Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta vielä yhtä minulle annettua kevättä
jolloin minun annetaan jälleen asettua puun alle
odottamaan naisia jotka tulevat pihalla olevalle kaivolle
laskeakseen ruukkunsa ja muut kantamuksensa maahan
ja kävelläkseen kaivolta minun luokseni ja suudellakseen
ensin maata, sitten puuta ja suudellakseen lopulta minua.
maanantai 27. joulukuuta 2010
tiistai 21. joulukuuta 2010
Puuruno 10
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa ja yksinäistä puuta
ajattelematta lämpimään ja hedelmälliseen maahan
muuttaneita lintuja jotka eivät ole vielä eläneet
näin paljon paratiisia muistuttavassa metsässä
ja jotka eivät vielä osaa pelätä viidakon vaaroja
ja yöksi puuhun nukkumaan nousevaa käärmettä.
ajattelematta lämpimään ja hedelmälliseen maahan
muuttaneita lintuja jotka eivät ole vielä eläneet
näin paljon paratiisia muistuttavassa metsässä
ja jotka eivät vielä osaa pelätä viidakon vaaroja
ja yöksi puuhun nukkumaan nousevaa käärmettä.
lauantai 18. joulukuuta 2010
Puuruno 9
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa ja hedelmätöntä puuta
ajattelematta lämpimään ja hedelmälliseen maahan
muuttaneita lintuja jotka eivät nouse siivilleen lentääkseen pois
ja jotka tälläkin hetkellä nauttivat lämmöstä ja hedelmistä
joista me kylmässä ja autiossa maassa asuvat ihmiset jäämme paitsi.
ajattelematta lämpimään ja hedelmälliseen maahan
muuttaneita lintuja jotka eivät nouse siivilleen lentääkseen pois
ja jotka tälläkin hetkellä nauttivat lämmöstä ja hedelmistä
joista me kylmässä ja autiossa maassa asuvat ihmiset jäämme paitsi.
perjantai 17. joulukuuta 2010
Puuruno 8
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa ja hedelmää kantavaa puuta
ajattelematta naista ja hänen hedelmällistä vatsaansa.
ajattelematta naista ja hänen hedelmällistä vatsaansa.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Puuruno 7
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta omenia jotka ovat pyöreitä kuin hänen rintansa.
ajattelematta omenia jotka ovat pyöreitä kuin hänen rintansa.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Puuruno 6
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa
ja tuulen riepottelemaa puuta
ajattelematta tulvaa sen viedessä mennessään
miehen ja naisen ja heidän kuvitelmansa perheestä
ja yhteydestä jonka he ovat muodostaneet toisiinsa
kävellessään rannalla ja kuvitellessaan jälkiensä jäävän
hiekkaan ja kuvitellessaan hiekalla rakastellessaan
jättävänsä maailmaan tuhansia vuosia kestävän siemenen
ja osallistuvansa rakastelemalla maailman muutokseen.
ja tuulen riepottelemaa puuta
ajattelematta tulvaa sen viedessä mennessään
miehen ja naisen ja heidän kuvitelmansa perheestä
ja yhteydestä jonka he ovat muodostaneet toisiinsa
kävellessään rannalla ja kuvitellessaan jälkiensä jäävän
hiekkaan ja kuvitellessaan hiekalla rakastellessaan
jättävänsä maailmaan tuhansia vuosia kestävän siemenen
ja osallistuvansa rakastelemalla maailman muutokseen.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Avanto
Menen avantoon, maailman viimeiseen
mustaan aukkoon, tänne huolet ei yllä.
Menen avantoon, tunnen kuinka sydän liikahtaa
niin kuin auto kehätiellä, valojen mukaisesti.
Menen avantoon, pohjassa mietin
yltääkö Jumala näinkin hämärään.
mustaan aukkoon, tänne huolet ei yllä.
Menen avantoon, tunnen kuinka sydän liikahtaa
niin kuin auto kehätiellä, valojen mukaisesti.
Menen avantoon, pohjassa mietin
yltääkö Jumala näinkin hämärään.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Balkansarja VII
Hei,
sade on niin surullista
että Ian Curtis jää toiseksi.
Tiedän mitä tarkoittaa sarajevolainen
vastaanotto.
Huulilta voi lukea dollarin –
in european union we trust.
Ensiksi näytetään tuhottu kirjasto,
sitten salatie pommipaikalle,
sen jälkeen soitetaan paikallista musiikkia
jotta tulisi vieraantunut olo.
Yön katku kertoo
että kansalle ei tarjota oopiumia
vaan absinttia.
sade on niin surullista
että Ian Curtis jää toiseksi.
Tiedän mitä tarkoittaa sarajevolainen
vastaanotto.
Huulilta voi lukea dollarin –
in european union we trust.
Ensiksi näytetään tuhottu kirjasto,
sitten salatie pommipaikalle,
sen jälkeen soitetaan paikallista musiikkia
jotta tulisi vieraantunut olo.
Yön katku kertoo
että kansalle ei tarjota oopiumia
vaan absinttia.
torstai 9. joulukuuta 2010
Puuruno 5
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta sadetta sen viedessä mennessään
miehen ja naisen ja heidän kuvitelmansa perheestä
ja yhteydestä jonka he ovat toisiinsa muodostaneet
makaamalla lehdillä, makaamalla puun oksien alla
ja tutustumalla toistensa ruumiisiin
ja yhteydestä jonka he ovat vahingossa rikkoneet
muuttamalla yhteen ja tutustumalla ajatuksiinsa.
ajattelematta sadetta sen viedessä mennessään
miehen ja naisen ja heidän kuvitelmansa perheestä
ja yhteydestä jonka he ovat toisiinsa muodostaneet
makaamalla lehdillä, makaamalla puun oksien alla
ja tutustumalla toistensa ruumiisiin
ja yhteydestä jonka he ovat vahingossa rikkoneet
muuttamalla yhteen ja tutustumalla ajatuksiinsa.
tiistai 7. joulukuuta 2010
Puuruno 4
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta sateen hiljaista ääntä sen kastellessa hautoja
ja saadessa kuolleet valittamaan janosta
ja saadessa elävät tyydyttämään janonsa
juomalla vettä tai koskettamalla toisiaan.
ajattelematta sateen hiljaista ääntä sen kastellessa hautoja
ja saadessa kuolleet valittamaan janosta
ja saadessa elävät tyydyttämään janonsa
juomalla vettä tai koskettamalla toisiaan.
maanantai 6. joulukuuta 2010
Maani lippu nostetaan salkoon
kuin rakennustelineet.
Laulu kohoaa kohti taivaita.
Juuret katkaistaan tanssilattialla.
Pukujuhla nostaa Helsingin hetkeksi
päkiöilleen.
Koko muu Suomi sitoo hokkarit.
Maani lippu nostetaan salkoon
kuin rakennustelineet.
Ymmärrän olevani elossa
kun luen Arndt Pekurisesta.
kuin rakennustelineet.
Laulu kohoaa kohti taivaita.
Juuret katkaistaan tanssilattialla.
Pukujuhla nostaa Helsingin hetkeksi
päkiöilleen.
Koko muu Suomi sitoo hokkarit.
Maani lippu nostetaan salkoon
kuin rakennustelineet.
Ymmärrän olevani elossa
kun luen Arndt Pekurisesta.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Puuruno 3
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta sateen hiljaista ääntä sen pisaroidessa
hänen hiuksiinsa, hänen kasvoilleen ja sen jäädessä
pisaroina hänen punaisille, houkutteleville huulilleen,
ajattelematta sadetta joka tuo meidät lähemmäksi
toisiamme ja saa meidät hakemaan suojaa saman puun alta.
ajattelematta sateen hiljaista ääntä sen pisaroidessa
hänen hiuksiinsa, hänen kasvoilleen ja sen jäädessä
pisaroina hänen punaisille, houkutteleville huulilleen,
ajattelematta sadetta joka tuo meidät lähemmäksi
toisiamme ja saa meidät hakemaan suojaa saman puun alta.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Puuruno 2
Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta näkemättä lintuja,
näkemättä järjestystä joka nousee esiin päättyvän vuoden
kaaoksen keskeltä, näkemättä pihan poikki kävelevää naista
joka vie kauneudellaan huomioni luonnon kauneudesta,
näkemättä hänen valkoista ihoaan joka näkyy hänen
ohuiden valkoisten läpikuultavien vaatteittensa alta.
näkemättä järjestystä joka nousee esiin päättyvän vuoden
kaaoksen keskeltä, näkemättä pihan poikki kävelevää naista
joka vie kauneudellaan huomioni luonnon kauneudesta,
näkemättä hänen valkoista ihoaan joka näkyy hänen
ohuiden valkoisten läpikuultavien vaatteittensa alta.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Himoista ja haluista.
Kaarin kirjoittaa hoito-opin tunnilla
punaisella kuulakärkikynällä post-it-lappuun,
Haluan sut nyt
ennen ruokavälituntia.
Sukkahousut repsottavat puolivälissä,
villasukat on asetettu Fjällräveniin.
Hippitukka on valmiina, se on kyltymätön
sen näkee katseesta.
Kirjoitan takaisin
surullisella, sinisellä mustetäytekynällä
Tarkoitatko nyt, aina ja ikuisesti myös?
En osaa rakastella, jos siitä puuttuu tunne.
Kaarin vastaa, tuhahtaa.
Ei itseään voi luvata halujen ulkopuolelle idiootti,
tervetuloa 2000-luvulle.
punaisella kuulakärkikynällä post-it-lappuun,
Haluan sut nyt
ennen ruokavälituntia.
Sukkahousut repsottavat puolivälissä,
villasukat on asetettu Fjällräveniin.
Hippitukka on valmiina, se on kyltymätön
sen näkee katseesta.
Kirjoitan takaisin
surullisella, sinisellä mustetäytekynällä
Tarkoitatko nyt, aina ja ikuisesti myös?
En osaa rakastella, jos siitä puuttuu tunne.
Kaarin vastaa, tuhahtaa.
Ei itseään voi luvata halujen ulkopuolelle idiootti,
tervetuloa 2000-luvulle.
Runoilijalle on syntiä.
Runoilijalle syntiä on
lukea päivässä ainoastaan yksi kirja.
Puhua säästä ilman
metafyysistä vertausta.
Syntiä on myös hiusten harjaaminen
erilaisiin muotoihin,
kasvojen korostusta on syytä välttää.
Kulmakarvoja tulee nyppiä
ainoastaan sekalaisessa järjestyksessä.
Runoilijalle syntiä on
kehua omia lauseitaan, varsinkin
jos ne sisältävät seuraavia sanoja:
rakastan, olemassaolo tai Jumala.
Runoilijalle on syntiä
ylipäätänsä kehua.
Hänen tulee haukkua kaikkea
mikä liittyy vuosisatojen selvännäköisyyteen.
Pommituksiin, jotka eivät kai toteutuneet.
Historiasta runoilijalla tulee olla tarkkoja mielipiteitä,
kuten Normandian maihinnoususta, Robin Hoodista
ja Martin Luther Kingin puheesta.
Runoilijalla on syntiä olla unelmia.
Sellaisia kuten iankaikkinen rakkaus
tai jonkun tarkoituksen omistaminen.
Rakastajia ei lasketa.
Pariisilaisilla menee hyvin.
Runoilijan tulee herätä joko hyvin aikaisin
tai hirmu myöhään, esimerkiksi silloin
kun croissantit on jo tarjoiltu.
Runoilijan on syntiä pukeutua mihinkään uuteen,
parhaimmassa tapauksessa runoilijalla on vain yksi takki
ja siinäkin hiirten syömiä reikiä.
Rivit syntyvät nälkäpalkalla.
Runoilijan on syntiä olla poliittisesti sitoutunut
Melleriä ja muita sekopäitä ei lasketa.
Nukkumaan meno on runoilijalle vaikeaa puuhaa,
sillä uni saavuttaa yleensä hitaammin
kuin inspiraatio. Runoilijalle on syntiä
nähdä hyviä unia.
lukea päivässä ainoastaan yksi kirja.
Puhua säästä ilman
metafyysistä vertausta.
Syntiä on myös hiusten harjaaminen
erilaisiin muotoihin,
kasvojen korostusta on syytä välttää.
Kulmakarvoja tulee nyppiä
ainoastaan sekalaisessa järjestyksessä.
Runoilijalle syntiä on
kehua omia lauseitaan, varsinkin
jos ne sisältävät seuraavia sanoja:
rakastan, olemassaolo tai Jumala.
Runoilijalle on syntiä
ylipäätänsä kehua.
Hänen tulee haukkua kaikkea
mikä liittyy vuosisatojen selvännäköisyyteen.
Pommituksiin, jotka eivät kai toteutuneet.
Historiasta runoilijalla tulee olla tarkkoja mielipiteitä,
kuten Normandian maihinnoususta, Robin Hoodista
ja Martin Luther Kingin puheesta.
Runoilijalla on syntiä olla unelmia.
Sellaisia kuten iankaikkinen rakkaus
tai jonkun tarkoituksen omistaminen.
Rakastajia ei lasketa.
Pariisilaisilla menee hyvin.
Runoilijan tulee herätä joko hyvin aikaisin
tai hirmu myöhään, esimerkiksi silloin
kun croissantit on jo tarjoiltu.
Runoilijan on syntiä pukeutua mihinkään uuteen,
parhaimmassa tapauksessa runoilijalla on vain yksi takki
ja siinäkin hiirten syömiä reikiä.
Rivit syntyvät nälkäpalkalla.
Runoilijan on syntiä olla poliittisesti sitoutunut
Melleriä ja muita sekopäitä ei lasketa.
Nukkumaan meno on runoilijalle vaikeaa puuhaa,
sillä uni saavuttaa yleensä hitaammin
kuin inspiraatio. Runoilijalle on syntiä
nähdä hyviä unia.
torstai 2. joulukuuta 2010
Balkansarja VI
Hei,
lyöttäydyin tänään paikallisen seuraan
ja seurasin niin kuin koira.
Haukuin ruoan, maisemat, paikat
joissa pystyi vain olemaan.
Haukuin meren, tuoksut, teot
olin niin kuin kommunisti,
mikään ei kelvannut.
Split nousi kasvoille
niin kuin irlantilainen tuontiolut.
Näitä päiviä on kai jo liikaa.
lyöttäydyin tänään paikallisen seuraan
ja seurasin niin kuin koira.
Haukuin ruoan, maisemat, paikat
joissa pystyi vain olemaan.
Haukuin meren, tuoksut, teot
olin niin kuin kommunisti,
mikään ei kelvannut.
Split nousi kasvoille
niin kuin irlantilainen tuontiolut.
Näitä päiviä on kai jo liikaa.
Balkansarja V
Hei,
täällä Romaniassa puhutaan jo sujuvaa globalisaatiota
ja valkokangas näyttää vain hyviä uutisia. Tiedän mitä sinne kuuluu.
Nähtävyyksistä mielenkiintoisin, rauhanpallo, Euroopan maiden ympäröimänä,
arkkitehtuurin voittokulku!
Kamerasta löytyy rauhaisat paikat sille kuuluisalle elämän virralle,
mutta me emme sinne osaa eksyä niin kuin aasialainen Nikon.
Auringon edessä on tänään enimmäkseen ollut bikinit,
iltaa kohden se ripustautuu polyesterimekkoon. Ystävä väittää,
että Kuu on nainen joka valvoo, mutta mielestäni aurinko
on mitä kaikki palvoo.
Juna kuljettaa maisemaa, maisema kuljettaa kaaosta. Pian kaikki tiet
johtavat takaisin basaariin. Ennen sitä
koetamme sovittaa nenäämme taivaankattoon
kuin kristallikruunua.
täällä Romaniassa puhutaan jo sujuvaa globalisaatiota
ja valkokangas näyttää vain hyviä uutisia. Tiedän mitä sinne kuuluu.
Nähtävyyksistä mielenkiintoisin, rauhanpallo, Euroopan maiden ympäröimänä,
arkkitehtuurin voittokulku!
Kamerasta löytyy rauhaisat paikat sille kuuluisalle elämän virralle,
mutta me emme sinne osaa eksyä niin kuin aasialainen Nikon.
Auringon edessä on tänään enimmäkseen ollut bikinit,
iltaa kohden se ripustautuu polyesterimekkoon. Ystävä väittää,
että Kuu on nainen joka valvoo, mutta mielestäni aurinko
on mitä kaikki palvoo.
Juna kuljettaa maisemaa, maisema kuljettaa kaaosta. Pian kaikki tiet
johtavat takaisin basaariin. Ennen sitä
koetamme sovittaa nenäämme taivaankattoon
kuin kristallikruunua.
Puuruno 1
Miten voin olla ajattelematta pihalla kasvavaa puuta
joka haarautuu niin moneen suuntaan että ihmisen on
mahdotonta kantaa samanlaista hedelmää,
samanlaista taakkaa joka tuntuu puusta luonnolliselta.
joka haarautuu niin moneen suuntaan että ihmisen on
mahdotonta kantaa samanlaista hedelmää,
samanlaista taakkaa joka tuntuu puusta luonnolliselta.
Uusi Boheemia
Majailen siellä missä keskiaikaiset kuninkaat
suunnittelivat valloituksiaan.
Juon kulkureille tarkoitettua olutta ja tuijotan
julisteesta vieraantuneiden muusikoiden kuvia
kuin se olisi peili. Kaikki parhaat maailmanvalloitukset
alkavat väärinymmärryksestä.
Pikaruokaravintola yrittää kusettaa,
tämän olevan toivon ja vapauden maa.
Tiedän olevani keskitysleirin
ja autobahnin välissä.
suunnittelivat valloituksiaan.
Juon kulkureille tarkoitettua olutta ja tuijotan
julisteesta vieraantuneiden muusikoiden kuvia
kuin se olisi peili. Kaikki parhaat maailmanvalloitukset
alkavat väärinymmärryksestä.
Pikaruokaravintola yrittää kusettaa,
tämän olevan toivon ja vapauden maa.
Tiedän olevani keskitysleirin
ja autobahnin välissä.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Ikuinen pyhä Katmandu
Kuin Buddha istun temppelin aukiolla,
rukoilemassa itselleni ja luomakunnalle totuutta.
Apina nappaa turistin kameran ja heiluttaa sitä
voitonmerkiksi.
Lintuparvi matkaa ristiin rastiin löytämättä reittiä.
Amerikkalaispariskunta tinkii itselleen paikkaa maisemasta.
Postikortin hinnalla ruokkii perhettä
ainakin viikon.
Kuin Buddha istun temppelin aukiolla,
katson alas kaupunkiin, jossa takseja
on enemmän kuin temppeleitä.
Aion karata ja valaistua, niin kuin Buddha.
rukoilemassa itselleni ja luomakunnalle totuutta.
Apina nappaa turistin kameran ja heiluttaa sitä
voitonmerkiksi.
Lintuparvi matkaa ristiin rastiin löytämättä reittiä.
Amerikkalaispariskunta tinkii itselleen paikkaa maisemasta.
Postikortin hinnalla ruokkii perhettä
ainakin viikon.
Kuin Buddha istun temppelin aukiolla,
katson alas kaupunkiin, jossa takseja
on enemmän kuin temppeleitä.
Aion karata ja valaistua, niin kuin Buddha.
tiistai 30. marraskuuta 2010
Miten voin olla rakastamatta patsasta
Miten voin olla rakastamatta patsasta
sen katsoessa minua kysyvästi
ja naista hänen käskiessään minua valitsemaan
joko hänet tai patsaan.
Miten voin olla vihaamatta itseäni valitessani patsaan.
sen katsoessa minua kysyvästi
ja naista hänen käskiessään minua valitsemaan
joko hänet tai patsaan.
Miten voin olla vihaamatta itseäni valitessani patsaan.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Sumupää sunnuntaina.
Olen sumupää
sunnuntaina.
Korvat täynnä
diskoteekin mömmöä
ja hyvin huudettu hämärä
eteisen muotoisessa taivaassa.
Olen sumupää
sunnuntaina,
sänky sopiva tavoite
rakkauden ja hellyyden
maailmanennätysmiehelle.
She’s the one, tuo ja tuo vielä
niin voin luvata tanssivani huomisaamuun
ilman huolia.
Olen sumupää
sunnuntaina.
Viikset ja nenä
kiinni Karibian auringossa,
maisemakuva-albumissa
sata järjestelemätöntä
klassikkopolaroidia
hurman anatomiasta.
Olen sumupää
sunnuntaina.
sunnuntaina.
Korvat täynnä
diskoteekin mömmöä
ja hyvin huudettu hämärä
eteisen muotoisessa taivaassa.
Olen sumupää
sunnuntaina,
sänky sopiva tavoite
rakkauden ja hellyyden
maailmanennätysmiehelle.
She’s the one, tuo ja tuo vielä
niin voin luvata tanssivani huomisaamuun
ilman huolia.
Olen sumupää
sunnuntaina.
Viikset ja nenä
kiinni Karibian auringossa,
maisemakuva-albumissa
sata järjestelemätöntä
klassikkopolaroidia
hurman anatomiasta.
Olen sumupää
sunnuntaina.
perjantai 26. marraskuuta 2010
III
Hei,
tänään eksyttiin kyrillisten aakkosten avulla
hollantilaisen unien viereen.
Uni on ehtymätöntä polttoainetta, se sanoo kun
peitto kääriytyy pois jaloista.
Myöhemmin iltapäivällä olemme matkalla museoon,
jossa minun suljettava kaikki aistit.
Kaikki aistit sillä pahuus käy minun ylitseni niin kuin pommikone,
eikä tällaista hulluutta kestä yksin sielu, yksin ruumis.
Peileistä ilkkuu Titon haamu
ja muutama muu
pakkaamaton matkamuisto.
Hollantilainen hakee minulle vettä,
korjaa olkapääni vasten seinustaa
niin kuin Jeesus silittäisi kasvojani ja sanoisi ole huoleti.
Ystävä nappaa muutaman kuvan, palauttaa valon
takaisin luontoon.
Museon ulkopuolella on puutarha, mutta ei kukkia.
Aiemmin iltapäivällä näin hiekkalaatikon mutta en hiekkaa.
Mietin että ajan on joskus käytävä ilman kelloa, hiekkaa,
käytävä ymmärtääkseen että joskus on tylsää.
tänään eksyttiin kyrillisten aakkosten avulla
hollantilaisen unien viereen.
Uni on ehtymätöntä polttoainetta, se sanoo kun
peitto kääriytyy pois jaloista.
Myöhemmin iltapäivällä olemme matkalla museoon,
jossa minun suljettava kaikki aistit.
Kaikki aistit sillä pahuus käy minun ylitseni niin kuin pommikone,
eikä tällaista hulluutta kestä yksin sielu, yksin ruumis.
Peileistä ilkkuu Titon haamu
ja muutama muu
pakkaamaton matkamuisto.
Hollantilainen hakee minulle vettä,
korjaa olkapääni vasten seinustaa
niin kuin Jeesus silittäisi kasvojani ja sanoisi ole huoleti.
Ystävä nappaa muutaman kuvan, palauttaa valon
takaisin luontoon.
Museon ulkopuolella on puutarha, mutta ei kukkia.
Aiemmin iltapäivällä näin hiekkalaatikon mutta en hiekkaa.
Mietin että ajan on joskus käytävä ilman kelloa, hiekkaa,
käytävä ymmärtääkseen että joskus on tylsää.
II
Hei,
olemme tehneet muutaman typerän reittivalinnan,
muutama ranta vielä ja pidämme aarretta käsiemme päällä.
Yöbussissa tuntuu, että valvon kaikkien muidenkin unta.
Televisio pauhaa huonoa komiikkaa vai onko se tuo
maisema. Hämärä läikkyy niin kuin samppanja.
Tie on kierompi kuin yksikään hirmuhallitsija.
My head is killing me.
Kirjoitan koti-ikävän olevan köyhän miehen sympatiaa..
Sanat tulevat paperille ennen kuin ehdin unohtaa.
Musiikki sammuu ennen kuin ehdin nukahtaa
olemme tehneet muutaman typerän reittivalinnan,
muutama ranta vielä ja pidämme aarretta käsiemme päällä.
Yöbussissa tuntuu, että valvon kaikkien muidenkin unta.
Televisio pauhaa huonoa komiikkaa vai onko se tuo
maisema. Hämärä läikkyy niin kuin samppanja.
Tie on kierompi kuin yksikään hirmuhallitsija.
My head is killing me.
Kirjoitan koti-ikävän olevan köyhän miehen sympatiaa..
Sanat tulevat paperille ennen kuin ehdin unohtaa.
Musiikki sammuu ennen kuin ehdin nukahtaa
torstai 25. marraskuuta 2010
Marraskuu 10
Ajattelen marraskuuta mutta kun kävelen meren rantaan
kohtaan rannalle kokoontuneet ja suurta tulvaa odottavat
ennustajat ja heidän seuraajansa, ennustajien
harmaantuneet hiukset ja heidän harmaantuneet kasvonsa,
seuraajien kullankeltaiset hiukset ja heidän valoisat kasvonsa,
heidän väärän luulonsa siitä että kuoleman valtakunta
on rakkauden valtakuntaa voimakkaampi.
kohtaan rannalle kokoontuneet ja suurta tulvaa odottavat
ennustajat ja heidän seuraajansa, ennustajien
harmaantuneet hiukset ja heidän harmaantuneet kasvonsa,
seuraajien kullankeltaiset hiukset ja heidän valoisat kasvonsa,
heidän väärän luulonsa siitä että kuoleman valtakunta
on rakkauden valtakuntaa voimakkaampi.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
I
Ystävälle, matkantekijälle.
Hei,
istun hylätyllä pihamaalla kuin myrskylyhty ja mietin sodan tuhoja.
Lapset saavat silti leikkiä ja uskaltaa, vaikka pommi voi katkaista
jalan. Aivan samoin kuin kerran tunnissa liikkuva lentokone halkaisee tehdassavun.
Täällä pyykit ei kuivu loppuun, niihin tarttuu murhetta enemmän kuin yksikään
helsinkiläinen kykenee ymmärtämään. Täällä linnut laulavat satavuotista sinfoniaa,
kulttuuri on kai samassa suunnassa.
