Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun tarvitse säilyttää jääkaa-
pissani hapantunutta maitoa ja siitä lähtien kun ymmärsin
ettei minun tarvitse odottaa kunnes maito kirnuutuu voiksi.
lauantai 31. joulukuuta 2011
Jatkuvan elämän runot (7)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun tarvitse käpertyä kokoon
kuin lähellä kuolemaansa oleva eläin ja siitä lähtien kun ym-
märsin ettei ihoni tarvitse rypistyä kuin rypistyvän omenan.
lähtien kun ymmärsin ettei minun tarvitse käpertyä kokoon
kuin lähellä kuolemaansa oleva eläin ja siitä lähtien kun ym-
märsin ettei ihoni tarvitse rypistyä kuin rypistyvän omenan.
torstai 29. joulukuuta 2011
Jatkuvan elämän runot (6)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista
laskea käteeni korkeajalkaisen ammeen viileille reunoille ja
siitä lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista
upottaa melkein koko vartaloni ammeen lämpimään veteen.
lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista
laskea käteeni korkeajalkaisen ammeen viileille reunoille ja
siitä lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista
upottaa melkein koko vartaloni ammeen lämpimään veteen.
Jatkuvan elämän runot (5)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista
kuoria perunoita, perata kaloja ja puhdistaa sieniä ja siitä
lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista
osallistua yksinkertaisista teoista koostuvaan elämään.
lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista
kuoria perunoita, perata kaloja ja puhdistaa sieniä ja siitä
lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista
osallistua yksinkertaisista teoista koostuvaan elämään.
maanantai 26. joulukuuta 2011
Sinussa on aitoa suurkaupungin tuntua.
Sinussa on aitoa suurkaupungin tuntua.
Yhdistyy mennyt ja tuleva, riiston ja rakkauden jäljet.
Surun kiskot niin kuin yöjunan sijaan
notkuisimme iänikuiset hammasraudat
keskellä maitohampaita.
Huulipuna leviää kartalle,
niin kuin tahtoisit suudella
koko Eurooppaa.
Minä etsin sinut vierelleni,
en tarvitakseni tyttöystävää
vaan tarvitakseni sinut.
Sinut, joka puhut hetkestä
niin kuin suorasta lähetyksestä.
Rakastan sinua, rakastan sinua!
Tässä menee mielenterveys
jos miettii jotain enemmän tai vähemmän.
Niin kuin missä kohden tunteet
ovat saaneet kovemman tuulibarometrin.
Junaradan vieressä tehdas ja hautausmaa,
hautakivissä tekstiviestejä joita tehtaantyöntekijät
lähettävät toisilleen.
Sinussa on aitoa suurkaupungin tuntua
surua joka savuaa tehtaan pilleistä pystysuoraan
niin kuin vesiputouksen uhmakkuus.
Tehtaan keskellä sinä, eksyneenä
väärään maailmaan
ja ajankuvaan niin kuin Chaplinin kulkuri.
Voi sinua, huulipunalla ympyröity
iänikuinen Pariisi, Pariisi, Pariisi!
mutta sinä et sinne pääse, sillä
nukut aseman yli niin kuin Kerouac.
Luet asemalaiturilla lehteä niin kuin Henry Miller
ja rakastut johonkin pikkukaupunkiin niin kuin
Marilyn Monroe rakastuu baseballpelaajaan.
Yhdistyy mennyt ja tuleva, riiston ja rakkauden jäljet.
Surun kiskot niin kuin yöjunan sijaan
notkuisimme iänikuiset hammasraudat
keskellä maitohampaita.
Huulipuna leviää kartalle,
niin kuin tahtoisit suudella
koko Eurooppaa.
Minä etsin sinut vierelleni,
en tarvitakseni tyttöystävää
vaan tarvitakseni sinut.
Sinut, joka puhut hetkestä
niin kuin suorasta lähetyksestä.
Rakastan sinua, rakastan sinua!
Tässä menee mielenterveys
jos miettii jotain enemmän tai vähemmän.
Niin kuin missä kohden tunteet
ovat saaneet kovemman tuulibarometrin.
Junaradan vieressä tehdas ja hautausmaa,
hautakivissä tekstiviestejä joita tehtaantyöntekijät
lähettävät toisilleen.
Sinussa on aitoa suurkaupungin tuntua
surua joka savuaa tehtaan pilleistä pystysuoraan
niin kuin vesiputouksen uhmakkuus.
Tehtaan keskellä sinä, eksyneenä
väärään maailmaan
ja ajankuvaan niin kuin Chaplinin kulkuri.
Voi sinua, huulipunalla ympyröity
iänikuinen Pariisi, Pariisi, Pariisi!
mutta sinä et sinne pääse, sillä
nukut aseman yli niin kuin Kerouac.
Luet asemalaiturilla lehteä niin kuin Henry Miller
ja rakastut johonkin pikkukaupunkiin niin kuin
Marilyn Monroe rakastuu baseballpelaajaan.
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Rakkausruno
Maanantai
minä rakastan sinua niin kuin liioitteleva iskelmälaulaja,
tai etäältä, tanssilavan takaa limonadi vasemmassa kädessä
oikeassa kädessä tärisevä matkapuhelin.
Tiistai
Minä rakastan sinua! Niin kuin vesiliukumäen viimeistä mutkaa.
Keskiviikko
Torstai
Minä rakastan sinua niin kuin linja-auton kuljettaja
kahdenkympin seteliä ruuhkapysäkillä.
Perjantai
Pojat tulee kylään, puhutaan myöhemmin.
Lauantai
Minä rakastan sinua niin kuin sohvan alta löytynyttä kolmenkympin seteliä.
Sunnuntai
Minä rakastan sinua, niin kuin vanhainkodissa rakastetaan päiväunia.
minä rakastan sinua niin kuin liioitteleva iskelmälaulaja,
tai etäältä, tanssilavan takaa limonadi vasemmassa kädessä
oikeassa kädessä tärisevä matkapuhelin.
Tiistai
Minä rakastan sinua! Niin kuin vesiliukumäen viimeistä mutkaa.
Keskiviikko
Torstai
Minä rakastan sinua niin kuin linja-auton kuljettaja
kahdenkympin seteliä ruuhkapysäkillä.
Perjantai
Pojat tulee kylään, puhutaan myöhemmin.
Lauantai
Minä rakastan sinua niin kuin sohvan alta löytynyttä kolmenkympin seteliä.
Sunnuntai
Minä rakastan sinua, niin kuin vanhainkodissa rakastetaan päiväunia.
Etsitään naista.
Etsitään naista, jolla on turvalliset kasvot.
Meikkiä sillä tavalla sopivasti, että evoluution merkit näkee helposti.
Etsitään naista, joka ei ole kotoisin rakkausrunosta
tai Strindbergin kahvilakeskusteluista.
Etsitään naista joka osaa asetella suodatinpussin oikealla tavalla.
Etsitään naista, jolla tummat silmät, ruskea tukka
tai etsitään naista jolla on silmät ja tukka.
Etsitään naista jolla ei ole pölykammoa
tai mitään bakteereja vastaan.
Etsitään naista, joka pitää musiikista.
Etsitään naista, joka pitää musiikista lauantaiaamuisin.
Etsitään naista, joka pitää jazz-musiikista lauantaiaamuisin.
Etsitään naista, joka pitää jazz-musiikista lauantaiaamuisin kun kirpputorit ovat auenneet.
Etsitään naista, joka on kaikki tai ei mitään.
Etsitään naista, joka on kaikki.
Etsitään naista, joka on kaikki ja vähän siltä väliltä.
Etsitään naista, joka on kaikki tai ei mitään.
Etsitään naista, joka tietää mitä turvaväli todella tarkoittaa.
Etsitään naista, jolla kartanlukijan taidot.
Etsitään naista, joka meikkaa tunnin pikkujoulujuhlia varten
ja päättää jättää menemättä kun suosikkimaskara on päässyt loppumaan.
Etsitään naista.
Meikkiä sillä tavalla sopivasti, että evoluution merkit näkee helposti.
Etsitään naista, joka ei ole kotoisin rakkausrunosta
tai Strindbergin kahvilakeskusteluista.
Etsitään naista joka osaa asetella suodatinpussin oikealla tavalla.
Etsitään naista, jolla tummat silmät, ruskea tukka
tai etsitään naista jolla on silmät ja tukka.
Etsitään naista jolla ei ole pölykammoa
tai mitään bakteereja vastaan.
Etsitään naista, joka pitää musiikista.
Etsitään naista, joka pitää musiikista lauantaiaamuisin.
Etsitään naista, joka pitää jazz-musiikista lauantaiaamuisin.
Etsitään naista, joka pitää jazz-musiikista lauantaiaamuisin kun kirpputorit ovat auenneet.
Etsitään naista, joka on kaikki tai ei mitään.
Etsitään naista, joka on kaikki.
Etsitään naista, joka on kaikki ja vähän siltä väliltä.
Etsitään naista, joka on kaikki tai ei mitään.
Etsitään naista, joka tietää mitä turvaväli todella tarkoittaa.
Etsitään naista, jolla kartanlukijan taidot.
Etsitään naista, joka meikkaa tunnin pikkujoulujuhlia varten
ja päättää jättää menemättä kun suosikkimaskara on päässyt loppumaan.
Etsitään naista.
torstai 22. joulukuuta 2011
Matkarunot (4)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista ku-
rottaa kättäni ja poimia puusta käsieni ulottuvilla olevat me-
hukkaat hedelmät ja siitä lähtien kun ymmärsin että myös
minun on mahdollista upottaa hampaani käsieni ulottuvilla
olevien hedelmien mehukkaaseen ja hyvin pehmeään lihaan.
lähtien kun ymmärsin että myös minun on mahdollista ku-
rottaa kättäni ja poimia puusta käsieni ulottuvilla olevat me-
hukkaat hedelmät ja siitä lähtien kun ymmärsin että myös
minun on mahdollista upottaa hampaani käsieni ulottuvilla
olevien hedelmien mehukkaaseen ja hyvin pehmeään lihaan.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Matkarunot (3)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin kuinka pehmeä ihosi tulisi olemaan
huolehdittuasi sitä voiteilla ja siitä lähtien kun ymmärsin
kuinka rentoutunut tulisit olemaan käytyäsi hieronnassa.
lähtien kun ymmärsin kuinka pehmeä ihosi tulisi olemaan
huolehdittuasi sitä voiteilla ja siitä lähtien kun ymmärsin
kuinka rentoutunut tulisit olemaan käytyäsi hieronnassa.
Matkarunot (2)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin kuinka rentoutunut vartalosi tulisi
olemaan rentouduttuasi tuntikausia lämpimässä kylvyssä.
lähtien kun ymmärsin kuinka rentoutunut vartalosi tulisi
olemaan rentouduttuasi tuntikausia lämpimässä kylvyssä.
tiistai 20. joulukuuta 2011
Matkarunot (1)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun aloin muistella milanolaisessa hotellissa olevan
huoneeni pyöreäuumaisia maljakoita jotka toivat mieleeni
kaupungilla näkemäni hyvin hedelmällisen näköiset naiset.
lähtien kun aloin muistella milanolaisessa hotellissa olevan
huoneeni pyöreäuumaisia maljakoita jotka toivat mieleeni
kaupungilla näkemäni hyvin hedelmällisen näköiset naiset.
maanantai 19. joulukuuta 2011
Jatkuvan elämän runot (4)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut
siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun enää koskaan
tarvitse katsoa lumen peittämiä havupuita ja ajatella
että tässä olisi hyvä aihe runolle ja siitä lähtien kun
ymmärsin ettei minun enää koskaan tarvitse nähdä
maailmaa kuin se koostuisi pelkistä runon aiheista.
siitä lähtien kun ymmärsin ettei minun enää koskaan
tarvitse katsoa lumen peittämiä havupuita ja ajatella
että tässä olisi hyvä aihe runolle ja siitä lähtien kun
ymmärsin ettei minun enää koskaan tarvitse nähdä
maailmaa kuin se koostuisi pelkistä runon aiheista.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Jatkuvan elämän runot (3)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut
siitä lähtien kun ymmärsin ettei maailma ole suljettu
ja jähmettynyt järjestelmä ja siitä lähtien kun ymmär-
sin että voin vaikuttaa maailmaan jollakin niinkin yk-
sinkertaisella teolla kuin avaamalla asuntoni ikkunat.
siitä lähtien kun ymmärsin ettei maailma ole suljettu
ja jähmettynyt järjestelmä ja siitä lähtien kun ymmär-
sin että voin vaikuttaa maailmaan jollakin niinkin yk-
sinkertaisella teolla kuin avaamalla asuntoni ikkunat.
perjantai 16. joulukuuta 2011
Jatkuvan elämän runot (2)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut
siitä lähtien kun muistin pakkasten alkaessa että kella-
rini on täynnä puita ja siitä lähtien kun muistin paukku-
pakkasten alkaessa että voin lämmittää kaakelitakkaani.
siitä lähtien kun muistin pakkasten alkaessa että kella-
rini on täynnä puita ja siitä lähtien kun muistin paukku-
pakkasten alkaessa että voin lämmittää kaakelitakkaani.
Jatkuvan elämän runot (1)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun huomasin sananjalkojen kasvavan edelleen ojis-
sa ja pientareella ja siitä lähtien kun huomasin saniais-
ten kätkevän edelleen alleen sieniä ja muita salaisuuksia.
lähtien kun huomasin sananjalkojen kasvavan edelleen ojis-
sa ja pientareella ja siitä lähtien kun huomasin saniais-
ten kätkevän edelleen alleen sieniä ja muita salaisuuksia.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Päättyvän elämän runot (3)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse tehdä elä-
mässäni muuta kuin odottaa kuolemaani, palsamoitamistani
ja hautaamistani kiireisen torin keskelle pystytettävään
hiljaiseen mausoleumiin jossa ei koskaan käy vierailijoita.
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse tehdä elä-
mässäni muuta kuin odottaa kuolemaani, palsamoitamistani
ja hautaamistani kiireisen torin keskelle pystytettävään
hiljaiseen mausoleumiin jossa ei koskaan käy vierailijoita.
Päättyvän elämän runot (2)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse tehdä elä-
mässäni muuta kuin istua tähän lehtikasaan ja odottaa maa-
tumistani ja muuttumistani kuohkeaksi mustaksi mullaksi.
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse tehdä elä-
mässäni muuta kuin istua tähän lehtikasaan ja odottaa maa-
tumistani ja muuttumistani kuohkeaksi mustaksi mullaksi.
Päättyvän elämän runot (1)
Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut siitä
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse tehdä elä-
mässäni muuta kuin istua tällä myrskyjen sileäksi hiomalla
kivellä ja kuunnella kuinka lehdet havisevat lempeässä tuulessa.
lähtien kun ymmärsin ettei minun enää tarvitse tehdä elä-
mässäni muuta kuin istua tällä myrskyjen sileäksi hiomalla
kivellä ja kuunnella kuinka lehdet havisevat lempeässä tuulessa.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Kauniilla tytöillä
Kauniilla tytöillä
kauniit ystävät ja
kauniit silmät joilla
nähdä kaunis maailma.
Kauniilla tytöillä
kauniit askeleet ja kauniit
kengät,
juhlissa kaunis poistuminen
ja kauniit eleet.
Kauniilla tytöillä
kaunis käsivarsi,
käsivarsilla kaunis laukku
jonka on maksanut mies.
Kauniilla naisilla
kauniit takamukset
niin kuin kauniit persikat.
Persikat jostain kaukaa kauniista Perusta
ja siellä kaunis maisema kauniin auringon alla.
Kauniilla naisilla kaunis tulevaisuus.
Rumilla naisilla vain lyhyet lahkeet ja
kauniit unelmat.
kauniit ystävät ja
kauniit silmät joilla
nähdä kaunis maailma.
Kauniilla tytöillä
kauniit askeleet ja kauniit
kengät,
juhlissa kaunis poistuminen
ja kauniit eleet.
Kauniilla tytöillä
kaunis käsivarsi,
käsivarsilla kaunis laukku
jonka on maksanut mies.
Kauniilla naisilla
kauniit takamukset
niin kuin kauniit persikat.
Persikat jostain kaukaa kauniista Perusta
ja siellä kaunis maisema kauniin auringon alla.
Kauniilla naisilla kaunis tulevaisuus.
Rumilla naisilla vain lyhyet lahkeet ja
kauniit unelmat.
perjantai 2. joulukuuta 2011
Berliinin runot 8
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun kävelin värit sekoitettuani kankaan
eteen ja siitä lähtien kun jo ennen ensimmäistäkään si-
veltimenvetoa tiesin etten tulekaan maalaamaan pähkinä-
silmäistä ja pitkäkaulaista naista ja siitä lähtien kun jo en-
nen ensimmäistäkään siveltimenvetoa tiesin että tulen
maalaamaan jotain hyväiltävännäköisen ruukun kaltaista.
siitä lähtien kun kävelin värit sekoitettuani kankaan
eteen ja siitä lähtien kun jo ennen ensimmäistäkään si-
veltimenvetoa tiesin etten tulekaan maalaamaan pähkinä-
silmäistä ja pitkäkaulaista naista ja siitä lähtien kun jo en-
nen ensimmäistäkään siveltimenvetoa tiesin että tulen
maalaamaan jotain hyväiltävännäköisen ruukun kaltaista.
Berliinin runot 7
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun kävelin värit sekoitettuani kankaan
eteen ja siitä lähtien kun siveltimeen tartuttuani ym-
märsin ettei minusta ole taidemaalariksi ja siitä läh-
tien kun ensimmäisten siveltimenvetojen jälkeen ym-
märsin ettei minusta koskaan tule suurenmoista maa-
laria ja siitä lähtien kun lähdin kankaan edestä ja pois-
tuin värittömäksi ja hiljaiseksi muuttuneesta huoneesta.
siitä lähtien kun kävelin värit sekoitettuani kankaan
eteen ja siitä lähtien kun siveltimeen tartuttuani ym-
märsin ettei minusta ole taidemaalariksi ja siitä läh-
tien kun ensimmäisten siveltimenvetojen jälkeen ym-
märsin ettei minusta koskaan tule suurenmoista maa-
laria ja siitä lähtien kun lähdin kankaan edestä ja pois-
tuin värittömäksi ja hiljaiseksi muuttuneesta huoneesta.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Berliinin runot 6
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun ymmärsin että minun on lakattava odot-
tamasta että keskipäivän aurinko paistaa sisään työhuonee-
ni avoimesta ikkunasta ja herättää minut horroksesta jonka
pitkä työskentelemättömyyden jakso on aiheuttanut.
siitä lähtien kun ymmärsin että minun on lakattava odot-
tamasta että keskipäivän aurinko paistaa sisään työhuonee-
ni avoimesta ikkunasta ja herättää minut horroksesta jonka
pitkä työskentelemättömyyden jakso on aiheuttanut.
Berliinin runot 5
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun ymmärsin että minun on lakattava toivo-
masta ettei minun tarvitsisi tänään seisoa marmori-
möhkäleen edessä taltta kädessä odottamassa innoitusta.
siitä lähtien kun ymmärsin että minun on lakattava toivo-
masta ettei minun tarvitsisi tänään seisoa marmori-
möhkäleen edessä taltta kädessä odottamassa innoitusta.
maanantai 28. marraskuuta 2011
Berliinin runot 4
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun sain tietää että olemme kaksoset
joiden on kirjoitettava loppuun tämä runo joka kertoo
himosta ja rakkaudesta ja siitä lähtien kun sain tietää
että himo ja rakkaus ovat meidän laillamme erottamattomat.
siitä lähtien kun sain tietää että olemme kaksoset
joiden on kirjoitettava loppuun tämä runo joka kertoo
himosta ja rakkaudesta ja siitä lähtien kun sain tietää
että himo ja rakkaus ovat meidän laillamme erottamattomat.
Berliinin runot 3
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun ymmärsin että olemme kaksoset
ja että meidät on väkivalloin irrotettava toisistamme
ja siitä lähtien kun ymmärsin että meidät on irrotettava
toisistamme veistäjän väkivaltaisella ja kovalla taltalla.
siitä lähtien kun ymmärsin että olemme kaksoset
ja että meidät on väkivalloin irrotettava toisistamme
ja siitä lähtien kun ymmärsin että meidät on irrotettava
toisistamme veistäjän väkivaltaisella ja kovalla taltalla.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Berliinin runot 2
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun viimeistelin vuosikausia miettimäni
ja muutamassa viikossa alusta loppuun maalaamani taulun.
siitä lähtien kun viimeistelin vuosikausia miettimäni
ja muutamassa viikossa alusta loppuun maalaamani taulun.
Berliinin runot 1
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun hänen soittamansa kirkas pianomusiikki
sekoittui portista sisään ajavan
ja nopeasti lähestyneen mustan auton nostattamaan pölyyn.
siitä lähtien kun hänen soittamansa kirkas pianomusiikki
sekoittui portista sisään ajavan
ja nopeasti lähestyneen mustan auton nostattamaan pölyyn.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Minua surettaa
Minua surettaa tyhjäkumiset polkupyörät telineissä,
keskellä joulukuuta.
Minua surettaa kahvinkeittimet joissa on käytetty
talouspaperia suodatinpussin sijaan.
Kengät, joista on kävelty ainoastaan kantapäät puhki
sitä kutsutaan pronaatio-ongelmaksi. Naiset jotka piirtävät
kahvin päälle muodostuvaan vaahtoon sydämen. Itse piirtäisin
dollarihymiön. Minua surettaa Roy Anderssonin elokuvien hahmot
vaikka se onkin ilmeistä. Gilmoren tyttöjen lopputekstit, vaikka siinä
on se hyvä nopeasti rullaava kappale. Tietoisuus siitä, että pitää taas odottaa viikko.
Minua surettaa ihmiset, jotka ovat ravintolan tupakkapaikalla ainoastaan sosiaalisen paineen takia.
Sisällä pitäisi olla yksin, ainoastaan omien ajatustensa kanssa.
Minua surettaa tupakantumpit asfaltissa, siinä maisemassa hevosvoimat
polkevat olemassaoloa surutta.
keskellä joulukuuta.
Minua surettaa kahvinkeittimet joissa on käytetty
talouspaperia suodatinpussin sijaan.
Kengät, joista on kävelty ainoastaan kantapäät puhki
sitä kutsutaan pronaatio-ongelmaksi. Naiset jotka piirtävät
kahvin päälle muodostuvaan vaahtoon sydämen. Itse piirtäisin
dollarihymiön. Minua surettaa Roy Anderssonin elokuvien hahmot
vaikka se onkin ilmeistä. Gilmoren tyttöjen lopputekstit, vaikka siinä
on se hyvä nopeasti rullaava kappale. Tietoisuus siitä, että pitää taas odottaa viikko.
Minua surettaa ihmiset, jotka ovat ravintolan tupakkapaikalla ainoastaan sosiaalisen paineen takia.
Sisällä pitäisi olla yksin, ainoastaan omien ajatustensa kanssa.
Minua surettaa tupakantumpit asfaltissa, siinä maisemassa hevosvoimat
polkevat olemassaoloa surutta.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Afrikan runot (4)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun suuresti rakastamassani heinikossa
kävellessäni joku huusi tule pois siellä on käärmeitä.
siitä lähtien kun suuresti rakastamassani heinikossa
kävellessäni joku huusi tule pois siellä on käärmeitä.
