Sisyfos

1

En ole Sisyfos
vaikka muistutankin häntä.

2

Minä ja Sisyfos olemme kahden miehen
yhdet kasvot.

3

Minä ja Sisyfos olemme yhden miehen
kahdet kasvot.

4

Kun Sisyfos puhuu
hän puhuu kauttani.

5

Minulle ja Sisyfokselle on puhe yhteistä.

--

(Sisyfos)

1

Minä olen musta ruusu joka avautuu pimeyteen.

37

(Cut-up, Octavio Paz: Aurinkokivi [katkelma], oma)



Mitään ei tapahdu, sinä vaikenet, luomesi liikahtavat,
mielesi täyttyy sadoista valoisista ja pimeistä kuvista,
äänistä, äänistä,
(hiljaisuus: enkeli kulkee läpi tämän hetken
joka on mahtava kuin sadan auringon elämä
ja yhtä pitkä vaikka kestääkin vain hetken),
eikö mitään tapahdu, vain luomen värähdys?
ei! kyllä!
- ja juhlat, maanpako, ensimmäinen rikos,
toinen rikos, kolmas rikos,
rikosten loputtomuus ajan loputtomuudessa,
aasin leukaluu, sakea melu
ja kuoleman epäluuloinen katse
kun se pyyhkii tuhkanharmaata tasankoa
ja katoaa olemattomiin,
Agamemnonin valtaisa mylvintä
ja Kassandran toistuvat kirkaisut,
aaltojen kirkaisuja voimakkaammat,
kahlehdittu Sokrates (aurinko syntyy, syttyy,
kuoleminen on heräämistä, nukahtamista:
"Kriton, kukko Eskulapoolle joka jo toipui elämästä”),
Niniven raunioilla rähisevä sakaali,
varjo jonka Brutus näki ennen taistelua,
Caesarin pitkä varjo, historian hämärään ulottuva,
Moctezuma unettomuutensa piikkivuoteella,
matka rattailla kohti kuolemaa
elämän tietä pitkin,
- ja loputon matka, ja kuitenkin
Robespierre laskee joka minuutin
murtunutta leukaluutaan sormeillen
eikä ehdi loppuun-,
Churruca tynnyrissään kuin helakanpunaisella
valtaistuimella, Lincolnin jo luetut askelet
hänen lähtiessään teatteriin ja Boothin viritetty ase,
Trotskin kuolinkorina ja villisianhuokaukset,
Maderon katse johon kukaan
ei vastannut: miksi ne tappavat minut?
siksi! siksi! ja katse hukkuu aikaan...

6

Hän rikkoi pullon
kuin esineen kuin pyhän esineen
jonka on tyhjennyttyään rikkouduttava
ja muututtava sirpaleiksi
fragmenteiksi jotka ovat uuden pullon alku.

5

Runouteni on pitkää tunnustelua
elämän puolesta ja kuolemaa vastaan.

2

Tyhjenen kirjoituksesta
kuin pullo tyhjenee nesteestä
ja sanat valuvat paperille maahan.

33

Hän kohtaa hengen raolleen jääneessä pullossa
ja alkaa puhua pullon ja hengen kautta
hän alkaa lukea itseään kuin lasia
nähdä ruumiinsa ja mielensä sisään
kuin kirkasta nestettä sisältävään pulloon
ja kohtaa omat ajatuksensa.

Kaiken tämän keskellä

Harri Hertellin runo "Kaiken tämän keskellä" (löytyy myös osoitteesta http://blogitus.net/hartzino/2009/12/01/kaiken-taman-keskella/)

Televisio toitottaa kiristyvästä taloudesta,
kertoo vakavalla äänellä väärennettyjen lääkkeiden vaaroista
ja hytkyttää minua kumirintojen hauskalla huumorilla.

Radio pörisee mielenkiintoisista menovinkeistä,
näyttelyistä, gallerioista, museoista, luennoista, vierailuista
ja televisio-opas täyttyy täysin tuntemattomista henkilöistä:
isoveljistä, sinkkuäideistä, unelmien poikamiestytöistä ja tietysti tohtori Philistä.

Avatessani koneen
huomaan sähköpostiini taas tipahtaneen
uusia varoituksia:
Sinun webmailtili päättyy kolme (3) päivää. Kun olet lukenut tämän viestin, on parasta Vastaa tarvittavat tiedot päivittää postilaatikkoon.

sekä tietysti ilouutisia lottovoitosta:
This is to inform you that you have been selected for a cash prize of £800,000 (Eight Hundred Thousand British Pounds).

Ikkunasta näen kuinka raitiovaunut kirskuvat kurveissa,
metrot humisevat kiskoilla
ja taxit tuuppivat toisiaan iltapäiväruuhkassa.

Puhelin soi,
tekstiviestit kilisevät,
budjetit eivät pidä,
aikataulut eivät kestä,
Diilin Jethrolla ei ole tullin kanssa mitään tekemistä
ja unohdan tärkeitä tapaamisia,
jotka olen itse sopinut
ihan omaksi ilokseni ja
huolettomaksi ajanvietteekseni.

Etsin oikeanlaisia lamppuja,
tarpeeksi isoja vaatekaappeja,
mukavia sohvia,
kiiruhdan Ikeassa, Hong Kongissa, Plantagenissa, Gigantissa
enkä enää edes ole varma
missä maassa olen ostoksilla.

Luen lehdestä merkityksellisiä uutisia
kameravalvonnan lisääntymisestä kaupungeissa
ja pohdin terveellisempää ruokailua,
superfoodia, pähkinöitä, marjoja, taateleita,
iltalenkkejä, HK:n sinisiä
ja valkoisia malluja,
jotka pitäisi jättää polttamatta,
kun ne tuhoavat sademetsät
ja joku keuhkosyöpäinen cowboy
jossakin toisella puolella maailmaa
kaataan whiskycolaansa
taas lisää potkua.

Kaiken tämän keskellä
olen jostakin syystä unohtanut pysähtyä
ja kuunnella hiljaisuutta:
etsiä ääntäni sen kuiskauksista.