Pihamaa muuttuu nopeasti näläksi ja kahvilajonossa herrasmies johdattaa keskustelun rakkauteen
ja kehuu hyvin aseteltua hymyäni.
Mietin missä olisi paras näköala kurjuuteen,
melankoliaan, palaviin autonrenkaisiin
ja niihin kauniisiin naisiin.
Katson kuinka sama herrasmies korjaa nopeasti henkseleitään,
enkä voi olla nauramatta sille pyyteettömyydelle
kun hän antaa tietä kahvijonossa jo ainakin kymmenennen kerran.
Ystävä kaivaa päivälaukusta postikortin johon piirretään kartta,
ajattelen ystävän sydäntä kun hän kirjoittaa että täällä on lämmin.
Luoteesta paljastuu lähimpään ikkunaan sellainen valo,
joka saa minut uskomaan että tänään vesi todella muuttuu viiniksi,
tai oikeastaan vaihtuu.
Mietin hylättyä pihamaata, kasveja joista olisi kasvanut
ainakin sadalle tuhannelle suurempi vatsa. Kun jätettiin pihamaa,
tunsin kauhua, ohitettiin kirkko josta kasvoi Euroopan unionin lippu.
Pian raha kasvaa kuolleista, historia kääriytyy makuupussiin
ollaan sellaisilla festivaaleilla, että mutaa riittää kaikille.
Hei,
istun hylätyllä pihamaalla kuin myrskylyhty ja mietin sodan tuhoja.
Lapset saavat silti leikkiä ja uskaltaa, vaikka pommi voi katkaista
jalan. Aivan samoin kuin kerran tunnissa liikkuva lentokone halkaisee tehdassavun.
Täällä pyykit ei kuivu loppuun, niihin tarttuu murhetta enemmän kuin yksikään
helsinkiläinen kykenee ymmärtämään. Täällä linnut laulavat satavuotista sinfoniaa,
kulttuuri on kai samassa suunnassa.
Pihamaa muuttuu nopeasti näläksi ja kahvilajonossa herrasmies johdattaa keskustelun rakkauteen
ja kehuu hyvin aseteltua hymyäni.
Mietin missä olisi paras näköala kurjuuteen,
melankoliaan, palaviin autonrenkaisiin
ja niihin kauniisiin naisiin.
Katson kuinka sama herrasmies korjaa nopeasti henkseleitään,
enkä voi olla nauramatta sille pyyteettömyydelle
kun hän antaa tietä kahvijonossa jo ainakin kymmenennen kerran.
Ystävä kaivaa päivälaukusta postikortin johon piirretään kartta,
ajattelen ystävän sydäntä kun hän kirjoittaa että täällä on lämmin.
Luoteesta paljastuu lähimpään ikkunaan sellainen valo,
joka saa minut uskomaan että tänään vesi todella muuttuu viiniksi,
tai oikeastaan vaihtuu.
Mietin hylättyä pihamaata, kasveja joista olisi kasvanut
ainakin sadalle tuhannelle suurempi vatsa. Kun jätettiin pihamaa,
tunsin kauhua, ohitettiin kirkko josta kasvoi Euroopan unionin lippu.
Pian raha kasvaa kuolleista, historia kääriytyy makuupussiin
ollaan sellaisilla festivaaleilla, että mutaa riittää kaikille.
Marraskuu 9
Ajattelen marraskuuta mutta kun kävelen meren rantaan
ajatukset vaimenevat marraskuiset ajatukset vaimenevat
ja korvautuvat kuvitelmilla merestä nousevasta naisesta
joka on meri ja korvautuvat kuvitelmilla rannalla
tapahtuvasta rakastelusta ja korvautuvat kuvitelmilla
viltin päällä tapahtuvasta rakastelusta ja eväsretkestä
josta ei puutu juustoja, viinirypäleitä, leipää tai viiniä
ajatukset vaimenevat marraskuiset ajatukset vaimenevat
ja korvautuvat kuvitelmilla merestä nousevasta naisesta
joka on meri ja korvautuvat kuvitelmilla rannalla
tapahtuvasta rakastelusta ja korvautuvat kuvitelmilla
viltin päällä tapahtuvasta rakastelusta ja eväsretkestä
josta ei puutu juustoja, viinirypäleitä, leipää tai viiniä
tiistai 23. marraskuuta 2010
Marraskuu 8
Ajattelen marraskuuta mutta kun kävelen meren rantaan
meri on tarina taivas on tarina ja maa on tarina
jota aika kirjoittaa silmiemme edessä
ja jonka silmämme lukevat vaikka eivät haluaisi
ja vaikka silmämme haluaisivat sulkeutua
ne pysyvät auki ja me valvomme.
meri on tarina taivas on tarina ja maa on tarina
jota aika kirjoittaa silmiemme edessä
ja jonka silmämme lukevat vaikka eivät haluaisi
ja vaikka silmämme haluaisivat sulkeutua
ne pysyvät auki ja me valvomme.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Pelkään.
Pelkään muuttolintujen jäävän sille tielleen,
ja vielä niin että kukaan ei huomaa.
Pelkään ansalankojen olevan jo eteisessä,
meitä vastassa kuin matto.
Pelkään surun nousevan savuksi,
niin kuin Manner kirjoitti.
Ennen kaikkea pelkään savua,
joka tuntuu olevan kuin tikapuut.
Pelkään sanoja, jotka tuntuvat menevän
tiukempaan solmuun kuin kengännauhat.
Pelkään uskontulon merkitsevän vain
levollisempia unia, siinäkö kaikki?
Pelkään lapsuuden olevan eri maata
kuin Namibia tai Yhdysvallat.
Onko niitä edes todella olemassa?
Pelkään että Esplanadin puisto on
pian umpeen kävelty eikä ystäviä
tunnista edes omista kasvoista.
Pelkään että ensi vuonna solmio kiristää
entistä tiukemmin, eikä rusetti naurata enää
ketään. Pelkään laskosten näyttäytyvän vain
pimeässä.
Pelkään mainosten taipuvan niihin uniin
joihin uskonto ei kyennyt.
Pelkään että mikään hyvä ei tule enää kynästä
vaan miekasta, niin kuin muutama sata vuotta sitten.
Pelkään että kaikki seikkailu piilee valossa,
jonka vain pimeys paljastaa.
ja vielä niin että kukaan ei huomaa.
Pelkään ansalankojen olevan jo eteisessä,
meitä vastassa kuin matto.
Pelkään surun nousevan savuksi,
niin kuin Manner kirjoitti.
Ennen kaikkea pelkään savua,
joka tuntuu olevan kuin tikapuut.
Pelkään sanoja, jotka tuntuvat menevän
tiukempaan solmuun kuin kengännauhat.
Pelkään uskontulon merkitsevän vain
levollisempia unia, siinäkö kaikki?
Pelkään lapsuuden olevan eri maata
kuin Namibia tai Yhdysvallat.
Onko niitä edes todella olemassa?
Pelkään että Esplanadin puisto on
pian umpeen kävelty eikä ystäviä
tunnista edes omista kasvoista.
Pelkään että ensi vuonna solmio kiristää
entistä tiukemmin, eikä rusetti naurata enää
ketään. Pelkään laskosten näyttäytyvän vain
pimeässä.
Pelkään mainosten taipuvan niihin uniin
joihin uskonto ei kyennyt.
Pelkään että mikään hyvä ei tule enää kynästä
vaan miekasta, niin kuin muutama sata vuotta sitten.
Pelkään että kaikki seikkailu piilee valossa,
jonka vain pimeys paljastaa.
BÄNG,BÄNG,BÄNG!
BÄNG, BÄNG, BÄNG!
Tänään on hyvä päivä elää
ja kuolla. Tuntea täytetyn eläimen lämpö,
pidellä juopunutta rakasta sylissä, unohtaa
sillä aina tulee kauniimpia hetkiä rakastaa.
BÄNG!
Minä olen suuri sotapäällikkö,
mustaa ja valkoista silmäkulmissani.
Antakaa minulle sakset, niin leikkaan
meidät irti tästä maisemasta, irti valosta
joka osaa pian puhua.
Siellä, täällä, huutava seksuaalisuus kuin
kevät. Kun kirjoitan, en ole heikko. Olen
täynnä mitaleita, lauseita jotka ovat kuin
mitokondrioita
BÄNG, BÄNG!
Niin vähän sinä ymmärrät minua,
tekojani, rohkeuttani seistä raitiovaunupysäkeillä
odottamassa lyhyttä laulua, hyvästijättöä.
Niin vähän sinä ymmärrät kulkurin kenkien pohjaa.
Hymyilen kuin hulluutta vailla.
Hymyilen kuin vastuuta vailla.
BÄNG, BÄNG, BÄNG!
Tänään on hyvä päivä elää
ja kuolla. Tuntea täytetyn eläimen lämpö,
pidellä juopunutta rakasta sylissä, unohtaa
sillä aina tulee kauniimpia hetkiä rakastaa.
BÄNG!
Minä olen suuri sotapäällikkö,
mustaa ja valkoista silmäkulmissani.
Antakaa minulle sakset, niin leikkaan
meidät irti tästä maisemasta, irti valosta
joka osaa pian puhua.
Siellä, täällä, huutava seksuaalisuus kuin
kevät. Kun kirjoitan, en ole heikko. Olen
täynnä mitaleita, lauseita jotka ovat kuin
mitokondrioita
BÄNG, BÄNG!
Niin vähän sinä ymmärrät minua,
tekojani, rohkeuttani seistä raitiovaunupysäkeillä
odottamassa lyhyttä laulua, hyvästijättöä.
Niin vähän sinä ymmärrät kulkurin kenkien pohjaa.
Hymyilen kuin hulluutta vailla.
Hymyilen kuin vastuuta vailla.
BÄNG, BÄNG, BÄNG!
perjantai 19. marraskuuta 2010
Parveke
On vanhenemisen pelkoa,
korkeiden paikkojen pelkoa,
hämähäkkien pelkoja,
pimeän pelkoa.
Minä pelkään,
että maailmasta tulee
Genet’n parveke.
korkeiden paikkojen pelkoa,
hämähäkkien pelkoja,
pimeän pelkoa.
Minä pelkään,
että maailmasta tulee
Genet’n parveke.
Sinä
Sinä olet suuri,
mutta et niin kuin Ateena
tai New York.
Sinä olet kaunis,
mutta et niin kuin Hepburn
tai ruusu.
Sinä olet viisas,
mutta et niin kuin Jumala
tai jumala.
Sinä olet syntynyt,
mutta kuolet, toisin
kuin runous tai laulut.
Sinä katsot peiliin,
mutta et ymmärrä
toisin kuin taivas.
mutta et niin kuin Ateena
tai New York.
Sinä olet kaunis,
mutta et niin kuin Hepburn
tai ruusu.
Sinä olet viisas,
mutta et niin kuin Jumala
tai jumala.
Sinä olet syntynyt,
mutta kuolet, toisin
kuin runous tai laulut.
Sinä katsot peiliin,
mutta et ymmärrä
toisin kuin taivas.
torstai 18. marraskuuta 2010
Ennen
Ennen tässä kohden oli tupakkatauko,
hiekkaan pudonneita savukkeita, ajan
murtuma. Jotain on tapahtunut.
Muodostetaan jono, niin kuin aika,
ollaan jonossa, ajassa, ollaan ajan jonossa
ajan jonossa.
Ennen tässä kohden oli auringonlasku.
Siitä riimi, kasku. Aurinko helakoi, luntaa
sataa valoksi kuin enkeleitä, mietin vetelehtien
eteneitä, ajan pintaan sulaneita.
Ennen tässä kohden tässä oli kommunismi,
ja kunnon musiikkia jonotuksen ajaksi.
Nyt levätään kulutusjuhlan jonoissa
tekoparatiisin valoissa, satelliittiantennien kohdussa
laskemassa piripintaan valmistettua maailmankuvaa.
Niin hyvä olla, että vituttaa.
hiekkaan pudonneita savukkeita, ajan
murtuma. Jotain on tapahtunut.
Muodostetaan jono, niin kuin aika,
ollaan jonossa, ajassa, ollaan ajan jonossa
ajan jonossa.
Ennen tässä kohden oli auringonlasku.
Siitä riimi, kasku. Aurinko helakoi, luntaa
sataa valoksi kuin enkeleitä, mietin vetelehtien
eteneitä, ajan pintaan sulaneita.
Ennen tässä kohden tässä oli kommunismi,
ja kunnon musiikkia jonotuksen ajaksi.
Nyt levätään kulutusjuhlan jonoissa
tekoparatiisin valoissa, satelliittiantennien kohdussa
laskemassa piripintaan valmistettua maailmankuvaa.
Niin hyvä olla, että vituttaa.
"Jos kaikki äänet on"
Jos kaikki äänet ovat, niin kuvatkin
vasta muodostumassa.
Jos kaikkeus on, se mihin
ihminen ainoastaan kykenee,
on meillä vähän voitettavana.
Nimistämme voi epäillä,
erheistämme vielä enemmän
historian monituhantisesta kauhukirjasta.
vasta muodostumassa.
Jos kaikkeus on, se mihin
ihminen ainoastaan kykenee,
on meillä vähän voitettavana.
Nimistämme voi epäillä,
erheistämme vielä enemmän
historian monituhantisesta kauhukirjasta.
Olen ikuinen, anima sola.
He suutelivat sateenvarjon alla.
Kuin baletti, kohtasivat huulet
murheelliset ääriviivat.
Ja tyttö mietti: kunnes opin kulkemaan
aion täyttää hänen varjonsa omallani.
Ja poika mietti: kunnes opin kuuntelemaan
aion täyttää tarinani hänen menneellään.
Musiikki korosti sitä keskiyötä,
jonka oli tehtävä erottaa heidät aamulla.
Ja he vertasivat toistensa tavanomaisuutta,
sillä täydellisyys oli jo pantu jakoon.
*anima sola (yksinäinen sielu)
Kuin baletti, kohtasivat huulet
murheelliset ääriviivat.
Ja tyttö mietti: kunnes opin kulkemaan
aion täyttää hänen varjonsa omallani.
Ja poika mietti: kunnes opin kuuntelemaan
aion täyttää tarinani hänen menneellään.
Musiikki korosti sitä keskiyötä,
jonka oli tehtävä erottaa heidät aamulla.
Ja he vertasivat toistensa tavanomaisuutta,
sillä täydellisyys oli jo pantu jakoon.
*anima sola (yksinäinen sielu)
Marraskuu 7
Ajattelen marraskuuta mutta kun kävelen meren rantaan
suolan maku laskeutuu kielelleni ja korvani täyttyvät
lokkien huudoista ja meren kohinasta enkä enää pysty
ajattelemaan kuolevaa vuotta enkä vääjäämättömästi
lähestyvää kuolemaa vaan ääniä jotka pakottavat minut
ajattelemaan elämää ja suurta salaisuutta joka on meissä.
suolan maku laskeutuu kielelleni ja korvani täyttyvät
lokkien huudoista ja meren kohinasta enkä enää pysty
ajattelemaan kuolevaa vuotta enkä vääjäämättömästi
lähestyvää kuolemaa vaan ääniä jotka pakottavat minut
ajattelemaan elämää ja suurta salaisuutta joka on meissä.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Isälle 14.11.2010.
Huomaan heti,
että olet sellainen mies
joka nousee naista varten
omille jaloilleen,
herrasmies.
Puet katseesi niin,
että sinulle keskusteltaessa
on helppo hymyillä.
Kuljet salin poikki,
niin varmoin askelin
että kävely käy tanssista.
Näet jotain mitä muut ei.
Kuulet jotain mitä muut ei.
Rakastat jotain, mitä muut
ei saa rakastaa.
että olet sellainen mies
joka nousee naista varten
omille jaloilleen,
herrasmies.
Puet katseesi niin,
että sinulle keskusteltaessa
on helppo hymyillä.
Kuljet salin poikki,
niin varmoin askelin
että kävely käy tanssista.
Näet jotain mitä muut ei.
Kuulet jotain mitä muut ei.
Rakastat jotain, mitä muut
ei saa rakastaa.
Marraskuu 6
Ajattelen marraskuuta mutta kun kävelen meren rantaan
en voi olla ajattelematta menettämiäni lämpimiä kuukausia
jolloin minulla oli vielä ruusu jolloin minulla oli vielä sinut
menettämiäni aurinkoisia kuukausia jolloin meri oli vielä
kirkas kun se nyt marraskuussa on musta.
en voi olla ajattelematta menettämiäni lämpimiä kuukausia
jolloin minulla oli vielä ruusu jolloin minulla oli vielä sinut
menettämiäni aurinkoisia kuukausia jolloin meri oli vielä
kirkas kun se nyt marraskuussa on musta.
perjantai 12. marraskuuta 2010
Uusi aika.
Opettelen solmukirjan kaikki 300 solmua.
Lennän niin kuin rahtikone, täynnä muistia.
Kun laskeudun, olen vanhus, täynnä mirtatsapiinia
minut saatetaan nojatuoliin. Osaan enää kymmenen solmua.
Piirrän Mona Lisan uudelleen. Enkelit haukkoo henkeään.
Vain minulle riittää happea.
Nimeän kaikki nimeämättömät lapset. Minun ei tarvitse
enää koskaan pestä käsiäni. Tämä on Kiina.
Kaupungin keskellä on lätäkkö. Minä nukun siellä.
Lätäkön ympärillä on hotelli jonka aulassa on piano,
jota ei saa enää soittaa. Kaupungin keskellä on nykyaika
ihmisellä ei ole ankkuria, eikä silkkitietä.
Päänsärky ei kerro kivusta. Se kertoo ajasta.
Lasta ei kasvateta aikaan vaan maisemaan.
Jokainen omahyväinen sydän pitäisi ratsata
ja viedä Akropolikselle.
Yksikään lapsi ei koskaan tule välttymään Hitleriltä.
Pahuus kasvattaa viikset.
Luen ääneen, että ymmärrän olevani elossa.
Runo vittuilee, kerron terveiset Mellerille
kun olen luojan kantapaikassa.
Seuraamme kuinka vauva kasvaa, sokeri ei riitä humalaan,
oi suloinen ei mikään.
Me olemme niin vieraita toisillemme,
voisimme pitää solmioita päällämme
yhtenään.
Eurooppalainen lapsi on lihavampi
kuin yksikään pölyttynyt kirjahylly.
Puu on hauras. Maa huonoa.
Tarvitaan uusi aika.
Lennän niin kuin rahtikone, täynnä muistia.
Kun laskeudun, olen vanhus, täynnä mirtatsapiinia
minut saatetaan nojatuoliin. Osaan enää kymmenen solmua.
Piirrän Mona Lisan uudelleen. Enkelit haukkoo henkeään.
Vain minulle riittää happea.
Nimeän kaikki nimeämättömät lapset. Minun ei tarvitse
enää koskaan pestä käsiäni. Tämä on Kiina.
Kaupungin keskellä on lätäkkö. Minä nukun siellä.
Lätäkön ympärillä on hotelli jonka aulassa on piano,
jota ei saa enää soittaa. Kaupungin keskellä on nykyaika
ihmisellä ei ole ankkuria, eikä silkkitietä.
Päänsärky ei kerro kivusta. Se kertoo ajasta.
Lasta ei kasvateta aikaan vaan maisemaan.
Jokainen omahyväinen sydän pitäisi ratsata
ja viedä Akropolikselle.
Yksikään lapsi ei koskaan tule välttymään Hitleriltä.
Pahuus kasvattaa viikset.
Luen ääneen, että ymmärrän olevani elossa.
Runo vittuilee, kerron terveiset Mellerille
kun olen luojan kantapaikassa.
Seuraamme kuinka vauva kasvaa, sokeri ei riitä humalaan,
oi suloinen ei mikään.
Me olemme niin vieraita toisillemme,
voisimme pitää solmioita päällämme
yhtenään.
Eurooppalainen lapsi on lihavampi
kuin yksikään pölyttynyt kirjahylly.
Puu on hauras. Maa huonoa.
Tarvitaan uusi aika.
torstai 11. marraskuuta 2010
Marraskuu 5
Ajattelen marraskuuta mutta kun kävelen meren rantaan
minulla on äkkiä edessäni tähtikirkas loppusyksyinen yö
enkä enää ajattele roskien viemistä tiskien tiskaamista
kirjeen kirjoittamista naisen rakastamista vaan maata
taivasta ja merta.
minulla on äkkiä edessäni tähtikirkas loppusyksyinen yö
enkä enää ajattele roskien viemistä tiskien tiskaamista
kirjeen kirjoittamista naisen rakastamista vaan maata
taivasta ja merta.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Runo kolmella kielellä (Tadeusz Dąbrowski)
*
Pomiędzy odpływem myśli a przypływem
snu mam minutę wieczności na zbieranie
metafor.
Lecz zanim zdążę schylić się po pierwszą
z nich, zalewa mnie fala i odmęt pochłania. Jakiś
czas później budzę się, bo słońce
wsadza mi palce do oczu. Niewiele pamiętam.
W prawej kieszeni mam kamyk, w lewej meduzę,
w ustach – piach.
*
In between the ebb of thoughts and the flow
of sleep I have a minute of eternity for gathering
metaphors.
But before I can bend to pick up the first
one, a wave washes over me and the turbulent deep engulfs me. Some
time later I wake up, because the sun
is sticking its fingers in my eyes. I don’t remember much.
In my right pocket I’ve a pebble, a jellyfish in my left,
in my mouth – sand.
*
Ajatusten laskuveden ja unen nousuveden
välissä minulla on ikuinen hetki aikaa kerätä
vertauskuvia.
Mutta ennen kuin voin kumartua poimimaan
ensimmäisen aalto pyyhkäisee ylitseni ja myrskyisä syvyys
hukuttaa minut. Jonkin
aikaa myöhemmin herään auringon
työntäessä sormiaan silmiini. En muista paljoa.
Oikeassa taskussani on kivi, vasemmassa meduusa,
suussani – hiekkaa.
*
(Käännös: Esa Mäkijärvi)
--
Tadeusz Dąbrowski (s. 1979) on palkittu puolalainen runoilija. Hän on julkaissut kuusi runokokoelmaa, joista viimeisin (Schwarzes Quadrat auf schwarzem Grund) ilmestyi aiemmin tänä vuonna. Englanniksi hänen tekstejään on julkaistu kokoelmassa Black Square.
Pomiędzy odpływem myśli a przypływem
snu mam minutę wieczności na zbieranie
metafor.
Lecz zanim zdążę schylić się po pierwszą
z nich, zalewa mnie fala i odmęt pochłania. Jakiś
czas później budzę się, bo słońce
wsadza mi palce do oczu. Niewiele pamiętam.
W prawej kieszeni mam kamyk, w lewej meduzę,
w ustach – piach.
*
In between the ebb of thoughts and the flow
of sleep I have a minute of eternity for gathering
metaphors.
But before I can bend to pick up the first
one, a wave washes over me and the turbulent deep engulfs me. Some
time later I wake up, because the sun
is sticking its fingers in my eyes. I don’t remember much.
In my right pocket I’ve a pebble, a jellyfish in my left,
in my mouth – sand.
*
Ajatusten laskuveden ja unen nousuveden
välissä minulla on ikuinen hetki aikaa kerätä
vertauskuvia.
Mutta ennen kuin voin kumartua poimimaan
ensimmäisen aalto pyyhkäisee ylitseni ja myrskyisä syvyys
hukuttaa minut. Jonkin
aikaa myöhemmin herään auringon
työntäessä sormiaan silmiini. En muista paljoa.
Oikeassa taskussani on kivi, vasemmassa meduusa,
suussani – hiekkaa.
*
(Käännös: Esa Mäkijärvi)
--
Tadeusz Dąbrowski (s. 1979) on palkittu puolalainen runoilija. Hän on julkaissut kuusi runokokoelmaa, joista viimeisin (Schwarzes Quadrat auf schwarzem Grund) ilmestyi aiemmin tänä vuonna. Englanniksi hänen tekstejään on julkaistu kokoelmassa Black Square.
Marraskuu 4
Ajattelen marraskuuta, mutta en unohda kesäisiä kuukausia,
huonetta joka täyttyy äänistä, ruumista joka hikoilee
kirjoitettaessa ja korvia jotka yrittävät kuunnella kuuluvatko
äänet huoneessa soivaan musiikkiin vai tulevatko ne ulkoa.
huonetta joka täyttyy äänistä, ruumista joka hikoilee
kirjoitettaessa ja korvia jotka yrittävät kuunnella kuuluvatko
äänet huoneessa soivaan musiikkiin vai tulevatko ne ulkoa.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Marraskuu 3
Ajattelen marraskuuta, puita jotka ovat alastomia
ja vailla minkäänlaista taakkaa, lehdettömiä ja lumettomia,
eikä mikään ole painamassa oksia alaspäin ja estämässä
puita kasvamasta ylöspäin ja tavoittelemasta taivasta.
ja vailla minkäänlaista taakkaa, lehdettömiä ja lumettomia,
eikä mikään ole painamassa oksia alaspäin ja estämässä
puita kasvamasta ylöspäin ja tavoittelemasta taivasta.
torstai 4. marraskuuta 2010
Marraskuu 2
Ajattelen marraskuuta, kuukautta jolloin kaikki muuttaa
jälleen kerran muotoaan ja erehdystä jonka ihminen tekee
kuvitellessaan jonkin elämän vaiheen jatkuvan ikuisesti:
nuppujen, kukkimisen, kuoleman.
jälleen kerran muotoaan ja erehdystä jonka ihminen tekee
kuvitellessaan jonkin elämän vaiheen jatkuvan ikuisesti:
nuppujen, kukkimisen, kuoleman.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Marraskuu 1
Ajattelen marraskuuta,
vanhaa kirjaa jonka kirjoittaja listasi hyveiksi
inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden, hyvät tavat,
uskollisuuden ja viisauden, ja myöhempää runoa
joka yrittää toteuttaa näitä viittä hyvettä.
vanhaa kirjaa jonka kirjoittaja listasi hyveiksi
inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden, hyvät tavat,
uskollisuuden ja viisauden, ja myöhempää runoa
joka yrittää toteuttaa näitä viittä hyvettä.
lauantai 30. lokakuuta 2010
Kirjoitan. Rukoilen. Nukun.