Afrikan runot (3)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun pääsin ensimmäistä kertaa lehteilemään paksua luetteloa
johon kaikki tässä pienessä kylässä kuolleet oli listattu.
siitä lähtien kun pääsin ensimmäistä kertaa lehteilemään paksua luetteloa
johon kaikki tässä pienessä kylässä kuolleet oli listattu.
lauantai 12. marraskuuta 2011
Afrikan runot (2)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun ymmärsin muuttuvani kuolemani
jälkeen sileäksi ja pyöreäksi kiveksi ja siitä lähtien
kun ymmärsin ettei minua kuolemani jälkeen laiteta
arkkuun vaan lasketaan neliön muotoisen pihan keskelle.
siitä lähtien kun ymmärsin muuttuvani kuolemani
jälkeen sileäksi ja pyöreäksi kiveksi ja siitä lähtien
kun ymmärsin ettei minua kuolemani jälkeen laiteta
arkkuun vaan lasketaan neliön muotoisen pihan keskelle.
Afrikan runot (1)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun huomasin että minulla on veitsellä
teroitetut afrikkalaiset hampaat ja siitä lähtien kun
huomasin että metsästäjäntehtäväni on täyttämättä.
siitä lähtien kun huomasin että minulla on veitsellä
teroitetut afrikkalaiset hampaat ja siitä lähtien kun
huomasin että metsästäjäntehtäväni on täyttämättä.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Ihmiset
Odgen Nashin innoittamana.
Jotkut ihmiset ovat suosittuja toisten keskuudessa, koska heidän nenänsä ovat suoria ja kalligrafisia niin kuin maisemassa lipuva laiva. Heidän vaatteensa ovat silkkiä iholla ja he voivat laulaa rennosti karaokea muutaman oluen jälkeen. Heillä on kokemuksia viidakoista ja asfalttikatkuista selviytymisestä. Heillä on henkilökohtaisia mielipiteitä julkisesta terveydenhuollosta ja heillä on kirkas katse kun he saapuvat juhliin, laittavat sifonkihuivin siististi sille varattuun paikkaan ja tervehtivät etualalla istuvia ihmisiä. He tekevät aina oikeat siirrot lauantai-iltaisessa shakissa ja lämmittävät saunan sunnuntaina, pilateksesta saapuvalle puolisolle.
Toiset ihmiset pitävät spagetista ilman suolaa ja muita lisukkeita, ketsuppi saattaa kelvata kun ilma on syksyinen ja muutenkin ihana. Heillä on radio päällä jotta ei tulisi yksinäinen olo. Rahapuu kasvaa kummilasten kuvien vieressä. Omia lapsia heillä ei ole, sillä ammatinvalintakysymykset ovat aiheuttaneet aviollisissa menoissa pienoisia vastoinkäymisiä. Toiset ihmiset nukahtavat ensimmäisen saunaoluen jälkeen. He antavat syntymäpäivälahjaksi setelirahaa ja poistuvat juhlista toisen kahvikupillisen jälkeen.
Jotkut ihmiset ovat suosittuja toisten keskuudessa, koska heidän nenänsä ovat suoria ja kalligrafisia niin kuin maisemassa lipuva laiva. Heidän vaatteensa ovat silkkiä iholla ja he voivat laulaa rennosti karaokea muutaman oluen jälkeen. Heillä on kokemuksia viidakoista ja asfalttikatkuista selviytymisestä. Heillä on henkilökohtaisia mielipiteitä julkisesta terveydenhuollosta ja heillä on kirkas katse kun he saapuvat juhliin, laittavat sifonkihuivin siististi sille varattuun paikkaan ja tervehtivät etualalla istuvia ihmisiä. He tekevät aina oikeat siirrot lauantai-iltaisessa shakissa ja lämmittävät saunan sunnuntaina, pilateksesta saapuvalle puolisolle.
Toiset ihmiset pitävät spagetista ilman suolaa ja muita lisukkeita, ketsuppi saattaa kelvata kun ilma on syksyinen ja muutenkin ihana. Heillä on radio päällä jotta ei tulisi yksinäinen olo. Rahapuu kasvaa kummilasten kuvien vieressä. Omia lapsia heillä ei ole, sillä ammatinvalintakysymykset ovat aiheuttaneet aviollisissa menoissa pienoisia vastoinkäymisiä. Toiset ihmiset nukahtavat ensimmäisen saunaoluen jälkeen. He antavat syntymäpäivälahjaksi setelirahaa ja poistuvat juhlista toisen kahvikupillisen jälkeen.
maanantai 7. marraskuuta 2011
27-vuotiaana
27- vuotiaana pitäisi ajaa urheiluautoa
ja lyödä rahat tiskiin jokaiselle epäilijälle.
Nauraa virolaiselle työvoimalle ja ymmärtää
olevansa itse, oikeutetussa asemassa.
27- vuotiaana tulisi tilata työpaikan ruokalasta
makkaraperunat ja korkeintaan kurkkusalaattia.
Salaattipöytä jätetään painoa pudottavalle naiskansalle.
Minun HDL - kolesterolini on kunnossa
ilman vuosittaista tarkistusta.
27-vuotiaana ei tarvitse lukea runoja.
Ainoastaan siinä tapauksessa
hieman Saarikoskea kun joku muusikoksi
itseään tituleeraava tulee kertomaan mielipiteensä Radioheadista.
Tai hieman jotain romantikkoa, esimerkiksi Bukowskia
kun tapaat ravintolan eteisaulassa naisen tai miehen..mistä nyt sillä hetkellä tykkää.
27 – vuotiaana lahjoitetaan muutama satanen
SPR:n keräykseen ja korostetaan
”että tässä ollaan vielä opiskelijan asemassa”.
27 – vuotiaana todetaan
todellisten ystävien määrä
kun nuhakuumeen aikana
ei ole puolisoa tai äitiä
keittämässä kanakeittoa.
Syntymäpäiväjuhlilla
juodaan viinaa ja tullaan
viisaammiksi vain.
Puhutaan poliittisista
silmänkääntötempuista
kuten siitä yhdestä joka
kahdeksan vuoden ajan nosti fyrkat
SPR:n keräyslippaasta ja opiskeli
meteorologisia mielenilmauksia.
27-vuotiaana pitäisi ajaa urheiluautoa,
tai pyöräillä cyclocrosserilla, hybridipyörällä
olla tandem, keksiä lukioaikainen parisuhde uudelleen
nakkikioskijonossa kun erehdyksissään tilaa väärällä kotimaisella
munahampurilaisen ja sammuu a-klinikan numero valittuna
rappukäytävään.
27 – vuotiaana tulisi olla valmiit suunnitelmat kaikesta:
siitä minne äiti ja isä viedään kottikärryillä, minne sairas sisko piilotetaan
missä kattilassa lapsuuden aikainen marsu keitetään tai ihan vaan
kenen kanssa on valmiit suunnitelmat lähes kaikesta.
ja lyödä rahat tiskiin jokaiselle epäilijälle.
Nauraa virolaiselle työvoimalle ja ymmärtää
olevansa itse, oikeutetussa asemassa.
27- vuotiaana tulisi tilata työpaikan ruokalasta
makkaraperunat ja korkeintaan kurkkusalaattia.
Salaattipöytä jätetään painoa pudottavalle naiskansalle.
Minun HDL - kolesterolini on kunnossa
ilman vuosittaista tarkistusta.
27-vuotiaana ei tarvitse lukea runoja.
Ainoastaan siinä tapauksessa
hieman Saarikoskea kun joku muusikoksi
itseään tituleeraava tulee kertomaan mielipiteensä Radioheadista.
Tai hieman jotain romantikkoa, esimerkiksi Bukowskia
kun tapaat ravintolan eteisaulassa naisen tai miehen..mistä nyt sillä hetkellä tykkää.
27 – vuotiaana lahjoitetaan muutama satanen
SPR:n keräykseen ja korostetaan
”että tässä ollaan vielä opiskelijan asemassa”.
27 – vuotiaana todetaan
todellisten ystävien määrä
kun nuhakuumeen aikana
ei ole puolisoa tai äitiä
keittämässä kanakeittoa.
Syntymäpäiväjuhlilla
juodaan viinaa ja tullaan
viisaammiksi vain.
Puhutaan poliittisista
silmänkääntötempuista
kuten siitä yhdestä joka
kahdeksan vuoden ajan nosti fyrkat
SPR:n keräyslippaasta ja opiskeli
meteorologisia mielenilmauksia.
27-vuotiaana pitäisi ajaa urheiluautoa,
tai pyöräillä cyclocrosserilla, hybridipyörällä
olla tandem, keksiä lukioaikainen parisuhde uudelleen
nakkikioskijonossa kun erehdyksissään tilaa väärällä kotimaisella
munahampurilaisen ja sammuu a-klinikan numero valittuna
rappukäytävään.
27 – vuotiaana tulisi olla valmiit suunnitelmat kaikesta:
siitä minne äiti ja isä viedään kottikärryillä, minne sairas sisko piilotetaan
missä kattilassa lapsuuden aikainen marsu keitetään tai ihan vaan
kenen kanssa on valmiit suunnitelmat lähes kaikesta.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Beduiineista (6)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun ne lentävät ja maahan naulatut matot
kun tämä kuivattu piparminttu
kuivattu salvia sokeri ja hunaja
kun jo ensi siemauksella tiesin.
siitä lähtien kun ne lentävät ja maahan naulatut matot
kun tämä kuivattu piparminttu
kuivattu salvia sokeri ja hunaja
kun jo ensi siemauksella tiesin.
Beduiineista (5)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun aloin ajattelemaan lentäviä mattoja.
siitä lähtien kun aloin ajattelemaan lentäviä mattoja.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Beduiineista (4)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun se enkelikasvoinen beduiininainen.
siitä lähtien kun se enkelikasvoinen beduiininainen.
Beduiineista (3)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun ne kirveellä veistetyn näköiset kasvot.
siitä lähtien kun ne kirveellä veistetyn näköiset kasvot.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Beduiineista (2)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun sain myytyä ensimmäisen beduiini-
telttani ja siitä lähtien kun sain ensimmäistä kertaa
kouraani tukun vihreitä ja käytössä rypistyneitä seteleitä.
siitä lähtien kun sain myytyä ensimmäisen beduiini-
telttani ja siitä lähtien kun sain ensimmäistä kertaa
kouraani tukun vihreitä ja käytössä rypistyneitä seteleitä.
Beduiineista (1)
Olen alkanut ajatella kuinka onneton olenkaan ollut
siitä lähtien kun aloin käydä kauppaa näiden kirottujen
aavikkolaisten, näiden vihoviimeisten beduiiniheimojen,
näiden rahan arvoa ymmärtämättömien idioottien kanssa.
siitä lähtien kun aloin käydä kauppaa näiden kirottujen
aavikkolaisten, näiden vihoviimeisten beduiiniheimojen,
näiden rahan arvoa ymmärtämättömien idioottien kanssa.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Venäläisestä kauppiaasta (6)
Olen alkanut ajatella kuinka onnekas olenkaan
etten ole kertaakaan elämässäni joutunut laittamaan
nimeäni yhteenkään sopimukseen ja kuinka onnekas
olenkaan ettei minua vastaan löydy todisteita yhdestäkään
kaupparekisteristä ja kuinka onnekas olenkaan ettei
nimeni ole yhdenkään epärehellisen kauppiaan huulilla.
etten ole kertaakaan elämässäni joutunut laittamaan
nimeäni yhteenkään sopimukseen ja kuinka onnekas
olenkaan ettei minua vastaan löydy todisteita yhdestäkään
kaupparekisteristä ja kuinka onnekas olenkaan ettei
nimeni ole yhdenkään epärehellisen kauppiaan huulilla.
Venäläisestä kauppiaasta (5)
Olen alkanut ajatella kuinka onnekas olenkaan
etten ole kertaakaan elämässäni joutunut laittamaan
nimeäni yhteenkään sopimukseen, yhteenkään
kauppakirjaan, ja kuinka onnekas olenkaan
etten ole kertaakaan elämässäni joutunut osallistumaan
onnistuneen kaupan jälkeen järjestettäviin
ja pelkästään kauppialle tarkoitettuihin suuriin pitoihin.
etten ole kertaakaan elämässäni joutunut laittamaan
nimeäni yhteenkään sopimukseen, yhteenkään
kauppakirjaan, ja kuinka onnekas olenkaan
etten ole kertaakaan elämässäni joutunut osallistumaan
onnistuneen kaupan jälkeen järjestettäviin
ja pelkästään kauppialle tarkoitettuihin suuriin pitoihin.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Venäläisestä kauppiaasta (4)
Olen alkanut ajatella kuinka onnekas olenkaan etten
kuulu kauppiaiden epärehelliseen säätyyn ja kuinka
onnekas olenkaan ettei minun tarvitse viettää päiviäni
tunkkaisessa toimistossa tutkimassa kellastuneita kuitteja.
kuulu kauppiaiden epärehelliseen säätyyn ja kuinka
onnekas olenkaan ettei minun tarvitse viettää päiviäni
tunkkaisessa toimistossa tutkimassa kellastuneita kuitteja.
Venäläisestä kauppiaasta (3)
Olen alkanut ajatella kuinka onnekas olenkaan etten ole
kertaakaan elämässäni joutunut leikkimään ainuttakaan
leikkiä, solmimaan ainuttakaan kauppaa, ja että olen
koko elämäni ajan pysynyt erossa kauppiaiden leikeistä.
kertaakaan elämässäni joutunut leikkimään ainuttakaan
leikkiä, solmimaan ainuttakaan kauppaa, ja että olen
koko elämäni ajan pysynyt erossa kauppiaiden leikeistä.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Luota, luokse
Pitkä on tie,
naisen sydämeen.
Kilometrit ei mittaa.
Kulkeminen ei auta.
Pitkä on tie,
sydämeen naisen
ja sieltä pois.
naisen sydämeen.
Kilometrit ei mittaa.
Kulkeminen ei auta.
Pitkä on tie,
sydämeen naisen
ja sieltä pois.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Kehto
Nuoruus, elä se vähä minkä kykenet
Kaupunkielämä on aina plusmiinusnolla
Luuserit luuhaavat Luhangan kaltaisissa puristimissa.
Oluet tulevat juoduksi ennen kuin lasit ja nyrkit rikkoutuvat.
Lapsuus, itke se vähä mikä sallitaan.
Hiekkalaatikot täyttyvät sormikkaista, taivas high sky.
Helvetistä low five. Lusikka on peili ja peili on suussa
Laulut on mykkä bravo da capo.
Kaupunkielämä on aina plusmiinusnolla
Luuserit luuhaavat Luhangan kaltaisissa puristimissa.
Oluet tulevat juoduksi ennen kuin lasit ja nyrkit rikkoutuvat.
Lapsuus, itke se vähä mikä sallitaan.
Hiekkalaatikot täyttyvät sormikkaista, taivas high sky.
Helvetistä low five. Lusikka on peili ja peili on suussa
Laulut on mykkä bravo da capo.
Vedämme kaikki yhtä köyttä
Vedämme kaikki yhtä köyttä
ja päädymme kaikki saman köyden jatkoksi
Etsimme kaikki punaista lankaa
ja erehdymme solmimaan vain kenkiemme nyörejä.
ja päädymme kaikki saman köyden jatkoksi
Etsimme kaikki punaista lankaa
ja erehdymme solmimaan vain kenkiemme nyörejä.
Sunnuntai vanhainkodissa
Rollaattorit parkkeerataan kahvilan eteen niin kuin mopot.
Kaksi vanhan herran sormea pystyssä, ”konjakki ja kahvi”
Sunnuntaina talo täyttyy vieraista niin kuin hienokin ravintola.
Kahvi valuu tekohampaiden välistä.
Kaksi vanhan herran sormea pystyssä, ”konjakki ja kahvi”
Sunnuntaina talo täyttyy vieraista niin kuin hienokin ravintola.
Kahvi valuu tekohampaiden välistä.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Venäläisestä kauppiaasta (2)
Olen alkanut ajatella kuinka onnekas olenkaan
ettei minun enää tarvitse koskettaa venäläisen
kauppiaan leipälapionkokoista ja rasvaista kättä.
ettei minun enää tarvitse koskettaa venäläisen
kauppiaan leipälapionkokoista ja rasvaista kättä.
Venäläisestä kauppiaasta
Olen alkanut ajatella kuinka onnekas olenkaan
ettei minun enää tarvitse tuntea sieraimissani
venäläisestä kauppiaasta huokuvaa suolasillien tuoksua.
ettei minun enää tarvitse tuntea sieraimissani
venäläisestä kauppiaasta huokuvaa suolasillien tuoksua.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Ei ole muuta tietä kulkea kuin sade
Antaa päivien mennä
niin kuin savu nousee tehtaista.
Sinä joka olet kauniisti kirjoitettu,
olet vain taivaan sivuja.
niin kuin savu nousee tehtaista.
Sinä joka olet kauniisti kirjoitettu,
olet vain taivaan sivuja.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Pahansuisesta viinasta
Olen alkanut ajatella, kuinka onnekas olenkaan
pystyessäni koska tahansa laskeutumaan kellariin
ja hakemaan sieltä väkevällä juomalla täytetyn pullon
ja kuinka onnekas pystyessäni koska tahansa humaltumaan
ja olemaan ajattelematta tämän maailman väkeviä murheita.
pystyessäni koska tahansa laskeutumaan kellariin
ja hakemaan sieltä väkevällä juomalla täytetyn pullon
ja kuinka onnekas pystyessäni koska tahansa humaltumaan
ja olemaan ajattelematta tämän maailman väkeviä murheita.
Pahansisuisesta viinistä
Olen alkanut ajatella, kuinka onnekas olenkaan
pystyessäni koska tahansa avaamaan pullon korkin
ja kuinka onnekas olenkaan pystyessäni koska tahansa
vapauttamaan pulloon vangitun pahansisuisen hengen.
pystyessäni koska tahansa avaamaan pullon korkin
ja kuinka onnekas olenkaan pystyessäni koska tahansa
vapauttamaan pulloon vangitun pahansisuisen hengen.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta
Inspiraationa Harri Hertellin runo "Skidit tahtovat pulkkamäkeen" - kokoelmasta Kunnes oppii kävelemään (Helsinki Poetry Connection, 2011)
Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta kukaan ei auta, jää raiteilla
venyy kulttuurin notkoon saakka.
Finlandiatalon porteilla raha rienaa
muskettisoturien kenkiä, vain yksi
on ilman.
Spurgut tahtoo pois spårakiskoilta,
taksitolpalla vanhus etsii kadonnutta
rakkautta, snägärillä nuori pari
niin kuin kaikki mausteet.
Mitä jos vantaanjoki täyttyisi verestä?
Me emme ymmärtäisi sen loputtomuutta.
Vapaapäivä. Raksahaalarit eivät kuivu
syyssateiden murheessa. Murolaatikossa
ei luvattua yllätystä, muuttolaatikossa
pino entisten rakastajien kuvia, viimeisin
päällimmäisenä. Jääkaapissa vain kasa
höyheniä koska kasvisten hinta on nousussa.
Kutsuvat tätä päivää toiseksi perjantaiksi.
Kaupungin helmassa lipokielisiä testosteroni
sormenjälkiä, lävistyksiä, umpeen muurattuja silmiä
niin kuin puoli Berliiniä.
Taksijonossa vanhus toivoo takapenkille raamattua.
Radiokanava kertoo miehestä joka on nainen. Mainoskatkon
jälkeen halleluja. Etupenkkipaikasta riitaa. Spurgulle
näytetään ovea niin kuin mainoskylttiä.
Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta talvi ei pääty. Kesärenkaat kolisuttavat
hietaniemen hautuumaata. Pian loppuu tila,
jossa käydä maaten. Kesällä vain auringon ylle puetaan
bikinit. Joku surffaa kohti varmaa kohtaloaan,
ihan missä vaan.
Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta kukaan ei auta, jää raiteilla
venyy kulttuurin notkoon saakka.
Finlandiatalon porteilla raha rienaa
muskettisoturien kenkiä, vain yksi
on ilman.
Spurgut tahtoo pois spårakiskoilta,
taksitolpalla vanhus etsii kadonnutta
rakkautta, snägärillä nuori pari
niin kuin kaikki mausteet.
Mitä jos vantaanjoki täyttyisi verestä?
Me emme ymmärtäisi sen loputtomuutta.
Vapaapäivä. Raksahaalarit eivät kuivu
syyssateiden murheessa. Murolaatikossa
ei luvattua yllätystä, muuttolaatikossa
pino entisten rakastajien kuvia, viimeisin
päällimmäisenä. Jääkaapissa vain kasa
höyheniä koska kasvisten hinta on nousussa.
Kutsuvat tätä päivää toiseksi perjantaiksi.
Kaupungin helmassa lipokielisiä testosteroni
sormenjälkiä, lävistyksiä, umpeen muurattuja silmiä
niin kuin puoli Berliiniä.
Taksijonossa vanhus toivoo takapenkille raamattua.
Radiokanava kertoo miehestä joka on nainen. Mainoskatkon
jälkeen halleluja. Etupenkkipaikasta riitaa. Spurgulle
näytetään ovea niin kuin mainoskylttiä.
Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta talvi ei pääty. Kesärenkaat kolisuttavat
hietaniemen hautuumaata. Pian loppuu tila,
jossa käydä maaten. Kesällä vain auringon ylle puetaan
bikinit. Joku surffaa kohti varmaa kohtaloaan,
ihan missä vaan.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Kohtaamisesta
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja korkeaa muuria
mutta joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin kiipeää ylittääkseen
siveytensä paksun ja korkean muurin,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
kiipeää muuriin nojaavaa pitkää keppiä ylittääkseen
lopulta muurin ja muuttuakseen muurin ylitettyään tytöstä naiseksi,
alastonta tyttöä jonka vartalo vielä tässä vaiheessa elämää
muistuttaa valloittamatonta linnoitusta mutta jonka vartalo
myöhemmässä vaiheessa elämää muistuttaa laskusiltansa
laskenutta linnoitusta jonka tornin lipun väri on vaihtunut
punaisesta valkoiseksi ja joka on luovuttanut vartalonsa
joelle ja luovuttanut täydellisen vartalonsa joen hyväiltäväksi,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja korkeaa muuria
mutta jonka sinisten silmien terävä katse riisuu aseista jokaisen miehen
joka lähestyy hänen siveytensä paksua ja korkeaa muuria
murtaakseen muurin ja valloittaakseen tytön joelta ja tehdäkseen tämän
ennen hänen puhkeamistaan kukkaan ja muuttumistaan
keväisestä tytöstä kesäiseksi naiseksi,
alastonta tyttöä joka tietää ajan murentavan paksuimmankin muurin
mutta joka huolehtii silti siveytensä paksusta ja korkeasta muurista,
alastonta tyttöä jonka odotus tulee kestämään monta kymmentä vuotta
mutta joka ei siitä huolimatta väsy odottamaan
ja joka eikä pitkästä odotuksestaan huolimatta muutu tytöstä naiseksi
eikä menetä vartalonsa notkeutta
eikä sinisten silmiensä terävää katsetta,
alastonta tyttöä jonka silmiä korpit nokkisivat jos niissä
ei olisi jokaisen elävän silmissä näkyvää terävää kirkkautta,
alastonta tyttöä jonka sinisistä silmistä heijastuvat kuut, auringot
ja muut taivaankappaleet
ja jonka pitkät valkoiset hiukset peittävät kaulaa, rintoja ja kapeaa lannetta,
jonka sinisistä silmistä heijastuvat puut, pensaat, kasvit ja muu puutarha,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja korkeaa muuria
jonka sisällä ei ole ainuttakaan onttoa kohtaa johon voisi laittaa
kasvamaan pyöreäkasvoisen lapsen eikä ainuttakaan onttoa kohtaa
jonka raosta tyttö voisi synnyttää punakasvoisen ja kivusta huutavan lapsen,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja
korkeaa muuria mutta jonka sinisten silmien terävä katse
lävistää paksuimmankin muurin
ja joka katsoo minua terävillä sinisillä silmillään juuri niin
kuin rakastunut ihminen katsoo rakastamaansa ihmistä,
alastonta tyttöä joka saa mieleni täyttämään himokkaista
ajatuksista samaan tapaan kuin miehellä joka vastustaa
viimeiseen saakka kiusausta katsoa miehen katseellaan
suolapatsaaksi muuttavaa naista mutta joka lopulta antaa
periksi kiusaukselle kääntyen katsomaan kaunista naista
ja jähmettyy ikuisesti himokkaasti katsovaksi patsaaksi,
alastonta tyttöä jolla on miehen katseellaan patsaaksi
muuttava näkemisen kirous tai lahja,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus joka johtaa kuolemattomuuteen
heti hänen löydettyään veistäjän joka ikuistaa hänet
patsaaksi joka tuijottaa tien reunalta kaikkia ja kaikkea,
alastonta tyttöä joka odottaa minun katsovan hänen
veistoksellisia kasvojaan kuin veistäjä joka tulee hänen
luokseen ottaakseen hänestä mitat ja muuttaakseen hänen
veistoksellisen vartalonsa aikaa kestäväksi veistokseksi,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus joka johtaa yhä uuteen elämään,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus nopeasti virtaavan maailman
kuljettaessa hänen luokseen vahvan ja viisaan miehen
joka ryhtyy hänen kuninkaakseen tytön itsensä toimiessa
kuningattarena ja heidän katsoessaan muurilta valtakuntaansa,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus johon ei kuulu vadilla saliin kannettavia
porsaita eikä salin nurkissa sihiseviä myrkyllisiä käärmeitä
jotka syödään raakana kun niiden päät on katkaistu veitsellä,
alastonta tyttöä joka odottaa että saliin vadilla kannettavalla
porsaalla on suussaan häneltä kielletty punainen omena,
alastonta tyttöä joka odottaa minun valmistavan hänelle
ateriaksi metsästä kiinni saamani villisian ja joka odottaa
minun kaatavan hänen lasinsa täyteen punaista viiniä,
alastonta tyttöä joka odottaa minun suutelevan hänen
paksuja punaisia huuliaan ja joka odottaa minun avaavan
hänen sulkeutuneet silmänsä ja katsomaan häntä silmiin,
alastonta tyttöä joka odottaa minun hedelmöittävän hänet
vaikka en ole varma onko minulle annettu hedelmöittämisen kykyä
ja vaikka en ole varma onko minulla hedelmöittämisen lahjaa.
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja korkeaa muuria
mutta joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin kiipeää ylittääkseen
siveytensä paksun ja korkean muurin,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
kiipeää muuriin nojaavaa pitkää keppiä ylittääkseen
lopulta muurin ja muuttuakseen muurin ylitettyään tytöstä naiseksi,
alastonta tyttöä jonka vartalo vielä tässä vaiheessa elämää
muistuttaa valloittamatonta linnoitusta mutta jonka vartalo
myöhemmässä vaiheessa elämää muistuttaa laskusiltansa
laskenutta linnoitusta jonka tornin lipun väri on vaihtunut
punaisesta valkoiseksi ja joka on luovuttanut vartalonsa
joelle ja luovuttanut täydellisen vartalonsa joen hyväiltäväksi,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja korkeaa muuria
mutta jonka sinisten silmien terävä katse riisuu aseista jokaisen miehen
joka lähestyy hänen siveytensä paksua ja korkeaa muuria
murtaakseen muurin ja valloittaakseen tytön joelta ja tehdäkseen tämän
ennen hänen puhkeamistaan kukkaan ja muuttumistaan
keväisestä tytöstä kesäiseksi naiseksi,
alastonta tyttöä joka tietää ajan murentavan paksuimmankin muurin
mutta joka huolehtii silti siveytensä paksusta ja korkeasta muurista,
alastonta tyttöä jonka odotus tulee kestämään monta kymmentä vuotta
mutta joka ei siitä huolimatta väsy odottamaan
ja joka eikä pitkästä odotuksestaan huolimatta muutu tytöstä naiseksi
eikä menetä vartalonsa notkeutta
eikä sinisten silmiensä terävää katsetta,
alastonta tyttöä jonka silmiä korpit nokkisivat jos niissä
ei olisi jokaisen elävän silmissä näkyvää terävää kirkkautta,
alastonta tyttöä jonka sinisistä silmistä heijastuvat kuut, auringot
ja muut taivaankappaleet
ja jonka pitkät valkoiset hiukset peittävät kaulaa, rintoja ja kapeaa lannetta,
jonka sinisistä silmistä heijastuvat puut, pensaat, kasvit ja muu puutarha,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja korkeaa muuria
jonka sisällä ei ole ainuttakaan onttoa kohtaa johon voisi laittaa
kasvamaan pyöreäkasvoisen lapsen eikä ainuttakaan onttoa kohtaa
jonka raosta tyttö voisi synnyttää punakasvoisen ja kivusta huutavan lapsen,
alastonta tyttöä joka alkukeväisen viiniköynnöksen tavoin
ei ole vielä pystynyt ylittämään siveytensä paksua ja
korkeaa muuria mutta jonka sinisten silmien terävä katse
lävistää paksuimmankin muurin
ja joka katsoo minua terävillä sinisillä silmillään juuri niin
kuin rakastunut ihminen katsoo rakastamaansa ihmistä,
alastonta tyttöä joka saa mieleni täyttämään himokkaista
ajatuksista samaan tapaan kuin miehellä joka vastustaa
viimeiseen saakka kiusausta katsoa miehen katseellaan
suolapatsaaksi muuttavaa naista mutta joka lopulta antaa
periksi kiusaukselle kääntyen katsomaan kaunista naista
ja jähmettyy ikuisesti himokkaasti katsovaksi patsaaksi,
alastonta tyttöä jolla on miehen katseellaan patsaaksi
muuttava näkemisen kirous tai lahja,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus joka johtaa kuolemattomuuteen
heti hänen löydettyään veistäjän joka ikuistaa hänet
patsaaksi joka tuijottaa tien reunalta kaikkia ja kaikkea,
alastonta tyttöä joka odottaa minun katsovan hänen
veistoksellisia kasvojaan kuin veistäjä joka tulee hänen
luokseen ottaakseen hänestä mitat ja muuttaakseen hänen
veistoksellisen vartalonsa aikaa kestäväksi veistokseksi,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus joka johtaa yhä uuteen elämään,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus nopeasti virtaavan maailman
kuljettaessa hänen luokseen vahvan ja viisaan miehen
joka ryhtyy hänen kuninkaakseen tytön itsensä toimiessa
kuningattarena ja heidän katsoessaan muurilta valtakuntaansa,
alastonta tyttöä joka odottaa ettei hänen syntymisensä
tähän nopeasti virtaavaan maailmaan sittenkään ole
kirous vaan siunaus johon ei kuulu vadilla saliin kannettavia
porsaita eikä salin nurkissa sihiseviä myrkyllisiä käärmeitä
jotka syödään raakana kun niiden päät on katkaistu veitsellä,
alastonta tyttöä joka odottaa että saliin vadilla kannettavalla
porsaalla on suussaan häneltä kielletty punainen omena,
alastonta tyttöä joka odottaa minun valmistavan hänelle
ateriaksi metsästä kiinni saamani villisian ja joka odottaa
minun kaatavan hänen lasinsa täyteen punaista viiniä,
alastonta tyttöä joka odottaa minun suutelevan hänen
paksuja punaisia huuliaan ja joka odottaa minun avaavan
hänen sulkeutuneet silmänsä ja katsomaan häntä silmiin,
alastonta tyttöä joka odottaa minun hedelmöittävän hänet
vaikka en ole varma onko minulle annettu hedelmöittämisen kykyä
ja vaikka en ole varma onko minulla hedelmöittämisen lahjaa.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Neulanterävistä ajatuksista
Olen alkanut ajatella syksyä, vaikka tiedän
että kävelisin paljon mieluummin havupuiden
pudottamilla neulasilla kuin kävisin läpi näitä
neulanteräviä ajatuksia ja vaikka tiedän että
haistelisin paljon mieluummin havumetsän syksyisen
kosteaa tuoksua kuin tuntisin sieraimissani
laudoitetun huoneeni ummehtuneen tuoksun.
että kävelisin paljon mieluummin havupuiden
pudottamilla neulasilla kuin kävisin läpi näitä
neulanteräviä ajatuksia ja vaikka tiedän että
haistelisin paljon mieluummin havumetsän syksyisen
kosteaa tuoksua kuin tuntisin sieraimissani
laudoitetun huoneeni ummehtuneen tuoksun.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Kuumista ja väkevistä juomista
Olen alkanut ajatella syksyä, kuinka kuumat juomat
saavat syksyisin takaisin parantavan vaikutuksensa,
olen alkanut ajatella syksyä, kuinka syksyisenä iltana
nautittu tee, oli se sitten vihreää, mustaa tai valkoista,
maistuu erinomaiselta ja sillä on parantava vaikutus,
olen alkanut ajatella syksyä, kuinka syksyisenä iltoina
on syytä nauttia joko kuumia tai hyvin väkeviä juomia.
saavat syksyisin takaisin parantavan vaikutuksensa,
olen alkanut ajatella syksyä, kuinka syksyisenä iltana
nautittu tee, oli se sitten vihreää, mustaa tai valkoista,
maistuu erinomaiselta ja sillä on parantava vaikutus,
olen alkanut ajatella syksyä, kuinka syksyisenä iltoina
on syytä nauttia joko kuumia tai hyvin väkeviä juomia.
lauantai 17. syyskuuta 2011
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Kaipauksesta
Olen alkanut ajatella syksyä, olen alkanut kaivata kesää
ja riippumatossa kirjaa lukien viettämiäni lukemattomia tunteja.
ja riippumatossa kirjaa lukien viettämiäni lukemattomia tunteja.
Onni V
Onni on kirsikankukan haihtuvassa asfalttimaisemassa
kuinka me nälkää ja kauneutta näkevät versoamme.
Kasvamme kynttilöiksi jotka valaisevat maailmaa,
jossa ei ole ikkunoita.
kuinka me nälkää ja kauneutta näkevät versoamme.
Kasvamme kynttilöiksi jotka valaisevat maailmaa,
jossa ei ole ikkunoita.
perjantai 9. syyskuuta 2011
Onni IV
Onni on,
että saa hengittää huomaamatta
avaan siipeni
to live is to fly
Levitän taivaan niinkuin keittiössä lojuvan
astian. Onni on
punertavat klovnin kasvot sirkuksen
karkaavissa vankkureissa.
Suru hiljaa hiipii, mutta kuolema ei ole.
että saa hengittää huomaamatta
avaan siipeni
to live is to fly
Levitän taivaan niinkuin keittiössä lojuvan
astian. Onni on
punertavat klovnin kasvot sirkuksen
karkaavissa vankkureissa.
Suru hiljaa hiipii, mutta kuolema ei ole.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Lukemisesta (2)
Olen alkanut ajatella syksyä, makuuhuoneeni pöydällä
olevaa lamppua joka täyttää huoneen valolla lukiessani
paksua romaania tai ohutta runokokoelmaa, milloin mitäkin,
sänkyni pehmeää patjaa ja suurta tyynyä
jota vasten on hyvä nojautua ja käännellä
paksun romaanin tai ohuen runokokoelman sivuja.
olevaa lamppua joka täyttää huoneen valolla lukiessani
paksua romaania tai ohutta runokokoelmaa, milloin mitäkin,
sänkyni pehmeää patjaa ja suurta tyynyä
jota vasten on hyvä nojautua ja käännellä
paksun romaanin tai ohuen runokokoelman sivuja.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Lukemisesta
Olen alkanut ajatella syksyä, kuinka meillä on sen aikana
enemmän aikaa kirjojen lukemiseen, hitaaseen lukemiseen
jonka aikana meillä on mahdollisuus nauttia jokaisesta
sanasta, olen alkanut ajatella pieniä syksyisiä nautintoja.
enemmän aikaa kirjojen lukemiseen, hitaaseen lukemiseen
jonka aikana meillä on mahdollisuus nauttia jokaisesta
sanasta, olen alkanut ajatella pieniä syksyisiä nautintoja.
perjantai 2. syyskuuta 2011
torstai 1. syyskuuta 2011
lauantai 27. elokuuta 2011
Syksystä (1)
Olen alkanut ajatella syksyä, kuinka se tuo tullessaan
värikkäämmän maailman ja ja kuinka se vie mennessään
maailmasta värit.
värikkäämmän maailman ja ja kuinka se vie mennessään
maailmasta värit.
perjantai 26. elokuuta 2011
Hyvästä ruoasta (4)
Olen alkanut ajatella, kuinka kauan olen ollut ilman
muurinpohjalettuja ja niiden päälle laitettavaa kermavaahtoa,
kuinka kauan olen ollut ilman muurinpohjalettujen
paistamisen ja syömisen kaltaisia nautintoja.
muurinpohjalettuja ja niiden päälle laitettavaa kermavaahtoa,
kuinka kauan olen ollut ilman muurinpohjalettujen
paistamisen ja syömisen kaltaisia nautintoja.
torstai 25. elokuuta 2011
Hyvästä ruoasta (3)
Olen alkanut ajatella, kuinka keittiön ruokaa laitettaessa
täyttävät tuoksut kuuluvat elämän tärkeimpiin asioihin,
kuinka paistuvan sipulin, kypsyvän jauhelihan
ja lämpenevän tomaattikastikkeen tuoksut
ovat aina kuuluneet elämän tärkeimpiin asioihin.
täyttävät tuoksut kuuluvat elämän tärkeimpiin asioihin,
kuinka paistuvan sipulin, kypsyvän jauhelihan
ja lämpenevän tomaattikastikkeen tuoksut
ovat aina kuuluneet elämän tärkeimpiin asioihin.
Hyvästä ruoasta (2)
Olen alkanut ajatella, kuinka keittiön ruokaa laitettaessa
täyttävät tuoksut kuuluvat elämän tärkeimpiin asioihin.
täyttävät tuoksut kuuluvat elämän tärkeimpiin asioihin.
Hyvästä ruoasta (1)
Olen alkanut ajatella, kuinka uunin lämpenemistä
odottaessani minulla on hyvin aikaa pilkkoa sipulit
ja porkkanat, leikata liha paloiksi ja pestä perunat
ja kuinka nämä toimet kuuluvat hyvään elämään.
odottaessani minulla on hyvin aikaa pilkkoa sipulit
ja porkkanat, leikata liha paloiksi ja pestä perunat
ja kuinka nämä toimet kuuluvat hyvään elämään.
maanantai 22. elokuuta 2011
Hyvästä ja huonosta viinistä
Olen alkanut ajatella puita, kuinka puusta veistetyt korkit
estävät huonon viinin tuoksua leviämästä tuuletettuihin
huoneisiin ja kuinka puusta veistetyt korkit estävät
hyvän viinin tuoksua karkaamasta vankilastaan pullosta.
estävät huonon viinin tuoksua leviämästä tuuletettuihin
huoneisiin ja kuinka puusta veistetyt korkit estävät
hyvän viinin tuoksua karkaamasta vankilastaan pullosta.
Sinä joka olet joki
Tomi Kontiolle
Sinä joka olet joki
anna minulle nimesi
ja pyhä laakso
jonka laelle tulen olemaan valo
sinä joka olet joki
tee minusta muisto
ja historia
samaan suiston kohtaan
Sinä joka olet joki
anna minulle nimesi
ja pyhä laakso
jonka laelle tulen olemaan valo
sinä joka olet joki
tee minusta muisto
ja historia
samaan suiston kohtaan
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Buddha (2)
Olen ajatellut tapaamiani rauhallisia
ja Buddhan asentoon jähmettyneitä miehiä.
He näyttävät samalta
koska heidät on veistetty samasta kivestä.
ja Buddhan asentoon jähmettyneitä miehiä.
He näyttävät samalta
koska heidät on veistetty samasta kivestä.
Buddha (1)
Olen ajatellut kohtaamaani ja ohittamaani
Buddhan asentoon jähmettynyttä miestä.
Hän oli rauhallinen. Hänet oli tehty kivestä.
Buddhan asentoon jähmettynyttä miestä.
Hän oli rauhallinen. Hänet oli tehty kivestä.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Apilasta
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka odottaa minun lakkaavan etsimästä
kolmiapiloiden joukosta yhtä joukosta poikkeavaa apilaa.
alastonta tyttöä joka odottaa minun lakkaavan etsimästä
kolmiapiloiden joukosta yhtä joukosta poikkeavaa apilaa.
maanantai 1. elokuuta 2011
Suuresta portista (8)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa jokeen heitetyt vainajat nousemaan pintaan vainajien
jalkoihin sidotuista lyijypainoista huolimatta ja koska
lakkaamaton metelöinti saa vainajat palaamaan joen
syvyyksistä ja valittamaan kärsimästään vääryydestä.
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa jokeen heitetyt vainajat nousemaan pintaan vainajien
jalkoihin sidotuista lyijypainoista huolimatta ja koska
lakkaamaton metelöinti saa vainajat palaamaan joen
syvyyksistä ja valittamaan kärsimästään vääryydestä.
Suuresta portista (7)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa minut unohtamaan että voisin olla joella syömässä
hänen tekemiään juustovoileipiä ja että voisin olla joella
juomassa hänen pullottamaansa omenamehua ja koska
lakkaamaton metelöinti saa minut unohtamaan että
voisimme syömisen ja juomisen lopetettuamme
painautua toisiamme vasten ja alkaa rakastella.
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa minut unohtamaan että voisin olla joella syömässä
hänen tekemiään juustovoileipiä ja että voisin olla joella
juomassa hänen pullottamaansa omenamehua ja koska
lakkaamaton metelöinti saa minut unohtamaan että
voisimme syömisen ja juomisen lopetettuamme
painautua toisiamme vasten ja alkaa rakastella.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Suuresta portista (6)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa taistelevien valtioiden kauden palaamaan
ja rauhassa keskenään elävien valtioiden kauden
unohtumaan ja koska lakkaamaton metelöinti saa
jalkaväen pukeutumaan panssaroituun suojuksiin
ja rautakypäriin ja koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa sadan koulukunnan ajattelijat esittämään eriäviä
mielipiteitä ja koska lakkaamaton metelöinti saa
ampujat jännittämään jousiaan ja vaunut vierimään kentillä.
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa taistelevien valtioiden kauden palaamaan
ja rauhassa keskenään elävien valtioiden kauden
unohtumaan ja koska lakkaamaton metelöinti saa
jalkaväen pukeutumaan panssaroituun suojuksiin
ja rautakypäriin ja koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa sadan koulukunnan ajattelijat esittämään eriäviä
mielipiteitä ja koska lakkaamaton metelöinti saa
ampujat jännittämään jousiaan ja vaunut vierimään kentillä.
Suuresta portista (5)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa taistelevien valtioiden kauden palaamaan
ja rauhassa keskenään elävien valtioiden kauden
unohtumaan ja koska lakkaamaton metelöinti saa
kilpailevat valtiot painamaan kupari- ja rautakolikoita.
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa taistelevien valtioiden kauden palaamaan
ja rauhassa keskenään elävien valtioiden kauden
unohtumaan ja koska lakkaamaton metelöinti saa
kilpailevat valtiot painamaan kupari- ja rautakolikoita.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Suuresta portista (4)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa keisarin unohtamaan jumalien kunniaksi sytytetyt
kynttilät ja koska lakkaamaton metelöinti saa keisarin
unohtamaan jumalien kunniaksi poltetut suitsukkeet
ja koska portin lakkaamaton kolkuttaminen saa keisarin
muistamaan jumalia edeltäneen kaaoksen ja koska
lakkaamaton metelöinti saa keisarin muistamaan kaaoksen
jonka jälkeen hänestä tuli jumalien avustuksella valtion johtaja.
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
saa keisarin unohtamaan jumalien kunniaksi sytytetyt
kynttilät ja koska lakkaamaton metelöinti saa keisarin
unohtamaan jumalien kunniaksi poltetut suitsukkeet
ja koska portin lakkaamaton kolkuttaminen saa keisarin
muistamaan jumalia edeltäneen kaaoksen ja koska
lakkaamaton metelöinti saa keisarin muistamaan kaaoksen
jonka jälkeen hänestä tuli jumalien avustuksella valtion johtaja.
Suuresta portista (3)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
estää rukouksia löytämästä Taivaallisen rauhan aukiolle
ja koska lakkaamaton metelöinti estää rukouksia
nousemasta Taivaallisen rauhan aukion keskeltä
kohti esi-isien pilvien päällä sijaitsevia asuinsijoja.
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
estää rukouksia löytämästä Taivaallisen rauhan aukiolle
ja koska lakkaamaton metelöinti estää rukouksia
nousemasta Taivaallisen rauhan aukion keskeltä
kohti esi-isien pilvien päällä sijaitsevia asuinsijoja.
torstai 28. heinäkuuta 2011
Suuresta Portista (2)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
ei saa ruusupensaan piikkejä putoamaan tai pensaan ruusuja
pysäyttämään vääjäämättömästi etenevää kuihtumistaan.
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
ei saa ruusupensaan piikkejä putoamaan tai pensaan ruusuja
pysäyttämään vääjäämättömästi etenevää kuihtumistaan.
Suuresta Portista (1)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
ei saa toukokuuta palaamaan, ei heinäkuuta tulemaan
uudestaan, ja koska lakkaamaton metelöintini tekee tyhjäksi
toiveeni että kevät ja kesä tulisivat kaksi kertaa tänä vuonna.
alastonta tyttöä joka haluaa minun lakkaavan kolkuttamasta
Kielletyn Kaupungin minulta tavoittamattomissa olevaa
Suurta Porttia koska portin lakkaamaton kolkuttaminen
ei saa toukokuuta palaamaan, ei heinäkuuta tulemaan
uudestaan, ja koska lakkaamaton metelöintini tekee tyhjäksi
toiveeni että kevät ja kesä tulisivat kaksi kertaa tänä vuonna.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Ystäville I
Aamuyöstä entisöin kahta tuolia
siinä toivossa, että ystävät saapuisivat kylään.
Aukaisen keittiön puoleisen ikkunan, niin
että pullan tuoksu kantautuu varmasti kahden kaupunginosan lävitse.
