän blogiimme, otathan yhteyttä Esa Mäkijärveen hänen mailinsa kautta (esa.makijarvi@gmail.com).

Aiheella tai tyylillä ei ole väliä, kunhan kirjoitus mielestäsi soljuu, tarttuu, kumoaa, lakaisee, liukastelee, jne - tekee tästä kuukaudesta runon. Sillä tämän viestin on tarkoitus kannustaa jokaista runoilijaa/kirjoittajaa runoilemaan marraskuu valoisammaksi!

"Reitti on selvä, runous on kartta"

Ystävällisin terveisin ja kunnioittaen

Tuukka & Esa

12

Ikkunat johtavat toisiin ikkunoihin
loppumattomiin variaatioihin samasta maailmassa
samassa maailmassa soivat tuhannet sävelet
lukemattomat sävelet kulkeutuvat ikkunoista ikkunoihin.