Kirjoitan. Rukoilen. Nukun. Masturboin. Rakastelen. Vihellän. Kaivan nenää niin kuin avaruutta kaivaten. Lausun jokaisen kielletyn hedelmän nimen alkaen aakkosten toisesta päästä. Väritän jokaisen sateenkaaren värin maiseman keskelle. Kirjoitan. Rukoilen. Nukun. Rakastelen naista joka masturboi. Kiellän nimeni, kiellän sinun nimesi, kiellän meidän nimemme. Luen meistä kertovan tutkimuksen. Tulen hulluksi. Tulen väsyneeksi. Tulen heränneeksi. Tulen viisaaksi. Sekoan sanoista jotka kertovat rakkauden olevan totta, esimerkiksi kosketus, hellä, uni. Sekoan lauseista jotka saavat ymmärtämään, että historian paine on tosi, esimerkiksi jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja. Sekoan rytmistä joka kuljettaa näitä sanoja. Kuuntelen musiikkia, kuuntelen romantiikkaa, kuuntelen virtsaamisen ääntä, kuuntelen hulluuden ääntä, kuuntelen tuulen ääntä, mitä se kertoo yhtään mistään. Kuuntelen uutisia jotka kertovat kaukaisesta maasta, kuuntelen kotimaan uutisia, meillä ei mene hyvin. Katson uutisista kun maailma tuhoutuu. Kirjoitan. Rukoilen. Nukun. Käytän aikani viisaasti. Opettelen epäsäännöllisiä verbejä säännöllisen ajan puitteissa. Nukahdan naisen viereen, näen unta toisesta naisesta, vieraannun ajasta, tulen lähemmäs vuodenaikaa. Kävelen, Déjà vu, etsin totuutta joka kertoisi mitä tämä kaikki on. Mietin lausetta, mitään ei ole, kaikki on kuviteltava. Kuvittelen äidin, isän, veljen ja siskon ruokapöytään. Kuvittelen palamattoman pensaan. Kuvittelen naurun joka ylittäisi kaikki vuoret. Kirjoitan. Rukoilen. Nukun. Ajattelen ystävän tekoja, maailman kauneimpia silmiä valjastamassa hevosvankkureita lopun aattoon. Ajattelen ystävän unta, kuinka monta kertaa hän kierähtää maisemansa ympäri, uudestaan! Ajattelen Jeesuksen tekoja, kuinka hän ehti, miten kädet koskettivat. Kokeilen onko hella valmiina ruoalle, aamen. Kokeilen miltä tuntuu siirtyä ilman ajatusta. Mietin, ajattelinko.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
On käyty kuussa, viritetty satelliitti sinne aika lähelle.
On kehitetty ilmatieteenlaitos, melkein lassottu tuuli.
Pian voidaan asettaa aurinko, sinne missä sitä kaivataan.
On keksitty tapa miten Itäkeskuksesta näkee Delhin
tai kuolleenmeren hetkessä. On kloonattu lammas.
On laskettu hiilijalanjälkiä, laskettu kuinka monta
asukasta Helsingissä on vuonna 2014 tai 2050.
On keksitty vaihtoehtoisia energiamuotoja.
On löydetty Amerikka, uusi maailma, mahdollisuudet.
On kehitetty ammatteja.
On kehitetty tapa seurata sydämenlyöntejä, aivokäyriä
HEX-indeksejä, asiakaskäyntejä, potilasmääriä.
On ymmärretty että ihminen koostuu soluista.
On ymmärretty että ihminen on keho ja mieli.
On ymmärretty että ihminen tarvitsee unta.
On ymmärretty että ihminen tarvitsee ruokaa.
Silti,
vieläkään se ei riitä kaikille.
On kehitetty ilmatieteenlaitos, melkein lassottu tuuli.
Pian voidaan asettaa aurinko, sinne missä sitä kaivataan.
On keksitty tapa miten Itäkeskuksesta näkee Delhin
tai kuolleenmeren hetkessä. On kloonattu lammas.
On laskettu hiilijalanjälkiä, laskettu kuinka monta
asukasta Helsingissä on vuonna 2014 tai 2050.
On keksitty vaihtoehtoisia energiamuotoja.
On löydetty Amerikka, uusi maailma, mahdollisuudet.
On kehitetty ammatteja.
On kehitetty tapa seurata sydämenlyöntejä, aivokäyriä
HEX-indeksejä, asiakaskäyntejä, potilasmääriä.
On ymmärretty että ihminen koostuu soluista.
On ymmärretty että ihminen on keho ja mieli.
On ymmärretty että ihminen tarvitsee unta.
On ymmärretty että ihminen tarvitsee ruokaa.
Silti,
vieläkään se ei riitä kaikille.
Mulle soittelee lehtimyyjät.
Mulle soittelee lehtimyyjät, kysyy miten menee onko säitä pidelly
siellä missä nykyään asut, mihin tarjous laitetaan.
Mulle soittelee lehtimyyjät, kertoo, nyt on ollu vähän yksinäistä,
vaimo lähti viemään roskia Kilimanjarolle, lapsista toinen eksyi
Play Stationiin, toinen Narniaan, mut hei miten sulla menee.
Mulle soittelee lehtimyyjät kertoo et tänään menee ihan okei,
mut voitko heittää kakskyt senttiä tai viiskyt jos on.
Mulle soittelee lehtimyyjät, tänään en vastaa.
Noudatan isän neuvoja kerrankin.
Vastaajaan tupsahtaa viesti, mikä on kun et vastaa.
Mulle soittelee lehtimyyjät, naisen ääni kuulostaa niin hyvältä,
voisi mennä sen kanssa vaikka naimisiin.
Mulle soittelee lehtimyyjät, laitan puhelimen Sarajevosta
ostetuille tyynyille lepäämään.
siellä missä nykyään asut, mihin tarjous laitetaan.
Mulle soittelee lehtimyyjät, kertoo, nyt on ollu vähän yksinäistä,
vaimo lähti viemään roskia Kilimanjarolle, lapsista toinen eksyi
Play Stationiin, toinen Narniaan, mut hei miten sulla menee.
Mulle soittelee lehtimyyjät kertoo et tänään menee ihan okei,
mut voitko heittää kakskyt senttiä tai viiskyt jos on.
Mulle soittelee lehtimyyjät, tänään en vastaa.
Noudatan isän neuvoja kerrankin.
Vastaajaan tupsahtaa viesti, mikä on kun et vastaa.
Mulle soittelee lehtimyyjät, naisen ääni kuulostaa niin hyvältä,
voisi mennä sen kanssa vaikka naimisiin.
Mulle soittelee lehtimyyjät, laitan puhelimen Sarajevosta
ostetuille tyynyille lepäämään.
maanantai 25. lokakuuta 2010
Silkkiä, silkkiä!
Ok,
minä rakastan naisia.
tummaa ja vaaleaa, oranssia
ja sinistä, punainen käy myös.
Charlottaa, Kirsiä ja Ulrikaa (oliko se edes nainen),
onhan noita.
Merkitsen heidän menneisyytensä
siniseen vihkoon, hautaan vara-avaimeni
valolta salattuun paikkaan.
Minä tarvitsen naisia,
niin kuin vertauskuva sen herttaisia
kirjaimia.
Ja kun kampaaja saa heidät nousemaan
pilviin, minä huomaan sen.
Askel, on luonnollinen tyyni.
Ok,
ei mene kauaa, Liimatan sanoin
rakkaus kestää puoli tuntia kerrallaan.
Kuin kasvatettu, jaan leivän ja viinin,
rypäleet ja kohteliaisuudet loppuun saakka.
Ennen ovisilmää suljen sinut, miten vain
haluat.
minä rakastan naisia.
tummaa ja vaaleaa, oranssia
ja sinistä, punainen käy myös.
Charlottaa, Kirsiä ja Ulrikaa (oliko se edes nainen),
onhan noita.
Merkitsen heidän menneisyytensä
siniseen vihkoon, hautaan vara-avaimeni
valolta salattuun paikkaan.
Minä tarvitsen naisia,
niin kuin vertauskuva sen herttaisia
kirjaimia.
Ja kun kampaaja saa heidät nousemaan
pilviin, minä huomaan sen.
Askel, on luonnollinen tyyni.
Ok,
ei mene kauaa, Liimatan sanoin
rakkaus kestää puoli tuntia kerrallaan.
Kuin kasvatettu, jaan leivän ja viinin,
rypäleet ja kohteliaisuudet loppuun saakka.
Ennen ovisilmää suljen sinut, miten vain
haluat.
Vanhana miehenä
Vanhana miehenä minä katson tätä
valmista maailmaa ja lähden
raitiovaunulla poliisia karkuun.
Menen aivan loppuun, sinne missä
maailma palaa ja kaunista on.
Minä toimeton, kuvottava sielusäkki,
pääni raskaampi tekoja.
Isken jumalille silmää,
ja jätän runoni penkille uneksittavaksi.
En tiedä ikääni, en kirjaa
josta luin nuoruuteni opit.
Vanhana miehenä minä
valmista maailmaa ja lähden
raitiovaunulla poliisia karkuun.
Menen aivan loppuun, sinne missä
maailma palaa ja kaunista on.
Minä toimeton, kuvottava sielusäkki,
pääni raskaampi tekoja.
Isken jumalille silmää,
ja jätän runoni penkille uneksittavaksi.
En tiedä ikääni, en kirjaa
josta luin nuoruuteni opit.
Vanhana miehenä minä
Vanhenemisen iloista.
Väinö kipataan vanhainkodin eteen kottikärryissä.
Ragnar ottaa lääkkeet sovitusti, Ida ei.
Hoitaja kertoo alkoholin vaaroista, Otso talvisodan.
Hoitaja seuraa kanslian ikkunasta kuninkaallisia häitä, Väinö painaa ovisummeria.
Ulkona paistaa pakkanen. Sisällä lämpö kerääntyy keittiöön.
Kanttiinissa tarjoillaan uutisia ja lihapullia,
Rauno ei voi syödä enää kiinteää ruokaa.
Jumalanpalvelus pauhaa olohuoneessa, omaiset haluaisivat katsoa mieluummin piirrettyjä.
Otso ei vaadi enää Karjalan palauttamista vaan ikkunan avaamista.
Kuuntelen romantiikkaa, uutisia radiosta, tulva laskeutuu Thaimaan rannoille,
samaa tarinaa Hitlerin voitoista kymmenettä kertaa viimeisen tunnin aikana. Kuuntelen virtsaamisen ääntä.
Saatan Paavon nukkumaan, hän eksyi matkalla. Väinö painaa ovisummeria.
Saara on kolmatta päivää putkeen sairaana, kustannusten vuoksi
ei palkata lisää väkeä.
Käytävillä on vanhusten piirroksia syksyn saapumisesta.
Väinö ei ehdi piirtää omaansa.
Irrotan Roosan hampaat vichylasiin. Olavi jemmaa iltapalalta haarukoita pöytälaatikkoonsa.
Yöllä koko porukka nukkuu melatoniiniunta. Paitsi Väinö.
Ragnar ottaa lääkkeet sovitusti, Ida ei.
Hoitaja kertoo alkoholin vaaroista, Otso talvisodan.
Hoitaja seuraa kanslian ikkunasta kuninkaallisia häitä, Väinö painaa ovisummeria.
Ulkona paistaa pakkanen. Sisällä lämpö kerääntyy keittiöön.
Kanttiinissa tarjoillaan uutisia ja lihapullia,
Rauno ei voi syödä enää kiinteää ruokaa.
Jumalanpalvelus pauhaa olohuoneessa, omaiset haluaisivat katsoa mieluummin piirrettyjä.
Otso ei vaadi enää Karjalan palauttamista vaan ikkunan avaamista.
Kuuntelen romantiikkaa, uutisia radiosta, tulva laskeutuu Thaimaan rannoille,
samaa tarinaa Hitlerin voitoista kymmenettä kertaa viimeisen tunnin aikana. Kuuntelen virtsaamisen ääntä.
Saatan Paavon nukkumaan, hän eksyi matkalla. Väinö painaa ovisummeria.
Saara on kolmatta päivää putkeen sairaana, kustannusten vuoksi
ei palkata lisää väkeä.
Käytävillä on vanhusten piirroksia syksyn saapumisesta.
Väinö ei ehdi piirtää omaansa.
Irrotan Roosan hampaat vichylasiin. Olavi jemmaa iltapalalta haarukoita pöytälaatikkoonsa.
Yöllä koko porukka nukkuu melatoniiniunta. Paitsi Väinö.
Kun kirjoitan
Kun kirjoitan tätä runoa,
vanhusta viedään sairaalaan viimeistä kertaa.
Mannerheimintien ja Tukholmankadun kulmassa
puukotetaan viaton ohikulkija, sillä oli kasvot.
Aviopari työntää lapsensa ensimmäisen piirustuksen roskiin,
sopraano rikkoo äänivallin, kansalainen maksaa kustannukset.
Lentokone halkaisee taivaan kuin vetoketju, linnut interreilaavat
enää Tukholman ja Helsingin välillä.
Kun kirjoitan. Yksi ystävistäni menettää uskonsa, toinen vanhempansa,
kolmas kyvyn puhua, neljäs kyvyn ymmärtää, viides juoksee näiden neljän välillä.
Minä kirjoitan.
Ostoskeskus ei tarjoa onnea vaan ainoastaan tarjouksia. Onni on ulkoistettu
pakoputken kokoiselle alueelle jonnekin lähelle antarktista maisemaa.
Kiinassa saastuttajien kädet katkaistaan. Runoilija laitetaan häpeäpaaluun.
Nepalissa vastasyntynyt hukutetaan jokeen, mikäli se on tyttö.
Tiibetiä ulkoilutetaan niin kuin etelätöölöläistä koiraa, säädyllisissä vaatteissa.
USA on paskaa, muut kärpäsiä. Kun minä kirjoitan, naapurissa väännetään kättä
siitä kenellä seisoo kauiten. Vanhainkodissa sidotaan tarralenkkarit kuin kohtalo.
Kello käy, kello käy.
Kirjahylly notkuu siitä miten pitäisi ja kuinka tulisi. Levyhylly on aina A-mollissa.
Kun minä kirjoitan, taifuuni iskee Taiwaniin, maanjäristys koskettaa Indonesiassa.
Suomessa nuori etsii minuutta kuin kotiin jäänyttä heijastinta.
Sumatralla viimeinen Bengalin-tiikeri poseeraa ruhona niin kuin Che Guevara.
Kauneus asettuu marginaaliin.
Marginaalin vetää joku koulutyttö viivaimella matematiikan tunnilla Itäkeskuksessa,
ennen kuin menettää välitunnilla neitsyytensä.
Kun minä kirjoitan, maailma koettaa liftata,
avaruuteen.
vanhusta viedään sairaalaan viimeistä kertaa.
Mannerheimintien ja Tukholmankadun kulmassa
puukotetaan viaton ohikulkija, sillä oli kasvot.
Aviopari työntää lapsensa ensimmäisen piirustuksen roskiin,
sopraano rikkoo äänivallin, kansalainen maksaa kustannukset.
Lentokone halkaisee taivaan kuin vetoketju, linnut interreilaavat
enää Tukholman ja Helsingin välillä.
Kun kirjoitan. Yksi ystävistäni menettää uskonsa, toinen vanhempansa,
kolmas kyvyn puhua, neljäs kyvyn ymmärtää, viides juoksee näiden neljän välillä.
Minä kirjoitan.
Ostoskeskus ei tarjoa onnea vaan ainoastaan tarjouksia. Onni on ulkoistettu
pakoputken kokoiselle alueelle jonnekin lähelle antarktista maisemaa.
Kiinassa saastuttajien kädet katkaistaan. Runoilija laitetaan häpeäpaaluun.
Nepalissa vastasyntynyt hukutetaan jokeen, mikäli se on tyttö.
Tiibetiä ulkoilutetaan niin kuin etelätöölöläistä koiraa, säädyllisissä vaatteissa.
USA on paskaa, muut kärpäsiä. Kun minä kirjoitan, naapurissa väännetään kättä
siitä kenellä seisoo kauiten. Vanhainkodissa sidotaan tarralenkkarit kuin kohtalo.
Kello käy, kello käy.
Kirjahylly notkuu siitä miten pitäisi ja kuinka tulisi. Levyhylly on aina A-mollissa.
Kun minä kirjoitan, taifuuni iskee Taiwaniin, maanjäristys koskettaa Indonesiassa.
Suomessa nuori etsii minuutta kuin kotiin jäänyttä heijastinta.
Sumatralla viimeinen Bengalin-tiikeri poseeraa ruhona niin kuin Che Guevara.
Kauneus asettuu marginaaliin.
Marginaalin vetää joku koulutyttö viivaimella matematiikan tunnilla Itäkeskuksessa,
ennen kuin menettää välitunnilla neitsyytensä.
Kun minä kirjoitan, maailma koettaa liftata,
avaruuteen.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Taivaallinen näky
Taivaallinen näky
Julmuudella on ihmisen sydän
ja kateudella, ihmisen kasvot
kauhu, ihmisen taivaallinen muoto
salaisuus, ihmisen puku
Ihmisen puku on rautainen työpaja
Ihmisen olemus on tulinen työpaja
Ihmisen kasvot, sinetöity ahjo
Ihmisen sydän, se on nälkäinen kuilu
A Divine Image
Cruelty has a Human heart
And Jealousy a Human Face,
Terror, the Human Form Divine,
And Secrecy, the Human Dress.
The Human Dress is forgéd Iron,
The Human Form, a fiery Forge,
The Human Face, a Furnace seal'd,
The Human Heart, its hungry Gorge.
By William Blake
Julmuudella on ihmisen sydän
ja kateudella, ihmisen kasvot
kauhu, ihmisen taivaallinen muoto
salaisuus, ihmisen puku
Ihmisen puku on rautainen työpaja
Ihmisen olemus on tulinen työpaja
Ihmisen kasvot, sinetöity ahjo
Ihmisen sydän, se on nälkäinen kuilu
A Divine Image
Cruelty has a Human heart
And Jealousy a Human Face,
Terror, the Human Form Divine,
And Secrecy, the Human Dress.
The Human Dress is forgéd Iron,
The Human Form, a fiery Forge,
The Human Face, a Furnace seal'd,
The Human Heart, its hungry Gorge.
By William Blake
Hautakirjoitus tyrannissa
Hautakirjoitus tyrannissa
Täydellisyys, eräänlainen, jota hän jahtasi
ja runous jonka hän kehitti oli helppo ymmärtää
hän tunsi ihmisen hullutukset niin kuin kämmenpuolensa
ja oli erityisen kiinnostunut armeijoista ja laivastosta
kun hän nauroi, senaattorit purskahtivat naurahdukseen myös
ja kun hän itki, pieni lapsi kuoli kadulle
**
Epitaph on a tyrant
Perfection, of a kind, was what he was after,
And the poetry he invented was easy to understand;
He knew human folly like the back of his hand,
And was greatly interested in armies and fleets;
When he laughed, respectable senators burst with laughter,
And when he cried the little children died in the streets.
By W.H. Auden
Täydellisyys, eräänlainen, jota hän jahtasi
ja runous jonka hän kehitti oli helppo ymmärtää
hän tunsi ihmisen hullutukset niin kuin kämmenpuolensa
ja oli erityisen kiinnostunut armeijoista ja laivastosta
kun hän nauroi, senaattorit purskahtivat naurahdukseen myös
ja kun hän itki, pieni lapsi kuoli kadulle
**
Epitaph on a tyrant
Perfection, of a kind, was what he was after,
And the poetry he invented was easy to understand;
He knew human folly like the back of his hand,
And was greatly interested in armies and fleets;
When he laughed, respectable senators burst with laughter,
And when he cried the little children died in the streets.
By W.H. Auden
Niille.
Niille jotka uskoo rakkaudella olevan suunnitelma.
Niille jotka rukoilee hiljaa.
Niille jotka tarvitsevat käsiä siihen.
Niille jotka uskovat ovien johtavan toisiin oviin.
Niille joille ajatukset saapuvat niin kuin unet.
Niille joiden mielestä alkuräjähdys oli ilotulite.
Niille joiden mielikuvitus tulee mustekynästä.
Niille joille luonne tarkoittaa mitä vain
ja päinvastoin.
Niille joiden värityskirja on kesken.
Niille jotka ratsastavat valkoisella hevosella.
Niille jotka metsästää koskaan löytämättä jälkiä.
Niille joilla on lämmin.
Niille joilla on kylmä.
Niille joilla ei ole kotia.
Niille joilla on kaikki kesken,
niin kuin esimerkiksi rukous.
Niille jotka ovat paitsiossa.
Niille jotka ovat käyneet,
koskaan palaamatta.
Niille jotka ovat.
Niille joiden täytyy avata silmät
herätäkseen.
Niille jotka eivät tiedä hiljaisuudelle toista sanaa.
Niille jotka rukoilee hiljaa.
Niille jotka tarvitsevat käsiä siihen.
Niille jotka uskovat ovien johtavan toisiin oviin.
Niille joille ajatukset saapuvat niin kuin unet.
Niille joiden mielestä alkuräjähdys oli ilotulite.
Niille joiden mielikuvitus tulee mustekynästä.
Niille joille luonne tarkoittaa mitä vain
ja päinvastoin.
Niille joiden värityskirja on kesken.
Niille jotka ratsastavat valkoisella hevosella.
Niille jotka metsästää koskaan löytämättä jälkiä.
Niille joilla on lämmin.
Niille joilla on kylmä.
Niille joilla ei ole kotia.
Niille joilla on kaikki kesken,
niin kuin esimerkiksi rukous.
Niille jotka ovat paitsiossa.
Niille jotka ovat käyneet,
koskaan palaamatta.
Niille jotka ovat.
Niille joiden täytyy avata silmät
herätäkseen.
Niille jotka eivät tiedä hiljaisuudelle toista sanaa.
Lokakuu 11
1
Olen kirjuri joka merkitsee tunnollisesti muistiin
syntymän, kasvun, kukoistuksen ja rappion ajat.
2
Olen alkusyksyinen hetki jolloin omenat putoilevat,
dynastia jota pystytään hallitsemaan vain monimutkaisella
ja byrokraattisella järjestelmällä ja pyhä yksinkertaisuus
joka ilmenee oksilla istuvissa värikkäissä linnuissa,
lintujen heleässä laulussa ja putoilevien omenien äänessä.
Olen kirjuri joka merkitsee tunnollisesti muistiin
syntymän, kasvun, kukoistuksen ja rappion ajat.
2
Olen alkusyksyinen hetki jolloin omenat putoilevat,
dynastia jota pystytään hallitsemaan vain monimutkaisella
ja byrokraattisella järjestelmällä ja pyhä yksinkertaisuus
joka ilmenee oksilla istuvissa värikkäissä linnuissa,
lintujen heleässä laulussa ja putoilevien omenien äänessä.
torstai 21. lokakuuta 2010
Lokakuu 10
Olen alkusyksyinen hetki jolloin omenat putoavat,
vuosikymmenet, vuodet ja kuukaudet
toistuvat putoavissa omenissa ja putoavissa lehdissä,
tutut ajat jotka eivät tuo mukanaan turvallisuutta
vaan tunteen eksymisestä, hukkumisesta aikaan.
vuosikymmenet, vuodet ja kuukaudet
toistuvat putoavissa omenissa ja putoavissa lehdissä,
tutut ajat jotka eivät tuo mukanaan turvallisuutta
vaan tunteen eksymisestä, hukkumisesta aikaan.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Lokakuu 9
Olen alkusyksyinen hetki jolloin on vielä mahdollista leikata
pehmeää leipää ja jolloin kaikki leipä on mustaa ja tuoretta.
pehmeää leipää ja jolloin kaikki leipä on mustaa ja tuoretta.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Sinä olet
Sinä olet kauniisti kirjoitettu
sinun lävitsesi,
kulttuuri punnitsee kysymysten sarjan
jolle emme mahda mitään
Onko, minä rakastan sinua,
tarpeeksi paljon sanottu,
vai pelkkä näkymätön lupaus
Voiko äidinmaito
koskettaa mitä tahansa liikkuvaa,
aiheuttamatta pelkotiloja.
päättyykö avaruus, illansuuhun
Huulipuna tarttuu todistusaineistoon,
mulla on blondia vaalealla ja aika aika aika
tarttuu taas koneistoon.
Sen verikön silmien sälä imuroidaan lattialasista
muutaman vuoden epäonnesta,
joista seitsemän ensimmäistä kulumaa on käytetty.
Kun katsoo ensimmäisestä ikkunasta, näkee maailman
joka ei ole meitä varten.
sinun lävitsesi,
kulttuuri punnitsee kysymysten sarjan
jolle emme mahda mitään
Onko, minä rakastan sinua,
tarpeeksi paljon sanottu,
vai pelkkä näkymätön lupaus
Voiko äidinmaito
koskettaa mitä tahansa liikkuvaa,
aiheuttamatta pelkotiloja.
päättyykö avaruus, illansuuhun
Huulipuna tarttuu todistusaineistoon,
mulla on blondia vaalealla ja aika aika aika
tarttuu taas koneistoon.
Sen verikön silmien sälä imuroidaan lattialasista
muutaman vuoden epäonnesta,
joista seitsemän ensimmäistä kulumaa on käytetty.
Kun katsoo ensimmäisestä ikkunasta, näkee maailman
joka ei ole meitä varten.
Elegia
Mitä väliä on runolla joka toivottaa tervetulleeksi, tai päinvastoin – jättää hyvästit. Kuvasto on aina hyvin samaa, toimii lakeijana kuka tahansa. Mitä väliä on odotuksilla jotka luodaan runoa kohtaan, ne eivät koskaan täyty niin kuin pitäisi, mitä väliä. Kun alat kirjoittaa, et voi tuntea, kun lopetat, tosiasiassa kaikki alkaa. Runolla ei voi olla ääntä, se on mykkä kuin sanonko mikä. Uusi vielä nimeämätön tunne saa kutinsa kun tuo parantaja päättää yrittää. Mekanismit ovat sekalaisia otoksia romantiikan, barokin, pimeän ja valoisan keskiajan kulkureiteiltä jossa kissaeläimet toimittavat sellaista asemaa, johon meillä, kaksijalkaisilla ei ole asiaa. Mihin runo valtuuttaa jos ei tekemiseen, olemiseen, väsymiseen, kirjoittamiseen, juhlimiseen, tuskailuun, juoksuun, juoksuun, juoksuun ja nautintoihin jotka muistuttavat juoksua.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Lokakuu 8
Ajattelen lokakuuta
vaikka todellisuudessa en ajattele mitään.