Illan tullen kuitenkin,
katson kuinka muurahaiset
valloittavat tiskipöydän.
Kuuntelen kuinka lyijykynän kärki
katkeaa.
siinä toivossa, että ystävät saapuisivat kylään.
Aukaisen keittiön puoleisen ikkunan, niin
että pullan tuoksu kantautuu varmasti kahden kaupunginosan lävitse.
Illan tullen kuitenkin,
katson kuinka muurahaiset
valloittavat tiskipöydän.
Kuuntelen kuinka lyijykynän kärki
katkeaa.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Kaksi leijonaa
Saadessa minut ajattelemaan joella odottavaa tyttöä
joka odottaa minun lakkaavan katsomasta suuren
vanhan rakennuksen porttiin kaiverrettuja leijonia,
urosta ja naarasta, tyttöä joka odottaa minun kääntävän
katseeni suuren vanhan rakennuksen porttiin kaiverretuista
ja vastakkaisia sukupuolia olevista voimakkaista eläimistä
jotka katsovat toisiaan niin kuin himokkaat eläimet katsovat.
joka odottaa minun lakkaavan katsomasta suuren
vanhan rakennuksen porttiin kaiverrettuja leijonia,
urosta ja naarasta, tyttöä joka odottaa minun kääntävän
katseeni suuren vanhan rakennuksen porttiin kaiverretuista
ja vastakkaisia sukupuolia olevista voimakkaista eläimistä
jotka katsovat toisiaan niin kuin himokkaat eläimet katsovat.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Diplomatiasta ja sodankäynnistä (2)
Mutta vasta viikkoja jatkuneen sateen loppuessa
ja suuren valtion hajotessa pienemmiksi valtioiksi,
mutta vasta viikkoja jatkuneen sateen loppuessa
ja sotia mielellään käyvän suuren valtion hajotessa
pienemmiksi ja puolueettomuuttaan julistaviksi valtioiksi.
ja suuren valtion hajotessa pienemmiksi valtioiksi,
mutta vasta viikkoja jatkuneen sateen loppuessa
ja sotia mielellään käyvän suuren valtion hajotessa
pienemmiksi ja puolueettomuuttaan julistaviksi valtioiksi.
Diplomatiasta ja sodankäynnistä (1)
Mutta vasta viikkoja jatkuneen sateen loppuessa
ja suuren valtion hajotessa pienemmiksi valtioiksi,
mutta vasta viikkoja jatkuneen sateen loppuessa
ja diplomatian ja sodankäynnin käydessä mahdottomiksi.
ja suuren valtion hajotessa pienemmiksi valtioiksi,
mutta vasta viikkoja jatkuneen sateen loppuessa
ja diplomatian ja sodankäynnin käydessä mahdottomiksi.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Jumalankuvat (2)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka odottaa minun jättävän taakseni
kukkulalla olevat rauniot ja joka yrittää estää minua
kumartumasta kivisten jumalankuvien eteen
ja joka yrittää säästää minua siltä huomiolta
että kivestä tehdyt jumalat ovat aikaa sitten
menettäneet korvansa, nenänsä, huulensa,
silmänsä, menettäneet voimansa ja kuolleet.
alastonta tyttöä joka odottaa minun jättävän taakseni
kukkulalla olevat rauniot ja joka yrittää estää minua
kumartumasta kivisten jumalankuvien eteen
ja joka yrittää säästää minua siltä huomiolta
että kivestä tehdyt jumalat ovat aikaa sitten
menettäneet korvansa, nenänsä, huulensa,
silmänsä, menettäneet voimansa ja kuolleet.
Jumalankuvat (1)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka odottaa minun jättävän taakseni
kukkulalla olevat rauniot ja kiviset jumalankuvat
jotka kuuntelevat korvattomina,
haistelevat nenättöminä
ja katsovat silmittöminä
muuttunutta maailmaa.
alastonta tyttöä joka odottaa minun jättävän taakseni
kukkulalla olevat rauniot ja kiviset jumalankuvat
jotka kuuntelevat korvattomina,
haistelevat nenättöminä
ja katsovat silmittöminä
muuttunutta maailmaa.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Koira (1)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka odottaa minun jättävän taakseni
kukkulalla olevat rauniot ja lakkaavan etsimästä täältä
vuosia sitten kodistani karannutta ja kukkulaa kohti juossutta
rakasta koiraani jonka näin unessani edelleen harhailevan täällä.
alastonta tyttöä joka odottaa minun jättävän taakseni
kukkulalla olevat rauniot ja lakkaavan etsimästä täältä
vuosia sitten kodistani karannutta ja kukkulaa kohti juossutta
rakasta koiraani jonka näin unessani edelleen harhailevan täällä.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Menneisyydestä, nykyisyydestä
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka odottaa minun jättävän taakseni
kukkulalla olevat rauniot koska ne saavat minut kaipaamaan
lapsuuden parasta ystävääni jonka menetin myöhemmin ajalle,
saavat minut kaipaamaan pitkiä yksinäisiä kävelyretkiäni
metsässä jotka eksymistä pelkäämään alettuani menetin,
saavat minut kaipaamaan omenapuita joihin kiipesin,
pensaita joihin sukelsin, oksia joihin viilsin käteni
ja kaikkea jonka menetin pakatessani tavarani
muuttaakseni toiselle paikkakunnalle
ja kaikkea jonka menetin viimeistään muuttuessani itse.
alastonta tyttöä joka odottaa minun jättävän taakseni
kukkulalla olevat rauniot koska ne saavat minut kaipaamaan
lapsuuden parasta ystävääni jonka menetin myöhemmin ajalle,
saavat minut kaipaamaan pitkiä yksinäisiä kävelyretkiäni
metsässä jotka eksymistä pelkäämään alettuani menetin,
saavat minut kaipaamaan omenapuita joihin kiipesin,
pensaita joihin sukelsin, oksia joihin viilsin käteni
ja kaikkea jonka menetin pakatessani tavarani
muuttaakseni toiselle paikkakunnalle
ja kaikkea jonka menetin viimeistään muuttuessani itse.
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Toivo
Olin rakastumaisillani. Ilma huoneessa sai hetken vaihtua, saostua. Olit lähtenyt ja katsoit vielä ainakin kerran taaksesi. Siirsin sinulta saadun villakangastakin tuolinnojalle, jossa olit lukenut minua kuin runoa, hämmästyneenä mutta kuitenkin toiveikkaana että ymmärtäisit edes muutaman kuiskauksen. Muutossa kadonnut maisemataulu oli löytynyt, ei ollut edes kauhean pölyttynyt. Asettelin suodatinpussin paikoilleen. Viikkasin maiseman jossa hetki sitten oli myhäillyt sumua.
Juhlittiin jotain pyhää, taas. Ostoskeskuksen edessä kukitettiin mainioita ihmisiä, toinen toistaan samanlaisia. Ihmiset olivat ystävällisesti heränneet, nousseet, pyytäneet mahdotonta, nähneet unta valveilla ja nukahtaneet, jotta olisivat taas voineet esittää pyhää. Se mikä kiersi ympyrää, oli olemus. Kevät tulisi taas ja nostaisi suupielet puolikkaan vesimelonin muotoiseen asentoon ja vartalot, ne kävisivät jo loputtomalta tuntuvaa syksyä. Olin rakastumaisillani, tiedän sen nyt.
Olit varannut matkan. Kerroit siitä kuulemma kirjeessä jonka oli määrä saapua hiljattain. Luulin että sinua surutti jokin tai joku. Sinulta oli kuulemma mennyt usko ihmisiin, mutta ei minuun. Sinulle ei ollut kuulunut mitään, pitkään aikaan. Kirjeessä kerroit myös että äitisi oli saattanut isäni keinuille, kun he olivat olleet pieniä ja ystävyksiä. Nyt kaikki on toisin. Äitisi saatettiin pitkäksesi niille sijoille minne isäni oli mennyt edeltä hymyssä suin. Kannoit varmasti surua siitä päivästä, vähintään loppupäivän.
Aurinko alkoi taas kirjoittaa.
Ihastuin kaikkeen sinussa. Se miten leikit nukkuvaa kun kaikki oli vielä unta muutenkin. Saatoimme toisemme sinne minne toinen ei koskaan päässyt lopullisesti. Poseerasit minulle vaikka et pitänyt olla valokuvattavana. Säilytän sen valokuvan lompakossa, niin kauan maisema on utua.
Eikä kukaan ymmärtänyt kysyä meiltä oliko missään mitään järkeä. Ystävykset ja ikätoverit olivat käyneet luennoilla. Oli kuitenkin sanomattakin selvää että puhuttua totuutta ei kyetty kirjoittamaan. Ennen luotin sarjakuvaan, nyt luotan runouteen joka pilkkaa. Aika ei käynyt koskaan pitkäkseen, eikä se venynyt. Se ei uhkunut eikä puhkunut, se ei rienannut eikä riivannut. Me ymmärsimme toisiamme ja aikaa joka oli ennalta unohdettua.
Nuorallatanssin oli määrä käydä kohtaloksemme, tai ainakin toisen meistä. Vein sinut sirkukseen kun täytimme vuoden. Olin murjottanut koko aaton. Yölamppu oli terästänyt untani, eikä kirjassa ollut selitystä kättelevälle apinalle. Samainen kättelevä apina laskeutui hissikuilua onnettomuuden näyteikkunaan. Kysyit mennäänkö ja minä vastasin viipymättä mitä vastasin. Sinulla on aina vastaus kaikkeen, sanoit. Ja sinulla kysymys sitä varten, vastasin takaisin ja oikaisin katseesi ennekuin. Tämän täytyy olla unta, sanoit ennen kuin minä ehdin jo vastata. Ei, se on minun käteni joka pyytää.
Pakkasit alushousut ja mieleiset farkut. Olit löytänyt ne kirpputorilta Pariisista. Ne puhuttelivat sinua heti kun näit ne, en ymmärtänyt kuinka sellainen käy toteen tässä elämässä. Saatoin sinut päähän jossa olimme suudelleet ensimmäisen kerran vieraiden ihmisten joukossa. Silloin olin onnellinen että sait paikan ikkunan vierestä, nyt että sait paikan ikkunasta. Suunnittelit tilaavasi tärkeistä asioista kertovan lehden, kun nyt kerran olit saanut sen lakin joka pian koristaisi sinua myös ennen unohdusta. Olin pitänyt samaista lakkia, kun vasta harjoittelin nuorallatanssia varten, joten en osannut aavistella mitä se lehti saisi aikaan. Tuuli kävi minua vastaan ja muutaman tunnin päästä soitit että on ikävä.
Juhlittiin jotain pyhää, taas. Ostoskeskuksen edessä kukitettiin mainioita ihmisiä, toinen toistaan samanlaisia. Ihmiset olivat ystävällisesti heränneet, nousseet, pyytäneet mahdotonta, nähneet unta valveilla ja nukahtaneet, jotta olisivat taas voineet esittää pyhää. Se mikä kiersi ympyrää, oli olemus. Kevät tulisi taas ja nostaisi suupielet puolikkaan vesimelonin muotoiseen asentoon ja vartalot, ne kävisivät jo loputtomalta tuntuvaa syksyä. Olin rakastumaisillani, tiedän sen nyt.
Olit varannut matkan. Kerroit siitä kuulemma kirjeessä jonka oli määrä saapua hiljattain. Luulin että sinua surutti jokin tai joku. Sinulta oli kuulemma mennyt usko ihmisiin, mutta ei minuun. Sinulle ei ollut kuulunut mitään, pitkään aikaan. Kirjeessä kerroit myös että äitisi oli saattanut isäni keinuille, kun he olivat olleet pieniä ja ystävyksiä. Nyt kaikki on toisin. Äitisi saatettiin pitkäksesi niille sijoille minne isäni oli mennyt edeltä hymyssä suin. Kannoit varmasti surua siitä päivästä, vähintään loppupäivän.
Aurinko alkoi taas kirjoittaa.
Ihastuin kaikkeen sinussa. Se miten leikit nukkuvaa kun kaikki oli vielä unta muutenkin. Saatoimme toisemme sinne minne toinen ei koskaan päässyt lopullisesti. Poseerasit minulle vaikka et pitänyt olla valokuvattavana. Säilytän sen valokuvan lompakossa, niin kauan maisema on utua.
Eikä kukaan ymmärtänyt kysyä meiltä oliko missään mitään järkeä. Ystävykset ja ikätoverit olivat käyneet luennoilla. Oli kuitenkin sanomattakin selvää että puhuttua totuutta ei kyetty kirjoittamaan. Ennen luotin sarjakuvaan, nyt luotan runouteen joka pilkkaa. Aika ei käynyt koskaan pitkäkseen, eikä se venynyt. Se ei uhkunut eikä puhkunut, se ei rienannut eikä riivannut. Me ymmärsimme toisiamme ja aikaa joka oli ennalta unohdettua.
Nuorallatanssin oli määrä käydä kohtaloksemme, tai ainakin toisen meistä. Vein sinut sirkukseen kun täytimme vuoden. Olin murjottanut koko aaton. Yölamppu oli terästänyt untani, eikä kirjassa ollut selitystä kättelevälle apinalle. Samainen kättelevä apina laskeutui hissikuilua onnettomuuden näyteikkunaan. Kysyit mennäänkö ja minä vastasin viipymättä mitä vastasin. Sinulla on aina vastaus kaikkeen, sanoit. Ja sinulla kysymys sitä varten, vastasin takaisin ja oikaisin katseesi ennekuin. Tämän täytyy olla unta, sanoit ennen kuin minä ehdin jo vastata. Ei, se on minun käteni joka pyytää.
Pakkasit alushousut ja mieleiset farkut. Olit löytänyt ne kirpputorilta Pariisista. Ne puhuttelivat sinua heti kun näit ne, en ymmärtänyt kuinka sellainen käy toteen tässä elämässä. Saatoin sinut päähän jossa olimme suudelleet ensimmäisen kerran vieraiden ihmisten joukossa. Silloin olin onnellinen että sait paikan ikkunan vierestä, nyt että sait paikan ikkunasta. Suunnittelit tilaavasi tärkeistä asioista kertovan lehden, kun nyt kerran olit saanut sen lakin joka pian koristaisi sinua myös ennen unohdusta. Olin pitänyt samaista lakkia, kun vasta harjoittelin nuorallatanssia varten, joten en osannut aavistella mitä se lehti saisi aikaan. Tuuli kävi minua vastaan ja muutaman tunnin päästä soitit että on ikävä.
Tyttö / nainen (3)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka on jättänyt taakseen kaupunkinsa
ja talonsa ja sukunsa kalterittoman vankilan,
alastonta tyttöä joka on kiivennyt kaupunkinsa ja talonsa
ja sukunsa avoimesta ikkunasta ja laskeutunut lakaa pitkin
korkealta tornista, jättänyt vaatteensa kadulle ja hypännyt matalalta sillalta.
alastonta tyttöä joka on jättänyt taakseen kaupunkinsa
ja talonsa ja sukunsa kalterittoman vankilan,
alastonta tyttöä joka on kiivennyt kaupunkinsa ja talonsa
ja sukunsa avoimesta ikkunasta ja laskeutunut lakaa pitkin
korkealta tornista, jättänyt vaatteensa kadulle ja hypännyt matalalta sillalta.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Tyttö / nainen (2)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka ei ole ottanut miesten hänelle tyrkyttämiä
lahjoja, kissankultakoruja, kaisloista tehtyjä veneitä,
saviruukkuja tai papyrukselle kirjoitettuja lupauksia,
vaan joka odottaa minun antavan hänelle rakkauden lahjan
alastonta tyttöä joka ei ole ottanut miesten hänelle tyrkyttämiä
lahjoja, kissankultakoruja, kaisloista tehtyjä veneitä,
saviruukkuja tai papyrukselle kirjoitettuja lupauksia,
vaan joka odottaa minun antavan hänelle rakkauden lahjan
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Tyttö / nainen (1)
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka on keskenkasvuisuudessaan
jotain aivan muuta kuin kaupunkien uhkeat naiset.
alastonta tyttöä joka on keskenkasvuisuudessaan
jotain aivan muuta kuin kaupunkien uhkeat naiset.
torstai 30. kesäkuuta 2011
Veistos
Saadessa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka odottaa minun katsovan hänen
veistoksellisia kasvojaan kuin veistäjä joka tulee hänen
luokseen ottaakseen hänestä mitat ja muuttaakseen hänen
veistoksellisen vartalonsa aikaa kestäväksi veistokseksi.
alastonta tyttöä joka odottaa minun katsovan hänen
veistoksellisia kasvojaan kuin veistäjä joka tulee hänen
luokseen ottaakseen hänestä mitat ja muuttaakseen hänen
veistoksellisen vartalonsa aikaa kestäväksi veistokseksi.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Kiinalainen katkelma (1)
Saadessa minut ajattelemaan kungfutsealaisuuden
tärkeimpiä tekstejä, neljää kirjaa ja viittä klassikkoa,
saadessa minut ajattelemaan kungfutsealaisuuden
tärkeimpiä tekstejä jotka Song-dynastian aikana elänyt
Zha Xi valitsi kungfutsealaisuuden tärkeimmiksi teksteiksi,
saadessa minut ajattelemaan kungfutsealaisuuden
tärkeimpiä tekstejä, neljää kirjaa ja viittä klassikkoa,
saadessa minut ajattelemaan kungfutsealaisuuden
tärkeimpiä tekstejä joiden opetusten mukaan ihmisen tulee
kiinnittää huomiota pieniin asioihin ja ajatella asiat
käytännöllisesti ja loppuun asti,
saadessa minut ajattelemaan kungfutsealaisuuden
tärkeimpiä tekstejä jotka Song-dynastian aikana elänyt
Zha Xi valitsi kungfutsealaisuuden tärkeimmiksi teksteiksi
ja jotka ovat edelleen tämän valtavan maan elämän perusta.
tärkeimpiä tekstejä, neljää kirjaa ja viittä klassikkoa,
saadessa minut ajattelemaan kungfutsealaisuuden
tärkeimpiä tekstejä jotka Song-dynastian aikana elänyt
Zha Xi valitsi kungfutsealaisuuden tärkeimmiksi teksteiksi,
saadessa minut ajattelemaan kungfutsealaisuuden
tärkeimpiä tekstejä, neljää kirjaa ja viittä klassikkoa,
saadessa minut ajattelemaan kungfutsealaisuuden
tärkeimpiä tekstejä joiden opetusten mukaan ihmisen tulee
kiinnittää huomiota pieniin asioihin ja ajatella asiat
käytännöllisesti ja loppuun asti,
saadessa minut ajattelemaan kungfutsealaisuuden
tärkeimpiä tekstejä jotka Song-dynastian aikana elänyt
Zha Xi valitsi kungfutsealaisuuden tärkeimmiksi teksteiksi
ja jotka ovat edelleen tämän valtavan maan elämän perusta.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Vapaus
Vapaus tuoksua rakkaudelta, olkoon
vaikka kamomillalta.
Vapaus karata keväästä.
syksystä, talven kevyistä
lumikasoista.
Vapaus kaatua omiin askeliin.
Vapaus ristiä kädet
muiden kuin jumalan toivossa.
Vapaus katsoa pimeän sisään,
kuin kaivoon tietenkin.
Pian hiipii mammona lävitse sormien
tuo kauhun ja nälän.
Lopeta katsominen, lopeta käsien ristiminen.
Karkaa!
Vapaus matkustaa periferian äärelle kylmään.
Juna kuljettaa sinut kauemmaksi.
Neulansilmän lävitse, kulje, kulttuuri on lanka,
ei kehto. Sinä olet nyöri.
Vapaus rakastua tuoksuun joka ei ole
mitään varten.
Vapaus rakastaa ei mitään varten.
Vapaus olla sitä mieltä,
että vapaus
on kahlittu yhteen silmäniskuun.
Vapaus olla kuolematta
aatteidensa puolesta.
Vapaus kiirehtiä
vapauteen.
vaikka kamomillalta.
Vapaus karata keväästä.
syksystä, talven kevyistä
lumikasoista.
Vapaus kaatua omiin askeliin.
Vapaus ristiä kädet
muiden kuin jumalan toivossa.
Vapaus katsoa pimeän sisään,
kuin kaivoon tietenkin.
Pian hiipii mammona lävitse sormien
tuo kauhun ja nälän.
Lopeta katsominen, lopeta käsien ristiminen.
Karkaa!
Vapaus matkustaa periferian äärelle kylmään.
Juna kuljettaa sinut kauemmaksi.
Neulansilmän lävitse, kulje, kulttuuri on lanka,
ei kehto. Sinä olet nyöri.
Vapaus rakastua tuoksuun joka ei ole
mitään varten.
Vapaus rakastaa ei mitään varten.
Vapaus olla sitä mieltä,
että vapaus
on kahlittu yhteen silmäniskuun.
Vapaus olla kuolematta
aatteidensa puolesta.
Vapaus kiirehtiä
vapauteen.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Joki (4)
Kieltäydyimme ajattelemasta, että aika olisi kuin joki,
että aika olisi kuin pysähtymättä virtaava joki,
että jokainen hetki on kuin joki ja ettei ajasta saa otetta,
ettei aikaa pysty vangitsemaan, että jokainen hetki on
kallisarvoinen ja ettei ajasta saa otetta, ettei aikaa pysty
vangitsemaan, että jokainen hetki on kallisarvoinen
ja ennustamattomissa, että jokainen hetki on kallisarvoinen
ja tavoittamattomissa, että jokainen tapaaminen
on se hetki kun Aatami ja Eeva katsovat toisiaan
ensimmäisen kerran ja tunnistavat toisensa,
että jokainen tapaaminen on se hetki
kun Aatami ja Eeva rakastelevat ensimmäisen kerran
ja oppivat tuntemaan toisensa,
että jokainen kohtaaminen on miehen ja naisen välinen
kohtaaminen vihassa ja rakkaudessa,
että jokainen kohtaaminen on ensimmäinen,
että jokainen kohtaaminen on lopullinen,
että jokainen kohtaaminen tapahtuu ensimmäisen ja
viimeisen kerran, että jokainen kasvoihin ilmestyvä uurre on
väliaikainen ja katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyy,
vihan tai intohimon merkki,
että jokainen kasvoihin ilmestyvä juonne on merkki
joka tarkoittaa ettemme sittenkään kieltäytyneet
ajattelemasta ja että tunnistimme ajan joeksi joka virtaa.
että aika olisi kuin pysähtymättä virtaava joki,
että jokainen hetki on kuin joki ja ettei ajasta saa otetta,
ettei aikaa pysty vangitsemaan, että jokainen hetki on
kallisarvoinen ja ettei ajasta saa otetta, ettei aikaa pysty
vangitsemaan, että jokainen hetki on kallisarvoinen
ja ennustamattomissa, että jokainen hetki on kallisarvoinen
ja tavoittamattomissa, että jokainen tapaaminen
on se hetki kun Aatami ja Eeva katsovat toisiaan
ensimmäisen kerran ja tunnistavat toisensa,
että jokainen tapaaminen on se hetki
kun Aatami ja Eeva rakastelevat ensimmäisen kerran
ja oppivat tuntemaan toisensa,
että jokainen kohtaaminen on miehen ja naisen välinen
kohtaaminen vihassa ja rakkaudessa,
että jokainen kohtaaminen on ensimmäinen,
että jokainen kohtaaminen on lopullinen,
että jokainen kohtaaminen tapahtuu ensimmäisen ja
viimeisen kerran, että jokainen kasvoihin ilmestyvä uurre on
väliaikainen ja katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyy,
vihan tai intohimon merkki,
että jokainen kasvoihin ilmestyvä juonne on merkki
joka tarkoittaa ettemme sittenkään kieltäytyneet
ajattelemasta ja että tunnistimme ajan joeksi joka virtaa.
lauantai 28. toukokuuta 2011
Löysin maasta satasen
Löysin maasta satasen, otinko
mä sulta sen, poika pieni vammainen
teinityttökultainen vai nainen
perussuomalainen?