Sulje silmäsi, ennenkuin avaat ne

Ensimmäinen steriili katse,
surullinen leikkaus joka
etsiytyy periferian puolelle
kuin kylmyys

kasvoin unen lävitse kasvoin
sammutin valon sytytin
ulkona metsästä, ulkona akustiikasta
ulottumattomissa, lätäköissä
jotka paisuvat niin kuin manööveri, valtameri
maailmankartta

kuinka monta sielua on kestettävä
teipattava kuin riista seinälle
odottamaan ihailua?

rakkaus
on hankittu apinannahka
jonka valmistamiseen käytän
vääräksi havaittua ihmisyyttä

toinen katse
jo kontaminoitunut

lassottu tuuli
ei sellaista ole
aivan niin kuin lapsena
kun kaikki happi
oli minua varten

nyt mietin, että olemme sähköä
loputonta vaihtovirtaa, joka antautuu väärille urille

Rinnan iho

Rinnan iho on kauneinta mitä tiedän
siihen on hyvä tarttua, kun on pelkotiloja
korkeudella ja muodolla
ei ole niin väliä
kodikkuus,
katsotaan eduksi

väsymykseen kyllästynyt orja
voi uhrata sille aikansa
herrasväestö saattaa empiä,
tietämättään

rinnan iho on kauneinta mitä tiedän
vertaavuuksia
ei tarvitse hakea

rinnan iho on kauneinta mitä tiedän
sen tutkimiseen, on omistauduttava
tehtävä suunnitelma, hiesverellä valmistettu
kosketuksen
on oltava yhtä aikaa kova
ja pehmeä
kyllä sinä tiedät
rinnan iho

Kolme runoa

1

Taivas muuttuu päivä päivältä kirkkaammaksi
se uhmaa kaikkia todennäköisyyksiä
paljastaen katujen tuhannet värit
liehuvat viirit ja miljoonat kahisevat vaatteet
valtavin kirjaimin maalatut julisteet
ja vastakohdat
kirkkaat kadut ja rakennusten pitkät varjot.

2

Valo leviää katoilta katoille ikkunasta ikkunaan
kunnes se on kaikkialla kaupungissa
rakennusten ulkopuolella ja sisällä
ihmisten kasvoilla ja heidän mielissään
valo leviää mahdollistaen varjot.

3

Nyt näyttäytyvät kaikki ilmansuunnat
ja kaikki ilmansuunnat näyttäytyvät valossa
ja kaikki ilmansuunnat hehkuvat valoa
aurinko heittää valonsa portaille
ja portaat heittävät pitkän varjon
temppeliä katsovaan kaupunkiin.

Julisteruno

Symboliruno

(Lukuvinkki: kokeile eri selaimilla!)