Tulen onnelliseksi kun saan
kuunnella sateen ropinaa
ikkunoita vasten.
vaikka todellisuudessa en ajattele mitään.
Tulen onnelliseksi kun saan
kuunnella sateen ropinaa
ikkunoita vasten.
torstai 14. lokakuuta 2010
Älä
Älä piirrä maisemaa umpeen
älä ripusta valoa vielä
älä juota sitä humalaan
älä pidä maljapuhetta
menneisyydelle, tai tulevaisuudelle
puhu nyt ja vaikene ennen kuin
hämärä hiipuu taskuun
kolibri lentää kaaoksen lävitse
ja halkaisee taivaan
taitavammin kuin lentokone
älä päästä luontoa käsistäsi
anna sen olla teatteri
silmä on katsomo
sielu on kantaesitys
sydän kädentekoja täynnä
älä sido kengännauhoja reittiin
älä sido
älä tartu karttaan kun olet eksynyt
siis
anna luonteen taipua kuin
purukumi suussa
pidä luonto etäällä
kun muistutat sen tekoja
älä ylistä tyrannia
älä tartu kitaraan
kuin luonnon viimeiseen
oksaan.
älä ripusta valoa vielä
älä juota sitä humalaan
älä pidä maljapuhetta
menneisyydelle, tai tulevaisuudelle
puhu nyt ja vaikene ennen kuin
hämärä hiipuu taskuun
kolibri lentää kaaoksen lävitse
ja halkaisee taivaan
taitavammin kuin lentokone
älä päästä luontoa käsistäsi
anna sen olla teatteri
silmä on katsomo
sielu on kantaesitys
sydän kädentekoja täynnä
älä sido kengännauhoja reittiin
älä sido
älä tartu karttaan kun olet eksynyt
siis
anna luonteen taipua kuin
purukumi suussa
pidä luonto etäällä
kun muistutat sen tekoja
älä ylistä tyrannia
älä tartu kitaraan
kuin luonnon viimeiseen
oksaan.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Lokakuu 7
Ajattelen lokakuuta
vaikka todellisuudessa ajattelen pöydälle kertyneitä papereita
ja ajattelen pitäisikö ne järjestää uudestaan
vai ovatko ne jo järjestyksessä
vaikka todellisuudessa ajattelen pöydälle kertyneitä papereita
ja pitäisikö ne polttaa
vai onko jo liian myöhäistä alkaa tuhota.
vaikka todellisuudessa ajattelen pöydälle kertyneitä papereita
ja ajattelen pitäisikö ne järjestää uudestaan
vai ovatko ne jo järjestyksessä
vaikka todellisuudessa ajattelen pöydälle kertyneitä papereita
ja pitäisikö ne polttaa
vai onko jo liian myöhäistä alkaa tuhota.
tiistai 12. lokakuuta 2010
Ikimuistio
Kuvitellen yön
vierelleni
annan sen herätä
omin jaloin
kuvittelen murheen ja melankolian
olemisen ja ajan
lumotun tien
puhuvaksi subjektiksi
silkkitien historian houreeksi
lokakuun ihmisen tekoseksi
ja kuljen mahdottoman rajoille
ikimuistio täynnä
vastalauseita Gygeelle
taskussani tuulen akustinen kaiku
rakkauden
mikroskooppisen pieni vastaisku
vierelleni
annan sen herätä
omin jaloin
kuvittelen murheen ja melankolian
olemisen ja ajan
lumotun tien
puhuvaksi subjektiksi
silkkitien historian houreeksi
lokakuun ihmisen tekoseksi
ja kuljen mahdottoman rajoille
ikimuistio täynnä
vastalauseita Gygeelle
taskussani tuulen akustinen kaiku
rakkauden
mikroskooppisen pieni vastaisku
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Lokakuu 6
Ajattelen lokakuuta
vaikka todellisuudessa ajattelen lyhyttä kävelyä
suurien puiden varjostamassa puistossa,
aurinkoa, aina vain aurinkoa.
vaikka todellisuudessa ajattelen lyhyttä kävelyä
suurien puiden varjostamassa puistossa,
aurinkoa, aina vain aurinkoa.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Lokakuu 5
Ajattelen lokakuuta
vaikka todellisuudessa ajattelen kirjoituksia ja kuinka niitä
kertyy huoneeseen nopeammin kuim mitä kädet ehtivät
heittämään tuleen, ja toisaalta ajattelen polttamisen olevan
hyvää harjoitusta käsilleni ja mielelleni, ja toisaalta ajattelen
polttamisen olevan tarpeen kylminä syksyisinä päivinä.
vaikka todellisuudessa ajattelen kirjoituksia ja kuinka niitä
kertyy huoneeseen nopeammin kuim mitä kädet ehtivät
heittämään tuleen, ja toisaalta ajattelen polttamisen olevan
hyvää harjoitusta käsilleni ja mielelleni, ja toisaalta ajattelen
polttamisen olevan tarpeen kylminä syksyisinä päivinä.
torstai 7. lokakuuta 2010
Lokakuu 4
Ajattelen lokakuuta
vaikka todellisuudessa ajattelen kirjoituksia ja kuinka niitä
kertyy huoneeseen nopeammin kuin mitä kädet ehtivät
heittämään tuleen, ja toisaalta ajattelen suljettuna pysyvää
ikkunaa, ja toisaalta ajattelen uunin suljettuna pysyvää
luukkua, ja toisaalta ajattelen savun täyttämää huonetta.
vaikka todellisuudessa ajattelen kirjoituksia ja kuinka niitä
kertyy huoneeseen nopeammin kuin mitä kädet ehtivät
heittämään tuleen, ja toisaalta ajattelen suljettuna pysyvää
ikkunaa, ja toisaalta ajattelen uunin suljettuna pysyvää
luukkua, ja toisaalta ajattelen savun täyttämää huonetta.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Lokakuu 3
Ajattelen lokakuuta
vaikka todellisuudessa ajattelen siivilleen nousevia lintuja,
muuttolintuja, muuttoja ja kuinka ihmisen elämä on
lyhyydestään huolimatta täynnä muutosta.
vaikka todellisuudessa ajattelen siivilleen nousevia lintuja,
muuttolintuja, muuttoja ja kuinka ihmisen elämä on
lyhyydestään huolimatta täynnä muutosta.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Lokakuu 2
Ajattelen lokakuuta
vaikka todellisuudessa ajattelen etäisyyksiä
kahden maan, kahden ihmisen välillä,
etäisyyksiä vaikka yksikään maa, yksikään ihminen
ei ole mitään velkaa toiselle.
vaikka todellisuudessa ajattelen etäisyyksiä
kahden maan, kahden ihmisen välillä,
etäisyyksiä vaikka yksikään maa, yksikään ihminen
ei ole mitään velkaa toiselle.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Vapaus (Harri Holtinkoski)
Vapaus kulkea
paikat valittavissa
mistä tahansa luettelosta
elämä pysäyttää,
kun kerrotaan lapsivangeista
minä mietin sanoja
minä mietin vaikenemista
*
Harri Holtinkoski
runo löytyy kokoelmasta:
Elinsyytutkimuksen perusteet (2010)
Runoilijan nettisivut: http://users.kymp.net/harriholtinkoski
Blogi: http://ronttonen.vuodatus.net/
Sp. runopoika(a)hotmail.com
paikat valittavissa
mistä tahansa luettelosta
elämä pysäyttää,
kun kerrotaan lapsivangeista
minä mietin sanoja
minä mietin vaikenemista
*
Harri Holtinkoski
runo löytyy kokoelmasta:
Elinsyytutkimuksen perusteet (2010)
Runoilijan nettisivut: http://users.kymp.net/harriholtinkoski
Blogi: http://ronttonen.vuodatus.net/
Sp. runopoika(a)hotmail.com
Lokakuu 1
Ajattelen lokakuuta
vaikka todellisuudessa ajattelen
muuttuvaa maisemaa, putoavia lehtiä ja lähestyvää lumisadetta
vaikka todellisuudessa uskon
ettei mikään muutu.
vaikka todellisuudessa ajattelen
muuttuvaa maisemaa, putoavia lehtiä ja lähestyvää lumisadetta
vaikka todellisuudessa uskon
ettei mikään muutu.
perjantai 1. lokakuuta 2010
torstai 30. syyskuuta 2010
Kuu ja aurinko
Syksy kaunein vuodenaika,
alastomuus liian hienoa koettavaksi.
Hiljaisuus kyläelementti,
yö täynnä tanssivia varjoja,
onneksi ne eivät rakkaudesta välitä.
(#vuodelta 2005)
alastomuus liian hienoa koettavaksi.
Hiljaisuus kyläelementti,
yö täynnä tanssivia varjoja,
onneksi ne eivät rakkaudesta välitä.
(#vuodelta 2005)
maanantai 27. syyskuuta 2010
Toinen syysruno
Silloin hän alkoi viimeinkin ymmärtää myöhäistä syksyä,
kuinka hyvä on istua sisällä ja katsoa merta kuin
meri olisi jo ylitetty ja katsoa maata
kuin maa olisi jo kierretty ja olla kaipaamatta minnekään.
kuinka hyvä on istua sisällä ja katsoa merta kuin
meri olisi jo ylitetty ja katsoa maata
kuin maa olisi jo kierretty ja olla kaipaamatta minnekään.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
perjantai 24. syyskuuta 2010
Niin kuin näkymätön vasten ikuista
Ette usko mitä minulle tapahtui tänään,
eilen, pääsiäisaamuna, huomenna
näin jumalan kasvot viinilasissa
niin join, kumosin
yksitellen revin raajani
en tunnistanut enää ihmisen kasvoja
vannoin unohduksen nimeen
ja särjin silmäni sinuun
eilen, pääsiäisaamuna, huomenna
näin jumalan kasvot viinilasissa
niin join, kumosin
yksitellen revin raajani
en tunnistanut enää ihmisen kasvoja
vannoin unohduksen nimeen
ja särjin silmäni sinuun
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
tiistai 21. syyskuuta 2010
HERAKLES 2
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
seiniä ja miten pidellä pystyssä
yhteiskuntaa ja sen vertauskuvaa, taloa.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
selviytymistään ja miten yhteiskunta selviää
seuraavaan päivään romahtamatta.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
runoutta, filosofiaa ja muita korkeita tekoja.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
lattiaa ja miten sen rakentamalla huolehtii talonsa lisäksi
yhteiskunnasta ja siitä ettei se vajoa maahan.
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
seiniä ja miten pidellä pystyssä
yhteiskuntaa ja sen vertauskuvaa, taloa.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
selviytymistään ja miten yhteiskunta selviää
seuraavaan päivään romahtamatta.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
runoutta, filosofiaa ja muita korkeita tekoja.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
lattiaa ja miten sen rakentamalla huolehtii talonsa lisäksi
yhteiskunnasta ja siitä ettei se vajoa maahan.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Melankolian kaksi vaihetta
1. Katselen sinua kun olet sateenvarjon alla. Sataa, paistaa, niin paljon kaikkea surullista.
Jos päätän ottaa askeleenkin, otan sen sinun puolestasi, sinua kohden, sinusta katsoen viisi vuotta liian aikaisin tai riippuen hyväksyvästä katseestasi, juuri oikeaan aikaan. Puhut romantiikan alkeilla. Sievillä sanoilla jotka keskittävät
Onni ei pysy ihmisessä, irtoaa ainoastaan luonnon kappaleiksi, sellaiseksi kuin esimerkiksi puun kantama valo. Viisauden sanoja on niin vähän, että niitä ei kannata kuluttaa kaikkia yhdessä ja samassa lauseessa. Esimerkiksi viattomuus kannattaa säästää myöhempiä aikoja varten, sillä se on uusi puhuttu kieli.
2. Valo liikahtaa hieman. Kenties meillä on toivoa sillä.. aika ei kulu loppuun, se tulee meitä vastaan niin kuin valtatiellä kulkeva mehiläinen. Asettaa pistimen suoraksi kun katse käy herkäksi.
Minä tahdon rakkauden saapuvan veitsenterällä, niin kuin Jumala sen tarkoitti. Kirkkaana sen pitäisi kulkea, peilikirkkaana katseena viiltävänä, niin kuin yön sirppi tai sodan pauhu. Kosteana livuttava väkinäisten katseiden alta, mutta ei märkänä, ei märkänä.
Jos päätän ottaa askeleenkin, otan sen sinun puolestasi, sinua kohden, sinusta katsoen viisi vuotta liian aikaisin tai riippuen hyväksyvästä katseestasi, juuri oikeaan aikaan. Puhut romantiikan alkeilla. Sievillä sanoilla jotka keskittävät
Onni ei pysy ihmisessä, irtoaa ainoastaan luonnon kappaleiksi, sellaiseksi kuin esimerkiksi puun kantama valo. Viisauden sanoja on niin vähän, että niitä ei kannata kuluttaa kaikkia yhdessä ja samassa lauseessa. Esimerkiksi viattomuus kannattaa säästää myöhempiä aikoja varten, sillä se on uusi puhuttu kieli.
2. Valo liikahtaa hieman. Kenties meillä on toivoa sillä.. aika ei kulu loppuun, se tulee meitä vastaan niin kuin valtatiellä kulkeva mehiläinen. Asettaa pistimen suoraksi kun katse käy herkäksi.
Minä tahdon rakkauden saapuvan veitsenterällä, niin kuin Jumala sen tarkoitti. Kirkkaana sen pitäisi kulkea, peilikirkkaana katseena viiltävänä, niin kuin yön sirppi tai sodan pauhu. Kosteana livuttava väkinäisten katseiden alta, mutta ei märkänä, ei märkänä.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
HERAKLES 1
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
juonta jonka nainen on punonut hänen päänsä menoksi
ja hetkeä jolloin Zeus nostaa hänet jumalten joukkoon.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
aikaa ennen urotekoja ja niiden seurauksia.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
seuraavaa urotekoaan ja sen seurauksia.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
urotekojaan ja kohoamistaan jumalten joukkoon.
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
juonta jonka nainen on punonut hänen päänsä menoksi
ja hetkeä jolloin Zeus nostaa hänet jumalten joukkoon.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
aikaa ennen urotekoja ja niiden seurauksia.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
seuraavaa urotekoaan ja sen seurauksia.
Silloin hän ymmärsi eksyneensä, eksyneensä omaan
palatsiinsa, omaan puutarhaansa, eksyneensä ajattelemaan
naista kun hänen olisi pitänyt keskittyä ajattelemaan
urotekojaan ja kohoamistaan jumalten joukkoon.
lauantai 18. syyskuuta 2010
Neljäs musta runo
Silloin hän katsoi ylöspäin ja huomasi häntä nopeasti
lähestyvät ja hänet hetkessä ohittaneet mustat pilvet.
lähestyvät ja hänet hetkessä ohittaneet mustat pilvet.
Kolmas musta runo
Silloin hän katsoi ylöspäin ja huomasi puiden pudottaneen lehtensä.
Ja hän tiesi sen tarkoittavan vain yhtä asiaa: kuolemaa.
Ja hän tiesi sen tarkoittavan vain yhtä asiaa: kuolemaa.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Toinen musta runo
Silloin hän huomasi olleensa koko elämänsä jatkuvassa
liikkeessä, muistuttaneensa valkoista pilveä joka ei ymmärrä
muuttumistaan mustaksi pilveksi joka ei ymmärrä
puhkeamistaan myrskyksi joka ei ymmärrä
kun sillä ei ole ihmisiin mitään vaikutusta.
liikkeessä, muistuttaneensa valkoista pilveä joka ei ymmärrä
muuttumistaan mustaksi pilveksi joka ei ymmärrä
puhkeamistaan myrskyksi joka ei ymmärrä
kun sillä ei ole ihmisiin mitään vaikutusta.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Ensimmäinen musta runo
Silloin hän halusi ensimmäistä kertaa elämässään tuntea
kuoleman henkäyksen poskellaan, poskillaan, huulillaan,
suullaan, tuntea kuinka käsi kurottaa tuonpuoleisesta häntä
kohti ja koskettaa hänen olkapäätään, olkapäitään, sormiaan,
kättään, tuntea kuinka pitkältä tuntunut elämä onkin nopeasti ohi.
kuoleman henkäyksen poskellaan, poskillaan, huulillaan,
suullaan, tuntea kuinka käsi kurottaa tuonpuoleisesta häntä
kohti ja koskettaa hänen olkapäätään, olkapäitään, sormiaan,
kättään, tuntea kuinka pitkältä tuntunut elämä onkin nopeasti ohi.
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Valon kautta käy
Sielu käy ääriään myöten,
voin kutsua sinua nimellä
mutta millä
laulu löytää luokse mutta ei perille
musiikki saapuu, mutta ei soi
sielu käy ääriään myöten paljon eksyneenä
kuin auringonlasku
tämä soitin saa soida
vain sinun äänesi kautta
voin kutsua sinua nimellä
mutta millä
laulu löytää luokse mutta ei perille
musiikki saapuu, mutta ei soi
sielu käy ääriään myöten paljon eksyneenä
kuin auringonlasku
tämä soitin saa soida
vain sinun äänesi kautta
lauantai 11. syyskuuta 2010
Resurssit
Näyt ei riitä
unet ei riitä
runot ei riitä
uutiset ei riitä (näyt ei riitä)
sukupolvet ei riitä
jalat ei riitä
kädet ei riitä
nimet ei riitä
kadut ei riitä
tiet ei riitä
juhlat ei riitä
viini ei riitä
valtaistuimet ei riitä
valtameret ei riitä
sähkö ei riitä, ei riitä, ei
jumala ei riitä
piru ei riitä, mutta tietää sen
mieli ei riitä
kieli ei riitä
ymmärrys ei riitä
omaisuus ei riitä
kulta ei riitä
hopea ei riitä
kupari saattaa kelvata
kauneus ei riitä
rumuus kyllä
rakkaus ei riitä
ei riitä tietenkään
aika ei riitä
valo ei riitä
kylläinen olen
mutta väsymys
saa riittää
unet ei riitä
runot ei riitä
uutiset ei riitä (näyt ei riitä)
sukupolvet ei riitä
jalat ei riitä
kädet ei riitä
nimet ei riitä
kadut ei riitä
tiet ei riitä
juhlat ei riitä
viini ei riitä
valtaistuimet ei riitä
valtameret ei riitä
sähkö ei riitä, ei riitä, ei
jumala ei riitä
piru ei riitä, mutta tietää sen
mieli ei riitä
kieli ei riitä
ymmärrys ei riitä
omaisuus ei riitä
kulta ei riitä
hopea ei riitä
kupari saattaa kelvata
kauneus ei riitä
rumuus kyllä
rakkaus ei riitä
ei riitä tietenkään
aika ei riitä
valo ei riitä
kylläinen olen
mutta väsymys
saa riittää
torstai 9. syyskuuta 2010
Rytmi
*
RYTMI
(Mozartille ja Elinalle)
Sinun musiikkisi
minun hiljaisuuteni
minun rytmini ja sinun rytmini
ja kun ne kerran yhdistyvät.
*
KAIKKI ON MUSIIKKIA
(Mozartille ja Elinalle)
Kaikki on musiikkia
sinun elämäsi
sinun kuolemasi
on musiikkia
sinun kirjoituksesi
sinun hiljaisuutesi
on musiikkia
sinun rakkautesi
sinun yksinäisyytesi
on musiikkia
ja se soi
kaikilla käytävillä
kaikissa huoneissa
ja se soi
kaikissa taloissa
kaikissa vuoteissa
ja se soi
kaikissa mielissä
kaikissa ruumiissa
ja se soi
pysähtymättä
liikahtamatta
ja se soi
kykenemättä liikkumaan
kykenemättä pysähtymään
ja se soi
sinun sormissasi
sinun aivoissasi
ja se soi
sinun elämässäsi
sinun kuolemassasi
ja se soi
sinun kirjoituksessasi
sinun hiljaisuudessasi
ja se soi
koska tanssi ei voi loppua
ja se soi
koska musiikki ei voi loppua
ja se soi
koska tanssin ei anneta loppua
ja se soi
koska musiikin on pakko soida.
RYTMI
(Mozartille ja Elinalle)
Sinun musiikkisi
minun hiljaisuuteni
minun rytmini ja sinun rytmini
ja kun ne kerran yhdistyvät.
*
KAIKKI ON MUSIIKKIA
(Mozartille ja Elinalle)
Kaikki on musiikkia
sinun elämäsi
sinun kuolemasi
on musiikkia
sinun kirjoituksesi
sinun hiljaisuutesi
on musiikkia
sinun rakkautesi
sinun yksinäisyytesi
on musiikkia
ja se soi
kaikilla käytävillä
kaikissa huoneissa
ja se soi
kaikissa taloissa
kaikissa vuoteissa
ja se soi
kaikissa mielissä
kaikissa ruumiissa
ja se soi
pysähtymättä
liikahtamatta
ja se soi
kykenemättä liikkumaan
kykenemättä pysähtymään
ja se soi
sinun sormissasi
sinun aivoissasi
ja se soi
sinun elämässäsi
sinun kuolemassasi
ja se soi
sinun kirjoituksessasi
sinun hiljaisuudessasi
ja se soi
koska tanssi ei voi loppua
ja se soi
koska musiikki ei voi loppua
ja se soi
koska tanssin ei anneta loppua
ja se soi
koska musiikin on pakko soida.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Neljäs kieltäytyminen
Kieltäydyn ajattelemasta menneisyyttä suurena porttina
joka sulkeuduttuaan sulkeutuu meiltä lopullisesti ja jonka
avaamiseen ei riitä kymmenen tuhattakaan miestä ja jolta
kaikki tiet johtavat eteenpäin kohti suurta tuntematonta.
Kieltäydyn ajattelemasta häntä.
Kieltäydyn ajattelemasta että hänen ja minun väliini mahtuu
tuhansia ajan sulkemia portteja ja ajattelemasta että
jokainen kulunut vuosi on lopullisesti sulkeutunut portti.
Kieltäydyn ajattelemasta porttiin kaiverrettuja fragmentteja.
Kieltäydyn ajattelemasta että hänen lohikäärmekuvioisen
porttinsa ja minun virtahepokuvioisen porttini välillä on
todella niin monia vuosia, ajattelemasta että hänen
punaisen lippunsa ja minun sinisen lippuni erottaa
toisistaan kohtalo.
Kieltäydyn ajattelemasta kiveen hakattuja fragmentteja.
Kieltäydyn ajattelemasta että hänen ajan syövyttämän
hautakivensä ja minun vielä tekemättömän hautakiveni
väliin mahtuu suuria tuhoutumisia, suuria syntymisiä,
suuria sairauksia ja suuria parantumisia, ettemme voisi
koskettaa toisiamme vuosituhansien ja muiden esteiden
läpi, etteikö meidän enää annettaisi koskettaa.
joka sulkeuduttuaan sulkeutuu meiltä lopullisesti ja jonka
avaamiseen ei riitä kymmenen tuhattakaan miestä ja jolta
kaikki tiet johtavat eteenpäin kohti suurta tuntematonta.
Kieltäydyn ajattelemasta häntä.
Kieltäydyn ajattelemasta että hänen ja minun väliini mahtuu
tuhansia ajan sulkemia portteja ja ajattelemasta että
jokainen kulunut vuosi on lopullisesti sulkeutunut portti.
Kieltäydyn ajattelemasta porttiin kaiverrettuja fragmentteja.
Kieltäydyn ajattelemasta että hänen lohikäärmekuvioisen
porttinsa ja minun virtahepokuvioisen porttini välillä on
todella niin monia vuosia, ajattelemasta että hänen
punaisen lippunsa ja minun sinisen lippuni erottaa
toisistaan kohtalo.
Kieltäydyn ajattelemasta kiveen hakattuja fragmentteja.
Kieltäydyn ajattelemasta että hänen ajan syövyttämän
hautakivensä ja minun vielä tekemättömän hautakiveni
väliin mahtuu suuria tuhoutumisia, suuria syntymisiä,
suuria sairauksia ja suuria parantumisia, ettemme voisi
koskettaa toisiamme vuosituhansien ja muiden esteiden
läpi, etteikö meidän enää annettaisi koskettaa.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Kolmas kieltäytyminen
Kieltäydyn ajattelemasta etteivätkö vartalomme voisi
yhteen sulautuessaan olla kirkkaita soihtuja.
yhteen sulautuessaan olla kirkkaita soihtuja.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Toinen kieltäytyminen
Kieltäydyn ajattelemasta etteikö ihminen voi olla
kuin timantti: ajan täydelliseksi muovaama.
kuin timantti: ajan täydelliseksi muovaama.