Löysin maasta satasen, ostin
sillä nilkkavaivaisen elonkarttaani kulkemaan
varpaitani nuolemaan.
Löysin maasta satasen, kulutin
puin hihaan sen, setelin kultareunaisen.
Löysin maasta satasen, odotin
nousi pörssissä arvo sen.
Nyt olen kuninkaan kaltainen, tuskin
maan multainen vieressäni prinsessa kultainen
vaikka tuskin muistan nimeä sen.
Löysin maasta satasen, uhosin
tuskin prosenttiakaan kulutin ja puoli
maisemaa tuhosin. Sademetsät, tundrat
avaruudenkin, taisi siinä mennä vaimokin.
Löysin maasta satasen, nukahdin.
Löysin maasta satasen, kapusin
nousin puuhun korkeaan, katajaksi ristin
napsin siitä oksat nipsnaps pois
niin kuin latva vain tarpeellinen ois.
Putosin, niin kuin apina tai omena
surkeasti sadoksi muiden onnettomien,
jalattomien, kädettömien.
Löysin maasta satasen.
mä sulta sen, poika pieni vammainen
teinityttökultainen vai nainen
perussuomalainen?
Löysin maasta satasen, ostin
sillä nilkkavaivaisen elonkarttaani kulkemaan
varpaitani nuolemaan.
Löysin maasta satasen, kulutin
puin hihaan sen, setelin kultareunaisen.
Löysin maasta satasen, odotin
nousi pörssissä arvo sen.
Nyt olen kuninkaan kaltainen, tuskin
maan multainen vieressäni prinsessa kultainen
vaikka tuskin muistan nimeä sen.
Löysin maasta satasen, uhosin
tuskin prosenttiakaan kulutin ja puoli
maisemaa tuhosin. Sademetsät, tundrat
avaruudenkin, taisi siinä mennä vaimokin.
Löysin maasta satasen, nukahdin.
Löysin maasta satasen, kapusin
nousin puuhun korkeaan, katajaksi ristin
napsin siitä oksat nipsnaps pois
niin kuin latva vain tarpeellinen ois.
Putosin, niin kuin apina tai omena
surkeasti sadoksi muiden onnettomien,
jalattomien, kädettömien.
Löysin maasta satasen.
perjantai 27. toukokuuta 2011
Viikset
Arkistoista.
Kasvatan viikset
niin kuin nurmikon
kasvatan hiukset
niin kuin uni
kasvattaa ruusun
ehkä tulkinnan
saan omistaa
Kasvatan viikset
niin kuin nurmikon
kasvatan hiukset
niin kuin uni
kasvattaa ruusun
ehkä tulkinnan
saan omistaa
tiistai 24. toukokuuta 2011
Jarkko Jokinen: Kaksi runoa
Olet pudonnut kaivoon
Kaivon vedessä ei ole Substral Vita Plussaa
eikkä muitakaan kasvua edistäviä ravinneyhdistelmiä
Silti runkosi on kasvanut kaivosta jo kauan aikaa sitten
Lehtesi unelmoivat pilvien yllä ja valon lapset leikkivät
oksillasi
***
Putosin vuosikaudet alas vuorenrinnettä
Nyt makaan vuoren juurella tajuttomana
Otsaani koristaa mustelma josta kasvaa kukka
Kukan terälehdissä on värejä yhtä paljon kuin minussa kolhuja
Ne värit ovat elämäni kuvakirja
Kaivon vedessä ei ole Substral Vita Plussaa
eikkä muitakaan kasvua edistäviä ravinneyhdistelmiä
Silti runkosi on kasvanut kaivosta jo kauan aikaa sitten
Lehtesi unelmoivat pilvien yllä ja valon lapset leikkivät
oksillasi
***
Putosin vuosikaudet alas vuorenrinnettä
Nyt makaan vuoren juurella tajuttomana
Otsaani koristaa mustelma josta kasvaa kukka
Kukan terälehdissä on värejä yhtä paljon kuin minussa kolhuja
Ne värit ovat elämäni kuvakirja
Missä vaiheessa annoimme koneillemme äänet
Missä vaiheessa annoimme koneillemme äänet
laatikollinen paristoja sulattaa pelkotilat
ja pakenee
kansa vaahdottaa imurimaisen äänen ja surisee
kuka meistä säilyy ehjänä, kun kaksitahtireisinen
välttyy kulkemasta likaisia lihaksia
Pikselinsyöjä kehittää meille valon, lataa
kadottaa, synnyttää sairauden joka on nimeltänsä
väärinymmärretty ystävyys
jaetaan esimerkit:
pihalla istuu viidakosta kadonnut lihansyöjäleikkuri
vieressänsä sen vieressänsä sen on
vanhus joka hiilihanko kädessä kehittää
muistiaan
ja siitä seuraavana on
sydän joka neuloo itseään umpeen
asiat jotka vääristävät näköämme
tähän päättyy täydellisyys
laatikollinen paristoja sulattaa pelkotilat
ja pakenee
kansa vaahdottaa imurimaisen äänen ja surisee
kuka meistä säilyy ehjänä, kun kaksitahtireisinen
välttyy kulkemasta likaisia lihaksia
Pikselinsyöjä kehittää meille valon, lataa
kadottaa, synnyttää sairauden joka on nimeltänsä
väärinymmärretty ystävyys
jaetaan esimerkit:
pihalla istuu viidakosta kadonnut lihansyöjäleikkuri
vieressänsä sen vieressänsä sen on
vanhus joka hiilihanko kädessä kehittää
muistiaan
ja siitä seuraavana on
sydän joka neuloo itseään umpeen
asiat jotka vääristävät näköämme
tähän päättyy täydellisyys
Lukisit runoja
Lukisit runoja
laskisit läskipääsi
pystysuoraan muun kropan kanssa.
Lukisit runoja
antaisit kehystetyn perhevalokuvan
rauhassa ylivalottua
auringolta.
Lukisit runoja,
laskisit nyrkit
jo ennen kuin kuljet
jokaisen sodan, ravintolan
nakkikioskin ja lenkkipolun ohitse.
Lukisit runoja
palauttaisit Kirstinän, Saarikosken
ja Mellerin hiukan myöhässä lähikirjastoon.
Hymyilisit virkailijalle, nyt minä tiedän
rahan menetys oli sen arvoista. Lukisit,
ymmärtäisit miksi Chopinin sormet taipuivat koskettimille,
miksi luonnonvoimat tekevät kuperkeikkaa jokaisesta
ihmisen syrjäaskeleesta.
Antaisit huoneiston haiskahtaa ranskalaiselta viiniltä.
Olisit uroskarhu,
halvassa parfyymimeressä uinahtelemassa.
Lukisit runoja, syntyisit.
Vaikka sää ulkona lämpenisi
lukisit, sateenkaaren leikkauspiste
olohuoneesi matolla.
laskisit läskipääsi
pystysuoraan muun kropan kanssa.
Lukisit runoja
antaisit kehystetyn perhevalokuvan
rauhassa ylivalottua
auringolta.
Lukisit runoja,
laskisit nyrkit
jo ennen kuin kuljet
jokaisen sodan, ravintolan
nakkikioskin ja lenkkipolun ohitse.
Lukisit runoja
palauttaisit Kirstinän, Saarikosken
ja Mellerin hiukan myöhässä lähikirjastoon.
Hymyilisit virkailijalle, nyt minä tiedän
rahan menetys oli sen arvoista. Lukisit,
ymmärtäisit miksi Chopinin sormet taipuivat koskettimille,
miksi luonnonvoimat tekevät kuperkeikkaa jokaisesta
ihmisen syrjäaskeleesta.
Antaisit huoneiston haiskahtaa ranskalaiselta viiniltä.
Olisit uroskarhu,
halvassa parfyymimeressä uinahtelemassa.
Lukisit runoja, syntyisit.
Vaikka sää ulkona lämpenisi
lukisit, sateenkaaren leikkauspiste
olohuoneesi matolla.
torstai 19. toukokuuta 2011
Tapaaminen (9)
Tapaan sinut joella
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade loppuu
ja puuhun ilmestynyt ensimmäinen vihreä lehti
saa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka olisi neljästä vuodenajasta kevät
kun taas minä muistutan kasvoiltani ja ajatuksiltani
neljästä vuodenajasta eniten myöhäistä syksyä,
saa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka istuu kiven päällä merenneitona
ja saa siksi osakseen sekä ihmisten että kalojen huomion,
saa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka istuu kiven päällä merenneitona
ja haluaa samanaikaisesti palata maalle
(ihmisten maailmaan) ja sukeltaa veteen
(kalojen maailmaan) eikä osaa ratkaista ongelmaa
kuin yrittämällä olla ajattelematta ja odottamalla minua,
saa minut ajattelemaan minulta tavoittamattomissa
olevaa naista joka on minulta tavoittamattomissa
vain niin kauan kuin odotan kuivassa huoneessa.
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade loppuu
ja puuhun ilmestynyt ensimmäinen vihreä lehti
saa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka olisi neljästä vuodenajasta kevät
kun taas minä muistutan kasvoiltani ja ajatuksiltani
neljästä vuodenajasta eniten myöhäistä syksyä,
saa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka istuu kiven päällä merenneitona
ja saa siksi osakseen sekä ihmisten että kalojen huomion,
saa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka istuu kiven päällä merenneitona
ja haluaa samanaikaisesti palata maalle
(ihmisten maailmaan) ja sukeltaa veteen
(kalojen maailmaan) eikä osaa ratkaista ongelmaa
kuin yrittämällä olla ajattelematta ja odottamalla minua,
saa minut ajattelemaan minulta tavoittamattomissa
olevaa naista joka on minulta tavoittamattomissa
vain niin kauan kuin odotan kuivassa huoneessa.
lauantai 14. toukokuuta 2011
Syntymävuotesi kaukainen beat
Syntymävuotesi kaukainen beat
niissä juhlissa ei vielä puhuttu äänin
ainoastaan kaiun komeat kiskot
saivat halkaista luonteen, keskeltä kahtia.
Pilkottiin kuin maan selkäytimestä nostettu
uusi peruna, sinun poskiesi suloinen Rosamunda.
Kaikkia vieraita neuvottiin pitämään kädet ristissä
ja toivoa sai ainoastaan salaa. Yön preesens, kun
nimeäsi varjeltiin. Myöhemmin sait kuulla, kaikkien nimien
olevan täynnä samaa yksinäisyyttä.
Luulen, että minun on piirrettävä sinut uudelleen ja
uudelleen kaikki ääriviivat. Muuttolinnut taivaalla
kaislikoissa satamavalojen herkimmät varjot. Kehollani
syntymävuotesi kaukainen beat. Kevään helvetinmoinen
korostettu aksentti.
niissä juhlissa ei vielä puhuttu äänin
ainoastaan kaiun komeat kiskot
saivat halkaista luonteen, keskeltä kahtia.
Pilkottiin kuin maan selkäytimestä nostettu
uusi peruna, sinun poskiesi suloinen Rosamunda.
Kaikkia vieraita neuvottiin pitämään kädet ristissä
ja toivoa sai ainoastaan salaa. Yön preesens, kun
nimeäsi varjeltiin. Myöhemmin sait kuulla, kaikkien nimien
olevan täynnä samaa yksinäisyyttä.
Luulen, että minun on piirrettävä sinut uudelleen ja
uudelleen kaikki ääriviivat. Muuttolinnut taivaalla
kaislikoissa satamavalojen herkimmät varjot. Kehollani
syntymävuotesi kaukainen beat. Kevään helvetinmoinen
korostettu aksentti.
Tapaaminen (8)
Tapaan sinut joella
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade loppuu
ja puuhun ilmestynyt ensimmäinen vihreä lehti
saa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka ei välitä pullossa vielä jäljellä
olevasta tilkasta viiniä eikä porisevasta perunakattilasta
sillä hän on jättänyt taakseen kaikki muut maalliset halut
paitsi tarpeen kohdata vastakkainen sukupuoli ja rakastaa.
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade loppuu
ja puuhun ilmestynyt ensimmäinen vihreä lehti
saa minut ajattelemaan jokea ja siellä odottavaa
alastonta tyttöä joka ei välitä pullossa vielä jäljellä
olevasta tilkasta viiniä eikä porisevasta perunakattilasta
sillä hän on jättänyt taakseen kaikki muut maalliset halut
paitsi tarpeen kohdata vastakkainen sukupuoli ja rakastaa.
Virta
Kirjoitan sinusta vettä
ohitse virtaavaa tuulta.
Kaipausta niin kuin tanssi,
pääty jo, intohimo vastaan muu
maailma.
Uneni ei anna minun kirjoittaa.
Valveeni ei anna minun elää.
Yö ei kestä aamua, aamu ei tuo
yölle lohdutusta.
Luonnolle ehdollistumaa.
ohitse virtaavaa tuulta.
Kaipausta niin kuin tanssi,
pääty jo, intohimo vastaan muu
maailma.
Uneni ei anna minun kirjoittaa.
Valveeni ei anna minun elää.
Yö ei kestä aamua, aamu ei tuo
yölle lohdutusta.
Luonnolle ehdollistumaa.
tiistai 10. toukokuuta 2011
Tapaaminen (7)
Tapaan sinut joella
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade loppuu
ja tutut askareet (märän pyykin ripustaminen narulle,
vanhan maalin raaputtaminen metallipinnasta
ja kirjan lukeminen) alkavat uudestaan
aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut,
aivan kuin maailma ei vielä hetki sitten
olisi ollut vedenpaisumuksen kourissa.
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade loppuu
ja tutut askareet (märän pyykin ripustaminen narulle,
vanhan maalin raaputtaminen metallipinnasta
ja kirjan lukeminen) alkavat uudestaan
aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut,
aivan kuin maailma ei vielä hetki sitten
olisi ollut vedenpaisumuksen kourissa.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Tapaaminen (6)
Tapaan sinut joella
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade on loppunut
ja juhla on valmis alkamaan,
mutta vasta kun viikkoja jatkuneen sateen loppumisen
ja auringon esiin tulemisen kunniaksi grillit kaivetaan esiin
ja grilleissä kypsyy
kokonaisia kanoja, kesäkurpitsoja ja maissintähkiä,
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade on loppunut
ja juhla on valmis alkamaan,
mutta vasta kun viikkoja jatkuneen sateen loppumisen
ja auringon esiin tulemisen kunniaksi grillit laitetaan pois
ja pihalle pystytetään leveä ja pitkä pöytä jolle asetellaan
kokonaisia kanoja, sipulirenkaita ja maissintähkiä
ja kymmeniä valkoviinejä ja kuohuviinejä ja mehuja.
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade on loppunut
ja juhla on valmis alkamaan,
mutta vasta kun viikkoja jatkuneen sateen loppumisen
ja auringon esiin tulemisen kunniaksi grillit kaivetaan esiin
ja grilleissä kypsyy
kokonaisia kanoja, kesäkurpitsoja ja maissintähkiä,
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade on loppunut
ja juhla on valmis alkamaan,
mutta vasta kun viikkoja jatkuneen sateen loppumisen
ja auringon esiin tulemisen kunniaksi grillit laitetaan pois
ja pihalle pystytetään leveä ja pitkä pöytä jolle asetellaan
kokonaisia kanoja, sipulirenkaita ja maissintähkiä
ja kymmeniä valkoviinejä ja kuohuviinejä ja mehuja.
perjantai 6. toukokuuta 2011
Tapaaminen (5)
Tapaan sinut joella
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade on loppunut
ja tunnen aurinkoiseen aamuun herätessäni olevani
Etelä-Amerikassa, väreilevän ilman
ja huojuvien palmujen keskellä,
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade on loppunut
ja ymmärrän etten ole Etelä-Amerikassa, väreilevän ilman
ja huojuvien palmujen keskellä,
vaan että lämpö on tullut tänne.
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade on loppunut
ja tunnen aurinkoiseen aamuun herätessäni olevani
Etelä-Amerikassa, väreilevän ilman
ja huojuvien palmujen keskellä,
mutta vasta kun viikkoja jatkunut sade on loppunut
ja ymmärrän etten ole Etelä-Amerikassa, väreilevän ilman
ja huojuvien palmujen keskellä,
vaan että lämpö on tullut tänne.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Mitä urheilu on minulle merkinnyt?
CUT-UP:ia vuodelta 2009.
..kiitti Ylen elävä arkisto.
Laulaja-keihäänheittäjä,
urheilujärjestömies, kauppaneuvos,
taideprofessori ja pappi
keskustelevat.
”mitä urheilu on heille merkinnyt”
Suomalaiset ovat luottaneet vakaisiin keihäänviskojiin silloinkin,
kun muiden lajien arvokisatavoitteet ovat romahtaneet.
romahtaneet
romahtaneet
romah..
Kohuttu polyuretaani ja muita lajeja
voit palata urheilun kulta-aikojen kisatunnelmiin.
1940-luku, 1950-luku, 2000-luku!
"Skedeily" ei ole Saarelle urheilua vaan elämäntapa
– maan ja taivaan välillä, on lajitoveri
karhu kaatui!
leijonat löivät venäjän!
sadasosatappio!
ja kansa kuunteli.
Sota esti
Sota esti
Sota esti
Suosittelemme -
– luku: Muistoja Garmischin talviolympialaisista
Pentti Hämäläinen paidattomana!
katso ja kuuntele!
Urheilun ideologiat -
Työläisurheilu ja vappu
miksi urheilimme?
ALKUPERÄINEN OTSIKKO:
Kiki bodasi!
haastattelumuuri murtui..
..kiitti Ylen elävä arkisto.
Laulaja-keihäänheittäjä,
urheilujärjestömies, kauppaneuvos,
taideprofessori ja pappi
keskustelevat.
”mitä urheilu on heille merkinnyt”
Suomalaiset ovat luottaneet vakaisiin keihäänviskojiin silloinkin,
kun muiden lajien arvokisatavoitteet ovat romahtaneet.
romahtaneet
romahtaneet
romah..
Kohuttu polyuretaani ja muita lajeja
voit palata urheilun kulta-aikojen kisatunnelmiin.
1940-luku, 1950-luku, 2000-luku!
"Skedeily" ei ole Saarelle urheilua vaan elämäntapa
– maan ja taivaan välillä, on lajitoveri
karhu kaatui!
leijonat löivät venäjän!
sadasosatappio!
ja kansa kuunteli.
Sota esti
Sota esti
Sota esti
Suosittelemme -
– luku: Muistoja Garmischin talviolympialaisista
Pentti Hämäläinen paidattomana!
katso ja kuuntele!
Urheilun ideologiat -
Työläisurheilu ja vappu
miksi urheilimme?
ALKUPERÄINEN OTSIKKO:
Kiki bodasi!
haastattelumuuri murtui..
Tapaaminen (4)
Tapaan sinut joella
mutta en ennen kuin sävel johtaa minut säveleen,
mutta en ennen kuin edellinen kirjoittamani laulu
johtaa minut tähän kirjoittamaani lauluun
ja tuo mukanaan äänekkäät soittimet,
viulut, torvet, pianot, kitarat ja rummut,
kapellimestarin ja koko orkesterin valmiina soittamaan
kakofonista konserttia ja johdattelemaan korvani
kuulemaan vanhoissa sävelissä uusia säveliä
ja johdattelemaan käteni tarttumaan kynään
ja kirjoittamaan vanhojen laulujen pohjalta uusia lauluja.
mutta en ennen kuin sävel johtaa minut säveleen,
mutta en ennen kuin edellinen kirjoittamani laulu
johtaa minut tähän kirjoittamaani lauluun
ja tuo mukanaan äänekkäät soittimet,
viulut, torvet, pianot, kitarat ja rummut,
kapellimestarin ja koko orkesterin valmiina soittamaan
kakofonista konserttia ja johdattelemaan korvani
kuulemaan vanhoissa sävelissä uusia säveliä
ja johdattelemaan käteni tarttumaan kynään
ja kirjoittamaan vanhojen laulujen pohjalta uusia lauluja.
Tapaaminen (3)
Tapaan sinut joella
mutta en ennen kuin jouset vaikenevat,
mutta en ennen kuin värinä lakkaa huoneessa
ja huone palaa selvärajaiseksi ja hiljaiseksi,
mutta en ennen kuin musiikki häviää jokaisesta huoneesta.
mutta en ennen kuin jouset vaikenevat,
mutta en ennen kuin värinä lakkaa huoneessa
ja huone palaa selvärajaiseksi ja hiljaiseksi,
mutta en ennen kuin musiikki häviää jokaisesta huoneesta.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Teini-ikä,
alastomia lankapuheluita hedelmille.
Yö esillä.
niin kuin tarjotin.
Raitiovaunu kolisuttelee läheltä kotiovea
niin kuin Molotovin coctail.
Hämärän aikaan puhelinsoitto, sydänkohtaus
Soittajan hymy,
terästettyä.
Nukahdan, sammun luuriin,
unessa
juon tuon naisen kanssa kahvia,
kahvia!
Olemme yksiä valehtelijoita.
alastomia lankapuheluita hedelmille.
Yö esillä.
niin kuin tarjotin.
Raitiovaunu kolisuttelee läheltä kotiovea
niin kuin Molotovin coctail.
Hämärän aikaan puhelinsoitto, sydänkohtaus
Soittajan hymy,
terästettyä.
Nukahdan, sammun luuriin,
unessa
juon tuon naisen kanssa kahvia,
kahvia!
Olemme yksiä valehtelijoita.
Kohti rantaa
Kohti rantaa hän sanoi
ja antoi minun kulkea vierelläni.
Kohti rantaa ja maisemaa
joka katkaisisi ajantajuni kuin
hahmot aalloissa.
Kohti rantaa hän sanoi
ja antoi minun uppoutua ajatuksiini
niin kuin käsi hivuttautuu taskuun.
ja antoi minun kulkea vierelläni.
Kohti rantaa ja maisemaa
joka katkaisisi ajantajuni kuin
hahmot aalloissa.
Kohti rantaa hän sanoi
ja antoi minun uppoutua ajatuksiini
niin kuin käsi hivuttautuu taskuun.