਍਍琼瑩敬吾偙⁏㨷䜠乕䅎⁒䩂勖䥌䝎⼼楴汴㹥਍਍氼湩敲㵬猢祴敬桳敥≴栠敲㵦栢瑴㩰⼯睷⹷祴潰慭⹧潣⽭獩畳づ⼵瑳汹獥猭瑩⹥獣≳琠灹㵥琢硥⽴獣≳⼠ാഊഊ㰊栯慥㹤਍਍戼摯㹹਍਍搼癩椠㵤挢湯慴湩牥㸢਍਍਍搼癩挠慬獳∽潣瑮湥≴ാഊ㰊⁰污杩㵮爢杩瑨㸢਍⼼㹰਍਍਍格㸳啇乎剁䈠홊䱒义㱇栯㸳਍瀼㰾剈㰾牢⼠ാ圊䕈䕒䤠䬠低⁗䡔呁夠問㰠瀯ാഊ †㰠㹰戼⁲㸯਍†††䥉䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††⁏畳敲琠敨敲愠敲㰬剂ാ ††愠摮攠敶祲栠浵湡㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††ⴠ礠畯㰠剂ാ ††愠摮栠癡⁥⁡慦散㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††䤠ⴠ愠摮甠瑮汩䤠氠敩搠睯㱮剂ാ ††䤠ⴠ琠慨⁴湯⁥潷摲䈼㹒਍†††⁉ 桴瑡眠瑩⁨潹牵映慥畴敲⹳䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††敎敶⁲慳⁷㱉剂ാ ††愠⁳湩琠敨洠牯楮杮䈼㹒਍†††㱉剂ാ ††礠畯㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††䄠⁳⁡敢潦敲琠敨眠歡湩㱧剂ാ ††礠畯⁲敦瑡牵㱥剂ാ ††瀠牵ⵥ桳灡⹥䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††⁏桷捩⁨慷⁳慰瑲漠⁦桴⁥扡潳畬整䈼㹒਍†††楷桴礠畯㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳䴻祡敢映敬㱥剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳愻摮瘠湡獩㱨剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳猻捵⁨潹⹵䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰瑉椠⁳潹⁵㱉剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳礻畯䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰污慷獹㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††圠敨桴瑡愠污潬敷⁤敭瑥䈼㹒਍†††湡⁤⁉慷瑩琠慨⁴敢潣敭⁳潭湲湩⹧䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰 桴瑡䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰潦⁲敭椠ⱳ䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湡⁤潮⁷潬歯⁳਍†††瑡洠⹥䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††潙⁵ 湡⁤桷湥愠⁳湩攠灸慬慮楴湯䈼㹒਍†††楷桴愠猠慬瑮祥摥䈼㹒਍†††牯洠汩湤獥⹳䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††桔獵爠捥楥敶⁤瑩䈼㹒਍†††湡⁤潦⁲敷步⁳潦汬睯摥礠畯洠⹥䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰⁏潪㱹剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳眻敨潭湲湩㱧剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳漻樠祯ⴠ琠楬敶ഠ ††愠眠楨敬㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳吻桴敲摡琠㱯剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳愻摮眠瑩⁨潭瑵㱨剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳眻瑩⁨祭映捡㱥剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳画獮慬慫汢⹥ഠ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††夠畯䈼㹒਍†††桴⁥祭搠畯瑢猧瀠敬㱡剂ാ ††ⴠ愠摮琠睯牡⁤敨癡湥猠瑥礠畯⁲慰桴㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳䐻潹⁵慨敶ഠ ††愠琠敯䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桴瑡椠⁴獩礠畯㱲剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳礻畯⁲睯㱮剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳䤻氠潯瑡礠畯䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湡⁤敹牡桴瑡ഠ ††礠畯挠浯⹥䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††⁉桴畯桧⁴桴瑡礠畯⁲潦瑯 桴瑡洠摡⁥潦⁲敭䈼㹒਍†††潹牵栠湡獤‧楦杮牥戠汥湯敧⁤潴洠㱥剂ാ ††愠摮礠畯映慥畴敲挠牡楲摥椠獴映慲牧湡散映牯洠㱥剂ാ ††䤠猠牴歯摥礠畯⁲慨物㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††䴠牥汥⁹湡椠慭敧䈼㹒਍†††湡⁤⁉敬牡桴瑡 桴⁥浳汩㱥剂ാ ††愠潢敶栠浵湡㰮剂ാ ††夠獥 潹牵椠慭敧䈼㹒਍†††畢⁴⁉慣湮瑯䈼㹒਍†††整汬洠㱥剂ാ ††䤠戠来琠慨⁴潹㱵剂ാ ††礠畯⁲浩条獥䈼㹒਍†††敹牡⁳湡⁤楳畴瑡潩獮㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††圠敨潹湵⁧湡⁤敷瑮甠据牥慴湩䈼㹒਍††† 桴瑡眠楨档礠畯椠潷摲❳氠獵整㱲剂ാ ††琠敭潭祲㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††ⴠ猠敥⁡潷摲 ⁡慮敭䈼㹒਍†††桴瑡漠桴獥⁥汰楡獮䈼㹒਍†††敢敮瑡⁨敬晡敬獳琠敲獥㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳夻畯䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰潹牵映慲牧湡散ഠ ††阠瀠牵瑩㱹剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳愻潢敶愠汬䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰潹牵攠敹㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳医祡渠瑯愠眠牯㱤剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳䤻欠潮⁷牦浯ഠ ††戠晥牯⁥楢瑲㱨剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳䤻栠癡⁥敲潣湧穩摥ഠ ††阠愠汬㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††吠敮敶⁲桴瑡眠楨档礠畯眠汩敲捡㱨剂ാ ††琠敨琠潨湲牣睯景琠敨洠慥楮杮敬獳挠潬敳⁳瑩⁳楣捲敬愠潲湵⹤䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桗湥琠敨猠湵ഠ ††栠獡猠敭瑬摥搠睯㱮剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳䤻洠敥⁴潹牵ഠ ††映慥畴敲猧栠湡⹤䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰楇敶㰬剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳愻摮椠⁳⁡祢潧敮䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰ₖ桴瑡椠਍†††潹牵栠慥瑲㰡剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††䄠摮攠牡桴洠癯獥愠潲湵⁤潹牵栠畯敳䈼㹒਍†††湯祬琠慨⁴潹⁵獡礠畯愠敲㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††传栠杩⁨慨汬㱳剂ാ ††琠慨⁴畨慭桴瑡攠牡桴㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††传琠敨敳栠湡獤䈼㹒਍†††桴瑡礠畯⁲慤⁹湡⁤潹牵渠杩瑨䈼㹒਍†††桴⁥桳摡睯⁳敳㱥剂ാ ††琠敨敲愠敲洠湡⁹桳摡睯⁳湩琠敨爠潯㱭剂ാ ††琠敨眠牯摬⁳敳ⱥ䈼㹒਍†††桴獥⁥慨摮ⅳ䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††畂⁴瑡琠浩獥眠⁥牴浥汢⁥潳搠牡汫㱹剂ാ ††䤠琠楨歮琠慨⁴桴牥⁥牡⁥慭祮朠摯⁳桴瑡攠楸瑳䈼㹒਍†††桴⁥桷汯⁥潷汲⁤獩朠摯愠摮漠汮⁹潧㱤剂ാ ††愠摮氠潯獫琠牨畯桧㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳医祡‬慳⁹潹牵ഠ ††氠瑩汴⁥牴楡獴䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰慳⁹桴瑡栠睯ഠ ††朠敯⁳潹⁵畳潤湷映牯洠㱥剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳猻祡琠慨⁴潨⁷਍†††敷瑮猠湵甠㱰剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳眻敨敷敲洠潯獮ഠ ††氠瑩䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湩琠敨挠畯獲⁥਍†††景琠浩㽥䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††桔瑡渠瑯琠敨爠獯獥‧牢摩㱥剂ാ ††琠慨⁴潮⁴桴⁥敨癡湥❳眠癡来敲湥愠摮琠敨映敩摬❳爠捯楫杮瀠畬敭䈼㹒਍†††桴瑡渠瑯琠敨猠湵猠整灰摥搠睯湯洠⁹獩慬摮㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††传据⁥灵湯愠琠浩⁥湡⁤敬癡獥眠牥⁥潹湵⁧湡⁤畳桳湯⁥湯礠畯䈼㹒਍†††湡⁤潳敭朠穡⁥慳⁷潹⹵䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰潙牵攠敹䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰畨慭❮⁳祥㱥剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳渻慤⁹敲捡敨⁳਍†††潹㱵剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳愻汬椠⁳敳慰慲整ഠ ††猠整獰䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湡⁤慷摮牥⹳䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桔⁥汣慥⁲牦条慲据㱥剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳愻摮戠慬敤⁳桴瑡ഠ ††映污㱬剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳愻摮愠物愠氠牡档牴敥慴汬䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湡⁤楷摬楷敮ഠ ††戠敬摥⹳䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††桔瑡漠慥瑲㱨剂ാ ††琠慨⁴獩氠歩⁥灳牡獫愠摮愠映潲睭瑩楨⹮䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰⁉祭猠潨⁥潳敬㱳剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳眻祡䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湩琠慨⁴楬敦㰺剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳渻慥湲獥⹳䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰⁁汦獡⁨景洠獩楳杮䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湩琠敨敳瀠牡獴䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桴湡獫䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰潦⁲潴䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰ₖ晩愠獢湥⹴䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††桔瑡映湩敧⁲潴捵敨⁳潹㱵剂ാ ††琠慨⁴潷汲⁤瑳湡獤愠潲湵⁤潹㱵剂ാ ††琠慨⁴⁡楬桧⁴桴瑡䤠猠敥礠畯㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††阠琠慨⁴桴⁥慤⁹瑳湡獤愠摮栠慥敶獮䈼㹒਍†††湡⁤桴⁥楮桧㱴剂ാ ††愠摮戠敲瑡敨⁳湩映潲瑮漠⁦敭㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††夠畯䈼㹒਍†††⁡慨摮愠摮琠畯档獥礠畯䈼㹒਍†††湡⁤慧敺猠敥獭琠㱯剂ാ ††挠污⹭䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††湁⁤祭瘠楯散‬潳湵㱤剂ാ ††洠⁹慨摮猧瀠湥栠獡焠慵敶敲㱤剂ാ ††琠睯牡⁤湡甠牮慥档扡敬敮獳 䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††獁琠敨栠慥敶獮䈼㹒਍†††慳歮洠⁹慨摮㱳剂ാ ††漠瑵漠⁦慨敺愠摮映杯䈼㹒਍†††湡甠汮捯敫㱤剂ാ ††琠敨洠牵祫 䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††汁敳牣瑥㱳剂ാ ††眠楨整攠敹㱳剂ാ ††琠慨⁴桴獩渠捩湥獥ⱳ䈼㹒਍†††湡⁤慦敤⹳䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††潙㱵剂ാ ††琠慨⁴潳眠湯敤晲汵䈼㹒਍†††⁉桴畯桧⁴桴瑡洠祡敢渠瑯䈼㹒਍†††瑯敨獲㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††䘠牯椠⁴獩䤠眠潨椠⁳敢杧湩⁧潹㱵剂ാ ††礠畯⁲慦散䈼㹒਍†††㱉剂ാ ††漠敮愠⁳⁡敷歡牥猠楴汬 䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††潓猠楴汬 潦捲摥慢正䤠䈼㹒਍†††瑩椠⁳潹⁵楷桴礠畯⁲楫摮䈼㹒਍†††潹㱵剂ാ ††琠慨⁴祢礠畯⁲慮敭㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳圻⁥牡⁥⁡散瑮牥䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰⁡畨慭獩愠潭杮ഠ ††琠敨映湩獥⹴䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰潎⁷畳㱮剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳渻睯洠牯楮杮䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰敢楧獮琠敨搠祡䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰潮⁷獩洠㱹剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳氻牡敧䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰楬桧㱴剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳活⁹捥潨獥㰧剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳嘻污浡㱯剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳活⁹慤ⱹ洠牯楮杮䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††片敥敮祲愠摮琠敨栠污獬漠⁦敬癡獥䈼㹒਍†††⁡敮汷瑩挠畬瑳牥椠桴⁥档獥湴瑵琠敲❥⁳晡整扲潬浯䈼㹒਍†††慭汰⁥湡⁤楬摮湥 ⁡畳浭牥攭畱汩扩楲瑳攭灳慬慮敤㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††删獯獥愠摮戠畬扥瑯汴獥愠摮猠湵汦睯牥䈼㹒਍†††湡⁤桷瑩ⵥ敮瑴敬映潬敷㱲剂ാ ††漠琠慨⁴桴⁥湡楸畯㱳剂ാ ††琠敨戠慬正汢敵攠敹㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳夻畯 