Ensimmäinen kieltäytyminen
Kieltäydyn ajattelemasta etteivätkö menneisyys, nykyisyys
ja tulevaisuus, kaikki aikatasot, olisi samanaikaisesti läsnä.
ja tulevaisuus, kaikki aikatasot, olisi samanaikaisesti läsnä.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
tiistai 31. elokuuta 2010
Abc
Ihminen,
keksi aurinkopaneelin
kirjoitti
arkistot ja
ankkalinnan
täyteen yksinäisyyttä
onnettomuutta
löysi
biorytmin
bakteerikannan
solmukohdiksi
kehitti
beetasalpaajan
taiteili itsestään
celsiuksen
koki kohtalon
Davidin tähden kautta
kirjoitti esityslistan täyteen
faaraoiden tylsiä nimiä
ainoastaan opeteltavaksi, unohdettavaksi
kiinnitti Davidin tähteen Goljatin
niin että horjahdus kesti kaksituhatta vuotta
ainakin
ihminen,
ilme ei värähdä, järki seisoo näkymättömänä
niin kuin horisontti
keksi korruption
kirjoituskoneen
kieltolain ja kiina-ilmiön
kaiken tämän ainoastaan
käydäkseen ympäri ympyrää
ympäri ympyrää
laulujen laulun
laahaavan laulukuoron sille
liehittelevän lapsiystävän
lännen nopeimman
itsestään laukeavan
modernin maiseman
maadoituskoneen sille
tälle ja tuolle,
nopeimmille junille
niin ettei asemat ehdi vaihtua
pysähtyä
olipa kerran ihminen
olipa
toisen kerran
kolmannen
peri kaiken
omaisuuden,
sairaansijan sille
olipa ihmeellinen aika
kaikki sama tapahtui kerran
qun kieli alkoi kehittyä
meni ihminen samoille sijoille
mistä lähti, nyrkit pystyssä
ei ymmärtänyt ymmärrystä
rrrrrakkaus teki sinulle
surunmurhan
ohitusleikkauksen
odotusaulassa
ontuvan
oraalisen
tervehdyksen
ja on vain
tästä asti aikaa
muutama sielu
seurana
uudistunut uskonpuhdistus
ajan whirpool
x ja y
ö
äiti
ota kiinni
keksi aurinkopaneelin
kirjoitti
arkistot ja
ankkalinnan
täyteen yksinäisyyttä
onnettomuutta
löysi
biorytmin
bakteerikannan
solmukohdiksi
kehitti
beetasalpaajan
taiteili itsestään
celsiuksen
koki kohtalon
Davidin tähden kautta
kirjoitti esityslistan täyteen
faaraoiden tylsiä nimiä
ainoastaan opeteltavaksi, unohdettavaksi
kiinnitti Davidin tähteen Goljatin
niin että horjahdus kesti kaksituhatta vuotta
ainakin
ihminen,
ilme ei värähdä, järki seisoo näkymättömänä
niin kuin horisontti
keksi korruption
kirjoituskoneen
kieltolain ja kiina-ilmiön
kaiken tämän ainoastaan
käydäkseen ympäri ympyrää
ympäri ympyrää
laulujen laulun
laahaavan laulukuoron sille
liehittelevän lapsiystävän
lännen nopeimman
itsestään laukeavan
modernin maiseman
maadoituskoneen sille
tälle ja tuolle,
nopeimmille junille
niin ettei asemat ehdi vaihtua
pysähtyä
olipa kerran ihminen
olipa
toisen kerran
kolmannen
peri kaiken
omaisuuden,
sairaansijan sille
olipa ihmeellinen aika
kaikki sama tapahtui kerran
qun kieli alkoi kehittyä
meni ihminen samoille sijoille
mistä lähti, nyrkit pystyssä
ei ymmärtänyt ymmärrystä
rrrrrakkaus teki sinulle
surunmurhan
ohitusleikkauksen
odotusaulassa
ontuvan
oraalisen
tervehdyksen
ja on vain
tästä asti aikaa
muutama sielu
seurana
uudistunut uskonpuhdistus
ajan whirpool
x ja y
ö
äiti
ota kiinni
maanantai 30. elokuuta 2010
Maailman kaunein varjo
Sade,
tekee meihin sellaisen vaikutelman
että maailma painaa,
hetken kirkkaammin
hetken hengittää omilla keuhkoillaan,
hetken puhuu omalla murteellaan
ajan musta napa
maailman kaunein varjo
aukaisee siipensä rohkeille,
nielaisee pelon kangistamat,
karkottaa parvekkeen
kaikkensa menettäneille
pian sinä tiedät, ymmärrät
, koet
synnyt jumalasta
kuolet jumalasta
elät ihmisenä
ja hengität varjona
kauneimpana maailman.
tekee meihin sellaisen vaikutelman
että maailma painaa,
hetken kirkkaammin
hetken hengittää omilla keuhkoillaan,
hetken puhuu omalla murteellaan
ajan musta napa
maailman kaunein varjo
aukaisee siipensä rohkeille,
nielaisee pelon kangistamat,
karkottaa parvekkeen
kaikkensa menettäneille
pian sinä tiedät, ymmärrät
, koet
synnyt jumalasta
kuolet jumalasta
elät ihmisenä
ja hengität varjona
kauneimpana maailman.
torstai 26. elokuuta 2010
Sitten ei enää ole musiikkia
Sitten kaikki kääntyy päälaelleen
eikä enää ole musiikkia
vaan hiljaisuutta
eikä kukaan enää kuuntele Bachia, Händeliä,
Mendelssohnia, Chopinia
vaan hiljaisuutta
eikä kukaan enää kävele
hiljaisilla valkoisilla käytävillä
eikä kukaan enää asu
hiljaisissa valkoisissa huoneissa
eikä maailmassa enää ole musiikkia
vaan hiljaisuutta
valkoisilla käytävillä
valkoisissa huoneissa
joissa ei enää huudeta tuskasta
joissa ei enää huudeta ilosta
joissa ei enää kuunnella Bachia, Händeliä,
Mendelssohnia, Chopinia
vaan hiljaisuutta
ja maailma on ylösalaisin
vailla ihmisiä
vailla ääntä.
eikä enää ole musiikkia
vaan hiljaisuutta
eikä kukaan enää kuuntele Bachia, Händeliä,
Mendelssohnia, Chopinia
vaan hiljaisuutta
eikä kukaan enää kävele
hiljaisilla valkoisilla käytävillä
eikä kukaan enää asu
hiljaisissa valkoisissa huoneissa
eikä maailmassa enää ole musiikkia
vaan hiljaisuutta
valkoisilla käytävillä
valkoisissa huoneissa
joissa ei enää huudeta tuskasta
joissa ei enää huudeta ilosta
joissa ei enää kuunnella Bachia, Händeliä,
Mendelssohnia, Chopinia
vaan hiljaisuutta
ja maailma on ylösalaisin
vailla ihmisiä
vailla ääntä.
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Toisin kuin tuulen ohjaaminen valtateiltä suojaan, on kirjoittaminen salatiedettä aikaa vasten.
Annan meren tulla minua vastaan niin kuin kauan sitten nähty ystävä. Mietin mitä soisin tapahtuvan näinä katkerina aikoina, kun puistot eivät anna meille turvaa ja synnit, lasketaan syvemmiksi kuin surunmitta. Kosketus. Shakkilaudalla tapahtuvaa kohtaloa en muista, vieras katosi ennen kuningattaren siirtoa. Kosketus. Aalto iskee omenapuuhun saakka, eikä sielu ole turvassa, sen on mentävä. Mentävä! Omenapuu siivilöi varjon niin kuin kunnon työntekijä. Mitä puhdasta näkymättömyyttä havaitsenkaan. Huoneessani on ikkuna, on ovi, on taulu joka muistuttaa elinpaikasta jonne oli määrä jäädä. On ikkuna jotta ajantaju säilyy. Uuden ajan tulo hermostuttaa aurinkoa, eikä ovi suostu pysymään kiinni. Siksi meillä on kylmä. Säkeet pöydällä ovat mykkiä, pysyvät salaisuutena niin kuin salpa. Tiedän kertoa, että ennen minua tässä majassa asui sitkeä mies. Ennen muita tässä lepäsi Jumala, ja muita ei ole ollut. Kosketus.
keskiviikko 18. elokuuta 2010
visby 14
Tapaan sinut mielelläni mutta vasta sitten kun
aurinko on laskeutunut ja voimme kohdata toisemme
hämärässä portaikossa ja kun voin vastata kömpelöihin hyväilyihisi
muullakin kuin kömpelöllä hymyllä, vasta sitten kun
aurinko on laskeutunut ja talossa on aivan hiljaista.
aurinko on laskeutunut ja voimme kohdata toisemme
hämärässä portaikossa ja kun voin vastata kömpelöihin hyväilyihisi
muullakin kuin kömpelöllä hymyllä, vasta sitten kun
aurinko on laskeutunut ja talossa on aivan hiljaista.
tiistai 17. elokuuta 2010
Visby 13
Mies saapui puutarhaan kerättyään koko päivän rohkeutta
ja valmistellut astumista järvien, palatsin ikkunoiden
ja muiden peilien esiin.
ja valmistellut astumista järvien, palatsin ikkunoiden
ja muiden peilien esiin.
maanantai 16. elokuuta 2010
Visby 11
Mies saapui paratiisin portaille ja alkoi kiivetä,
alkoi kiivetä paratiisin johtavia mustia portaita
jotka paratiisin lähestyessä muuttuivat valkoisemmiksi
ja olivat ylimmillä portailla niin valkoisia että sokaisivat ne
jotka olivat tehneet syntiä, löytäneet synnistä huolimatta
portaat ja nousseet portaita koko elämänsä ja turhaan.
alkoi kiivetä paratiisin johtavia mustia portaita
jotka paratiisin lähestyessä muuttuivat valkoisemmiksi
ja olivat ylimmillä portailla niin valkoisia että sokaisivat ne
jotka olivat tehneet syntiä, löytäneet synnistä huolimatta
portaat ja nousseet portaita koko elämänsä ja turhaan.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Visby 10
Mies saapui puutarhakseen istuakseen puutarhatuoliin,
sulkeakseen silmänsä ja antaakseen puutarhatuolin ja
silmiensä olla.
sulkeakseen silmänsä ja antaakseen puutarhatuolin ja
silmiensä olla.
Visby 9
Mies saapui puutarhaan ja kuvitteli heti saapuneensa
taivasten valtakuntaan ja taivasten valtakunnassa
odottavaan paratiisiin ja kuvitteli heti paratiisin
muistuttavan puutarhaa ja kuvitteli saapuneensa sinne.
taivasten valtakuntaan ja taivasten valtakunnassa
odottavaan paratiisiin ja kuvitteli heti paratiisin
muistuttavan puutarhaa ja kuvitteli saapuneensa sinne.
lauantai 14. elokuuta 2010
Piste
Katson ikkunasta ulos
ambulanssin vilkkuvalolta
näyttävään pisteeseen, ja päätän
tuo on Jumala.
vaikka en sitä seuraa
toisin kuin leijan muotoa
on vain
helpompaa niin.
ambulanssin vilkkuvalolta
näyttävään pisteeseen, ja päätän
tuo on Jumala.
vaikka en sitä seuraa
toisin kuin leijan muotoa
on vain
helpompaa niin.
Hyvästi!
Hyvästi Dalai Lama
hyvästi Kenraali Tito
hyvästi Mannerheim
Mahatma Gandhi
ja Lotta Svärd
presidentit, talonmiehet
mummot, demokraattiset
unelma-ammattien tavoittelijat
hyvästi Persepolis
hyvästi Kanarian saaret
ennen kaikkea
hyvästi Australia
aboriginaalit kengurut
Kanada
irlantilaiset
viheliäiset
viskin
juojat
itsenäinen ja itsekäs Suomi
älä tule tänne enää koskaan
mannerlaatoille kuseskelemaan
hyvästi jääkarhut joita en koskaan tavannut
hyvästi uutiset
hyvästi muotoillut hiukset
loppukevennyksen aikana
hyvästi tekosyyt
että nyt kävi näin
hyvästi valkoiset
ja mustat valheet
hyvästi rumat sanat
hyvästi kauniit sanat
hyvästi poliisit
palokunta, lääkärit
ja sairaanhoitajat
rakkaus on
ammatinvalintakysymys
ja sosiaaliturva
pelastus ennen viimeistä pelkoa
hyvästi aamu-unet
ja turvallinen iltapäivä
hyvästi suojatie
ei enää matkoja eteiseen,
olohuoneeseen, ei tiimalasi mittaa
tilavuuttamme, ei odotuksia
hyvästi odotukset
hyvästi talvisodan ensimmäiset
ja viimeiset laukaukset
hyvästi Ribbentrop
ja Molotov
hyvästi sukupuoliroolit
hyvästi testosteroni
endorfiini, adrenaliini
aspartaami, guarkumi
E 128
hyvästi kielletty hedelmä
hyvästi, hyvästi, hyvästi
hyvästi
hyvästi uskonnot jotka kieltävät kaiken
hyvästi uskonnot jotka kieltävät itsensä
hyvästi uskonnot jotka kieltävät kaiken
hyvästi uskonnot jotka sallii rakkauden omalla vastuulla
hyvästi uskonnot jotka sallii rakkauden jumalan vastuulla
tehdyn
tekemättömän
näkymättömän
hyvästi uskominen
hyvästi seremoniat
polvistuminen, nouseminen
nouseminen ja unohdus
unohdus ja aivosähkö
hyvästi aurinko joka ei lämmitä
hyvästi aurinko joka ei valaise
hyvästi aivosähkö ja periferian lämpö
hyvästi pensaiden kaikki laulavat linnut
aamulla ennen seitsemää
hyvästi aamukahvi joka ei enää lämmitä
hyvästi Kenraali Tito
hyvästi Mannerheim
Mahatma Gandhi
ja Lotta Svärd
presidentit, talonmiehet
mummot, demokraattiset
unelma-ammattien tavoittelijat
hyvästi Persepolis
hyvästi Kanarian saaret
ennen kaikkea
hyvästi Australia
aboriginaalit kengurut
Kanada
irlantilaiset
viheliäiset
viskin
juojat
itsenäinen ja itsekäs Suomi
älä tule tänne enää koskaan
mannerlaatoille kuseskelemaan
hyvästi jääkarhut joita en koskaan tavannut
hyvästi uutiset
hyvästi muotoillut hiukset
loppukevennyksen aikana
hyvästi tekosyyt
että nyt kävi näin
hyvästi valkoiset
ja mustat valheet
hyvästi rumat sanat
hyvästi kauniit sanat
hyvästi poliisit
palokunta, lääkärit
ja sairaanhoitajat
rakkaus on
ammatinvalintakysymys
ja sosiaaliturva
pelastus ennen viimeistä pelkoa
hyvästi aamu-unet
ja turvallinen iltapäivä
hyvästi suojatie
ei enää matkoja eteiseen,
olohuoneeseen, ei tiimalasi mittaa
tilavuuttamme, ei odotuksia
hyvästi odotukset
hyvästi talvisodan ensimmäiset
ja viimeiset laukaukset
hyvästi Ribbentrop
ja Molotov
hyvästi sukupuoliroolit
hyvästi testosteroni
endorfiini, adrenaliini
aspartaami, guarkumi
E 128
hyvästi kielletty hedelmä
hyvästi, hyvästi, hyvästi
hyvästi
hyvästi uskonnot jotka kieltävät kaiken
hyvästi uskonnot jotka kieltävät itsensä
hyvästi uskonnot jotka kieltävät kaiken
hyvästi uskonnot jotka sallii rakkauden omalla vastuulla
hyvästi uskonnot jotka sallii rakkauden jumalan vastuulla
tehdyn
tekemättömän
näkymättömän
hyvästi uskominen
hyvästi seremoniat
polvistuminen, nouseminen
nouseminen ja unohdus
unohdus ja aivosähkö
hyvästi aurinko joka ei lämmitä
hyvästi aurinko joka ei valaise
hyvästi aivosähkö ja periferian lämpö
hyvästi pensaiden kaikki laulavat linnut
aamulla ennen seitsemää
hyvästi aamukahvi joka ei enää lämmitä
Sang-froid
On onni, että tulit katsomaan minua nyt, sillä. Sanasta tulee laki, laista tottumus. Tottumuksesta kasvaa tomu, tomu joka siivilöi meidät yhteen ja erikseen. Erikseen on vaikea selvitä, on vain laiska tottumus, sisään, ulos, maali. Maali, niin kuin rantaveden vieressä, rakkauden kunnostus. On onni että tulit katsomaan minua nyt, sillä.
Kaikki mitä sisällöstä on sanottavaa, jää vähäiseksi sinfoniaksi, enkä minä siitä kirjoita, koskaan. Sanon, vapaudu vedelle. Sanot, vapaudu vierelle. Sanomme, tarkoitukseton on se hetki joka epäröi. Tarkoitukseton on se minuutti joka karkaa tunniksi, vuorokaudeksi, vuodeksi ja edelleen minuutiksi. Kaikki kestää vain hetken, ja hetki mitataan siitä hetkestä, kun jalka alkaa ylittää rohkeuden mitat. Kaikki, kestää vain hetken.
Epäilen aurinkoa, että valaiseeko tarpeeksi. Näen sisään, mutta tieni ulos on sammaltamista. Näen sisääni, mutta ulkona ei paista kenenkään valkeus. Näen valkeutta, mutta siihen sekoittuu mustaa.
Me puhumme tarinasta, niin kuin se olisi aina omamme, käsittämätöntä! Ei. Huutomerkintä silpoo jokaisen puheemme niin kuin valokuva saisi omansa vain yhdestä ajatuksesta. Ei. Juhlateltta tuhoutuu muutamassa minuutissa, ja vain muutama, ehtii minuutissa anarkian ulkopuolelle.
Iho on kaikki, tutustumme siihen. Yksitellen jokainen kirjoittaa tarttumapinnan itseensä, ja vain itseensä. Siinä kaikki.
Kaikki mitä sisällöstä on sanottavaa, jää vähäiseksi sinfoniaksi, enkä minä siitä kirjoita, koskaan. Sanon, vapaudu vedelle. Sanot, vapaudu vierelle. Sanomme, tarkoitukseton on se hetki joka epäröi. Tarkoitukseton on se minuutti joka karkaa tunniksi, vuorokaudeksi, vuodeksi ja edelleen minuutiksi. Kaikki kestää vain hetken, ja hetki mitataan siitä hetkestä, kun jalka alkaa ylittää rohkeuden mitat. Kaikki, kestää vain hetken.
Epäilen aurinkoa, että valaiseeko tarpeeksi. Näen sisään, mutta tieni ulos on sammaltamista. Näen sisääni, mutta ulkona ei paista kenenkään valkeus. Näen valkeutta, mutta siihen sekoittuu mustaa.
Me puhumme tarinasta, niin kuin se olisi aina omamme, käsittämätöntä! Ei. Huutomerkintä silpoo jokaisen puheemme niin kuin valokuva saisi omansa vain yhdestä ajatuksesta. Ei. Juhlateltta tuhoutuu muutamassa minuutissa, ja vain muutama, ehtii minuutissa anarkian ulkopuolelle.
Iho on kaikki, tutustumme siihen. Yksitellen jokainen kirjoittaa tarttumapinnan itseensä, ja vain itseensä. Siinä kaikki.
torstai 12. elokuuta 2010
Visby 8
Kieltäydyn ajattelemasta että tässäkin viheliäisessä
maailmankolkassa kasvaisi mitä ihanimpia ruusuja.
maailmankolkassa kasvaisi mitä ihanimpia ruusuja.
tiistai 10. elokuuta 2010
Visby 7
Kieltäydyn ajattelemasta että ruusu voisi voittaa ajan,
että kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti ruusu kukkisi
vielä talvellakin ja tunkeutuisi hangen läpi kohti aurinkoa
ja uhmaisi kukkimisellaan elämän ja kuoleman lakeja.
että kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti ruusu kukkisi
vielä talvellakin ja tunkeutuisi hangen läpi kohti aurinkoa
ja uhmaisi kukkimisellaan elämän ja kuoleman lakeja.
maanantai 9. elokuuta 2010
Visby 6
Kieltäydyn ajattelemasta että Kiinan dynastiat,
aivan kuten yksittäiset elämätkin, voidaan jakaa
syntymisen, kasvun, kukoistuksen ja rappion kausiin,
että ihmisen elämä muistuttaisi tässä suhteessa ruusua.
aivan kuten yksittäiset elämätkin, voidaan jakaa
syntymisen, kasvun, kukoistuksen ja rappion kausiin,
että ihmisen elämä muistuttaisi tässä suhteessa ruusua.
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Visby 5
Kieltäydyn ajattelemasta aukeavia kukkia, auenneita kukkia,
auenneita puita, aukeavaa metsää ja kuinka se antaa minun
laskea pääni sammaleelle ja tuntea kasvoillani auringon.
auenneita puita, aukeavaa metsää ja kuinka se antaa minun
laskea pääni sammaleelle ja tuntea kasvoillani auringon.
perjantai 6. elokuuta 2010
Visby 4
Kieltäydyn ajattelemasta ruusun tuoksua, ruusun hajua,
ruusun tuoksuja ja hajuja, vivahteita, joiden kautta
maailma tekeytyy ymmärrettäväksi, vivahteita, joiden läpi
meidän on kuljettava tunnistaaksemme yhtenäisen tuoksun.
ruusun tuoksuja ja hajuja, vivahteita, joiden kautta
maailma tekeytyy ymmärrettäväksi, vivahteita, joiden läpi
meidän on kuljettava tunnistaaksemme yhtenäisen tuoksun.
torstai 5. elokuuta 2010
Visby 3
Kieltäydyn ajattelemasta ruusuja ja ruusupenkkiä,
kuinka elämä ei sittenkään ole istutettava, puhkeava,
kukkiva ja lakastuva ruusu vaan muistuttaa laulua.
kuinka elämä ei sittenkään ole istutettava, puhkeava,
kukkiva ja lakastuva ruusu vaan muistuttaa laulua.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Visby 2
Kieltäydyn ajattelemasta että rakkautemme on ohimenevää
kuin ruusujen kukinta, että elämämme on ohimenevää
kuin ruusujen kukinta, että me olemme jollakin tavalla
verrattavissa ruusuihin ja kuinka pidämme niistä huolta.
kuin ruusujen kukinta, että elämämme on ohimenevää
kuin ruusujen kukinta, että me olemme jollakin tavalla
verrattavissa ruusuihin ja kuinka pidämme niistä huolta.
tiistai 3. elokuuta 2010
Visby 1
Jätin huoneeni, jätin taloni ja kävelin kultaista merta pitkin
tälle saarelle joka sekin on tehty kokonaan kullasta.
Jätin huoneeni ja taloni koska ne eivät sijainneet
kultaisella saarella.
Tulin kultaiselle saarelle, tulin kullasta tehdylle talolleni
ja nousin kultaiset portaat joissa on hopeakaiteet.
Tulin kultaisen huoneeni ovelle ja käänsin hopeista kahvaa.
tälle saarelle joka sekin on tehty kokonaan kullasta.
Jätin huoneeni ja taloni koska ne eivät sijainneet
kultaisella saarella.
Tulin kultaiselle saarelle, tulin kullasta tehdylle talolleni
ja nousin kultaiset portaat joissa on hopeakaiteet.
Tulin kultaisen huoneeni ovelle ja käänsin hopeista kahvaa.
torstai 29. heinäkuuta 2010
1-2 (Puutarhassa #3)
1
Olisimme voineet lakata muuttamasta puutarhaamme
Eedenin puutarhaksi, muuttaa Eedenin puutarhaamme
riippuvaksi puutarhaksi, ja niin edelleen,
kunnes kuolisimme ja meidät haudattaisiin
puutarhan multaan.
2
Olisimme voineet hylätä puutarhamme ja antaa
rikkaruohojen ja tuhoeläinten vallata pihan.
Olisimme voineet lakata muuttamasta puutarhaamme
Eedenin puutarhaksi, muuttaa Eedenin puutarhaamme
riippuvaksi puutarhaksi, ja niin edelleen,
kunnes kuolisimme ja meidät haudattaisiin
puutarhan multaan.
2
Olisimme voineet hylätä puutarhamme ja antaa
rikkaruohojen ja tuhoeläinten vallata pihan.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
1 (Puutarhassa #2)
1
Puutarhassa on valoja ja varjoja, varjoja ja valoja,
loputtomia variaatioita ja aiheita joihin ei koskaan kyllästy.
Puutarhassa on valoja ja varjoja, varjoja ja valoja,
loputtomia variaatioita ja aiheita joihin ei koskaan kyllästy.
Kuinka tulla toisiin ajatuksiin
Jos haluat ymmärtää, älä mene museoon
Jos tahdot kulkea, älä kulje jalan
Jos haluat koskettaa, älä yletä kädelläsi
Jos todella haluat,
Jos tahdot kutsua itseäsi nimeltä, sulje
hänen korvansa
Jos tahdot astua sisään, poistu
Jos tahdot poistua, lähde kohti
Jos haluat rakastaa, älä tutustu ihmiseen
Jos haluat uskoa, petä itsesi.
Jos haluat levätä, älä sulje silmiäsi
Jos haluat nähdä unta, aukaise silmäsi
Jos tahdot tulla toisiin ajatuksiin, älä pysy tajuissasi
Jos tahdot kulkea, älä kulje jalan
Jos haluat koskettaa, älä yletä kädelläsi
Jos todella haluat,
Jos tahdot kutsua itseäsi nimeltä, sulje
hänen korvansa
Jos tahdot astua sisään, poistu
Jos tahdot poistua, lähde kohti
Jos haluat rakastaa, älä tutustu ihmiseen
Jos haluat uskoa, petä itsesi.
Jos haluat levätä, älä sulje silmiäsi
Jos haluat nähdä unta, aukaise silmäsi
Jos tahdot tulla toisiin ajatuksiin, älä pysy tajuissasi
tiistai 27. heinäkuuta 2010
1 (Puutarhassa)
Puutarhassa on maja jossa he istuvat aamuisin ja iltaisin,
eivät koskaan päivisin, ja nauttivat tuoksuvista sikareista.
eivät koskaan päivisin, ja nauttivat tuoksuvista sikareista.
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Ihon alla ei sijaitse kultaa
Ihon alla ei sijaitse kultaa,
vaan pitkä muisti pimeää vasten.
Ihon alla ei sijaitse kultaa,
vaan valtameri, jonka etäinen katse
saa meidät puhumaan.
Ihon alla ei sijaitse anatomia,
vaan tyhjyyden heittovuoro, silmäluku
jonka avulla löydetään kartta.
Millaiseen peiliin
meidän tulisi katsoa,
että ymmärtäisimme itseä.
vaan pitkä muisti pimeää vasten.
Ihon alla ei sijaitse kultaa,
vaan valtameri, jonka etäinen katse
saa meidät puhumaan.
Ihon alla ei sijaitse anatomia,
vaan tyhjyyden heittovuoro, silmäluku
jonka avulla löydetään kartta.
Millaiseen peiliin
meidän tulisi katsoa,
että ymmärtäisimme itseä.
Iskelmä käärmeestä
Antaa pimeän tulla vastaan
ja etsiä muotonsa rikoksesta
antaa miekan käydä
läpi valloitusten, ja löytää
anatomia johon rakastua
taistelun tauottua
antaa minuuden
muodostua lukoksi
jonka saa avata joka päivä
uudelleen
antaa kivun lämmittää
sillä siitä riittää koko maailmalle
ja etsiä muotonsa rikoksesta
antaa miekan käydä
läpi valloitusten, ja löytää
anatomia johon rakastua
taistelun tauottua
antaa minuuden
muodostua lukoksi
jonka saa avata joka päivä
uudelleen
antaa kivun lämmittää
sillä siitä riittää koko maailmalle
Mitä on?