Tapaaminen (2)
Tapaan sinut joella
mutta en ennen kuin olen kiivennyt tarpeeksi korkealle
ja löytänyt näköalatasanteen, vuorimännyn johon nojata
ja oksan josta veistää rinteen laskeutumiseen soveltuvan kepin,
mutta en ennen kuin olen kiivennyt tarpeeksi korkealle
ja uskaltautunut katsomaan näköalatasanteelta alas,
seurannut ihmisten maailmaa kuin lasten leikkiä.
mutta en ennen kuin olen kiivennyt tarpeeksi korkealle
ja löytänyt näköalatasanteen, vuorimännyn johon nojata
ja oksan josta veistää rinteen laskeutumiseen soveltuvan kepin,
mutta en ennen kuin olen kiivennyt tarpeeksi korkealle
ja uskaltautunut katsomaan näköalatasanteelta alas,
seurannut ihmisten maailmaa kuin lasten leikkiä.
Tapaaminen (1)
Tapaan sinut joella
mutta en ennen kuin olen kiivennyt tarpeeksi korkealle
ja löytänyt tasaisen paikan, tanssilattian jossa tanssi
on loppunut, labyrintin jonka seinät ovat halkeilleet
ja Minotauroksen joka kuoli aikaa sitten vanhuuteen,
mutta en ennen kuin olen kiivennyt tarpeeksi korkealle
ja ymmärtänyt kaiken ikuiseksi rakennetun turhuuden.
mutta en ennen kuin olen kiivennyt tarpeeksi korkealle
ja löytänyt tasaisen paikan, tanssilattian jossa tanssi
on loppunut, labyrintin jonka seinät ovat halkeilleet
ja Minotauroksen joka kuoli aikaa sitten vanhuuteen,
mutta en ennen kuin olen kiivennyt tarpeeksi korkealle
ja ymmärtänyt kaiken ikuiseksi rakennetun turhuuden.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Nepal
Omistettu Sanga-Sangain Rajesh Shahille.
Kulkea paljain jaloin
utuisessa ja kirkasotsaisessa maailmassa.
Silmien loistaessa kuin kaksi hullua timanttia,
olen eksynyt jalokivikaivokseen.
Koskettanut temppeleiden otsia,
mutta vain sydämen luvalla ja joskus Buddhan.
Ottanut kuvan lapsesta joka hymyilee kauniimmin
kuin jumala tai voi olla
että se on sama asia.
Majapaikan rouva on tarjonnut minulle
toistuvasti istumapaikkaa maisemasta
mutta minulla on vielä nuoret jalat.
Illan suussa täällä Katmandussa
muistutan ystäviäni
että karttaa ei tarvita.
Eksyminen riittää.
***
Wandering barefoot
in a foggy, brightbrowed world,
my eyes shine insane as diamonds.
I've lost and found myself in mines
and touched the brows of temples,
but only with my heart's permission
and sometimes Buddha's.
I've photographed a child smiling holier
than God, or maybe
there is no difference.
The innkeeper's wife has offered me a seat in the landscape,
more than once,
but I tell her my legs are still young—
I remind my friends, here in Katmandu dusk,
that maps are superfluous stuff.
Getting lost is more than enough.
Englanninkielinen käännös, Kasper Salonen
Kulkea paljain jaloin
utuisessa ja kirkasotsaisessa maailmassa.
Silmien loistaessa kuin kaksi hullua timanttia,
olen eksynyt jalokivikaivokseen.
Koskettanut temppeleiden otsia,
mutta vain sydämen luvalla ja joskus Buddhan.
Ottanut kuvan lapsesta joka hymyilee kauniimmin
kuin jumala tai voi olla
että se on sama asia.
Majapaikan rouva on tarjonnut minulle
toistuvasti istumapaikkaa maisemasta
mutta minulla on vielä nuoret jalat.
Illan suussa täällä Katmandussa
muistutan ystäviäni
että karttaa ei tarvita.
Eksyminen riittää.
***
Wandering barefoot
in a foggy, brightbrowed world,
my eyes shine insane as diamonds.
I've lost and found myself in mines
and touched the brows of temples,
but only with my heart's permission
and sometimes Buddha's.
I've photographed a child smiling holier
than God, or maybe
there is no difference.
The innkeeper's wife has offered me a seat in the landscape,
more than once,
but I tell her my legs are still young—
I remind my friends, here in Katmandu dusk,
that maps are superfluous stuff.
Getting lost is more than enough.
Englanninkielinen käännös, Kasper Salonen
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Metsä
Käyn metsään ja huudan jumalaa kaikilla mahdollisilla nimillä. Annan tuulen
kajastaa kasvoillani, sateen tehdä kämmenelleni järven. Lasken kyyneleet hitaasti
sormieni lävitse ja jatkan matkaa jonka joku on jo kulkenut. Autan laululintua
kujertelemaan Ray Charlesia, pääskynen keinuu oksalla niin kuin nuori Chaplin
vaikka tuskin tuo ymmärtää nykyajasta mitään. Kerran täälläkin sodittiin jumalan lauseita vailla. Laukauksia ei enää kuulu, vain hävyttömiä moottorin ääniä liittyy luistinten narskuntaan.
Istun kannolle, josta loput on viety mantereiden lävitse, jotta meillä kaikilla olisi koti. Pian luonnosta katoaa lääkkeet. Parannus hiipii yhä kauemmaksi ihmisen jäljistä.
Oravapariskunta hiipii niin lähelle varpaitteni kärkiä, että jopa suonsilmä vieressäni kavahtaa. Asetan hiljaa evääni oravan ja minun välille, ymmärrän että yhteistä kieltä ei tarvita,
ei nimiä, vain halu luopua.
Käyn kotiin ja kutsun naistani kaikilla mahdollisilla nimillä. Haluni kertoa ihmeestä
takertuu eteislattian matolle kun koirani katsahtaa minuun samanlaisilla silmillä kuin orava.
kajastaa kasvoillani, sateen tehdä kämmenelleni järven. Lasken kyyneleet hitaasti
sormieni lävitse ja jatkan matkaa jonka joku on jo kulkenut. Autan laululintua
kujertelemaan Ray Charlesia, pääskynen keinuu oksalla niin kuin nuori Chaplin
vaikka tuskin tuo ymmärtää nykyajasta mitään. Kerran täälläkin sodittiin jumalan lauseita vailla. Laukauksia ei enää kuulu, vain hävyttömiä moottorin ääniä liittyy luistinten narskuntaan.
Istun kannolle, josta loput on viety mantereiden lävitse, jotta meillä kaikilla olisi koti. Pian luonnosta katoaa lääkkeet. Parannus hiipii yhä kauemmaksi ihmisen jäljistä.
Oravapariskunta hiipii niin lähelle varpaitteni kärkiä, että jopa suonsilmä vieressäni kavahtaa. Asetan hiljaa evääni oravan ja minun välille, ymmärrän että yhteistä kieltä ei tarvita,
ei nimiä, vain halu luopua.
Käyn kotiin ja kutsun naistani kaikilla mahdollisilla nimillä. Haluni kertoa ihmeestä
takertuu eteislattian matolle kun koirani katsahtaa minuun samanlaisilla silmillä kuin orava.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Ulos mennessäni
(Caj Westerbergille)
Ulos mennessäni en etsi
kissankelloja,
neilikoita
tai muita nimiä
ohittamilleni kukille,
etsin nimettömyyttä
joka on jokaisen kävelyretken tarkoitus.
Ulos mennessäni en etsi
kissankelloja,
neilikoita
tai muita nimiä
ohittamilleni kukille,
etsin nimettömyyttä
joka on jokaisen kävelyretken tarkoitus.
Joki (4)
Joessa ei ole kysymys pelkästään jatkuvasta virtauksesta
vaan myös hetkestä jolloin aika pysähtyy ja tallentaa mieleen kuvan.
vaan myös hetkestä jolloin aika pysähtyy ja tallentaa mieleen kuvan.
tiistai 12. huhtikuuta 2011
torstai 7. huhtikuuta 2011
Joki (2)
Tapaan sinut joella
jota pitkin virtaavat
kaikki elämän vaiheet:
virran vietäväksi laskettu lapsi,
uimaan menneet rakastavaiset
ja jokeen ripoteltu tuhka.
jota pitkin virtaavat
kaikki elämän vaiheet:
virran vietäväksi laskettu lapsi,
uimaan menneet rakastavaiset
ja jokeen ripoteltu tuhka.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Joki (1)
Tapaan sinut joella
joka kuljettaa meitä
kuin puista irronneita keltaisia lehtiä.
Tapaan sinut joella
joka pyyhkäisee meidät mereen.
Tapaan sinut joella
joka kuljettaa meidät meren yli
hedelmälliseen vihreään maahan.
joka kuljettaa meitä
kuin puista irronneita keltaisia lehtiä.
Tapaan sinut joella
joka pyyhkäisee meidät mereen.
Tapaan sinut joella
joka kuljettaa meidät meren yli
hedelmälliseen vihreään maahan.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Kevät (9)
Vuodet vaihtuvat.
Vaikka pysähtyisit keskelle siltaa
ja ottaisit kiinni kivisestä kaiteesta
joutuisit silti tunnustamaan
että vesi ja liikenne virtaavat.
Vaikka pysähtyisit keskelle siltaa
ja ottaisit kiinni kivisestä kaiteesta
joutuisit silti tunnustamaan
että vesi ja liikenne virtaavat.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Kevät (8)
Odotan hetkeä
jolloin näen taas
rakkaan Firenzen
rauhallisesti virtaavan Arno-joen
ja Ponte Vecchion
sillan jolle rakennettujen
myymälöiden ikkunoista
näkyy vilaus vihreää jokea.
jolloin näen taas
rakkaan Firenzen
rauhallisesti virtaavan Arno-joen
ja Ponte Vecchion
sillan jolle rakennettujen
myymälöiden ikkunoista
näkyy vilaus vihreää jokea.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Kevät (7)
Odotan hetkeä
jolloin näen taas
veden aaltoilevan
omilla silmilläni
enkä kuvittelemalla
kuinka vesi aaltoilee
jään alla.
jolloin näen taas
veden aaltoilevan
omilla silmilläni
enkä kuvittelemalla
kuinka vesi aaltoilee
jään alla.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Kevät (6)
Odotan hetkeä
jolloin puisto
täyttyy leikkivistä lapsista
ja heidän keskustelevista vanhemmistaan
jolloin puiston
kukat saavat kukkansa
pensaat ja puut lehtensä
ja jolloin puisto
ja kevät
näkevät minut
ja samalla hetkellä
näen leikkikenttää
tietä
kukkapenkkejä
pensaita
ja puita
peittäneen lumen.
jolloin puisto
täyttyy leikkivistä lapsista
ja heidän keskustelevista vanhemmistaan
jolloin puiston
kukat saavat kukkansa
pensaat ja puut lehtensä
ja jolloin puisto
ja kevät
näkevät minut
ja samalla hetkellä
näen leikkikenttää
tietä
kukkapenkkejä
pensaita
ja puita
peittäneen lumen.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Kevät (5)
Odotan hetkeä
jolloin kevät
muuttuu huomaamattomasti
kesäksi
ja huomaan muutoksen
katsoessani puutarhaa
ja olen huomaavinani
kasveissa pensaissa
ja puissa tapahtuneen
hienovaraisen muutoksen.
jolloin kevät
muuttuu huomaamattomasti
kesäksi
ja huomaan muutoksen
katsoessani puutarhaa
ja olen huomaavinani
kasveissa pensaissa
ja puissa tapahtuneen
hienovaraisen muutoksen.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Kevät (4)
Odotan hetkeä
jolloin rajuilma
väistyy
jolloin saari
ja meri
saavat taas
hengittää
jolloin silmät
saavat katsoa
kalliota
ja ulappaa
jolloin korvat
saavat kuulla
aaltojen
ja lokkien äänet
jolloin rajuilma
väistyy
ja paljastuu
hetkeksi.
jolloin rajuilma
väistyy
jolloin saari
ja meri
saavat taas
hengittää
jolloin silmät
saavat katsoa
kalliota
ja ulappaa
jolloin korvat
saavat kuulla
aaltojen
ja lokkien äänet
jolloin rajuilma
väistyy
ja paljastuu
hetkeksi.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Maailma kylässä
Maailma tulee kylään, en ole ikinä pitänyt yllätysvieraista.
Katan päivän, ovisilmästä vilkuilee apartheidin kyynel.
Minua et voi loukata, olen jo valmiiksi pelkkää haavaa,
rantaviivaa josta myötätunto on paennut parempiin uniin.
Katan päivän, ovisilmästä vilkuilee apartheidin kyynel.
Minua et voi loukata, olen jo valmiiksi pelkkää haavaa,
rantaviivaa josta myötätunto on paennut parempiin uniin.
Nepal
Kulkea paljain jaloin
utuisessa ja kirkasotsaisessa maailmassa.
Silmien loistaessa kuin kaksi hullua timanttia,
olen eksynyt jalokivikaivokseen.
Koskettanut temppeleiden otsia,
mutta vain sydämen luvalla ja joskus Buddhan.
Ottanut kuvan lapsesta joka hymyilee kauniimmin
kuin jumala tai voi olla
että se on sama asia.
Majapaikan rouva on tarjonnut minulle
toistuvasti istumapaikkaa maisemasta
mutta minulla on vielä nuoret jalat.
Illan suussa täällä Katmandussa
muistutan ystäviäni
että karttaa ei tarvita.
Eksyminen riittää.
utuisessa ja kirkasotsaisessa maailmassa.
Silmien loistaessa kuin kaksi hullua timanttia,
olen eksynyt jalokivikaivokseen.
Koskettanut temppeleiden otsia,
mutta vain sydämen luvalla ja joskus Buddhan.
Ottanut kuvan lapsesta joka hymyilee kauniimmin
kuin jumala tai voi olla
että se on sama asia.
Majapaikan rouva on tarjonnut minulle
toistuvasti istumapaikkaa maisemasta
mutta minulla on vielä nuoret jalat.
Illan suussa täällä Katmandussa
muistutan ystäviäni
että karttaa ei tarvita.
Eksyminen riittää.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Laulu
Asettelen lehden pöydälle
niin kuin pelikortit.
Katson kun riisuudut
niin kuin kuningatar, hitaasti
niin että löydän varmasti luoksesi.
Puet yllesi sen vaaleanpunaisen mekon,
johon sinussa ensimmäiseksi rakastuin,
jota nykyään niin harvoin riisut.
Luet uutisista tuttuja lauseita
ja mietin sinun taivaasi
olevan kymmenen kertaa
jumalan suunnittelemaa suurempi.
Katson kun kirjoitat päiväkirjaasi
jonkun toisen käsialalla, kertokaa minulle
mitä tunnen, mitä näen. Yritän koskettaa kauneuttasi
kaikilla kymmenellä sormella. Naapurissa alaston
vartalo vilkuttaa, taivas tekee hätääntyneitä
savumerkkejä.
Katson kun lintu lentää lautaselle,
riisuu siipensä ennen kuin laskeutuu.
Vain ihminen laulaa enää rauhasta.
ja rakkaudesta.
niin kuin pelikortit.
Katson kun riisuudut
niin kuin kuningatar, hitaasti
niin että löydän varmasti luoksesi.
Puet yllesi sen vaaleanpunaisen mekon,
johon sinussa ensimmäiseksi rakastuin,
jota nykyään niin harvoin riisut.
Luet uutisista tuttuja lauseita
ja mietin sinun taivaasi
olevan kymmenen kertaa
jumalan suunnittelemaa suurempi.
Katson kun kirjoitat päiväkirjaasi
jonkun toisen käsialalla, kertokaa minulle
mitä tunnen, mitä näen. Yritän koskettaa kauneuttasi
kaikilla kymmenellä sormella. Naapurissa alaston
vartalo vilkuttaa, taivas tekee hätääntyneitä
savumerkkejä.
Katson kun lintu lentää lautaselle,
riisuu siipensä ennen kuin laskeutuu.
Vain ihminen laulaa enää rauhasta.
ja rakkaudesta.
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Kevät (3)
Kulkiessani yöllä kotiin
näen lämmössä
ja katulamppujen hehkussa
sulavat hanget
ja tunnen kosteuden
joka tihkuu kenkieni läpi
kävellessäni märkiä katuja.
näen lämmössä
ja katulamppujen hehkussa
sulavat hanget
ja tunnen kosteuden
joka tihkuu kenkieni läpi
kävellessäni märkiä katuja.
torstai 10. maaliskuuta 2011
Kevät (2)
Ajattelen kevättä
josta vasta alkaa
uusi vuosi
ei tammikuusta
ei kylmistä kuukausista
vaan keväästä
joka saapuu
vuodesta riippuen
jo maaliskuussa
tai vasta toukokuussa.
josta vasta alkaa
uusi vuosi
ei tammikuusta
ei kylmistä kuukausista
vaan keväästä
joka saapuu
vuodesta riippuen
jo maaliskuussa
tai vasta toukokuussa.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Kevät (1)
Ajattelen kevättä
jolloin syksyn ja talven tekemät virheet korjataan
siivoamatta jääneet huoneet siivotaan
ja eteiseen jääneet tyhjät muuttolaatikot
täytetään tai kannetaan ullakolle.
jolloin syksyn ja talven tekemät virheet korjataan
siivoamatta jääneet huoneet siivotaan
ja eteiseen jääneet tyhjät muuttolaatikot
täytetään tai kannetaan ullakolle.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Tytöistä, naisista, tytöistä.
Tyttö käpertyy sohvan reunaan ja virkkaa selkänojaan nimensä, jotta se ei unohtuisi. Iltapäivä tulee ja menee. Maitohammas heiluu ees ja taas. Kuu riisuu ja pukee, riisuu ja pukee, pesee tytön hampaat ja sormen aluset, jotta mullan tuoksu ei tartu. Vaatteet jäävät vielä hetkeksi päälle. Ja kun yö tulee, on hän jo valmis luopumaan hiekkalaatikon nurkasta, turvallisuudesta joka vapisee niin kuin hameen reuna ensimmäisen suudelman kohdatessa. Se prinssi joka viettelee ei ole Romeo, ei Shakespearen sulankärjestä muodostunut hahmo. Se prinssi ei saavu ratsain, ei kumarra, ei palkitse. Pyytää kättä mutta ei osaa tanssia. Musiikki ei taukoa, ruohonkorret huojuvat ja hyväilevät, ruusun piikit satuttavat, maitohammas ei enää heilu.
Nainen käpertyy lastensa viereen ja kohottaa kätensä niin kuin se olisi sydän. Valtimoveri kohisee niin kuin sen vertauskuvallisesti tulee tehdä. Taustalla varpunen laulaa molemmissa jumalan huoneissa. Nainen tahtoisi tanssia vielä kerran, mutta mies sotii. Ei kuitenkaan koskaan
omaa sotaansa, vaan aina jonkun toisen hiekkalaatikolla aloittamaa sotaa.
Vanha rouva istuu salissa jota ympäröi sohvien ja radion lisäksi toisia kohtaloita. Nainen tahtoisi matkustaa kuin Kyllikki Villa, mutta satamaan on pitkä matka ilman ratsua ja ratsastajaa.
Varpusen ääni ulkona, on kaikkoamassa.
Nainen käpertyy lastensa viereen ja kohottaa kätensä niin kuin se olisi sydän. Valtimoveri kohisee niin kuin sen vertauskuvallisesti tulee tehdä. Taustalla varpunen laulaa molemmissa jumalan huoneissa. Nainen tahtoisi tanssia vielä kerran, mutta mies sotii. Ei kuitenkaan koskaan
omaa sotaansa, vaan aina jonkun toisen hiekkalaatikolla aloittamaa sotaa.
Vanha rouva istuu salissa jota ympäröi sohvien ja radion lisäksi toisia kohtaloita. Nainen tahtoisi matkustaa kuin Kyllikki Villa, mutta satamaan on pitkä matka ilman ratsua ja ratsastajaa.
Varpusen ääni ulkona, on kaikkoamassa.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Tähdet!
Syytän teitä kaikesta tähdet!
Tahdoin kasvaa teidän joukoissanne,
teidän kaltaiseksenne.
Kuitenkin mitä kauemmaksi
olen kulkenut,
sitä suuremmaksi varjo on kasvanut.
Syytän teitä kaikesta tähdet!
Muistutamme toisiamme,
mutta meissä on
niin kovin vähän samaa.
Te muodostatte kartan,
me muodostamme ainoastaan
eksymisen.
Kertokaa meille kaikki,
mitä tiedätte meistä!
Rukoilkaa kanssamme!
Ohjatkaa suuntaamme!
Tähdet, tähdet!
Tahdoin kasvaa teidän joukoissanne,
teidän kaltaiseksenne.
Kuitenkin mitä kauemmaksi
olen kulkenut,
sitä suuremmaksi varjo on kasvanut.
Syytän teitä kaikesta tähdet!
Muistutamme toisiamme,
mutta meissä on
niin kovin vähän samaa.
Te muodostatte kartan,
me muodostamme ainoastaan
eksymisen.
Kertokaa meille kaikki,
mitä tiedätte meistä!
Rukoilkaa kanssamme!
Ohjatkaa suuntaamme!
Tähdet, tähdet!
Kädet, kädet!
Ihmettelen käsiäni,
joka päivä
nikamien liikettä
suhteessa hermoratoihin
tuntuu, että ne ovat rakastuneita
vähintäänkin kovin ihastuneita.
Tiedän, että
kukaan tuskin ymmärtää,
minua ja käsieni liikkeitä.
Ymmärrys ei ole välttämätöntä
halu koskettaa
kylläkin.
Rakastunut pari kirjoittaa jatkuvaa
lausetta, suhdetta aikaan ja paikkaan
kuinka nopeasti ne kulkevatkaan
ainakin sata metriä yhtä soittoa.
Kohotan katseeni läpi ikkunan
ja huomaan kuinka lapset
juoksevat maisemasta toiseen
esikaupunkialueelta
periferian syntisille kujille
joista ei kirjoita kukaan.
Lauseesta toiseen
kulkevat jalat,
hiljaisuutta ei ole.
Pian se kuitenkin
synnytetään, kirjoitetaan
samanlaisiin lauseisiin
kuin musiikki.
Tunnen kuinka
joku katselee minua
kahareisin, peilin kautta.
Yksikään minuus ei ole
enää piilossa kun kirjoitetaan
todellisen maailman
äärellä.
joka päivä
nikamien liikettä
suhteessa hermoratoihin
tuntuu, että ne ovat rakastuneita
vähintäänkin kovin ihastuneita.
Tiedän, että
kukaan tuskin ymmärtää,
minua ja käsieni liikkeitä.
Ymmärrys ei ole välttämätöntä
halu koskettaa
kylläkin.
Rakastunut pari kirjoittaa jatkuvaa
lausetta, suhdetta aikaan ja paikkaan
kuinka nopeasti ne kulkevatkaan
ainakin sata metriä yhtä soittoa.
Kohotan katseeni läpi ikkunan
ja huomaan kuinka lapset
juoksevat maisemasta toiseen
esikaupunkialueelta
periferian syntisille kujille
joista ei kirjoita kukaan.
Lauseesta toiseen
kulkevat jalat,
hiljaisuutta ei ole.
Pian se kuitenkin
synnytetään, kirjoitetaan
samanlaisiin lauseisiin
kuin musiikki.
Tunnen kuinka
joku katselee minua
kahareisin, peilin kautta.
Yksikään minuus ei ole
enää piilossa kun kirjoitetaan
todellisen maailman
äärellä.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Pilvet, pilvet.