楷桴朠慲敶汦牡⁥਍†††祥獥䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桷湯戠敩⁲਍†††慬摩䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰⁡慳湩㱴剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳椻捳汵瑰牵㱥剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳氻歩⁥敤摡‬敢潣敭ഠ ††愠杮汥㱳剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳阻漠⁲档汩牤湥㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳䄻汬椠潹㱵剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳䤻戠来礠畯䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰污ⱬ愠汬眠瑩⁨਍†††潹㱵剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳漻礠畯搠獵㱴剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳礻畯⁲慨物椠⁳਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰楬敫戠晥牯㱥剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳礻畯⁲慨摮椠⁳਍†††獡㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††䰠晩㱥剂ാ ††椠⁴慷㱳剂ാ ††猠潴浲攠据潬敳㱤剂ാ ††愠氠牡敧攠扭慲散猧䈼㹒਍†††污ⱬ䈼㹒਍†††楷桴愠汬琠慨⁴慷⁳敮敶⁲畳杮䈼㹒਍†††湡⁤潮潢祤猠湡⁧祢琠敨物搠祡㱳剂ാ ††愠摮渠扯摯⁹慳杮䈼㹒਍†††桴瑡戠慥瑵⹹䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桗湥琠敨搠祡⁳਍†††牣敩⁤湡⁤湩戠潬摯礠畯眠湥㱴剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳愻慷㱹剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳漻敶⁲桴⁥畳灳捩潩敮獳猧ഠ ††眠祡㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳眻敨桴⁥慤獹ഠ ††挠楲摥䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湡⁤湩戠潬摯ഠ ††眠湥㱴剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳礻畯⁲慦整猧ഠ ††眠祡䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湏⁥楴敭䤠愠਍†††楷桴礠畯䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰ₖ湡⁤慲湷獥⁳਍†††牴浡獰甠潰畨慭❮⁳敨牡⹴䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桔瑡栠摩獥琠湯杩瑨䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰瑩⁳慳湩汴湩獥⹳䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湏⁥楴敭䤠愠਍†††楷桴礠畯㰮剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳夻畯眠湥⁴潷汲⁤਍†††湩潴㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††圠敨敲渠畨慭桴畯桧㱴剂ാ ††眠敨敲漠汮⁹潹㱵剂ാ ††椠桴⁥潲浯‬湡⁤桴⁥慷汬⁳牡⁥潮⁴楶楳汢⹥䈼㹒਍†††摡礠畯栠癡⁥潮⁴楲敳灵䈼㹒਍†††潹⁵湫睯渠瑯琠慨⁴硥獩獴䈼㹒਍†††ₖ桴牥ⱥ琠敨敲䈼㹒਍†††慭⁹汳敥⁰慣牲⁹潹牵瘠杩汩㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††圠敨潹牵映捡慩敦瑡牵獥䈼㹒਍†††楬敫朠慲獳愠摮眠瑡牥䈼㹒਍†††楬敫愠搠祡›湡⁤潲敳漠瑵漠⁦桴⁥敢㱤剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳阻戠瑵椠⁴獩ഠ ††愠搠敲浡䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湡⁤瑩椠⁳敭潭祲䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰瑩椠⁳業慲敧戼㹲਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰湡⁤⁉慳⁷瑩䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰瑩椠⁳敭潭祲䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰瑩椠⁳牤慥⹭戼㹲਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桗湥礠畯⁲慦楣污ഠ ††映慥畴敲⁳⺖䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††慍⁹敨癡湥⁳楤㱥剂ാ ††洠祡瀠潥汰⁥湡桩汩瑡㱥剂ാ ††琠摯祡愠摮礠獥整摲祡䈼㹒਍†††慭⁹⁉瑳楡獲映污潤湷䈼㹒਍†††慭⁹⁉慷摮牥愠猠慨潤ⱷ愠摮渠敨牡⁴⁉敨牡䈼㹒਍†††慭⁹潹牵朠慬据獥猠慴⁹楳敬瑮愠摮琠敨洠畯桴椠⁳異汬摥搠睯敢敮瑡⁨桴⁥档湩䈼㹒਍†††ₖ潹⁵牡⁥桴⁥慬瑳‬湡⁤楷桴礠畯⁲慨摮 䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桔瑡栠湡⁤牰獥楳杮䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰慳ⱹ猠祡礠畯㱲剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳栻湡㱤剂ാ ††☠扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳☻扮灳礻畯⁲潦敲敨摡猧ഠ ††猠湥楳楢楬祴䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰潹牵椠獮杩楮楦慣瑮猧ഠ ††栠畯敳䈼㹒਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰桴瑡氠歩⁥⁡਍†††慷⁹湡⁤畨慭獮猠敥㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††圠票挠湡䤠渠瑯猠敥礠畯䈼㹒਍†††桷⁹汢潯潹⁵潮㱴剂ാ ††漠洠⁹潬敶䈼㹒਍†††祭愠浲牯摥栠畯敳㰿剂ാ ††䤠猠敥栠睯礠畯眠湡敤⁲湩琠敨猠浵敭❲⁳楮桧獴䈼㹒਍†††⁉敳⁥潨⁷瑩朠潲獷猠汩湥㱴剂ാ ††䤠猠敥琠慨⁴敷挠湡栠慥㱲剂ാ ††䤠猠敥栠睯氠癩獥椠桴⁥湵湩慨楢整⁤潨獵獥䈼㹒਍†††⁉敳⁥桴瑡椠⁴汢潯獭䈼㹒਍†††污汢潯獭椠桴⁥潷汲獤‧潬杮湩⁧湵敲捡慨汢湥獥㱳剂ാ ††愠汬戠潬浯⁳湯⁥楴敭䈼㹒਍†††桴瑡礠畯戠潬浯 潹⁵汢潯㱭剂ാ ††琠慨⁴楴敭琠慨⁴楴敭䈼㹒਍†††湡⁤桴⁥敫獹猠湡⹫䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††䈼㹒਍†††桔獩映捡⁥敦瑡牵㱥剂ാ ††氠歩⁥慹摲慰歲映潬敷㱲剂ാ ††氠歩⁥汢獯潳獭椠潷摯ⱳ戠⁹桴⁥楤捴敨⁳景洠慥潤獷䈼㹒਍†††湩猠浵敭獲湵桳湩⹥䈼㹒਍†††桔獩映捡⁥敦瑡牵㱥剂ാ ††愠摮渠扯摯⁹慣敳⁥湡⁤潮⁴敢猠癡摥㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††䄠⁳湩愠映湥散ⵤ湩瀠牡㱫剂ാ ††愠敨扲污戠摥挠湯散污摥䈼㹒਍†††⁡楢⁴扡癯⁥牧畯摮䈼㹒਍†††⁡潣潬汲獥⁳楤湭獥㱳剂ാ ††愠摮猠捥敲楴敶㰬剂ാ ††愠猠潬敷⁤慨摮㰮剂ാ ††㰠剂ാ ††㰠剂ാ ††䄠栠浵湡‬⁡潣浭湡浤湥㱴剂ാ ††氠歩⁥桴⁥湵湫睯㱮剂ാ ††琠慨⁴獡洠⁹湵慳摩敮獳䈼㹒਍†††潹㱵剂ാ ††琠慨⁴畳獮眠慥敶琠敨物眠慥楶杮椠癮獩汢⹹㰠剂ാ ††㰠剂ാ †㰠㹰戼㹲਍†††戼㹲਍†††戼㹲਍†††渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰渦獢㭰牔湡汳瑡摥ഠ ††戠⁹潊慨湮獥䜠⌦㐲㬶慲獮潳⹮㰠剂ാ †㰠㹰਍਍਍戼㹲਍਍਍਍䠼㹒਍挼湥整㹲愼栠敲㵦栢瑴㩰⼯睷⹷祴潰慭⹧潣⽭獩畳づ⼷㸢