Mitä on ruoho?
jota emme koskaan todella kosketa
mikä on valo?
jolle silmämme tapaa altistaa
kun etsimme keinoa pois näkymättömyydestä
mitä on rakkaus?
jolla kykenemme ainoastaan karkottamaan vihaa
Mitä on viha. Kaikki pelko alistuu sille?
Mitä on kuolema? Huominen jota seuraa kaikki historia
mitä sinä hymyilet?
mitä on ääni, en kysy vaan totean
jonka avulla etsimme itsestämme näitä kaikkia
vuosia.
jota emme koskaan todella kosketa
mikä on valo?
jolle silmämme tapaa altistaa
kun etsimme keinoa pois näkymättömyydestä
mitä on rakkaus?
jolla kykenemme ainoastaan karkottamaan vihaa
Mitä on viha. Kaikki pelko alistuu sille?
Mitä on kuolema? Huominen jota seuraa kaikki historia
mitä sinä hymyilet?
mitä on ääni, en kysy vaan totean
jonka avulla etsimme itsestämme näitä kaikkia
vuosia.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
1
Kuinka suuri voi olla se valo
joka saa kaikki kukat näyttämään suurenmoisilta
ja jää silti vangiksi yhteen ainoaan pisaraan?
joka saa kaikki kukat näyttämään suurenmoisilta
ja jää silti vangiksi yhteen ainoaan pisaraan?
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
1-3 (Paratiisista)
1
Ihmisen, vaikka hän etsii paratiisia yhdessä muiden kanssa,
on lopulta kuljettava yksin paratiisin portista.
2
Ihmisen, vaikka hän kantaa koko elämänsä raskasta avainnippua,
on lopulta löydettävä paratiisin porttiin sopiva ainoa avain.
3
Ihmisen, vaikka hän lopulta olisikin vain vähän enemmän
kuin eläin tai kukka, on yritettävä ylittää paratiisin kynnys.
Ihmisen, vaikka hän etsii paratiisia yhdessä muiden kanssa,
on lopulta kuljettava yksin paratiisin portista.
2
Ihmisen, vaikka hän kantaa koko elämänsä raskasta avainnippua,
on lopulta löydettävä paratiisin porttiin sopiva ainoa avain.
3
Ihmisen, vaikka hän lopulta olisikin vain vähän enemmän
kuin eläin tai kukka, on yritettävä ylittää paratiisin kynnys.
torstai 15. heinäkuuta 2010
1-4 (Autiomaasta)
1
Sinä kirjoitat kuvankauniista naisesta
jolla voi olla japanilaiset tai kiinalaiset
tai persialaiset kasvot.
2
Sinä kirjoitat autiomaasta jossa ei kasva mikään.
3
Sinä kirjoitat autiomaasta jossa ei kasva mikään
mutta jossa kuitenkin kohoaa valtavia kaupunkeja
ja kuin tyhjästä kohonneista kaupungeista
joissa kasvaa upeita persialaisia naisia.
4
Sinä kirjoitat pelastuksesta joka on luvattu sille joka uskoo
tuleen ja siihen että autiomaahan sytytetty tuli on sammumaton.
Sinä kirjoitat kuvankauniista naisesta
jolla voi olla japanilaiset tai kiinalaiset
tai persialaiset kasvot.
2
Sinä kirjoitat autiomaasta jossa ei kasva mikään.
3
Sinä kirjoitat autiomaasta jossa ei kasva mikään
mutta jossa kuitenkin kohoaa valtavia kaupunkeja
ja kuin tyhjästä kohonneista kaupungeista
joissa kasvaa upeita persialaisia naisia.
4
Sinä kirjoitat pelastuksesta joka on luvattu sille joka uskoo
tuleen ja siihen että autiomaahan sytytetty tuli on sammumaton.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
1-3 (Hirvittävän kuumasta ajasta 2)
1
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
joka on japanilaisen ja kiinalaisen kauden vastakohta
eli persialainen kausi.
2
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jossa väreilevän maiseman keskeltä tulee esiin täydellinen,
ruskeahipiäinen ja kaitakasvoinen persialainen nainen.
3
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jonka läpi kannatti elää vain nähdäkseen hänen
täydellisen ruskea hipiänsä, hänen
täydellisen kaidat kasvonsa, kuullakseen hänen
sointuvan äänensä ja kokeakseen hänen
persialaisen temperamenttinsa.
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
joka on japanilaisen ja kiinalaisen kauden vastakohta
eli persialainen kausi.
2
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jossa väreilevän maiseman keskeltä tulee esiin täydellinen,
ruskeahipiäinen ja kaitakasvoinen persialainen nainen.
3
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jonka läpi kannatti elää vain nähdäkseen hänen
täydellisen ruskea hipiänsä, hänen
täydellisen kaidat kasvonsa, kuullakseen hänen
sointuvan äänensä ja kokeakseen hänen
persialaisen temperamenttinsa.
tiistai 13. heinäkuuta 2010
1-3 (Hirvittävän kuumasta ajasta)
1
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jolloin sade kiertää kaupungit, kylät ja metsät,
jättää puusta rakennetut talot ja puut kuolemaan.
2
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jolloin kaikki konkreettinen sulaa valoon ja lämpöön
ja muuttuu abstraktiksi: maljakkojen ääriviivat,
arkkujen kahvat ja mattojen punokset.
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jolloin purot kuivuvat eivätkä hio kiviä.
3
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jonka saapuminen ja lähteminen on satunnaista
niin kuin huoneen poikki kulkiessaan ei voi tietää
pudottaako tällä kertaa pöydällä olevan maljakon
vai kiertääkö sen sokaisevassa valossa.
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jolloin sade kiertää kaupungit, kylät ja metsät,
jättää puusta rakennetut talot ja puut kuolemaan.
2
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jolloin kaikki konkreettinen sulaa valoon ja lämpöön
ja muuttuu abstraktiksi: maljakkojen ääriviivat,
arkkujen kahvat ja mattojen punokset.
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jolloin purot kuivuvat eivätkä hio kiviä.
3
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jonka saapuminen ja lähteminen on satunnaista
niin kuin huoneen poikki kulkiessaan ei voi tietää
pudottaako tällä kertaa pöydällä olevan maljakon
vai kiertääkö sen sokaisevassa valossa.
maanantai 12. heinäkuuta 2010
1-3 (Pisarat)
1
Nämä sanat voivat olla sadepisaroita tai kyyneleitä.
2
Näissä sanoissa on mahdottoman paljon ajatuksia,
iloisia ja surullisia ajatuksia, iloisia ja surullisia polkuja
joita on yhtenään tallattava ettei ruoho peitä teitä.
3
Uusien ajatusten ruoho kasvaa
näiden vanhojen ajatusten päälle.
Nämä sanat voivat olla sadepisaroita tai kyyneleitä.
2
Näissä sanoissa on mahdottoman paljon ajatuksia,
iloisia ja surullisia ajatuksia, iloisia ja surullisia polkuja
joita on yhtenään tallattava ettei ruoho peitä teitä.
3
Uusien ajatusten ruoho kasvaa
näiden vanhojen ajatusten päälle.
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
(Kaunis nainen)
Nämä sanat joiden välittämänä tulee ensin esiin korvalehti,
sitten kaistale kasvoja, sitten koko kasvot korvalehtineen
ja virheineen, sitten kaula, sitten koko vartalo virheineen
ja yksityiskohtineen, nämä sanat jotka ovat kaunis nainen.
sitten kaistale kasvoja, sitten koko kasvot korvalehtineen
ja virheineen, sitten kaula, sitten koko vartalo virheineen
ja yksityiskohtineen, nämä sanat jotka ovat kaunis nainen.
lauantai 10. heinäkuuta 2010
1-3 (Tuli ja vesi)
1
Sinusta on kirjoitettava joka päivä.
Sinusta on kirjoitettava joka päivä:
sinun käärmeensilmistäsi,
sinun käärmeenkielestäsi,
sinun käärmeenvartalostasi.
Sinun on kirjoitettava joka päivä.
2
Sinua on hoidettava yhtä huolellisesti
kuin palatsia, kuin puutarhan ruusuja.
Ruumiistasi ja sielustasi on pidettävä yhtäläistä huolta.
Ruumis ja sielu ovat toisilleen yhtä sukua
kuin ruusun kukka ja varsi.
3
Ruumis ja sielu ovat toisilleen kuin tuli ja vesi.
Sinusta on kirjoitettava joka päivä.
Sinusta on kirjoitettava joka päivä:
sinun käärmeensilmistäsi,
sinun käärmeenkielestäsi,
sinun käärmeenvartalostasi.
Sinun on kirjoitettava joka päivä.
2
Sinua on hoidettava yhtä huolellisesti
kuin palatsia, kuin puutarhan ruusuja.
Ruumiistasi ja sielustasi on pidettävä yhtäläistä huolta.
Ruumis ja sielu ovat toisilleen yhtä sukua
kuin ruusun kukka ja varsi.
3
Ruumis ja sielu ovat toisilleen kuin tuli ja vesi.
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
1-2 (Täyttymys)
1
Tämä runo on vapaan maan vapaata puhetta,
sensuurin säätelemää, kumileimasimin hyväksyttyä
ja kaikkia kristillisiä totuuksia noudattavaa
moraalista puhetta miehestä ja naisesta
ja heidän täyttymyksestään.
2
Tämä runo on kuin sinun eläimenkatseesi,
sinun matelijankatseesi, sinun käärmeenkatseesi
joka riisuu ihmiset, riisuu minut aseista.
Tämä runo on vapaan maan vapaata puhetta,
sensuurin säätelemää, kumileimasimin hyväksyttyä
ja kaikkia kristillisiä totuuksia noudattavaa
moraalista puhetta miehestä ja naisesta
ja heidän täyttymyksestään.
2
Tämä runo on kuin sinun eläimenkatseesi,
sinun matelijankatseesi, sinun käärmeenkatseesi
joka riisuu ihmiset, riisuu minut aseista.
tiistai 6. heinäkuuta 2010
1-3 (Ajatus)
1
Tässä ajatuksessa ei paljasteta mitään.
2
Tämä ajatus on sensuroitu.
3
Tästä ajatuksesta on poistettu kaikki kyseenalainen:
minun himoni sinua kohtaan,
sinun himosi minua kohtaan
ja käärmeenvartalosi kauneus.
Tässä ajatuksessa ei paljasteta mitään.
2
Tämä ajatus on sensuroitu.
3
Tästä ajatuksesta on poistettu kaikki kyseenalainen:
minun himoni sinua kohtaan,
sinun himosi minua kohtaan
ja käärmeenvartalosi kauneus.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
1-5 (Uni)
1
Välillä on hyvä unohtaa puhuneensa ja ajatelleensa pitkään,
sulkea silmät ja nukahtaa pitkään ja leveään sänkyyn
jonka päädyt ovat messinkiä ja peitto ja tyyny untuvaa.
2
Välillä on hyvä avata silmänsä ja huomata pimeyden,
sängyn, pöytälampun ja kellon olevan yhä paikalla.
3
Välillä on hyvä unohtaa rakentamisen ja purkamisen,
suunnittelun ja toteuttamisen pakko.
4
(Paavo Haavikolle)
Välillä on hyvä unohtaa yrittäneensä pakottaa
hopeaan kuvia vierekkäin niin että ne puhuvat.
5
Välillä on hyvä antaa valaa kasvonsa pronssiin tai marmoriin.
Välillä on hyvä unohtaa puhuneensa ja ajatelleensa pitkään,
sulkea silmät ja nukahtaa pitkään ja leveään sänkyyn
jonka päädyt ovat messinkiä ja peitto ja tyyny untuvaa.
2
Välillä on hyvä avata silmänsä ja huomata pimeyden,
sängyn, pöytälampun ja kellon olevan yhä paikalla.
3
Välillä on hyvä unohtaa rakentamisen ja purkamisen,
suunnittelun ja toteuttamisen pakko.
4
(Paavo Haavikolle)
Välillä on hyvä unohtaa yrittäneensä pakottaa
hopeaan kuvia vierekkäin niin että ne puhuvat.
5
Välillä on hyvä antaa valaa kasvonsa pronssiin tai marmoriin.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Ateria
Kaistaa pitkin eteni haarukka, piikit pystyssä ja kahva rasvassa
liikennesääntöjä kumartamatta,
paksussa hikinahassa ja mieli myrtyneenä.
Lusikka voitti, upotti päänsä sipulisoppaan ja ulvahti pinnan alta.
Kokki katsoi leukansa yläpuolelta.
Lounasyleisö huokaili nälkäänsä työvuoden viimeisinä päivinä.
Voi kesätyöläisiä,
kokin paikkaa tekeviä,
sipulia leikkaavia
joiden silmät särkevät höyryistä.
"Lusikka", ajatteli haarukka. "Kusikka."
Katkerana haarukka ajoi kotiin asti ilman valoja.
liikennesääntöjä kumartamatta,
paksussa hikinahassa ja mieli myrtyneenä.
Lusikka voitti, upotti päänsä sipulisoppaan ja ulvahti pinnan alta.
Kokki katsoi leukansa yläpuolelta.
Lounasyleisö huokaili nälkäänsä työvuoden viimeisinä päivinä.
Voi kesätyöläisiä,
kokin paikkaa tekeviä,
sipulia leikkaavia
joiden silmät särkevät höyryistä.
"Lusikka", ajatteli haarukka. "Kusikka."
Katkerana haarukka ajoi kotiin asti ilman valoja.
1-10 (Kaukainen maa, palatsi)
1
”Minä haluan kehittyä museoksi,
se on suurenmoinen rakennus
sisäänkäynteineen ja lukemattomine huoneineen
jossa aina riittää järjestämistä ja luettelointia.”
(Pentti Saarikoski – Onnen aika)
2
Haluan muuttaa palatsiin, valtavaan rakennukseen
jossa saapumiselle, asumiselle ja tutkimiselle ei tule loppua,
jossa jokainen ovi johtaa uuteen oveen
ja rakennusta laajennetaan koko ajan.
3
Haluan muuttaa palatsiin jonka seiniin on louhittu miljoona kiveä.
4
Haluan muuttaa palatsiin jonka seiniin on kaadettu tuhat metsää.
5
Haluan muuttaa tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä puiden metsä, kivien metsä.
6
Haluan muuttaa tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä palatsi.
7
Haluan muuttaa kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä puiden metsä, kivien metsä.
8
Haluan saapua kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
joka kuuluu minulle, joka on aikojen alusta kuulunut minulle
ja jonne olen aikojen alusta ollut matkalla, omalle maalleni
joka aikojen saatossa muuttuu aukeaksi, rakennukseksi,
kodiksi, maaksi.
9
Haluan saapua kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
jonne sydämeni on kaivannut koko elämäni ajan,
jolla jalkani ovat halunneet astua
ja jolle käteni ovat halunneet pystyttää rakennuksen, kodin.
10
Olen saapunut kaukaiseen maahan,
vieraaseen metsään ja kartoittamattomaan maastoon
johon silmäni on katsottava maisema
ja sormeni tartuttava sulkakynään ja piirrettävä kartta.
”Minä haluan kehittyä museoksi,
se on suurenmoinen rakennus
sisäänkäynteineen ja lukemattomine huoneineen
jossa aina riittää järjestämistä ja luettelointia.”
(Pentti Saarikoski – Onnen aika)
2
Haluan muuttaa palatsiin, valtavaan rakennukseen
jossa saapumiselle, asumiselle ja tutkimiselle ei tule loppua,
jossa jokainen ovi johtaa uuteen oveen
ja rakennusta laajennetaan koko ajan.
3
Haluan muuttaa palatsiin jonka seiniin on louhittu miljoona kiveä.
4
Haluan muuttaa palatsiin jonka seiniin on kaadettu tuhat metsää.
5
Haluan muuttaa tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä puiden metsä, kivien metsä.
6
Haluan muuttaa tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä palatsi.
7
Haluan muuttaa kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä puiden metsä, kivien metsä.
8
Haluan saapua kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
joka kuuluu minulle, joka on aikojen alusta kuulunut minulle
ja jonne olen aikojen alusta ollut matkalla, omalle maalleni
joka aikojen saatossa muuttuu aukeaksi, rakennukseksi,
kodiksi, maaksi.
9
Haluan saapua kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
jonne sydämeni on kaivannut koko elämäni ajan,
jolla jalkani ovat halunneet astua
ja jolle käteni ovat halunneet pystyttää rakennuksen, kodin.
10
Olen saapunut kaukaiseen maahan,
vieraaseen metsään ja kartoittamattomaan maastoon
johon silmäni on katsottava maisema
ja sormeni tartuttava sulkakynään ja piirrettävä kartta.
perjantai 18. kesäkuuta 2010
18.6.2010
1
Suoraa puhetta.
2
On myöhäistä kirjoittaa tyranniasta sen jälkeen
kun tyranni on kuollut
ja itse on jäänyt eloon.
Suoraa puhetta.
2
On myöhäistä kirjoittaa tyranniasta sen jälkeen
kun tyranni on kuollut
ja itse on jäänyt eloon.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
12.6.2010
1
Joskus ajattelen kurkottavani liian korkealle.
Joskus korkeus tavoittaa minut.
2
Joskus ajattelen viiniköynnöstä ja ruusuköynnöstä
ja kuinka se kiipeää viinipullojen ja ruusujen ja muurin yli.
3
Joskus ajattelen kevättä, kesää, syksyä, talvea
ja vuodenaikoja kuvailevaa runoutta
ruusuja, pensaita ja puita
ja kuinka ne vuodenajasta riippumatta ovat runoissa samat.
4
Joskus ajattelen pystyväni hallitsemaan myrskyä.
Sitten minulle selviää myrskyn olevan hallitsematon
ja hallitsevan maita, meriä ja meitä.
5
Joskus haluaisin päästä näistä ajatuksistani.
Joskus ajattelen kurkottavani liian korkealle.
Joskus korkeus tavoittaa minut.
2
Joskus ajattelen viiniköynnöstä ja ruusuköynnöstä
ja kuinka se kiipeää viinipullojen ja ruusujen ja muurin yli.
3
Joskus ajattelen kevättä, kesää, syksyä, talvea
ja vuodenaikoja kuvailevaa runoutta
ruusuja, pensaita ja puita
ja kuinka ne vuodenajasta riippumatta ovat runoissa samat.
4
Joskus ajattelen pystyväni hallitsemaan myrskyä.
Sitten minulle selviää myrskyn olevan hallitsematon
ja hallitsevan maita, meriä ja meitä.
5
Joskus haluaisin päästä näistä ajatuksistani.
torstai 10. kesäkuuta 2010
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
1-5 (Puhetta)
1
Puhun hyvästä puusta tehdyistä
ja taitavasti veistetyistä tuoleista, pitkästä ja kapeasta ruokapöydästä,
kyntteliköistä, maalauksista, maljakoista
ja sadoista tavaroista, isosta muuttokuormasta
jota kannetaan palatsiin.
2
Puhun isosta muuttokuormasta
jota ilman palatsi ei ole palatsi.
3
Puhun hovimestareista, palvelijoista,
kokeista, puutarhureista ja herrasväestä,
kaikista ihmisistä
jotka palatsi tarvitsee ollakseen palatsi.
4
Puhun kirjaston lukuisista ja lukemattomista kirjoista,
harvinaisista kirjoista joiden pinnalle on kertynyt paksu kerros pölyä
ja pölystä joka puhallettaessa leviää huoneeseen ja laskeutuu lattialle.
Puhun paksusta pölykerroksesta johon jokainen otettu askel jättää
helposti luettavan jäljen.
5
Puhun hyllyistä joilla on omenan, päärynän ja appelsiinin muotoisia pulloja.
Puhun pulloista joissa on punaista, vihreää ja keltaista nestettä.
Puhun hyvästä puusta tehdyistä
ja taitavasti veistetyistä tuoleista, pitkästä ja kapeasta ruokapöydästä,
kyntteliköistä, maalauksista, maljakoista
ja sadoista tavaroista, isosta muuttokuormasta
jota kannetaan palatsiin.
2
Puhun isosta muuttokuormasta
jota ilman palatsi ei ole palatsi.
3
Puhun hovimestareista, palvelijoista,
kokeista, puutarhureista ja herrasväestä,
kaikista ihmisistä
jotka palatsi tarvitsee ollakseen palatsi.
4
Puhun kirjaston lukuisista ja lukemattomista kirjoista,
harvinaisista kirjoista joiden pinnalle on kertynyt paksu kerros pölyä
ja pölystä joka puhallettaessa leviää huoneeseen ja laskeutuu lattialle.
Puhun paksusta pölykerroksesta johon jokainen otettu askel jättää
helposti luettavan jäljen.
5
Puhun hyllyistä joilla on omenan, päärynän ja appelsiinin muotoisia pulloja.
Puhun pulloista joissa on punaista, vihreää ja keltaista nestettä.
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
1-2 (Silmät, korvat)
1
Silmät, pitkään katsottuaan, alkavat himmetä.
2
Korvat, paljon kuultuaan, alkavat unohtaa.
Silmät, pitkään katsottuaan, alkavat himmetä.
2
Korvat, paljon kuultuaan, alkavat unohtaa.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
1-10 (Muotokuva)
1
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä.
2
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä erota muotokuvaa todellisesta henkilöstä.
3
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä välitä kannetaanko niiden ohi
patsasta, muotokuvaa vai todellista henkilöä.
4
Maalauksen pitkään katsoneet ja kaiken nähneet silmät.
5
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja menettää kiinnostustaan
ulkomaailman
sisäiseen maailmaan
valoon ja pimeyteen.
6
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja menettää kiinnostustaan eroon
mitä on rasian ulkopuolella
ja mitä sisällä.
7
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja pitkään kuunnelleet korvat eivät enää erota
käytävän päästä ja raotetusta ovesta kantautuvaa musiikkia,
pöydällä olevan ja avatun soittorasian vaimeaa melodiaa
ja äänien äkillistä loppua.
8
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä enää erota päivän aikana ohi kulkevien henkilöiden
kasvojen uurteita, kasvojen sileyttä,
eivätkä enää erota ihmisiä toisistaan.
9
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja siirtyä iättömään, ajattomaan tilaan.
10
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä enää näe käytävää, huonetta,
kokonaisuutta, yksityiskohtia,
eivätkä maalauksen värit loista kuin ennen.
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä.
2
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä erota muotokuvaa todellisesta henkilöstä.
3
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä välitä kannetaanko niiden ohi
patsasta, muotokuvaa vai todellista henkilöä.
4
Maalauksen pitkään katsoneet ja kaiken nähneet silmät.
5
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja menettää kiinnostustaan
ulkomaailman
sisäiseen maailmaan
valoon ja pimeyteen.
6
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja menettää kiinnostustaan eroon
mitä on rasian ulkopuolella
ja mitä sisällä.
7
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja pitkään kuunnelleet korvat eivät enää erota
käytävän päästä ja raotetusta ovesta kantautuvaa musiikkia,
pöydällä olevan ja avatun soittorasian vaimeaa melodiaa
ja äänien äkillistä loppua.
8
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä enää erota päivän aikana ohi kulkevien henkilöiden
kasvojen uurteita, kasvojen sileyttä,
eivätkä enää erota ihmisiä toisistaan.
9
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja siirtyä iättömään, ajattomaan tilaan.
10
Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä enää näe käytävää, huonetta,
kokonaisuutta, yksityiskohtia,
eivätkä maalauksen värit loista kuin ennen.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
1-5 (Sinetti)
1
Haluan nousta kukkulalle ja katsoa
korkean muurin taakse jäävää kaupunkia.
2
Haluan murtaa portin, sinetin.
3
Haluan kuljettaa sormiani portin ja muurin kohokuvioilla,
taidokkailla kaiverruksilla ja lukea kuvat.
4
Haluan tietää millainen tie johtaa kysymyksiin ja vastauksiin,
millaisia sanoja käyttämällä pilven takaa tulee esiin aurinko.
5
Haluan tietää miten kuollut maailma eroaa elävästä.
Haluan nousta kukkulalle ja katsoa
korkean muurin taakse jäävää kaupunkia.
2
Haluan murtaa portin, sinetin.
3
Haluan kuljettaa sormiani portin ja muurin kohokuvioilla,
taidokkailla kaiverruksilla ja lukea kuvat.
4
Haluan tietää millainen tie johtaa kysymyksiin ja vastauksiin,
millaisia sanoja käyttämällä pilven takaa tulee esiin aurinko.
5
Haluan tietää miten kuollut maailma eroaa elävästä.
torstai 13. toukokuuta 2010
1-2 (Kirkkaus)
1
Kirkas maailma
kuin kristalli
kuin mieli
kuin valon koskettamat kasvot
sormet
vartalo
kirkkauden
kauneuden
kamppailu
voitto.
2
Vesi virtaa kasvoillani,
kirkas raikas vesi
kirkastuneilla kasvoillani,
kunnes avaan silmäni ja katson maailmaa
veden läpi
kirkkain silmin.
Kirkas maailma
kuin kristalli
kuin mieli
kuin valon koskettamat kasvot
sormet
vartalo
kirkkauden
kauneuden
kamppailu
voitto.
2
Vesi virtaa kasvoillani,
kirkas raikas vesi
kirkastuneilla kasvoillani,
kunnes avaan silmäni ja katson maailmaa
veden läpi
kirkkain silmin.
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
1-5 (Valo, aurinko)
1
Aurinko pakottaa meidät nostamaan pressua
ja katsomaan esineitä jotka luulimme kätkeneemme
elämämme loppuun saakka.
Aurinko pakottaa meidät elämään uudestaan
voittomme ja tappiomme hetket.
2
Aurinko saa meidät muistamaan.
3
Aurinko valaisee ikkunat ja huoneet
joiden asukkaille lukeminen ja kirjoittaminen
on todellisempaa kuin mikään muu.
4
Aurinko valaisee ruusut ja saa kukat aukeamaan
entistä enemmän, silmämme näkemään punaista.