Pilvet joita me siirtelimme kasvot toisiimme kiinnitettyinä. Pilvet liikkuivat, pilvet!
Lapsipolo oli laskenut ilmapallon lentoon, mustarastas kiersi sen kaukaa, kiersi sen kaukaa.
Tunsit lapsen surun, sinussa samat merkitykset vuosituhannen vaihteessa kun
samppanjalasi kohosi.
Pilvien takaa aurinko kuin suurempikin kasvopari. Säteiden kirkkaus maan tasalla, pisamiesi
kartta kuin Euroopan pääkaupungit otsikoiksi merkittyinä.
Käteni kiersi ensin viinipullon korkin, sitten kirkonpihan nurmikon alta sujautin itseni sinun kupeeseen, jäimme kiinni. Sadepilvi muodosti kankaan, siirsi aikeitamme. Puit villakangastakkisi
yllemme, murheen ylle, kasvojen jotka kaipasivat vain suudelmaa.
Lapsipolo oli laskenut ilmapallon lentoon, mustarastas kiersi sen kaukaa, kiersi sen kaukaa.
Tunsit lapsen surun, sinussa samat merkitykset vuosituhannen vaihteessa kun
samppanjalasi kohosi.
Pilvien takaa aurinko kuin suurempikin kasvopari. Säteiden kirkkaus maan tasalla, pisamiesi
kartta kuin Euroopan pääkaupungit otsikoiksi merkittyinä.
Käteni kiersi ensin viinipullon korkin, sitten kirkonpihan nurmikon alta sujautin itseni sinun kupeeseen, jäimme kiinni. Sadepilvi muodosti kankaan, siirsi aikeitamme. Puit villakangastakkisi
yllemme, murheen ylle, kasvojen jotka kaipasivat vain suudelmaa.
Kaikki me
Kaikki me kirjoitamme samasta auringosta,
mahdottomasta avaruudesta olla ja tehdä.
Kaikki me kävelemme samojen vetten päällä.
Niin kuin Jeesus minäkin kumoan saman viinin,
jonka sinä olet eilen kumonnut.
Tuijotan tähtiin, kun ei ole enää
yhtään ainutta peiliä rikottavaksi.
Kaikki me käymme samat kehitysvaiheet
nuoresta, aikuiseksi, edelleen lapseksi,
seinien pirtaan piirtelemään isku- ja vastalauseita.
Satujen taruhahmoksi, joka edelleen elää taivaissa
hei, hei isän isä ja äidin äiti, tulen perässä pian.
Kaikki me tiedämme samat tositarinat Suomesta,
minä en ole miljonäärin poika, joka ainoa aamu
lehdestä sen lukea saan. Kaikki me näemme samoja
hartaita unia selluloosan päällä makailusta, ilman aikaa
ja paikkaa. Tarkoituksen me kirjoitamme
Linkolan ja Haavikon aakkosiin, hautakivien
vuosilukuihin joita ruoho hyväilee.
Kaikki me kapuamme tikapuita pitkin
taivaaseen, koputamme, unohdamme
tunnussanan ja avaimet eteisen pöydälle
sarjakuvien viereen hitaasti huokailemaan.
Kaikki me odotamme ensisuudelmaa,
ensiorgasmia, ensimmäistä liftauspeukun
kohottamista. Katso kun pelaan Afrikan tähteä
Euroopan tiekartastolla. Kaikki me tuijotamme
samasta ikkunasta ulos ja toivomme ettei matka
koskaan pääty.
mahdottomasta avaruudesta olla ja tehdä.
Kaikki me kävelemme samojen vetten päällä.
Niin kuin Jeesus minäkin kumoan saman viinin,
jonka sinä olet eilen kumonnut.
Tuijotan tähtiin, kun ei ole enää
yhtään ainutta peiliä rikottavaksi.
Kaikki me käymme samat kehitysvaiheet
nuoresta, aikuiseksi, edelleen lapseksi,
seinien pirtaan piirtelemään isku- ja vastalauseita.
Satujen taruhahmoksi, joka edelleen elää taivaissa
hei, hei isän isä ja äidin äiti, tulen perässä pian.
Kaikki me tiedämme samat tositarinat Suomesta,
minä en ole miljonäärin poika, joka ainoa aamu
lehdestä sen lukea saan. Kaikki me näemme samoja
hartaita unia selluloosan päällä makailusta, ilman aikaa
ja paikkaa. Tarkoituksen me kirjoitamme
Linkolan ja Haavikon aakkosiin, hautakivien
vuosilukuihin joita ruoho hyväilee.
Kaikki me kapuamme tikapuita pitkin
taivaaseen, koputamme, unohdamme
tunnussanan ja avaimet eteisen pöydälle
sarjakuvien viereen hitaasti huokailemaan.
Kaikki me odotamme ensisuudelmaa,
ensiorgasmia, ensimmäistä liftauspeukun
kohottamista. Katso kun pelaan Afrikan tähteä
Euroopan tiekartastolla. Kaikki me tuijotamme
samasta ikkunasta ulos ja toivomme ettei matka
koskaan pääty.
torstai 3. maaliskuuta 2011
Marraskuussa
Marraskuussa hän riisuutui peilin edessä ja kulki alastomana kalustamattomassa huoneessa.
Toukokuu
Toukokuussa hän huomasi auringon nousseen, ymmärsi työskennelleensä koko yön, pukeutui ja lähti kiireesti toimistosta.
perjantai 25. helmikuuta 2011
Jyrki Pellinen: runo
Ehkä näin voin odottaa ymmärtää
miten sanat kerran siirtyivät minuun
ja unohtuivat pitkiksi ajoiksi.
Niin kuin savut nousevat oudot, niin kuin lopulta
runous on mitä on ja saapuu
kuin kaiverrettu maailman merkki.
--
(Kokoelmasta Taivas siltojen alla, runo julkaistu kustantajan luvalla.)
miten sanat kerran siirtyivät minuun
ja unohtuivat pitkiksi ajoiksi.
Niin kuin savut nousevat oudot, niin kuin lopulta
runous on mitä on ja saapuu
kuin kaiverrettu maailman merkki.
--
(Kokoelmasta Taivas siltojen alla, runo julkaistu kustantajan luvalla.)
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Hämärän huone.
Jokaisessa huoneessa palaa valo,
jokaisessa ikkunassa taivas.
Jokaisessa seinässä kirjoitusta,
jokaisessa kirjoituksessa kosketus.
Minussa palaa
vain likikulkematon hämärä.
Minussa muutama uni,
varmuus siitä että rakkaus on
kauniisti sanottu.
Minussa muutama valveen hetki,
varmuus siitä että rakkaudella
on vain ystävälliset kasvot.
jokaisessa ikkunassa taivas.
Jokaisessa seinässä kirjoitusta,
jokaisessa kirjoituksessa kosketus.
Minussa palaa
vain likikulkematon hämärä.
Minussa muutama uni,
varmuus siitä että rakkaus on
kauniisti sanottu.
Minussa muutama valveen hetki,
varmuus siitä että rakkaudella
on vain ystävälliset kasvot.
Juhlaruno (cut-up)
(Leevi Lehdolle, hänen syntymäpäivänään)
--
Aleksandr Sergejevitš, sallikaa esittäytyä: Majakovski.
Aleksandr Sergejevitš, antakaa kun neuvon teitä:
antakaa lahjaksi runo, koska se
on suomalaisia perinteitä kunnioittava uniikki arvolahja ja elämys,
herättää merkkihenkilön ja muun juhlaväen yhteiset muistot,
naurattaa ja itkettää lämpimän humoristisesti,
tekee juhlasta persoonallisen ja unohtumattoman
ja on ekoteko
Aleksandr Sergejevitš, antakaa kun kerron teille:
kaikki runot syntyvät mittatilauksena tarkkojen
yksityiskohtien keruun ja muokkaamisen tuloksena,
kaikki runot syntyvät syvän tuskan vallassa,
kaikki runot ovat omasta kynästäni, sielustani ja sydämestäni,
kaikki runot ovat esityskelpoisia,
kaikki runot ovat vapaata riistaa.
Näin puhui Majakovski.
--
Aleksandr Sergejevitš, sallikaa esittäytyä: Majakovski.
Aleksandr Sergejevitš, antakaa kun neuvon teitä:
antakaa lahjaksi runo, koska se
on suomalaisia perinteitä kunnioittava uniikki arvolahja ja elämys,
herättää merkkihenkilön ja muun juhlaväen yhteiset muistot,
naurattaa ja itkettää lämpimän humoristisesti,
tekee juhlasta persoonallisen ja unohtumattoman
ja on ekoteko
Aleksandr Sergejevitš, antakaa kun kerron teille:
kaikki runot syntyvät mittatilauksena tarkkojen
yksityiskohtien keruun ja muokkaamisen tuloksena,
kaikki runot syntyvät syvän tuskan vallassa,
kaikki runot ovat omasta kynästäni, sielustani ja sydämestäni,
kaikki runot ovat esityskelpoisia,
kaikki runot ovat vapaata riistaa.
Näin puhui Majakovski.
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Kuvittelen
Kuvittelen yön vierellesi
muutaman valonsätkän, varjostamaan
hämärää. Kirjaimet sivuille, tarinoiksi
edelleen ruumiisi autereita vasten.
Kuvittelen yön vierellesi,
tähdet timanteiksi, hämärän juhlaa varten.
Kuluneita ilmaisuja,
saattamaan sinua kauas sinne,
minne en itse näe.
Kuvittelen hyvän yön,
maat, meret, valtatiet,
oudot valoilmiöt ennen nukahtamista.
Jumalan kasvot tyynyksi, peiliksi
jotta ymmärtää.
muutaman valonsätkän, varjostamaan
hämärää. Kirjaimet sivuille, tarinoiksi
edelleen ruumiisi autereita vasten.
Kuvittelen yön vierellesi,
tähdet timanteiksi, hämärän juhlaa varten.
Kuluneita ilmaisuja,
saattamaan sinua kauas sinne,
minne en itse näe.
Kuvittelen hyvän yön,
maat, meret, valtatiet,
oudot valoilmiöt ennen nukahtamista.
Jumalan kasvot tyynyksi, peiliksi
jotta ymmärtää.
Puutarhassa
Tapaan sinut puutarhassa
koska elämä alkoi paikasta
Helsingistä tai Tallinnasta
tai mistä tahansa aurinkoisesta
ja tuulisesta kaupungista.
koska elämä alkoi paikasta
Helsingistä tai Tallinnasta
tai mistä tahansa aurinkoisesta
ja tuulisesta kaupungista.
lauantai 19. helmikuuta 2011
Haureus (1)
Tapaan sinut puutarhassa koska elämä alkoi sieltä,
koska siellä alettiin ensimmäisenä harjoittaa haureutta
joka irrotti heidät ympäröivistä kuvista ja äänistä
ja sai heidät hetkeksi muistamaan eläinten kielen.
koska siellä alettiin ensimmäisenä harjoittaa haureutta
joka irrotti heidät ympäröivistä kuvista ja äänistä
ja sai heidät hetkeksi muistamaan eläinten kielen.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Älä puhu huomisesta
Älä puhu huomisesta,
niin kuin hahmosi kulkisi jo
varjojen reunojen ylitse.
Älä puhu huomisesta,
sama hämärä ei toistu hahmossa
enää toiste. Älä puhu hämärästä ystävä,
puhu tästä päivästä niin kuin puut
kajastaisivat sanoihisi valkeutta.
Puhu hämärästä joka sinut johdatti
askelinesi yli kynnysten. Puhu kasvojen
syvistä kohdista, niistä jotka jäävät ikään kuin varjoiksi
Puhu, johdata lohdutus suudelmaksi.
Älä puhu huomisesta,
tulkitse karttaa kuin sydäntä.
Tuuli kääntää sivuja, kun
en itse ehdi.
Valtimot etsii rukousasentoa
laskimot tapaa katsoa peiliä niin
että pelottaa mahdollisimman vähän.
Aurinko kaataa minut takaisin kohtuun,
maailma ja kaikki sateenkaaren värit
kun pelkoa ei ole.
Älä puhu huomisesta,
hyvä ystävä, puhu
hämärän hetkistä nyt.
niin kuin hahmosi kulkisi jo
varjojen reunojen ylitse.
Älä puhu huomisesta,
sama hämärä ei toistu hahmossa
enää toiste. Älä puhu hämärästä ystävä,
puhu tästä päivästä niin kuin puut
kajastaisivat sanoihisi valkeutta.
Puhu hämärästä joka sinut johdatti
askelinesi yli kynnysten. Puhu kasvojen
syvistä kohdista, niistä jotka jäävät ikään kuin varjoiksi
Puhu, johdata lohdutus suudelmaksi.
Älä puhu huomisesta,
tulkitse karttaa kuin sydäntä.
Tuuli kääntää sivuja, kun
en itse ehdi.
Valtimot etsii rukousasentoa
laskimot tapaa katsoa peiliä niin
että pelottaa mahdollisimman vähän.
Aurinko kaataa minut takaisin kohtuun,
maailma ja kaikki sateenkaaren värit
kun pelkoa ei ole.
Älä puhu huomisesta,
hyvä ystävä, puhu
hämärän hetkistä nyt.
torstai 17. helmikuuta 2011
Istun kahvilassa
Istun kahvilassa, jossa tulevaisuuden runoilijat punovat juoniaan. Yksinäiset tytöt ja pojat juovat hiljaa vihreää teetä, sillä nykyään kaikki haluavat päästä terveinä taivaaseen. Seiniltä on revitty vallankumouksellisten näköiskuvat ja vaihdettu maisemakuviin, inspiraatiota varten. Istun kahvilassa, jossa tulevaisuuden runoilijat punovat juoniaan. Kulmapöydässä, jossa oli ennen Mellerin, Saarikosken ja Haavikon kantapaikat, istuu nyt sileäposkinen tweedtakkinen nuorimies, sormi pystyssä ”tänne ystävät tänne!”. Runoilijat naputtelevat kiiltäviä koneitaan, niin kuin kahvila olisi keskellä englantilaista tehdasta. Keskipöydässä pariskunta istuu mykkinä niin kuin mykkinä nyt istutaan. Tyttö katsoo ympärilleen ja silmäkulmaan osuu tweedtakkinen herrasmies. Tyttö sopii mielessään, että tuon kanssa sopisin hyvin yhteiskuvaan. Pojalle riittää auringonnousut ja laskut.
Istun kahvilassa, jossa tulevaisuuden runoilijat punovat juoniaan. Laman vuoksi kassalle palanut rouva iskee minulle silmää, hän tietää mistä kirjoitan. Runoilijat punovat juoniaan.
Istun kahvilassa, jossa tulevaisuuden runoilijat punovat juoniaan. Laman vuoksi kassalle palanut rouva iskee minulle silmää, hän tietää mistä kirjoitan. Runoilijat punovat juoniaan.
Pienenä poikana
Pienenä poikana opettelin viheltämään,
kirosin kerrat jolloin oli kiire syömään
tai äiti oli muuten vain huolissaan askelistani.
Hämärä saapui niin kuin muuttolinnut.
Ajattelin, että vihellys ajoi heidät takaisin.
Isä avasi oven niin kuin yövuorossa ollut portinvartija.
Veli halasi jo silloin niin kuin olisin ollut pyhä.
Pienenä poikana opettelin nukkumaan
pysymään hereillä jumalien tajunnassa.
Peiton alla minulle kasvoi mielikuvitus,
sellaiset värit ja muodot, että luulette minun vain huijaavan.
Seiniin piirsin kartan, tähdet, kaikki.
Lopulta sisko repi julisteet kun piti vaihtaa
huoneita.
Pienenä poikana riisuuduin saunaa ja
suihkua varten, viikonloppuisin unia,
rukoiluhetkeä. Nyt tulee naiset ja
ehdin tuskin viheltää.
Pienenä poikana
ehdin kaivata ainoastaan äitiä, laskea
ilmapallon vapaasti taivaalle jos tuli
tylsää.
Pienenä poikana join kahvia
jo ennen kuin minulle kasvoi hampaita.
Veren sijaan minussa velloo, sielun
mustaa maitoa.
kirosin kerrat jolloin oli kiire syömään
tai äiti oli muuten vain huolissaan askelistani.
Hämärä saapui niin kuin muuttolinnut.
Ajattelin, että vihellys ajoi heidät takaisin.
Isä avasi oven niin kuin yövuorossa ollut portinvartija.
Veli halasi jo silloin niin kuin olisin ollut pyhä.
Pienenä poikana opettelin nukkumaan
pysymään hereillä jumalien tajunnassa.
Peiton alla minulle kasvoi mielikuvitus,
sellaiset värit ja muodot, että luulette minun vain huijaavan.
Seiniin piirsin kartan, tähdet, kaikki.
Lopulta sisko repi julisteet kun piti vaihtaa
huoneita.
Pienenä poikana riisuuduin saunaa ja
suihkua varten, viikonloppuisin unia,
rukoiluhetkeä. Nyt tulee naiset ja
ehdin tuskin viheltää.
Pienenä poikana
ehdin kaivata ainoastaan äitiä, laskea
ilmapallon vapaasti taivaalle jos tuli
tylsää.
Pienenä poikana join kahvia
jo ennen kuin minulle kasvoi hampaita.
Veren sijaan minussa velloo, sielun
mustaa maitoa.
Varhainen
On liian varhaista
herätä uutisia varten.
Liian varhaista
pukea päälle kauhtuneet farkut,
kirpputorin nurkissa
pölyttyneet.
Liian varhaista
katsoa ulos ikkunasta
kuin vanhus.
Nähdä siellä ihmisiä, raukkoja
jotka eivät yletä käsillään
mihinkään turvalliseen.
On liian varhaista
hipaista rakastetun hiuksia,
niitä jotka muistuttavat mahonkisia seittejä.
Selittää, että unet ovat puroja, jokia, mantereita
jotka johtavat aina suurempaan maailmaan.
On liian varhaista
ohjata jalkoja niin kuin airoja.
Käsiä niin kuin siipiä.
Annan minun nukkua vielä hetken.
Ohjata kädet tyynyn alle niin kuin
sängyn alla olisi ratti, jolla pääsisi
suurempaan maailmaan. Rapussa
kuuluu etäisiä ääniä, kaikuja,
ne kuuluvat lapselle, hänkin on
herännyt varhain.
herätä uutisia varten.
Liian varhaista
pukea päälle kauhtuneet farkut,
kirpputorin nurkissa
pölyttyneet.
Liian varhaista
katsoa ulos ikkunasta
kuin vanhus.
Nähdä siellä ihmisiä, raukkoja
jotka eivät yletä käsillään
mihinkään turvalliseen.
On liian varhaista
hipaista rakastetun hiuksia,
niitä jotka muistuttavat mahonkisia seittejä.
Selittää, että unet ovat puroja, jokia, mantereita
jotka johtavat aina suurempaan maailmaan.
On liian varhaista
ohjata jalkoja niin kuin airoja.
Käsiä niin kuin siipiä.
Annan minun nukkua vielä hetken.
Ohjata kädet tyynyn alle niin kuin
sängyn alla olisi ratti, jolla pääsisi
suurempaan maailmaan. Rapussa
kuuluu etäisiä ääniä, kaikuja,
ne kuuluvat lapselle, hänkin on
herännyt varhain.
Omenatarhassa (2)
Minä kirjoitan kädestä joka kaikkien näiden vuosien
ja kaikkien näiden yksinäisyydessä
vietettyjen hetkien jälkeen muistaa
miltä tuntuu koskettaa toista ihmistä.
ja kaikkien näiden yksinäisyydessä
vietettyjen hetkien jälkeen muistaa
miltä tuntuu koskettaa toista ihmistä.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Omenatarhassa
Uuden elämän aloittamiseen tarvitaan kaksi ihmistä
jotka etsivät toisiaan sumuisesta ja hiljaisesta laaksosta
löytäen toisensa omenatarhasta
joka voisi olla missä tahansa maailmassa
sumun peittämällä Katajannokalla
tai öisellä Helsingin Kauppatorilla
joka on hiljainen
eikä näkyä voi siksi sanoin kuvailla.
jotka etsivät toisiaan sumuisesta ja hiljaisesta laaksosta
löytäen toisensa omenatarhasta
joka voisi olla missä tahansa maailmassa
sumun peittämällä Katajannokalla
tai öisellä Helsingin Kauppatorilla
joka on hiljainen
eikä näkyä voi siksi sanoin kuvailla.
tiistai 15. helmikuuta 2011
Kaksi ihmistä (3)
Uuden elämän aloittamiseen tarvitaan kaksi ihmistä
jotka etsivät toisiaan sumuisesta ja hiljaisesta laaksosta
joka on täynnä raunioita, kuivuneita jokia,
villeinä rehottavia puutarhoja
ja horisontissa kohoavia vuoria
joiden rinteet katoavat sumuun
ja joiden huiput katoavat pilviin.
jotka etsivät toisiaan sumuisesta ja hiljaisesta laaksosta
joka on täynnä raunioita, kuivuneita jokia,
villeinä rehottavia puutarhoja
ja horisontissa kohoavia vuoria
joiden rinteet katoavat sumuun
ja joiden huiput katoavat pilviin.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Vanhana miehenä
Vanhana miehenä minä riisuudun
ja näen vain unia.
Unia jotka ovat vain
unia, eivät reittejä.
Vanhana miehenä minä rakastan
niinkuin kasvattaisin puun,
itseni kokoisen,
mahdottoman nähdä latvaan saakka.
Vanhana miehenä minä riuhdon joutomaat
juuriltaan.
Aloitan sodan, jonka
lopulta häviän.
ja näen vain unia.
Unia jotka ovat vain
unia, eivät reittejä.
Vanhana miehenä minä rakastan
niinkuin kasvattaisin puun,
itseni kokoisen,
mahdottoman nähdä latvaan saakka.
Vanhana miehenä minä riuhdon joutomaat
juuriltaan.
Aloitan sodan, jonka
lopulta häviän.
torstai 10. helmikuuta 2011
Vanhasta viisaasta miehestä
Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä.
Vanhasta viisaasta miehestä joka tiesi huomisen
sijaitsevan varjojen takana, syvällä piilossa
että ainoastaan latvasta näki.
Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä
joka makoili puun juuren kohdalla, nuottiviivaston alussa.
Odottamassa huomista, varjojen katoamista.
Huomista jota ei vielä nähnyt, kukaan.
Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä
joka oli itse kasvattanut puun,
josta kasvaa varjo, joka
peittää huomisen.
Vanhasta viisaasta miehestä joka tiesi huomisen
sijaitsevan varjojen takana, syvällä piilossa
että ainoastaan latvasta näki.
Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä
joka makoili puun juuren kohdalla, nuottiviivaston alussa.
Odottamassa huomista, varjojen katoamista.
Huomista jota ei vielä nähnyt, kukaan.
Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä
joka oli itse kasvattanut puun,
josta kasvaa varjo, joka
peittää huomisen.