Cut-up (Ron Silliman: Sunset Debris)

Saatko sen kovaksi?
Miltä se maistuu?
Tunnetko sen?
Koskeeko siihen?
Pidätkö siitä?
Pidätkö tästä?
Pidätkö tästä näin?
Mitä näet?
Mitä kuulet?
Mitä tunnet?
Eikö olekin totta että olet uhri?
Mitä luulet?
Lopetammeko pian?
Alkaako se kutistua?
Hikoiletko?
Selviätkö?
Näetkö sen?
Näkyykö se?
Onko se piilossa?
Onko se suuri vai kova?
Onko se sininen ja muhkurainen?
Onko se leveä?
Onko se ruma tarkoituksella?
Onko tuo kätesi?
Mitä jos sanoisin etten koskaan ajattele sinua?
Haluaisitko ryhmäseksiä?
Haluaisitko ruoskimista?
Käyttäisitkö huivia?
Suostutko?
Kieltäydytkö?
No?

Mai hakul (Aare Pilv)

mai hakul näotsi vastu avalat õhtupäikest, kuuma, õhk on
hakanud tihenema, kohati lõhnama, mõned tihkemad punktid
lendavad mahedalt ja tuumakalt põrisedes, võrisedes mu

kuuldekaugusest läbi, kõnnin, istun, kihisen tasakesi mõelda,
siin kuskil Poola-tagusel maal, kus on mu kodu, lahe päike
kulunud laudseinal, tunnen, et head ajad on ees. kuldnokk

figureerib vaskjalt kumava lehtimisootel puu otsas, modereerib
õhtu sordiinset vigurlikku kulgu, kaks hakki traadil peavad
meid ülalt silmas, väärutavad omi päid ja peavad suu kinni,

hallid terased silmad päikse käes selgesti siiani näha. meie ei
pea midagi. toas tuleb tukk, vajun nagu hirv sõrgupidi
samblasse, labajalad üle voodi serva välja sirutunud nagu

baleriinil, uni, juba ma näen teda, ilmub võsastikupõigust ja
kõnnib hääletult mu poole, kõrgejalgne metskits, jälgedes
häbelik hõbe, kummardab oma habrast kaela ja nuhutab midagi

mu mitteteadvuse värsketest rõsketest rohelistest puhmastest
õhtupäikesekirjus metsaaluses, napsab midagi hammastegagi,
otsekui Sina, kui vasikana nosid mu peopesast minu head lõhna

1./2./3. mai 2009
Puurmani

--

Aare Pilven blogi "pilve koht."

Kolm ligimest (Aare Pilv)

kaubamaja liftis koos
kahe teismelise plikaga, seljaga
nende poole, vaatasin läbi

klaasseina eskalaatoritel sõitvaid
inimesi. selja taga rääkis
üks plika: “need soomlased

on ju nüüd siin.
ma pean oma soome
keelt pisut üle vaatama.

mis see kass oli -
kissa või kiska?” teine
vastas: “ei tea. vist

kiska.” läksin välja. bussi-
peatuses möödusin ühest vanemas
keskeas lühemast mehest,

näost oli näha, et
ta on joodik, aga
täna olid ta üle

kõrvade ulatuvad hallinevad juuksed
korralikult kammitud. silmad korraga
nii põlesid tema punetavas

näos kui ka olid
hägususeni tuhmid, nagu üheksa-
teistkümnenda sajandi eesti

talupoegadel fotode peal.
tal oli hall pintsak
seljas, valge triiksärk

selle all, kaine päeva
riided, võimalik, et ta
oli teel mõne olulise

naise juurde, ema või
õe või laste ema
juurde. ta vaatas mulle

otsa, ei pööranud pilku
ära, ta pilgus oli
kainuse sõgedat, pingutusrohket

uljust, millega ei osanud
midagi peale hakata ei
mina ega temagi vist.

--

Aare Pilven blogi "pilve koht."

Valoista

Toimiston valo palaa kirkkaammin
kuin tähti

intohimolla ei ole mitään tekemistä
asian suhteen

Myöhäinen liikunto

Ehkä olet niitä jotka ovat askeleen edellä.

Ehkä olet niitä joita seurataan.

Nyt tunnet hänen kätensä varjon selässäsi.


Kristian Blomberg - Myöhäinen liikunto

herilane (Aare Pilv)

hommikune herilane põntsub muudkui
mööda akent, ta pole ilmselt oma elu
jooksul veel klaasi näinud, oma visaduses

ei huvitu isegi minu kohvi magusatest
hõngudest, kui istun otse ta nina all
ja jälgin julmalt tema subtiilset kriisi.

paari tunni pärast on ta klaasi olemuse
selgeks õppinud - täiesti läbimatu ja
täiesti nähtamatu müstiline substants,

nüüd jalutab herilane ringi diivani
seljatoel, põrandal, aknalaual, peri-
pateetik, pea filosoofiliselt norus nagu

ikka sellel, kes on kokku puutunud elu
põhiküsimustega, ta võiks nüüd teisele
herilasele tundlaga mõtlikult akent

osutada ja põhjatu tundlikkusega ümiseda
mingi mitmetähendusliku lause, mis
teisel hinge põnevusest ja ängist kripeldama

jätab. elutarga leplikkusega kõnnib ta
papptaldrikule, mille ma tema teele ette
sean, lähen sellega õue, otse päikese kätte,

ta jääb täitsa liikumatuks, jääb eriti sügavalt
mõttesse, kombib suistega krabinal helevalget
pinda, kontemplatsioon suubub ekstaasi,

ja lennus ta ongi, uskudes ikkagi, et müstiline
“kivikõva õhk” jäigi läbimata, taipamata, et lendabki
juba tolles transtsendentsis, mille subliimse

kättesaamatuse ning subliminaalse ähvardava
külgetõmbavuse kuulutamine saab nüüdsest
tema elutööks. või aimab ta? kes teab?

3. mai 2009
Puurmani/Tartu

--

Aare Pilven blogi "pilve koht."

Se alkaa rakkaudentunnustuksesta hiljaiselle

(Esimerkkiruno #3 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Se alkaa rakkaudentunnustuksesta hiljaiselle,
arjen urotöiden koettelemalle miehelle
ja muuttuu myyttiseksi merimatkaksi,
ei näe eteensä, näkee vain valon ja harhailee
Hakaniemeen, Venetsiaan, turistirannalle,
järven äärelle,
järjen äärelle,
nousee loputtoman virtauksen,
kierron ja muodonmuutoksen kuvaksi,
saa elämän näyttämään suloisen ainutlaatuiselta
ja sietämättömältä,
kertoo,
ei kalojen,
kolojen,
vaan meren yli hyppäämisestä,
alusta loppuun,
lopusta alkuun,
huuhtoo kaikkea
yhä uudelleen.

Mittaan

(Esimerkkiruno #2 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Mittaan
sulaa aikaa, virtaavaa hetkeä, niin venyvää että se
ulottuu kaikkeen historiaan, kaikkien vuosien yli,
kaikkialle minne ihminen laskee jättiläisjalkansa
puhkeaa terälehtiä,
ne ovat aurinkopölyä,
tylyä, töykeää ja luoksepääsemätöntä aikaa,
sitkeää tahnaa jota haluan niellä,
ottaa sisääni kaiken.