5
Aurinko saa meidät avaamaan silmämme,
herättää silmissämme uinuneen valon.
Aurinko pakottaa meidät nostamaan pressua
ja katsomaan esineitä jotka luulimme kätkeneemme
elämämme loppuun saakka.
Aurinko pakottaa meidät elämään uudestaan
voittomme ja tappiomme hetket.
2
Aurinko saa meidät muistamaan.
3
Aurinko valaisee ikkunat ja huoneet
joiden asukkaille lukeminen ja kirjoittaminen
on todellisempaa kuin mikään muu.
4
Aurinko valaisee ruusut ja saa kukat aukeamaan
entistä enemmän, silmämme näkemään punaista.
5
Aurinko saa meidät avaamaan silmämme,
herättää silmissämme uinuneen valon.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
1-8
1
Kepit, tulitikut, sytyttimet.
Majat, linnat, palatsit.
2
Loputon etsintä.
Loputtoman etsintä.
3
Etsimme täyttä paikkaa, tiheää metsää
jonka muuttaa tyhjäksi, aukioksi,
ja jolle pystyttää palatsi.
4
Etsimme maasta lapiolle paikkaa.
5
Etsimme sopivaa seinää jota vasten laittaa lapiomme
ja jonka varjoon voimme itse asettua lepäämään.
6
Seinät on pystytettävä itse.
7
Etsimme lehtien sakean kerroksen alle
kätkeytynyttä maata.
8
Etsimme itseämme.
Kepit, tulitikut, sytyttimet.
Majat, linnat, palatsit.
2
Loputon etsintä.
Loputtoman etsintä.
3
Etsimme täyttä paikkaa, tiheää metsää
jonka muuttaa tyhjäksi, aukioksi,
ja jolle pystyttää palatsi.
4
Etsimme maasta lapiolle paikkaa.
5
Etsimme sopivaa seinää jota vasten laittaa lapiomme
ja jonka varjoon voimme itse asettua lepäämään.
6
Seinät on pystytettävä itse.
7
Etsimme lehtien sakean kerroksen alle
kätkeytynyttä maata.
8
Etsimme itseämme.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Runot, 2.5.2010
Huomautus: alla on julkaistu kaikki yhden päivän aikana, 2.5.2010, kirjoittamani runot. Niitä selventää lyhyt kirjoitus, jonka löytää Merkintöjä-blogista. Runoja ei ole juurikaan editoitu.
--
1
”Marraskuun äkkisynkkä ilta,
aivan liian aikaisin laskeutuva pimeys,
hehkuu ja hohtaa keskikesän loputonta valoa,
laskemattoman auringon juhlaa.”
(Olli Sinivaara – Valonhetki)
2
Sama maisema, jonka ainoa väri on pitkään ollut valkoinen,
onkin eräänä aamuna vihreä.
3
Sama aurinko, joka on kirkkaalta taivaalta paistaessaankin tuntunut kylmältä
onkin eräänä aamuna lämmin.
4
Eilen melkein sykkimästä lakannut sydämeni
sykkii tänään kiihkeästi,
eilen vilusta värissyt ruumiini onkin tänään lämmin.
5
Muistan valon,
ohimeneviin hetkiin kiteytyneen lämmön
ja pitkän tien joka johtaa aina sinne missä on valoa ja lämmin.
6
Muistan kahvikuppiin hitaasti liuenneet sokeripalat,
huoneet valaisseen auringon ja elämän lämmön.
7
Tunnen hitaasti lähestyvän pimeyden ja kylmyyden
ja osaan iloita hetkestä ja siitä että talvi on kaukana.
8
Sama aurinko, eri valo.
9
Valo on voimakkaimmillaan juuri ennen sammumistaan,
aurinko on aina voimakkaampi tänään kuin eilen.
10
Selkeitä hetkiä on vähän.
Selkeys laskeutuu huoneisiin
kun palatsi on puhdistettu viimeistä nurkkaa myöten
ja esineet kiiltävät,
kun yleisö on istuutunut paikoilleen
ja kun uudelta näyttävästä pianosta soitetaan
tuttu ensimmäinen sointu.
11
Työn jälkeinen selkeys.
12
Musiikin jälkeinen selkeys.
13
Nopea katse, jonka soittaja ja kuuntelija vaihtavat,
sivulta sormiin, sormista pianoon,
pianosta ilmaan, ilmasta korviin
ja korvista aivoihin siirtyvä musiikki.
14
Kun palatsin ikkunat avataan
ulkona ei enää näykään tuttu talvinen maisema
vaan kesäinen kauneus,
kanaalit ja kanaaleissa hiljaa lipuvat gondolit,
kuuluu hiljainen laulu.
15
Kun palatsin ikkunat avataan
kirkas ja tunkkainen ilma yhdistyvät,
pölyhiukkaset leijailevat ilmassa
ja me hengitämme uutta ilmaa.
16
Palatsi on niin valtava
että metsä on sen yksi huone,
leveä ja korkea holvi.
17
Metsän ja rakennuksen holveissa kaikuva
unohtumattoman kaunis musiikki
ja musiikkia kuunteleva
ja musiikkia soittava
henkeäsalpaavan kaunis nainen.
18
Täydellisen musiikin jälkeiset kaiut,
kaikujen jälkeinen täydellinen hiljaisuus.
19
Luonto avautuu niin monena vihreänä kerroksena
että joka askeleella huomaan uusia sävyjä ja vivahteita,
että joka askeleen jälkeen olen aiempaa rikkaampi.
20
Vihreä saa kävellessäni uusia sävyjä
oksien välistä pilkahtelevasta auringosta
ja pimeästä joka elää varjoissa,
metsässä jossa on molempia
ja aukiolla jossa on pelkkää valoa.
21
Lumihuippuiset, kaukaa katsottuna siniset ja valkoiset vuoret
tulevat lähemmäksi
ja niin lähelle, että voi aloittaa kiipeämisen
ja matkan.
22
Kaipaan korkeutta, kaipaan hiljaisuutta.
23
Kaipaan täydellisen musiikin jälkeistä
korkeaa hiljaisuutta.
24
Tässä metsässä talotkin on tehty puusta.
Tässä metsässä taloillakin on juuret.
25
Pitkälle alkavaan vuoteen jatkuva,
kaikki aistit turruttava pimeys
jonka luvataan päättyvän,
josta on luvassa vapautus aamuna
joka kerran noustuaan ei pääty koskaan.
26
Kuljen melkein umpeen kasvaneella polulla
ja olen viimeinen joka näkee kulkea.
27
Kuljen melkein umpeen kasvaneella polulla.
Se on täynnä pudonneita,
kiiltäviä, kosteita ja värikkäitä lehtiä
ja joiden läpi kulkiessani näen.
28
Vasta maahan painautuneet ja vielä luettavissa olevat jäljet.
29
Vasta maahan painautuneet ja vielä luettavissa olevat jäljet
ovat hieroglyfejä, pitkään tulkitsematta pysyvää kirjoitusta
joita vasta samaan suuntaan kulkeva voi tulkita.
30
Vasta maahan painautuneet ja vielä luettavissa olevat jäljet
pitää lukea kiireettä, olla sekoittamatta hauraita jälkiä.
31
Jokainen kivi voi olla avain,
jokaisen kiven näkymättömiin jäävälle puolelle
voi olla kaiverrettu muinainen kirjaimisto,
avain pitkään salaisuudeksi jääneen tekstin tulkitsemiseen
ja uuden elämän alku.
32
Eräänä aamuna ei enää valkoinen aamu
vaan keltainen.
33
Eräänä aamuna ei enää talvi vaan kevät.
34
Eräänä aamuna tunne voimasta
jota yhä korkeammalle kohoava aurinko
levittää jäseniin ja mieleen,
jäseniin ja mieleen pysyvästi jäävä tunne valosta
kun aurinko on laskeutunut ja valo on poissa.
35
Eräänä aamuna tieto kaikesta kirjoitetusta sekoittuu
toiveeseen kaikesta kirjoittamattomasta,
kirjat alkavat liikkua itsestään
ja kirjahyllyn lukuisat tyhjät paikat alkavat täyttyä.
36
Eräänä aamuna kynä alkaa liikkua itsestään.
37
Eräänä aamuna kaikki on enää kiinni itsestä.
38
Eräänä aamuna lipaston kaikki lokerot ovat järjestyksessä,
paperit ja kynät ovat hyvässä järjestyksessä työpöydällä
ja odottavat vakaata kättä, ensimmäistä mustaa kirjainta.
39
Ilmassa leijailee poltettujen puiden ja paperien tuoksu.
Lämpö leviää hitaasti,
kestää kauan ennen kuin suuri palatsi on lämmin.
40
Paljaiden puiden ympäröimänä
alan miettiä vihreyttä ja sitä miten kaikki oli vielä hetki sitten:
kukkivat puut, kukkiva maa.
41
Hajoamaisillaan olevaa paperia tulee lukea varovasti,
vanhan ihmisen hajoamaisillaan olevia kasvoja.
42
Vesi huuhtoo rannalle päätyneitä kotiloita,
taakse jätettyjen ruumiiden kuoria.
Sinä synnyt ja synnyt uudestaan
kunnes eräällä kerralla, sattumalta,
et enää olekaan sama.
43
Kesä tulee koko ajan lähemmäksi,
sen voi melkein haistaa ja nähdä
nuppuun puhkeavissa lehdissä,
mullasta työntyvissä kasveissa,
lintujen laulussa,
muurahaispesissä ja mehiläiskennoissa
jotka vähitellen heräävät eloon.
44
Pian on aika kerätä koko loppuvuoden kypsyneet valo ja hunaja,
työntää kätensä mehiläispesään,
kääntää kasvonsa kohti aurinkoa
ja olla valmis.
45
Ihmisiä on jo enemmän kuin puita
mutta lopussa puita on enemmän kuin ihmisiä.
46
Kuluu vuosisatoja,
kuluu vuosituhansia
ja valo on silti sama.
47
Kesä on aina sama
vaikka kuluisi vuosisatoja,
vaikka kuluisi vuosituhansia
ja me muuttuisimme.
48
Vuodet ovat samoja,
valo ja lämpö ovat aina samoja
vaikka ystävät ja rakkaat muuttuisivat tuntemattomiksi
emmekä enää ajattelisi heitä,
näkisi heidän kasvojaan
ja kuulisi heidän kutsuvan.
49
Kukat syntyvät yhä uudestaan ja uudestaan,
niille on annettu uudelleensyntymisen lahja.
50
Kukat kuihtuvat ja jättävät kauneutensa taakse.
--
1
”Marraskuun äkkisynkkä ilta,
aivan liian aikaisin laskeutuva pimeys,
hehkuu ja hohtaa keskikesän loputonta valoa,
laskemattoman auringon juhlaa.”
(Olli Sinivaara – Valonhetki)
2
Sama maisema, jonka ainoa väri on pitkään ollut valkoinen,
onkin eräänä aamuna vihreä.
3
Sama aurinko, joka on kirkkaalta taivaalta paistaessaankin tuntunut kylmältä
onkin eräänä aamuna lämmin.
4
Eilen melkein sykkimästä lakannut sydämeni
sykkii tänään kiihkeästi,
eilen vilusta värissyt ruumiini onkin tänään lämmin.
5
Muistan valon,
ohimeneviin hetkiin kiteytyneen lämmön
ja pitkän tien joka johtaa aina sinne missä on valoa ja lämmin.
6
Muistan kahvikuppiin hitaasti liuenneet sokeripalat,
huoneet valaisseen auringon ja elämän lämmön.
7
Tunnen hitaasti lähestyvän pimeyden ja kylmyyden
ja osaan iloita hetkestä ja siitä että talvi on kaukana.
8
Sama aurinko, eri valo.
9
Valo on voimakkaimmillaan juuri ennen sammumistaan,
aurinko on aina voimakkaampi tänään kuin eilen.
10
Selkeitä hetkiä on vähän.
Selkeys laskeutuu huoneisiin
kun palatsi on puhdistettu viimeistä nurkkaa myöten
ja esineet kiiltävät,
kun yleisö on istuutunut paikoilleen
ja kun uudelta näyttävästä pianosta soitetaan
tuttu ensimmäinen sointu.
11
Työn jälkeinen selkeys.
12
Musiikin jälkeinen selkeys.
13
Nopea katse, jonka soittaja ja kuuntelija vaihtavat,
sivulta sormiin, sormista pianoon,
pianosta ilmaan, ilmasta korviin
ja korvista aivoihin siirtyvä musiikki.
14
Kun palatsin ikkunat avataan
ulkona ei enää näykään tuttu talvinen maisema
vaan kesäinen kauneus,
kanaalit ja kanaaleissa hiljaa lipuvat gondolit,
kuuluu hiljainen laulu.
15
Kun palatsin ikkunat avataan
kirkas ja tunkkainen ilma yhdistyvät,
pölyhiukkaset leijailevat ilmassa
ja me hengitämme uutta ilmaa.
16
Palatsi on niin valtava
että metsä on sen yksi huone,
leveä ja korkea holvi.
17
Metsän ja rakennuksen holveissa kaikuva
unohtumattoman kaunis musiikki
ja musiikkia kuunteleva
ja musiikkia soittava
henkeäsalpaavan kaunis nainen.
18
Täydellisen musiikin jälkeiset kaiut,
kaikujen jälkeinen täydellinen hiljaisuus.
19
Luonto avautuu niin monena vihreänä kerroksena
että joka askeleella huomaan uusia sävyjä ja vivahteita,
että joka askeleen jälkeen olen aiempaa rikkaampi.
20
Vihreä saa kävellessäni uusia sävyjä
oksien välistä pilkahtelevasta auringosta
ja pimeästä joka elää varjoissa,
metsässä jossa on molempia
ja aukiolla jossa on pelkkää valoa.
21
Lumihuippuiset, kaukaa katsottuna siniset ja valkoiset vuoret
tulevat lähemmäksi
ja niin lähelle, että voi aloittaa kiipeämisen
ja matkan.
22
Kaipaan korkeutta, kaipaan hiljaisuutta.
23
Kaipaan täydellisen musiikin jälkeistä
korkeaa hiljaisuutta.
24
Tässä metsässä talotkin on tehty puusta.
Tässä metsässä taloillakin on juuret.
25
Pitkälle alkavaan vuoteen jatkuva,
kaikki aistit turruttava pimeys
jonka luvataan päättyvän,
josta on luvassa vapautus aamuna
joka kerran noustuaan ei pääty koskaan.
26
Kuljen melkein umpeen kasvaneella polulla
ja olen viimeinen joka näkee kulkea.
27
Kuljen melkein umpeen kasvaneella polulla.
Se on täynnä pudonneita,
kiiltäviä, kosteita ja värikkäitä lehtiä
ja joiden läpi kulkiessani näen.
28
Vasta maahan painautuneet ja vielä luettavissa olevat jäljet.
29
Vasta maahan painautuneet ja vielä luettavissa olevat jäljet
ovat hieroglyfejä, pitkään tulkitsematta pysyvää kirjoitusta
joita vasta samaan suuntaan kulkeva voi tulkita.
30
Vasta maahan painautuneet ja vielä luettavissa olevat jäljet
pitää lukea kiireettä, olla sekoittamatta hauraita jälkiä.
31
Jokainen kivi voi olla avain,
jokaisen kiven näkymättömiin jäävälle puolelle
voi olla kaiverrettu muinainen kirjaimisto,
avain pitkään salaisuudeksi jääneen tekstin tulkitsemiseen
ja uuden elämän alku.
32
Eräänä aamuna ei enää valkoinen aamu
vaan keltainen.
33
Eräänä aamuna ei enää talvi vaan kevät.
34
Eräänä aamuna tunne voimasta
jota yhä korkeammalle kohoava aurinko
levittää jäseniin ja mieleen,
jäseniin ja mieleen pysyvästi jäävä tunne valosta
kun aurinko on laskeutunut ja valo on poissa.
35
Eräänä aamuna tieto kaikesta kirjoitetusta sekoittuu
toiveeseen kaikesta kirjoittamattomasta,
kirjat alkavat liikkua itsestään
ja kirjahyllyn lukuisat tyhjät paikat alkavat täyttyä.
36
Eräänä aamuna kynä alkaa liikkua itsestään.
37
Eräänä aamuna kaikki on enää kiinni itsestä.
38
Eräänä aamuna lipaston kaikki lokerot ovat järjestyksessä,
paperit ja kynät ovat hyvässä järjestyksessä työpöydällä
ja odottavat vakaata kättä, ensimmäistä mustaa kirjainta.
39
Ilmassa leijailee poltettujen puiden ja paperien tuoksu.
Lämpö leviää hitaasti,
kestää kauan ennen kuin suuri palatsi on lämmin.
40
Paljaiden puiden ympäröimänä
alan miettiä vihreyttä ja sitä miten kaikki oli vielä hetki sitten:
kukkivat puut, kukkiva maa.
41
Hajoamaisillaan olevaa paperia tulee lukea varovasti,
vanhan ihmisen hajoamaisillaan olevia kasvoja.
42
Vesi huuhtoo rannalle päätyneitä kotiloita,
taakse jätettyjen ruumiiden kuoria.
Sinä synnyt ja synnyt uudestaan
kunnes eräällä kerralla, sattumalta,
et enää olekaan sama.
43
Kesä tulee koko ajan lähemmäksi,
sen voi melkein haistaa ja nähdä
nuppuun puhkeavissa lehdissä,
mullasta työntyvissä kasveissa,
lintujen laulussa,
muurahaispesissä ja mehiläiskennoissa
jotka vähitellen heräävät eloon.
44
Pian on aika kerätä koko loppuvuoden kypsyneet valo ja hunaja,
työntää kätensä mehiläispesään,
kääntää kasvonsa kohti aurinkoa
ja olla valmis.
45
Ihmisiä on jo enemmän kuin puita
mutta lopussa puita on enemmän kuin ihmisiä.
46
Kuluu vuosisatoja,
kuluu vuosituhansia
ja valo on silti sama.
47
Kesä on aina sama
vaikka kuluisi vuosisatoja,
vaikka kuluisi vuosituhansia
ja me muuttuisimme.
48
Vuodet ovat samoja,
valo ja lämpö ovat aina samoja
vaikka ystävät ja rakkaat muuttuisivat tuntemattomiksi
emmekä enää ajattelisi heitä,
näkisi heidän kasvojaan
ja kuulisi heidän kutsuvan.
49
Kukat syntyvät yhä uudestaan ja uudestaan,
niille on annettu uudelleensyntymisen lahja.
50
Kukat kuihtuvat ja jättävät kauneutensa taakse.
torstai 29. huhtikuuta 2010
Maa on luotu viljeltäväksi
(Esimerkkiruno kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)
Maa on luotu viljeltäväksi.
Ihminen, jotta hän tuottaisi jälkikasvua.
Istuttaminen voidaan suorittaa joko syksyllä tai keväällä.
Kevätistutus on meillä kuitenkin aina varmin.
Mutta jos se välttämättömistä syistä on toimitettava syksyllä,
pitää sen tapahtua aikaisin,
sillä vuosien saatossa ihminen vanhenee ja kuihtuu.
Mikään päivä jonka hän jättää taakseen ei koskaan palaa.
Maa on luotu viljeltäväksi.
Ihminen, jotta hän tuottaisi jälkikasvua.
Istuttaminen voidaan suorittaa joko syksyllä tai keväällä.
Kevätistutus on meillä kuitenkin aina varmin.
Mutta jos se välttämättömistä syistä on toimitettava syksyllä,
pitää sen tapahtua aikaisin,
sillä vuosien saatossa ihminen vanhenee ja kuihtuu.
Mikään päivä jonka hän jättää taakseen ei koskaan palaa.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Unessa
1
Unessa kaikilla oli kasvot.
Valveilla kaikki käyttivät naamioita
ja valehtelivat.
2
Unessa kaikki puhuivat kielillä.
Valveella kukaan ei osannut puhumaani kieltä.
3
Unessa naamiot heitettiin suuriin pinoihin ja poltettiin.
Liekit nousivat korkealle,
kaupungin asukkaat kerääntyivät lämmittelemään.
Valveilla paloivat asukkaiden tuomat kirjat.
4
Unessa kaikki kantoivat kainalossaan kirjaa.
Valveilla kukaan ei tunnustanut viisautta.
5
Unessa kaikki vastaantulijat hymyilivät.
Valveilla kadut olivat tyhjiä ja ihmisissä asui pelko.
Unessa kaikilla oli kasvot.
Valveilla kaikki käyttivät naamioita
ja valehtelivat.
2
Unessa kaikki puhuivat kielillä.
Valveella kukaan ei osannut puhumaani kieltä.
3
Unessa naamiot heitettiin suuriin pinoihin ja poltettiin.
Liekit nousivat korkealle,
kaupungin asukkaat kerääntyivät lämmittelemään.
Valveilla paloivat asukkaiden tuomat kirjat.
4
Unessa kaikki kantoivat kainalossaan kirjaa.
Valveilla kukaan ei tunnustanut viisautta.
5
Unessa kaikki vastaantulijat hymyilivät.
Valveilla kadut olivat tyhjiä ja ihmisissä asui pelko.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
TALKING TO MY GENERATION
Ennen vettä oli enemmän
sodat käytiin nyrkein ja iskulausein
nyt nyrkit ja lauseet on laskettu
rauhan merkiksi,
mutta vesi ei riitä
duuni ei lopu
ennen kitaralla voitiin pelastaa
kokonainen sukupolvi, enää
nyt se riittää mainoskatkoksi
ennen äidit valvoi lastensa vieressä
nyt ne etsii itseään antideprenssantien vierestä
kokonainen sukupolvi
tunkee mun uniin
lukemaan sähköpostejaan
mustat miehet, ei varjosta ketään
me varjostamme niitä,
olettaen olevani itsekin
valkoinen
enää ei sorreta väriä
tai sukupuolta
nyt sorretaan inhimillisyyttä
jotta se voidaan taas kaivaa
arkeologisesta tyhjiöstä
vuosituhannen vaihteessa
eikä enää tarvita Shakespearen roolijakoa
nyt sen tekee
poliitikko
sodat käytiin nyrkein ja iskulausein
nyt nyrkit ja lauseet on laskettu
rauhan merkiksi,
mutta vesi ei riitä
duuni ei lopu
ennen kitaralla voitiin pelastaa
kokonainen sukupolvi, enää
nyt se riittää mainoskatkoksi
ennen äidit valvoi lastensa vieressä
nyt ne etsii itseään antideprenssantien vierestä
kokonainen sukupolvi
tunkee mun uniin
lukemaan sähköpostejaan
mustat miehet, ei varjosta ketään
me varjostamme niitä,
olettaen olevani itsekin
valkoinen
enää ei sorreta väriä
tai sukupuolta
nyt sorretaan inhimillisyyttä
jotta se voidaan taas kaivaa
arkeologisesta tyhjiöstä
vuosituhannen vaihteessa
eikä enää tarvita Shakespearen roolijakoa
nyt sen tekee
poliitikko
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Kaukaiseen maahan päästäkseen
Kaukaiseen maahan päästäkseen pitää kulkea
vuoren yli, metsän läpi, maan päällä ja veden alla kulkevaa tietä.
Kaukaiseen maahan päästäkseen pitää tuntea
Silkkitie, Via Appia ja muut kirjojen tiet.
vuoren yli, metsän läpi, maan päällä ja veden alla kulkevaa tietä.
Kaukaiseen maahan päästäkseen pitää tuntea
Silkkitie, Via Appia ja muut kirjojen tiet.
torstai 25. maaliskuuta 2010
torstai 18. maaliskuuta 2010
1-13
(Juhana Vähäselle)
1
Näen ikkunan. Näen puitteet. Näen lasin.
Näen lentävän lehmän. Näen lentävän härän.
2
Poliisi sanoo: näit väärin. Lääkäri sanoo: näit väärin.
3
Näen kalterit, lääkärin vastaanoton valkoiset seinät.
4
Näen vanginvartijan julmat silmät. Näen lääkärin haalistuneet silmät.
Näen eläimen kauhistuneet silmät.
5
Härkä lentää kaltereiden ohi.
Lattian yli lentää suuri, siivekäs varjo.
6
Minulle syötetyt lääkkeet saavat minut näkemään lentäviä lehmiä.
7
Vain hullut ottavat lääkkeitä. Vain rikolliset pannaan vankilaan.
8
Vain nuoret katsovat ikkunasta. Vain keski-ikäiset katsovat kattoa.
Vain vanhat katsovat seinää. Vain nuoret näkevät.
9
Olen muuttumassa seniiliksi.
10
Vanginvartija sanoo: näit väärin. Rikostoveri sanoo: näit väärin.
11
Järki sanoo: näit väärin.
Tunne sanoo: näit oikein.
12
Maailma lasissa. Maailma heijastuksessa.
Maailma peilissä. Maailma kangastuksessa.
13
Maailma härän pehmeässä silmässä.
1
Näen ikkunan. Näen puitteet. Näen lasin.
Näen lentävän lehmän. Näen lentävän härän.
2
Poliisi sanoo: näit väärin. Lääkäri sanoo: näit väärin.
3
Näen kalterit, lääkärin vastaanoton valkoiset seinät.
4
Näen vanginvartijan julmat silmät. Näen lääkärin haalistuneet silmät.
Näen eläimen kauhistuneet silmät.
5
Härkä lentää kaltereiden ohi.
Lattian yli lentää suuri, siivekäs varjo.
6
Minulle syötetyt lääkkeet saavat minut näkemään lentäviä lehmiä.
7
Vain hullut ottavat lääkkeitä. Vain rikolliset pannaan vankilaan.
8
Vain nuoret katsovat ikkunasta. Vain keski-ikäiset katsovat kattoa.
Vain vanhat katsovat seinää. Vain nuoret näkevät.
9
Olen muuttumassa seniiliksi.
10
Vanginvartija sanoo: näit väärin. Rikostoveri sanoo: näit väärin.
11
Järki sanoo: näit väärin.
Tunne sanoo: näit oikein.
12
Maailma lasissa. Maailma heijastuksessa.
Maailma peilissä. Maailma kangastuksessa.