Kaksi ihmistä (2)
Uuden elämän aloittamiseen tarvitaan kaksi ihmistä
jotka etsivät toisiaan sumuisessa ja hiljaisessa laaksossa
jossa pienenkin äänen
(neulan putoamisen tai sydämen lyönnin)
kuulee yhtä tarkasti kuin omat ajatuksensa.
jotka etsivät toisiaan sumuisessa ja hiljaisessa laaksossa
jossa pienenkin äänen
(neulan putoamisen tai sydämen lyönnin)
kuulee yhtä tarkasti kuin omat ajatuksensa.
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Kaksi ihmistä (1)
Tapaan sinut puutarhassa koska elämä alkoi sieltä,
koska uuden elämän aloittamiseen tarvitaan kaksi ihmistä
jotka rakastavat toisiaan auringon levittäessä puutarhaan
punaisia, keltaisia ja kaikissa mahdollisissa väreissä
hehkuvia säteitään, lehtien peittämien oksien läpi
tihkuvia säteitä jotka painavat merkkinsä paljaaseen ihoon.
koska uuden elämän aloittamiseen tarvitaan kaksi ihmistä
jotka rakastavat toisiaan auringon levittäessä puutarhaan
punaisia, keltaisia ja kaikissa mahdollisissa väreissä
hehkuvia säteitään, lehtien peittämien oksien läpi
tihkuvia säteitä jotka painavat merkkinsä paljaaseen ihoon.
torstai 3. helmikuuta 2011
Hän joka pitää yllä salaisuutta
Odotan sinua miesten pukuhuoneessa, ennen
suihkuvuoroani. Odotan, kun katselen jalkateriäni
ne eivät ole aiemmin olleet noin puhtaat.
Odotan sinua suojatiellä,
ennen kuin valot vaihtuvat ja kun valot ovat vaihtuneet.
vihreän kohdalla tiedän, että unohdan sinut pian.
Odotan sinua kun katson uutisia Ruandan nälänhädästä,
kaksoistornien sortumisesta tai Meksikon öljykriisistä.
Odotan sinua kun nauran uudelle sarjakuvalle.
Odotan sinua kun pitelen kummityttöäni ensi kertaa sylissä,
odotan, kun hän oppii puhumaan, juoksee ensi
kerran syliini ja kertoo että on ollut ikävä.
Odotan sinua kun tuntuu että omat jalat ei kanna,
odotan kun tuntuu,
että voin juosta ihan mihin vaan.
Odotan sinua kun kirjoitan runoa
jokaisesta naisesta,
johon olen langennut.
Odotan sinua kun ystävä toruu.
Odotan sinua kun lumi tekee enkelin eteiseen.
Odotan sinua kun katson reikää sukassani.
Odotan sinua kun astun ulos Katmandun ilmaan,
Mostarin sillalta näen sinut melkein.
Odotan sinua kun katson kuilua Sarajevon
pohjalla kun,
Atlantin aallokkoa sinetöi rantautumiseni.
Odotan sinua kun ymmärrän unohtaneeni,
heijastimen kotiin, hansikkaat vanhemmille
ja kaulahuivin eilisiltaiseen ravintolaan.
suihkuvuoroani. Odotan, kun katselen jalkateriäni
ne eivät ole aiemmin olleet noin puhtaat.
Odotan sinua suojatiellä,
ennen kuin valot vaihtuvat ja kun valot ovat vaihtuneet.
vihreän kohdalla tiedän, että unohdan sinut pian.
Odotan sinua kun katson uutisia Ruandan nälänhädästä,
kaksoistornien sortumisesta tai Meksikon öljykriisistä.
Odotan sinua kun nauran uudelle sarjakuvalle.
Odotan sinua kun pitelen kummityttöäni ensi kertaa sylissä,
odotan, kun hän oppii puhumaan, juoksee ensi
kerran syliini ja kertoo että on ollut ikävä.
Odotan sinua kun tuntuu että omat jalat ei kanna,
odotan kun tuntuu,
että voin juosta ihan mihin vaan.
Odotan sinua kun kirjoitan runoa
jokaisesta naisesta,
johon olen langennut.
Odotan sinua kun ystävä toruu.
Odotan sinua kun lumi tekee enkelin eteiseen.
Odotan sinua kun katson reikää sukassani.
Odotan sinua kun astun ulos Katmandun ilmaan,
Mostarin sillalta näen sinut melkein.
Odotan sinua kun katson kuilua Sarajevon
pohjalla kun,
Atlantin aallokkoa sinetöi rantautumiseni.
Odotan sinua kun ymmärrän unohtaneeni,
heijastimen kotiin, hansikkaat vanhemmille
ja kaulahuivin eilisiltaiseen ravintolaan.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Ajan kajastaessa
Timo Salolle
Sairaalan huoneista kajastaa valo
kertoo jotain mitä aika ei tohdi.
Kun tulee niin hämärä
että lepo on ainoa todellinen asento.
Kaipaus vain soi, pimeässä
hämärää etevämmässä. Kaipaus vain
soi.
Sairaalan huoneista kajastaa valo
kertoo jotain mitä aika ei tohdi.
Kun tulee niin hämärä
että lepo on ainoa todellinen asento.
Kaipaus vain soi, pimeässä
hämärää etevämmässä. Kaipaus vain
soi.
lauantai 29. tammikuuta 2011
Kaukainen maa (17)
Tulee hiljaista
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kauniit rosoiset kasvonsa
jotka ovat kuin vanhalla patsaalla
joka oli
on kaunis
on hiljaista
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
sen kasvot näyttäytyvät
loputtomaan vihaan
loputtomaan rakkauteen jähmettyneinä
hiljaisuus jää
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kasvonsa
mutta ei ajatuksiaan
vain vääristyneet
jähmettyneet kasvonsa
jotka näyttäytyvät meille silmänräpäyksessä
silmänräpäyksissä
jotka se suo
jotka aurinko
jotka kuu
joita päivät
joita yöt meille suovat
hetkellisessä
ikuisessa hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kasvonsa
jotka ovat neljät
neljän vuodenajan samat kasvot
kuin vanhalla patsaalla
joka oli
on kaunis
ja hiljainen
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa paljastaa salaisuutensa
silmänräpäyksen
silmänräpäyksien ajan näyttää
vuoret metsät
meret maat
ja on selvää:
kaukainen maa on muutakin kuin pimeys
kaukainen maa on muutakin kuin sana
kaukainen maa on muutakin kuin muisto niiden mielissä
jotka ovat nähneet kaukaisen maan ja kertoneet näkemästään
kuolleet suistuneet pimeyteen
kutistuneet sanaksi
nähneet
vuoret metsät
meret maan
muistaneet
ja unohtaneet
jähmettyneet vihaan
jähmettyneet rakkauteen
jähmettyneet kiviksi
jähmettyneet patsaiksi
jähmettyneet hiljaisuuteen
räpytelleet silmiään paljastumisen
paljastamisen hetkellä
ja riisuutuneet samaan aikaan
kun kaukaisessa maassa puhkeaa ruusu
pilvestä puhkeaa
salamanisku
ja jyrähdys
ja hetken kaikki on selvää.
--
Runo kokoelmasta Kaukainen maa.
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kauniit rosoiset kasvonsa
jotka ovat kuin vanhalla patsaalla
joka oli
on kaunis
on hiljaista
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
sen kasvot näyttäytyvät
loputtomaan vihaan
loputtomaan rakkauteen jähmettyneinä
hiljaisuus jää
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kasvonsa
mutta ei ajatuksiaan
vain vääristyneet
jähmettyneet kasvonsa
jotka näyttäytyvät meille silmänräpäyksessä
silmänräpäyksissä
jotka se suo
jotka aurinko
jotka kuu
joita päivät
joita yöt meille suovat
hetkellisessä
ikuisessa hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kasvonsa
jotka ovat neljät
neljän vuodenajan samat kasvot
kuin vanhalla patsaalla
joka oli
on kaunis
ja hiljainen
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa paljastaa salaisuutensa
silmänräpäyksen
silmänräpäyksien ajan näyttää
vuoret metsät
meret maat
ja on selvää:
kaukainen maa on muutakin kuin pimeys
kaukainen maa on muutakin kuin sana
kaukainen maa on muutakin kuin muisto niiden mielissä
jotka ovat nähneet kaukaisen maan ja kertoneet näkemästään
kuolleet suistuneet pimeyteen
kutistuneet sanaksi
nähneet
vuoret metsät
meret maan
muistaneet
ja unohtaneet
jähmettyneet vihaan
jähmettyneet rakkauteen
jähmettyneet kiviksi
jähmettyneet patsaiksi
jähmettyneet hiljaisuuteen
räpytelleet silmiään paljastumisen
paljastamisen hetkellä
ja riisuutuneet samaan aikaan
kun kaukaisessa maassa puhkeaa ruusu
pilvestä puhkeaa
salamanisku
ja jyrähdys
ja hetken kaikki on selvää.
--
Runo kokoelmasta Kaukainen maa.
torstai 27. tammikuuta 2011
Sysmän runot 23
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta
jossa maailmankaikkeus tiivistyy yhteen pisaraan
joka valuu puun lehteä pitkin
jättääkseen jälkensä lehteen
ja liittyäkseen toiseen pisaraan
ja toiseen maailmankaikkeuteen
joka odottaa puun juurella maassa.
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta
jossa maailmankaikkeus tiivistyy yhteen pisaraan
joka valuu puun lehteä pitkin
jättääkseen jälkensä lehteen
ja liittyäkseen toiseen pisaraan
ja toiseen maailmankaikkeuteen
joka odottaa puun juurella maassa.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Sysmän runot 22
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puusta
joka lampun sammuttua näkyy paremmin huoneeseen
joka on saanut takaisin kahteen suuntaan näkevät silmänsä
kaksi ikkunaa
jotka ovat yön ja aamun
ja kuivuuden ja kasteen
ja katseitten kohtauspaikkoja
ensin heijastavia peilejä
ja sitten läpinäkyviä laseja.
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puusta
joka lampun sammuttua näkyy paremmin huoneeseen
joka on saanut takaisin kahteen suuntaan näkevät silmänsä
kaksi ikkunaa
jotka ovat yön ja aamun
ja kuivuuden ja kasteen
ja katseitten kohtauspaikkoja
ensin heijastavia peilejä
ja sitten läpinäkyviä laseja.
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Sysmän runot 21
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puusta
jonka oksa vastaa tuulen kosketukseen ja kutsuun
tuulen kuljettaessa kaukaisessa maassa syntyneitä tuoksuja
jotka ovat suloisia koska ovat syntyneet vieraassa
puutarhassa ja minulle tuntemattomassa maassa
ja joiden voin kuvitella olevan peräisin ruususta
tai vieraaksi jäävän naisen käyttämästä parfyymistä
joka on tuoksuna suloinen koska se ei ole minulle tuttu.
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puusta
jonka oksa vastaa tuulen kosketukseen ja kutsuun
tuulen kuljettaessa kaukaisessa maassa syntyneitä tuoksuja
jotka ovat suloisia koska ovat syntyneet vieraassa
puutarhassa ja minulle tuntemattomassa maassa
ja joiden voin kuvitella olevan peräisin ruususta
tai vieraaksi jäävän naisen käyttämästä parfyymistä
joka on tuoksuna suloinen koska se ei ole minulle tuttu.
perjantai 21. tammikuuta 2011
Sysmän runot 20
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puista
jotka huojuvat tuulessa ja kurottavat kohti
lämpimässä huoneessaan istuvaa ihmistä.
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puista
jotka huojuvat tuulessa ja kurottavat kohti
lämpimässä huoneessaan istuvaa ihmistä.
Sysmän runot 19
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puista
joissa ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa
tänä ihmeellisenä aamuna.
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puista
joissa ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa
tänä ihmeellisenä aamuna.
torstai 20. tammikuuta 2011
Sysmän runot 18
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta
joka tuntuu tuntemattomalta ja vieraalta
kuin rikkaruohojen valtaama puutarha
jota en ole jaksanut hoitaa vanhuuden voitettua minut.
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta
joka tuntuu tuntemattomalta ja vieraalta
kuin rikkaruohojen valtaama puutarha
jota en ole jaksanut hoitaa vanhuuden voitettua minut.
tiistai 18. tammikuuta 2011
Sysmän runot 17
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta kylmyyttä
joka huokuu kasteen ja sumun peittämästä pihasta
ja miten voin olla ajattelematta muodotonta näkyä
joka toistuu jokaisessa myrskyssä
jolloin rantaan kuvittelemani luolat täyttyvät vedellä
ja jolloin meri ottaa rannalta etsimäni tyhjät simpukat.
joka huokuu kasteen ja sumun peittämästä pihasta
ja miten voin olla ajattelematta muodotonta näkyä
joka toistuu jokaisessa myrskyssä
jolloin rantaan kuvittelemani luolat täyttyvät vedellä
ja jolloin meri ottaa rannalta etsimäni tyhjät simpukat.
Sysmän runot 16
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta kylmyyttä
joka huokuu kasteen ja sumun peittämästä pihasta
ja miten voin olla ajattelematta muodotonta näkyä
joka toistuu jokaisessa myrskyssä
joka kavahtaa kaikkea konkreettista kuten
pihaa ja hiekanjyviä ja marmorista tehtyjä patsaita
ja tuhoaa ne siksi että haluaa korvata ne muodottomuudella.
joka huokuu kasteen ja sumun peittämästä pihasta
ja miten voin olla ajattelematta muodotonta näkyä
joka toistuu jokaisessa myrskyssä
joka kavahtaa kaikkea konkreettista kuten
pihaa ja hiekanjyviä ja marmorista tehtyjä patsaita
ja tuhoaa ne siksi että haluaa korvata ne muodottomuudella.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Sysmän runot 15
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta kylmyyttä
joka huokuu kasteen ja sumun peittämästä pihasta
ja miten voin olla ajattelematta muodotonta näkyä
joka toistuu kaukaisissa ja mitä yllättävimmissä paikoissa:
ihmisiä kuhisevalla kadulla tai ratsastaessani kamelilla kohti
kangastusta joka vain kaukaa katsottuna näyttää selkeältä.
joka huokuu kasteen ja sumun peittämästä pihasta
ja miten voin olla ajattelematta muodotonta näkyä
joka toistuu kaukaisissa ja mitä yllättävimmissä paikoissa:
ihmisiä kuhisevalla kadulla tai ratsastaessani kamelilla kohti
kangastusta joka vain kaukaa katsottuna näyttää selkeältä.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Sysmän runot 14
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka tietää olevan täynnä kosteaa ruohoa
joka ihmisiltä piiloutuessaan ottaa ihmisen hahmon.
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka tietää olevan täynnä kosteaa ruohoa
joka ihmisiltä piiloutuessaan ottaa ihmisen hahmon.
Sysmän runot 13
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta kylmyyttä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
ja josta ei tiedä ovatko rakastamani kuvat kadonneet
ja josta ei tiedä onko tulva jo vienyt ruusut ja puut
ja jättänyt minulle pelkän tuoksun.
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
ja josta ei tiedä ovatko rakastamani kuvat kadonneet
ja josta ei tiedä onko tulva jo vienyt ruusut ja puut
ja jättänyt minulle pelkän tuoksun.
torstai 13. tammikuuta 2011
Sysmän runot 12
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka kuulee
menneisyyden kohinan kuulee
jos painaa tyhjää kuortaan vasten
rannalta löytämänsä tyhjän kuoren
ja sulkee silmänsä ja tuntee kastetta
täynnä olevasta pihasta huokuvan lämmön
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka kuulee
menneisyyden kohinan kuulee
niin selkeästi että se muuttuu nykyisyydeksi.
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka kuulee
menneisyyden kohinan kuulee
jos painaa tyhjää kuortaan vasten
rannalta löytämänsä tyhjän kuoren
ja sulkee silmänsä ja tuntee kastetta
täynnä olevasta pihasta huokuvan lämmön
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka kuulee
menneisyyden kohinan kuulee
niin selkeästi että se muuttuu nykyisyydeksi.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Jätän naisen nukkumaan
Jätän naisen nukkumaan. Silitän kissan harjaa, se on jo pieni leijona. Katson huoneen luonnetta. Täältä alkoi kaikki kaunis, vaikka se oli silloin ainoastaan sana joka lausuttiin puistossa hiljaa kuiskien. Jätän naisen nukkumaan. Hän on sillä tavalla valmiina heräämään, muutama unikuva vielä ja munakkaan on oltava muutakin kuin tuoksu. Katson meikkipöydän vieressä makaavia kirjailijoiden silmiä, kaikki kuolleet, kaikki sanat tallennettu valmiina meidän sukupolveamme varten. Kirjojen päältä voi haistaa Anabasiksen, muutaman kuivatun kukan, valkoviinin kevyen katkun, savun ja maltaan jota mekin epäilemättä eilen maistoimme. Olisi eilinen, olisi jo huominen pois kaikki hetkeen tarttuminen, en näe taivaalla yhtään ilmapalloa! en näe kadulla ihmisiä joilla ei ole kiire! Tämä on julma herätys valoa varten, ole hyvä jumala ja mene, sulje meidät hetkeksi niihin puistoihin joihin sinäkin saavuit. Suljen sillä välin kaihtimet sillä silmien on pysyttävä auki.
Annan naisen herätä, katsoa sormen päitä kuin ne olisivat jonkun toisen omat. Tiedän, sanoit eilen, kaikki on jonkun muun omistuksessa, emmehän me edes ruumistamme saa koskettaa ilman lupaa. Rakas, tänään on toisin, jumala liikkuu niin kuin tuuli ja olen pyytänyt häntä välttämään pirun teitä, moottoriteitä, markkinateitä, sellaisia teitä joilla lasten täytyy juosta silmät auki ja suu kiinni.
Annan naisen herätä, katsoa sormen päitä kuin ne olisivat jonkun toisen omat. Tiedän, sanoit eilen, kaikki on jonkun muun omistuksessa, emmehän me edes ruumistamme saa koskettaa ilman lupaa. Rakas, tänään on toisin, jumala liikkuu niin kuin tuuli ja olen pyytänyt häntä välttämään pirun teitä, moottoriteitä, markkinateitä, sellaisia teitä joilla lasten täytyy juosta silmät auki ja suu kiinni.
Sysmän runot 11
Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka voin halutessani kuvitella mereksi
jossa minua ei ole
on levät
ja korallit
ja kalat
mutta ei minua
on rannaton meri joka peittää maapallon
ja näkyy mustaan avaruuteen sinisenä
ja uponneita kaupunkeja jotka ennen sijaitsivat
kukkuloilla ja saarilla
on uponneiden kaupunkien kuolleet asukkaat
ja heidän pystyttämässä patsaat
mutta ei minua
on levät
ja korallit
ja kalat
mutta ei minua.
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka voin halutessani kuvitella mereksi
jossa minua ei ole
on levät
ja korallit
ja kalat
mutta ei minua
on rannaton meri joka peittää maapallon
ja näkyy mustaan avaruuteen sinisenä
ja uponneita kaupunkeja jotka ennen sijaitsivat
kukkuloilla ja saarilla
on uponneiden kaupunkien kuolleet asukkaat
ja heidän pystyttämässä patsaat
mutta ei minua
on levät
ja korallit
ja kalat
mutta ei minua.
tiistai 11. tammikuuta 2011
Sysmän runot 10
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
näkemättä väreilevää ilmaa ja tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on täynnä miehen ja naisen kuvaksi tehtyjä
patsaita joiden veistäjät ovat vanhentuneet ja kuolleet
ja joiden lapset muistuttavat vanhempiaan kauneudessa.
näkemättä väreilevää ilmaa ja tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on täynnä miehen ja naisen kuvaksi tehtyjä
patsaita joiden veistäjät ovat vanhentuneet ja kuolleet
ja joiden lapset muistuttavat vanhempiaan kauneudessa.
Sysmän runot 9
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
näkemättä väreilevää ilmaa ja tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on täynnä lintujen laulua ja käärmeiden sihinää
koska ne ovat paratiisiin kuuluvia ääniä.
näkemättä väreilevää ilmaa ja tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on täynnä lintujen laulua ja käärmeiden sihinää
koska ne ovat paratiisiin kuuluvia ääniä.
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Sysmän runot 8
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
näkemättä samalla pihalla kypsyviä raparpereja ja
ruohosipuleita ja pihan nurkassa aurinkoa katsovaa
auringonkukkaa joka on kasvanut korkeammaksi kuin aita.
näkemättä samalla pihalla kypsyviä raparpereja ja
ruohosipuleita ja pihan nurkassa aurinkoa katsovaa
auringonkukkaa joka on kasvanut korkeammaksi kuin aita.
Sysmän runot 7
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
näkemättä samalla pihan pensaissa kypsyviä viinimarjoja
ja karviaismarjoja ja metsän pensaissa kypsyviä mustikoita
ja puolukoita ja näkemättä maata joka mahdollistaa kasvun.
näkemättä samalla pihan pensaissa kypsyviä viinimarjoja
ja karviaismarjoja ja metsän pensaissa kypsyviä mustikoita
ja puolukoita ja näkemättä maata joka mahdollistaa kasvun.
perjantai 7. tammikuuta 2011
Sysmän runot 6
Miten voin katsoa kukkulalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa se joutuu vartioimaan kukkulaa
halulta joka tekee kaikista ihmisistä toistensa kaltaisia
ja joka tekee ihmisistä halunsa orjia ja muuttaa heidät
pahoiksi ja kaiken suhteellisuudentajunsa menettäviksi
eläimiksi jotka eivät halua mitään muuta kuin toisensa
ja jotka toistensa ottaessaan kaatavat elämän puun.
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa se joutuu vartioimaan kukkulaa
halulta joka tekee kaikista ihmisistä toistensa kaltaisia
ja joka tekee ihmisistä halunsa orjia ja muuttaa heidät
pahoiksi ja kaiken suhteellisuudentajunsa menettäviksi
eläimiksi jotka eivät halua mitään muuta kuin toisensa
ja jotka toistensa ottaessaan kaatavat elämän puun.
Sysmän runot 5
Miten voin katsoa kukkulalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa se joutuu vartioimaan kukkulaa
halulta joka tekee kaikista ihmisistä toistensa kaltaisia.
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa se joutuu vartioimaan kukkulaa
halulta joka tekee kaikista ihmisistä toistensa kaltaisia.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Sysmän runot 4
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa kaikki on pimeyttä
koska puu on sokea ja jossa kaikki on hiljaisuutta
koska puu on kuuro.
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa kaikki on pimeyttä
koska puu on sokea ja jossa kaikki on hiljaisuutta
koska puu on kuuro.
Sysmän runot 3
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa käärmeet sihisevät päivät ruohikossa
ja jossa käärmeet nousevat yöksi puuhun lepäämään.
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa käärmeet sihisevät päivät ruohikossa
ja jossa käärmeet nousevat yöksi puuhun lepäämään.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Sysmän runot 2
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa se voi viimeinkin alkaa elää
ja valmistautua kuolemaan.
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa se voi viimeinkin alkaa elää
ja valmistautua kuolemaan.
Sysmän runot 1
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta vielä yhtä minulle annettua vuotta
jolloin minun annetaan hyvästellä vanha vuosi
joka oli kukkiva mutta myrkyllinen oksa.
ajattelematta vielä yhtä minulle annettua vuotta
jolloin minun annetaan hyvästellä vanha vuosi
joka oli kukkiva mutta myrkyllinen oksa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)