Koneet ovat poissa, kuten niiden käyttäjätkin

(Esimerkkiruno #1 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Koneet ovat poissa, kuten niiden käyttäjätkin.
Käännän vipua ja kone käynnistyy, jauhaa eläimet.
Niin menetän
kevyen, vapaan, jumalallisen läsnäolon
jonka eläimet muistavat, yksinäiset,
niiden konditionaalinen asenne
kuin jokainen solu olisi kalvo tai kello,
viritetty värähtelyn mukaan.
Kone pysähtyy vasta kun työ on tehty.
Tehdas soittaa pilliään ja työntekijät
heräävät tuhatvuotisesta koomastaan,
minäkin,
suljemme kitisevät portit, kuljemme yli
holvien ja siltojen,
poistumme syvälle kaupungin kudoksiin, katujen laskoksiin,
tajuamme kauhuksemme mitä olemme tehneet.

baby, you got me confused

jäin edessäsi sanattomaksi
vaikka se ei ollut tarkoituksena
kummallakaan

minua pelottaa
ja sinua pelottaa
eikä me oltukaan niin neroja
kun testit antoivat ymmärtää

suolaa ja sokeria
mutta ei ymmärrystä
juuri nyt

"Pienenä imeydyin"

Hannes Penttilä runoilee

Pienenä imeydyin
Kylkiluuhusi kiinni
Roikuin mukana
Kylpyammeesi aalloissa

Aistini menetin
Kirkkautesi huumassa
Ajauduin aaltojesi mukana
Ilman aurinkolaseja

Olenkohan jo sokea
En oikein huomaa
Tunteittesi varjoja

Ihmettelin jäisiä aamuja
Oloni on kuin kalapuikolla

Tästähän syntyy
Pian kalapuikkovauvoja

Olemmekohan raskaana
Ilman lupaamiasi jouluisia valoja?

Seitsemän uutista

seitsemän uutista, hyvää iltaa
runoilijat eivät ole enää profeettoja
runoilijat eivät ole enää näkijöitä
ne eivät ole enää runon puolella
ne eivät ole enää minkään puolella
ja sinne ne sulautuvatkin
ei minkään puolelle
helposti kuin kassahenkilön kysymys
pankille vai visalle?
tekisi mieli huutaa salaliitto
mutta mitä salaista tässä on
salaisuudet on lakkautettu
kirjakaupat kauppaavat kirjoiksi naamioituja mielikuvituksen tappajia
salaliittoko, ei me tunneta sellaista sanaa
koulutusjärjestelmä on päivitetty
se on nykyisin nimeltään ihmeellinen matka
ja ihmeellinen se onkin
siellä koulutetaan ihmisyys meistä
harvat jättävät sitä kesken
suuri osa päätyy murisemaan nelinkohtin ovenpieliin
rakkautta on enemmän kuin koskaan
puhumattakaan uskosta ja toivosta
lakimiesten liitto puuhaa historian suurinta ryhmäkannetta
se suunnataan esi-isiä ja -äitejä vastaan
hurjimmat puhuvat vieläkin pidemmälle menemisestä
ja varmasti mennäänkin
maailma on vihdoin vapaa, ihminen
pörssi vapisee kiihkosta
liikennevaloissa palaa yötä päivää sama sininen valo
suojateillä kaasutetaan
suurin vaara on tulla yliajetuksi
suurinta on tulla yliajetuksi
kaiken pitää tulla yliajetuksi
yliajetaan kaikki
jonoon vaan
miljardi ensimmäistä saa oman teltan

Kaksi runoa sarjasta Karkea veisu

Einari Paakkasen runoutta.

1

Minun rakkaani on nälkäinen ja kyljellään.
Hänen päänsä on trikki, tavallaan aavikkoa,

hänen kiharansa kuin hökkelikylät.
Hänen silmänsä ovat kuin huutoaukot itseen,

liasta mustuneet
ja painuneet umpeen väsymyksestä.
Hänen poskensa ovat kuin kivisangot, kuin velkataakka;

hänen huulensa kuin leikkuupuimurit,
ne kannustavat katkaistujakin lisääntymään.
Hänen käsivartensa ovat jouten.

Hänen lantionsa on kuin valokuvasuurennos
jäähallin seinällä.
Hänen jalkansa kuin kaksi käsinukkea

kamppaamassa toisiaan kumoon.
Hän on ääneltään karski rusakko,
haarautuva kuin rokokoosuihkulähde.




2

Sinun rintasi ovat kuin kaksi kuoriutuvaa lintua,
kuin kahdeksan gigan muistitikut
jotka säilyttävät himoa koulupojan taskussa.
Siksi kunnes pääsky pesii ja hirsirakenteet huipentuvat,
minä tyydyn lohifileeseen ja vanhurskauteen.
Suora olet suuntaviiva, armaani,
ei ole sinussa tsaarinsotilaan juoppoutta.

Vaikuta kanssani hämmentyneeltä, sinä sivilisaationi,
vilkuile kanssani olan yli.
Ota vastaan hakemalla haettu,
kulutustarvikepulasta ja vaaleansinestä haettu,
Pietarista ja runsaudesta haettu.

7

Kulkea linnasta linnaan puutarhasta puutarhaan
porttien estämättä
tulla linnojen puutarhojen lukemattomille porteille
ja oppia avaamisen kyky
kantaa mukanaan yhtä ainoaa avainta.

Runo

vähiin ovat käyneet
meren vedet
ja kuiva hiekka
haukkoo rannassa henkeään

kuin kala kuivalla maalla
en minäkään
enää kauaa
jaksa kantaa vettä

sillä
rikottujen käsieni päällä
se kirvelee

talvi
missä olet ?
kotini
on pian autiomaa

2

Vihreä lisääntyy
väri tihenee ja katse näkee jokaisella sekunnilla enemmän
puut tulevat runsaslukuisimmiksi ja runsaammiksi
väri kasvaa
väri rikkoo silmät
vihreä tunkeutuu suljettujen silmäluomien taakse suostumatta lähtemään
väri laajenee
väri sokaisee silmät
sokaistut silmät katsovat
sokaistut silmät näkevät ainoaa väriä.

Kaksi runoa

MARRAS

minä tein poikkeuksen
kun seisoin siinä laiturilla
joka oli kuin alttari

siinä äärettömän edessä
join liian makeaa mehua
ja tyydyin vain katsomaan

kuinka kesällä järven pohjassa
makaisi monta uutta kiveä

minä en heittänyt niistä ensimmäistäkään
enkä yrittänytkään laskea niiden painoa
sillä tiesin niin tekemättäkin ;

jää kantaa



>

SINIHARMAASILMÄINEN

tänään aamulla
kun heräsin sängystäsi
mietin miksi minua taas palelee

nousin ja puin päälleni
etsin itseäni
ja ilmettä kasvoilleni
mandariinin kuorista

. en löytänyt
mutta kirjoitin jääkaappisi oveen runon .