13
Maailma härän pehmeässä silmässä.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Aare Pilv: kaksi runoa
Matka pohjoiseen. Huhtikuun loppu (Retk põhja poole)
virossa on paikka
jonne päädyn ensi kerran elämässä.
rakvere. outo kaupunki,
kaikki kaupunginosat
sekaisin keskustassa.
vanha kaupunki, jugend, funkkis,
stalin ja lasnamäki vuorottelevat
pitkin katua, teatteri sulautuu
kulttuuritaloon,
rakennus itse ikävöi
väriä, kova sisus
muttei ulkopintaa.
teatteriportaita vastapäätä talo,
kalkkikivi ja
silikaatti kiinni toisissaan.
koko kaupunki haisee puurolle.
paluumatkalla, ruohokentän
reunalla, uudelleenkasvava, yksityisomistettu,
tekovihreä, erityisen ruohomainen ruoho,
tuottava, tekninen.
An X-File
illalla salaisissa kansioissa
oli käärme joka tuli ulos
pastorin suusta ja
söi hiiren
sitten tuli eroottinen elokuva
rakkaudesta
feministin ja kalastajan välillä
he rakastelivat
niin oudosti että vain
pyöristelivät sängyllä
kunnes putosivat
lattialle ja
olivat hermostuneita he olivat
siis nähneet monia rakkaus-
elokuvia joissa intiimeissä
kohtauksissa ollaan
kuin nälässä ja puhistaan
ja sitten revitään ja raadetaan hyvin paljon
ja huohotetaan nopeasti
lähellä mikrofonia
feministi lukee eksistentialismia
on lukenut beauvoiria se
herätti hänet kalastaja nukkuu
edelleen rauhallisesti mutta feministi
joka rakastaa häntä niin paljon enemmän
pussaa häntä poskelle ja
pukeutuu hitaasti
kalastaja ja feministi
susi ja punahilkka
tai keisarin uudet
vaatteet feministi huomaa että
naiset voivat nauttia nautinnon antamisesta
taustalla viulumusiikki jostakin
elokuvamusiikkipätkästä
mutta kun mulder hymyilee
scullyn katkeralle vitsille
se on kuin kalojen
platoninen rakkaus
eli siistiä.
--
Käännökset: Esa Mäkijärvi.
HUOM! Alkukieliset runot viroksi, käännökset tehty ruotsin kielestä.
virossa on paikka
jonne päädyn ensi kerran elämässä.
rakvere. outo kaupunki,
kaikki kaupunginosat
sekaisin keskustassa.
vanha kaupunki, jugend, funkkis,
stalin ja lasnamäki vuorottelevat
pitkin katua, teatteri sulautuu
kulttuuritaloon,
rakennus itse ikävöi
väriä, kova sisus
muttei ulkopintaa.
teatteriportaita vastapäätä talo,
kalkkikivi ja
silikaatti kiinni toisissaan.
koko kaupunki haisee puurolle.
paluumatkalla, ruohokentän
reunalla, uudelleenkasvava, yksityisomistettu,
tekovihreä, erityisen ruohomainen ruoho,
tuottava, tekninen.
An X-File
illalla salaisissa kansioissa
oli käärme joka tuli ulos
pastorin suusta ja
söi hiiren
sitten tuli eroottinen elokuva
rakkaudesta
feministin ja kalastajan välillä
he rakastelivat
niin oudosti että vain
pyöristelivät sängyllä
kunnes putosivat
lattialle ja
olivat hermostuneita he olivat
siis nähneet monia rakkaus-
elokuvia joissa intiimeissä
kohtauksissa ollaan
kuin nälässä ja puhistaan
ja sitten revitään ja raadetaan hyvin paljon
ja huohotetaan nopeasti
lähellä mikrofonia
feministi lukee eksistentialismia
on lukenut beauvoiria se
herätti hänet kalastaja nukkuu
edelleen rauhallisesti mutta feministi
joka rakastaa häntä niin paljon enemmän
pussaa häntä poskelle ja
pukeutuu hitaasti
kalastaja ja feministi
susi ja punahilkka
tai keisarin uudet
vaatteet feministi huomaa että
naiset voivat nauttia nautinnon antamisesta
taustalla viulumusiikki jostakin
elokuvamusiikkipätkästä
mutta kun mulder hymyilee
scullyn katkeralle vitsille
se on kuin kalojen
platoninen rakkaus
eli siistiä.
--
Käännökset: Esa Mäkijärvi.
HUOM! Alkukieliset runot viroksi, käännökset tehty ruotsin kielestä.
torstai 4. maaliskuuta 2010
1-15
1
Terävä valo tunkeutuu palatsiin,
leviää käytäviltä korkeisiin ja leveisiin huoneisiin,
täyttää tyhjyyden,
voittaa pimeyden
ja soittaa käyttämättömänä olleesta pianosta soinnun.
2
Terävä sointu värisee ilmassa,
leijailee valon täyttämissä huoneissa kuin vedessä,
kelluu avoimista ovista käytäviin ja toisiin huoneisiin,
leijailee avoimista ikkunoista
ja katoaa taivaalle.
3
Valoisa taivas seuraa näytelmää
jota se muokkaa mieleisekseen, avaa esiripun
ja täyttää pimeän salin valolla.
4
Yksikään kivi ei jää kääntämättä.
5
Yksikään kivi ei saa jäädä kääntämättä
sillä yhden alle on kätketty ikuinen elämä.
6
Yksikään kivi ei saa jäädä kääntämättä,
yksikään kivi ei käänny itsestään.
7
Yksinään kivi ei käänny yksikään.
8
Tämä on runo palatsista
joka ei valmistunut koskaan.
9
Tämä on runo kivestä
jota ei koskaan saatu kuljetettua
palatsin rakennuspaikalle.
10
Tämä on runo hallitsijasta
jonka allekirjoitus oli määräys
louhia kivi
kuljettaa kivi
suunnitella rakennus
ja aloittaa rakentaminen.
11
Tämä on runo hallitsijasta
joka ei eläessään nähnyt palatsia valmiina.
12
Tämä on runo hallitsijasta
joka katsoi valmista palatsia tuonpuoleisesta
ja oli tyytymätön.
13
Tämä on runo tyytymättömästä hallitsijasta.
14
Tämä on runo kyltymättömästä hallitsijasta
jolle mikään elämä tai mitkään saavutukset
eivät ole tarpeeksi.
15
Tämä on runo kylmästä kivestä
ja välinpitämättömästä palatsista.
Terävä valo tunkeutuu palatsiin,
leviää käytäviltä korkeisiin ja leveisiin huoneisiin,
täyttää tyhjyyden,
voittaa pimeyden
ja soittaa käyttämättömänä olleesta pianosta soinnun.
2
Terävä sointu värisee ilmassa,
leijailee valon täyttämissä huoneissa kuin vedessä,
kelluu avoimista ovista käytäviin ja toisiin huoneisiin,
leijailee avoimista ikkunoista
ja katoaa taivaalle.
3
Valoisa taivas seuraa näytelmää
jota se muokkaa mieleisekseen, avaa esiripun
ja täyttää pimeän salin valolla.
4
Yksikään kivi ei jää kääntämättä.
5
Yksikään kivi ei saa jäädä kääntämättä
sillä yhden alle on kätketty ikuinen elämä.
6
Yksikään kivi ei saa jäädä kääntämättä,
yksikään kivi ei käänny itsestään.
7
Yksinään kivi ei käänny yksikään.
8
Tämä on runo palatsista
joka ei valmistunut koskaan.
9
Tämä on runo kivestä
jota ei koskaan saatu kuljetettua
palatsin rakennuspaikalle.
10
Tämä on runo hallitsijasta
jonka allekirjoitus oli määräys
louhia kivi
kuljettaa kivi
suunnitella rakennus
ja aloittaa rakentaminen.
11
Tämä on runo hallitsijasta
joka ei eläessään nähnyt palatsia valmiina.
12
Tämä on runo hallitsijasta
joka katsoi valmista palatsia tuonpuoleisesta
ja oli tyytymätön.
13
Tämä on runo tyytymättömästä hallitsijasta.
14
Tämä on runo kyltymättömästä hallitsijasta
jolle mikään elämä tai mitkään saavutukset
eivät ole tarpeeksi.
15
Tämä on runo kylmästä kivestä
ja välinpitämättömästä palatsista.
1-5
1
Yksi nainen, yksi palatsi ei hänelle riitä.
Tarvitaan kaksi polkua jotka johtavat kahdesta ilmansuunnasta
samaan paikkaan.
2
Tarvitaan silmänkääntötemppu.
3
Silmät on suljettava
että kuvitelma peilin edessä riisuutuvasta naisesta
tulee todelliseksi,
että pimeydestä nousee esiin konkreettinen näky
joka paljaudellaan,
joka valollaan voittaa pimeyden.
4
Mies herää keskellä yötä kuunnellakseen
vieressään makaavan naisen hengitystä.
Mies herää keskellä yötä varmistaakseen
vieressään makaavan naisen elävän.
5
Mies hengittää syvään.
Yksi nainen, yksi palatsi ei hänelle riitä.
Tarvitaan kaksi polkua jotka johtavat kahdesta ilmansuunnasta
samaan paikkaan.
2
Tarvitaan silmänkääntötemppu.
3
Silmät on suljettava
että kuvitelma peilin edessä riisuutuvasta naisesta
tulee todelliseksi,
että pimeydestä nousee esiin konkreettinen näky
joka paljaudellaan,
joka valollaan voittaa pimeyden.
4
Mies herää keskellä yötä kuunnellakseen
vieressään makaavan naisen hengitystä.
Mies herää keskellä yötä varmistaakseen
vieressään makaavan naisen elävän.
5
Mies hengittää syvään.
tiistai 23. helmikuuta 2010
1-6
1
Haluan asua palatsissa jonka ikkunat
ja ovet ovat auki kaikkiin ilmansuuntiin.
2
Haluan asua palatsissa jolla ei ole mitään salattavaa.
3
Haluan asua tilassa joka on rajaton.
4
Haluan asua palatsissa joka on aina auki.
5
Haluan asua palatsissa joka ei ole rajattu
kuin maapallo, linnunrata, universumi.
6
Haluan asua rajattomassa ruumiissa ja mielessä.
Haluan asua palatsissa jonka ikkunat
ja ovet ovat auki kaikkiin ilmansuuntiin.
2
Haluan asua palatsissa jolla ei ole mitään salattavaa.
3
Haluan asua tilassa joka on rajaton.
4
Haluan asua palatsissa joka on aina auki.
5
Haluan asua palatsissa joka ei ole rajattu
kuin maapallo, linnunrata, universumi.
6
Haluan asua rajattomassa ruumiissa ja mielessä.
maanantai 22. helmikuuta 2010
Ruusu (Kurt Schwittersille)
1
Minulla on ruusu.
Minulla on kädessäni ruusu.
Minulla on edessäni ruusu.
Minulla on ruusujen ruusu.
Minulla on kädessäni ruusujen ruusu.
Minulla on edessäni ruusujen ruusu.
Minulla on suussani ruusu.
2
Minulla on ruusu.
Minulla on kädessäni ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusu.
Minulla on edessäni ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusu.
Minulla on suussani ruusu.
Minulla on ruusu.
Minulla on kädessäni ruusu.
Minulla on edessäni ruusu.
Minulla on ruusujen ruusu.
Minulla on kädessäni ruusujen ruusu.
Minulla on edessäni ruusujen ruusu.
Minulla on suussani ruusu.
2
Minulla on ruusu.
Minulla on kädessäni ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusu.
Minulla on edessäni ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen ruusujen
ruusu.
Minulla on suussani ruusu.
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
1-4
1
Savu kohoaa avotulista,
palatsin uumeniin sytytetyistä takoista.
Savu kohtaa marmorin ja mustaa sen.
Jokaisessa mustuneessa katossa elää tuhat unohtunutta hetkeä,
tuli on hetki ja savu menetys.
2
Runo on menestys.
Runo on menetys.
3
Runoissa on kaksi vuodenaikaa: kevät ja syksy.
4
Runot ovat erikseen lyhyitä mutta yhdessä pitkiä:
vuodenajat, vuodet.
Savu kohoaa avotulista,
palatsin uumeniin sytytetyistä takoista.
Savu kohtaa marmorin ja mustaa sen.
Jokaisessa mustuneessa katossa elää tuhat unohtunutta hetkeä,
tuli on hetki ja savu menetys.
2
Runo on menestys.
Runo on menetys.
3
Runoissa on kaksi vuodenaikaa: kevät ja syksy.
4
Runot ovat erikseen lyhyitä mutta yhdessä pitkiä:
vuodenajat, vuodet.
maanantai 8. helmikuuta 2010
2 x cut-up ("Äänirunoudesta")
1
Louis Zukofskyn
Bachin
Catulluksen
Paul Valéryn
Robert Creeleyn
Thomas Campionin
George Herbertin
Milman Parryn
Albert Lordin
Tristan Tzaran
Luigi Russolon
Hugo Ballin
Kurt Schwittersin
Velimir Hlebnikovin
Picasson
Bob Cobbing
Enzo Minarellin
Henry Chopiniin
Geof Huthin
Mike Pattonin
Rahzelin
Pierre Schaefferin
Karlheinz Stockhausenin
Paul de Vreen
François Dufrênen
Jörg Piringerin
Arcandin
Christian Bökin
Adachi Tomomin
Zappan
Albert Aylerin
Ergo Phizmizin
Erik Satien
Alfred Jarryn
Raymond Queneaun
taide.
(Lähde: Teemu Manninen: Irrallisia ajatuksia äänirunoudesta, 2/2009)
2
Käsittelen.
En.
Aloitettakoon.
Jos.
Väite.
Esimerkistä.
Zukofsky.
Zukofskylle.
Hänen.
Zukofskyn.
Voidaan.
Näet.
Et.
Monet.
Hyvä.
Kuitenkin.
Katsotaanpa.
Vaikka.
Ilmeisimpiä.
Runossa.
Pikemminkin.
Voisin.
Joskus.
Mutta.
Suullisen.
Tästäkin.
Tietenkin.
Viimeistään.
Esimerkiksi.
Edelläkäyvä.
Olen.
Mutta.
Millaisia.
Mistä.
Millaisia.
Jos.
Toisaalta.
Inhimillisen.
Mutta.
Yksinkertainen.
Zukofskyn.
Tähän.
Venäläisten.
Syntyi.
Äänirunous.
Tai.
Äänirunouden.
Tällainen.
Laajimmillaan.
Grindcore.
Hyviä.
Tällainen.
Luigi.
Näiden.
Elektroninen.
Etenkin.
Ja.
Ristisiitoksia.
Monet.
Toisenlaista.
Niiden.
Mitä.
Joskus.
Tulisiko.
Vai.
Onko.
Oikeastaan.
Pikemminkin.
Rajojen.
Lähes.
Kyse.
Näin.
He.
Improvisaatiossa.
Lisäksi.
Näistä.
Bök.
Jälkimmäisen.
Tämän.
Kielen.
Mutta.
Päinvastoin.
Dadassa.
Dada.
(Lähde: Teemu Manninen: Irrallisia ajatuksia äänirunoudesta, 2/2009)
Louis Zukofskyn
Bachin
Catulluksen
Paul Valéryn
Robert Creeleyn
Thomas Campionin
George Herbertin
Milman Parryn
Albert Lordin
Tristan Tzaran
Luigi Russolon
Hugo Ballin
Kurt Schwittersin
Velimir Hlebnikovin
Picasson
Bob Cobbing
Enzo Minarellin
Henry Chopiniin
Geof Huthin
Mike Pattonin
Rahzelin
Pierre Schaefferin
Karlheinz Stockhausenin
Paul de Vreen
François Dufrênen
Jörg Piringerin
Arcandin
Christian Bökin
Adachi Tomomin
Zappan
Albert Aylerin
Ergo Phizmizin
Erik Satien
Alfred Jarryn
Raymond Queneaun
taide.
(Lähde: Teemu Manninen: Irrallisia ajatuksia äänirunoudesta, 2/2009)
2
Käsittelen.
En.
Aloitettakoon.
Jos.
Väite.
Esimerkistä.
Zukofsky.
Zukofskylle.
Hänen.
Zukofskyn.
Voidaan.
Näet.
Et.
Monet.
Hyvä.
Kuitenkin.
Katsotaanpa.
Vaikka.
Ilmeisimpiä.
Runossa.
Pikemminkin.
Voisin.
Joskus.
Mutta.
Suullisen.
Tästäkin.
Tietenkin.
Viimeistään.
Esimerkiksi.
Edelläkäyvä.
Olen.
Mutta.
Millaisia.
Mistä.
Millaisia.
Jos.
Toisaalta.
Inhimillisen.
Mutta.
Yksinkertainen.
Zukofskyn.
Tähän.
Venäläisten.
Syntyi.
Äänirunous.
Tai.
Äänirunouden.
Tällainen.
Laajimmillaan.
Grindcore.
Hyviä.
Tällainen.
Luigi.
Näiden.
Elektroninen.
Etenkin.
Ja.
Ristisiitoksia.
Monet.
Toisenlaista.
Niiden.
Mitä.
Joskus.
Tulisiko.
Vai.
Onko.
Oikeastaan.
Pikemminkin.
Rajojen.
Lähes.
Kyse.
Näin.
He.
Improvisaatiossa.
Lisäksi.
Näistä.
Bök.
Jälkimmäisen.
Tämän.
Kielen.
Mutta.
Päinvastoin.
Dadassa.
Dada.
(Lähde: Teemu Manninen: Irrallisia ajatuksia äänirunoudesta, 2/2009)
tiistai 2. helmikuuta 2010
(Silta)
1
Metsä peittää joen kahdelta puolelta.
Kaksi metsää ja välissä joki
alati siirtyvänä rajana joka ei halua löytää paikkaa
täältä tai tuolta,
joka ei halua siltaa ylitsensä ratkaisuksi.
2
Nähtyäni joen molemmin puolin kohoavat metsät
näin unta sillasta joka ylittäisi virtaavan veden
ja muuttaisi metsät yhdeksi.
Metsä peittää joen kahdelta puolelta.
Kaksi metsää ja välissä joki
alati siirtyvänä rajana joka ei halua löytää paikkaa
täältä tai tuolta,
joka ei halua siltaa ylitsensä ratkaisuksi.
2
Nähtyäni joen molemmin puolin kohoavat metsät
näin unta sillasta joka ylittäisi virtaavan veden
ja muuttaisi metsät yhdeksi.
maanantai 1. helmikuuta 2010
(Metsä)
1
Hän kulki lumotusta metsästä lumottuun metsään
kuin välissä ei olisi ollut metallista porttia
portissa jykevää lukkoa ja portin molemmin puolin
ylittämätöntä muuria.
2
Hän seurasi omaa varjoaan
lumotusta metsästä lumottuun metsään.
3
Hän seurasi omaa ruumistaan
lumotusta metsästä lumottuun metsään.
4
Lumottu metsä kutsui häntä
ruumista ruumiista lähtenyttä varjoa
ja aurinkoa jonka valossa ruumis ja varjo yhdistyvät
he kuulivat kutsun
mutta eivät löytäneet toisiaan tiheässä metsässä.
5
Viisaat puut tietävät että metsiä on vain yksi
ettei metsien välissä ole metallista porttia
portissa jykevää lukkoa ja portin molemmin puolin
ylittämätöntä muuria.
6
Metsään ei tulla, metsään synnytään.
Hän kulki lumotusta metsästä lumottuun metsään
kuin välissä ei olisi ollut metallista porttia
portissa jykevää lukkoa ja portin molemmin puolin
ylittämätöntä muuria.
2
Hän seurasi omaa varjoaan
lumotusta metsästä lumottuun metsään.
3
Hän seurasi omaa ruumistaan
lumotusta metsästä lumottuun metsään.
4
Lumottu metsä kutsui häntä
ruumista ruumiista lähtenyttä varjoa
ja aurinkoa jonka valossa ruumis ja varjo yhdistyvät
he kuulivat kutsun
mutta eivät löytäneet toisiaan tiheässä metsässä.
5
Viisaat puut tietävät että metsiä on vain yksi
ettei metsien välissä ole metallista porttia
portissa jykevää lukkoa ja portin molemmin puolin
ylittämätöntä muuria.
6
Metsään ei tulla, metsään synnytään.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Ulysses
(Cut-up, Ulysses, James Joyce, Leevi Lehto)
Pulska Buck Mulligan
keltainen, vyöttämätön
äkätessään Stephen Dedaluksen, kumarsi tähän päin
ja katseli hevosmaisen pitkulaista naamaa
pompöösi britti
hyperboreaaninen
kävi alahuulensa alla olevan syvänteen kimppuun
heilautti peiliä, kurja runoniekka
nauroi taas ja vei peilin pois
kylmän teräskynän
lasittavat silmänsä
katseli Stepheniä kasvoihin
rypisti nopeasti kulmiaan ja kysyi:
- Ja mitä kuolema on?
aavekynttilä tuskaansa valaisemassa
aavemainen valo kiusatuilla kasvoillaan
ääni rahisten, kaikkien rukoillessa
haamujen hilpeydellä
käärinliinoissaan
kiljuen:
haudanryöstäjä! ruumiinimijä!
Buck Mulliganin ääni lauloi tornin sisältä.
(The Finnish Ulysses)
Pulska Buck Mulligan
keltainen, vyöttämätön
äkätessään Stephen Dedaluksen, kumarsi tähän päin
ja katseli hevosmaisen pitkulaista naamaa
pompöösi britti
hyperboreaaninen
kävi alahuulensa alla olevan syvänteen kimppuun
heilautti peiliä, kurja runoniekka
nauroi taas ja vei peilin pois
kylmän teräskynän
lasittavat silmänsä
katseli Stepheniä kasvoihin
rypisti nopeasti kulmiaan ja kysyi:
- Ja mitä kuolema on?
aavekynttilä tuskaansa valaisemassa
aavemainen valo kiusatuilla kasvoillaan
ääni rahisten, kaikkien rukoillessa
haamujen hilpeydellä
käärinliinoissaan
kiljuen:
haudanryöstäjä! ruumiinimijä!
Buck Mulliganin ääni lauloi tornin sisältä.
(The Finnish Ulysses)
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
4
(Kari Aronpurolle)
Miehet ja naiset elävät.
Päivästä toiseen he elävät.
Heillä on mitä odottaa:
aamu,
päivä,
ilta
ja yö.
Aina on jotain.
Muuta ei ole.
Paljon.
Das Leben lebht nicht.
Muistot.
Lapsuuden kasteinen tie.
Luonto joka elää.
Paljon riippuu ilmasta:
mieliala,
kaste,
ihminen
ja ihme.
Aamulla,
päivällä,
illalla
ja yöllä
kirjoitetut
sekavat sanat.
Aina on jotain.
Muuta ei ole.
Paljon
Das Leben lebht nicht.
Muistot.
Miehet ja naiset elävät.
Päivästä toiseen he elävät.
Heillä on mitä odottaa:
seuraava.
Miehet ja naiset elävät.
Päivästä toiseen he elävät.
Heillä on mitä odottaa:
aamu,
päivä,
ilta
ja yö.
Aina on jotain.
Muuta ei ole.
Paljon.
Das Leben lebht nicht.
Muistot.
Lapsuuden kasteinen tie.
Luonto joka elää.
Paljon riippuu ilmasta:
mieliala,
kaste,
ihminen
ja ihme.
Aamulla,
päivällä,
illalla
ja yöllä
kirjoitetut
sekavat sanat.
Aina on jotain.
Muuta ei ole.
Paljon
Das Leben lebht nicht.
Muistot.
Miehet ja naiset elävät.
Päivästä toiseen he elävät.
Heillä on mitä odottaa:
seuraava.
maanantai 18. tammikuuta 2010
"Minä olen kotoisin ristien maasta"
1
”Minä olen kotoisin ristien maasta.” (Juhana Vähänen)
2
Minä olen kotoisin maasta jossa ristit tehdään.
3
Minä olen kotoisin maasta
joka ei ole paikka vaan tila
jossa ei ole ristejä vaan symboleita
vieri vieressä mittaamattoman kauas
taivaanrantaan
ja jossa kävellessään saa varoa
kompastumasta symboleihin.
4
Minä olen kotoisin maasta jossa ristit vajoavat maan sisään
ja kohtaavat maan sisällä makaavat vainajat.
5
Minä olen matkalla maahan joka on päällystetty risteillä.
6
Minä olen matkalla mahdottomaan maahan
jossa ei ole ainuttakaan ristiä
jossa mistään ei saa selville
käveleekö vainajien päällä vai tyhjällä maalla
minä olen matkalla mahdottomaan maahan
jossa on pelkkää tyhjää maata.
7
Minä olen matkalla mahdottomaan maahan
joka ei ole todellisuutta vaan unta
minä olen matkalla mahdottomaan maahan
jonka mahdottomuus on sen mahdollisuudessa
siinä ettei mikään estä vainajia nousemasta ylös
tai minua vajoamasta alas.
8
Minä olen vajoamaisillani
minä kieltäydyn vajoamasta ristien maahan
palaamasta kotiin.
”Minä olen kotoisin ristien maasta.” (Juhana Vähänen)
2
Minä olen kotoisin maasta jossa ristit tehdään.
3
Minä olen kotoisin maasta
joka ei ole paikka vaan tila
jossa ei ole ristejä vaan symboleita
vieri vieressä mittaamattoman kauas
taivaanrantaan
ja jossa kävellessään saa varoa
kompastumasta symboleihin.
4
Minä olen kotoisin maasta jossa ristit vajoavat maan sisään
ja kohtaavat maan sisällä makaavat vainajat.
5
Minä olen matkalla maahan joka on päällystetty risteillä.
6
Minä olen matkalla mahdottomaan maahan
jossa ei ole ainuttakaan ristiä
jossa mistään ei saa selville
käveleekö vainajien päällä vai tyhjällä maalla
minä olen matkalla mahdottomaan maahan
jossa on pelkkää tyhjää maata.
7
Minä olen matkalla mahdottomaan maahan
joka ei ole todellisuutta vaan unta
minä olen matkalla mahdottomaan maahan
jonka mahdottomuus on sen mahdollisuudessa
siinä ettei mikään estä vainajia nousemasta ylös
tai minua vajoamasta alas.
8
Minä olen vajoamaisillani
minä kieltäydyn vajoamasta ristien maahan
palaamasta kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)