--

Taru S. rakkausrunot.fi:ssä.

Koneiden kätköistä rakastettu

Uusia uuvuttavia aluevaltauksia tehdessä
tulee mieleeni aivoliikkeet ja niiden
sovinnaisuus, nuo jalot sotilaat,

joille universaali puhe tuottaa ongelmia,
ei ainoastaan minulle vaan muille pojille,
joiden on tarkoitus kaivaa
tämä hauta aarteineen,
roskineen,
metallisuonineen
rämisevine sydämineen
jotka syövät hiussuonia
aamiaiseksi

tytärten vaimot ja vaimojen tyttäret
syljellä kiinnitettyinä
akselissa joka kuljettaa meidät tehdasvalmisteisen puhekopan lävitse
ja neulametsän lävitse harhaillen korpraalijohtoinen seurue
menettää rytmin niin kuin,

rakastaja, tuo pyhä linnunpelätin!
sulkahatussaan, maailman muna kasvoillaan

kuivumassa yön kyljessä
kuin maitoon liotettu emätin
purjekarvoissaan sekoittunut
koiraaksi

lampaaksi joka on suunniltaan
pelastunut

Kun lika ei lähde

Lattiassa on ruskeita läikkiä: savumerta,
kuin sumua, mutta hengittäessä pistää keuhkoon
kuten ikkunasuihke.

Läikät näyttävät siltä, kuin joku olisi juuri äsken
kulkenut siitä kuraisilla kengillä.
Mutta kun moppaan, jäljet pysyvät.
Vahaa!
Se on vahassa!
Lika on vedenkestävä meikki jumissa ja
permanenttitussi muovimatossa.
Kura vain erehtyi, ja meni väärään paikkaan
eikä sitten enää suostu lähtemään.
Kuten maassaololupa, oleskelulupa, työlupa
sillä on lupa olla siinä mihin se laskeutui
ja katsoa kuraista kuruuttaan joka päivä.
Moppini ei siihen tehoa, ja niinpä
minulle jää vaihtoehtoja vain yksi.
Minun on astuttava jalanjälkiin, käveltävä vahan yli,
annettava läikkien olla
ja odotettava peruspesun poikia.

ne pommittavat kuuta

ne pommittavat kuuta
heijastavat taivaalle taputtavia käsiä
ne pommittavat kuuta
konkistadoritango soi
kaljupää huutelee pizzerian ulkopuolella
älä pompota sitä palloa
planeetan laajuisessa valintatalossa
on tuplabonus
yön kiinteistövälittäjät
silmäkidat ammollaan
tullaavat kuunsiltaa
sormet romantiikalta tuoksuen
pommittavat
hiljaa
olemme oikeamassa
oikeammassa oikeassa
yk-tango soi
tsup tsup
taivaalle heijastetaan huulet
koskettavaa
me pommitamme kuuta
olemme oikeammassa
oikeassa
jää jään ääni &
suoraan aortanvaloon
johtavat jalanjäljet -

--

Juha Rautio Runokauppa Kattilan sivuilla.

Tähän tyyliin

Tähän tyyliin on menty
puettu reppu, haluttu
ikäänkuin valistaa
tai valmistaa

tähän tyyliin on menty
kuljettu läpi

kanjonit, tiet
jotka rakennettu sodilta suojassa,
joskus eilen, luulisin

tähän tyyliin on kuljettu,
ja kuljetaankin, jos ei sorruta
idiootin tekosiin

Valo, sokeus

Silmien päällä
valo, jolla
teemme toisemme
sokeaksi, valo
jonka lause
ei ole
tosi, riittävä

kevyt on
kevään kulkea
kun on valo

me eksytämme
toisemme,
syksy

on niin pimeää,
etten kuule
suljen huulet
siivotut
vanhat kasvot
vanhenevatkin

ei ehdi tulla
myöhäistä,koskaan
tartunta
varovaisia katseita

tämä jos mikä
on sokeutta

"Yön sumusta"

Yön sumusta etsiytyy varjot
poikki pihamaan, puutarhan

kuin kädet, tahtovat koskettaa
onnella huolestuttaa

Puut kävelevät

Metsä kävelee.
Puut siirtyvät lähemmäs toisiaan koska on syksy,
metsä tiivistyy.
Tiivistynyttä metsää ei voi omistaa.
Tiivistyneessä metsässä ei voi kävellä eksymättä.
Puut kävelevät, kuljettavat eksyvän syvälle vihreään sydämeen:
lämpimään, sykkivään.

9

Kieli liikuttaa planeettoja
valtava voima.

"Tammi kohoaa asvaltista jyrkkänä"

Tammi kohoaa asvaltista jyrkkänä: teline, joka kannattelee raskasta hopeapalloa. Naakat väijyvät oksilla, suhahtelevat ja kahauttelevat keltaista, kajattavat -- hiljenevät yöpuulle. Kun ne ovat paikallaan, ei tiedä, että ne ovat siellä. Oksankärjessä heiluu rämä ilmapallo, se on ryppyinen ja oranssi. Pään yllä vaikenevat siluetit tummansinistä vasten, okranväristen oksien terävät hedelmät. Lehti rapsahtaa maahan; viesti. Ohitan sen, ja puu puhkeaa mustiksi siemeniksi, leviää joen ylle, kirkuu marrasta yhteen ääneen.



Minna Aution runo. Minnan runoblogi Vihreitä omenoita löytyy osoitteesta http://omenoita.blogspot.com/

Anarkiasta koti

Mistä anarkialle koti?
Vastarinnalle imettäjä?
Vastalauseelle piste pilkku ajatusviiva,
paperi?
Me olemme hihoissa ja taskuissa,
ikävystyttävissä piilopaikoissa joista
kukaan ei etsi

Rahat vai henki, kysyn
kysymykseen johon tulisi olla helppo vastata,
mutta kansa on hukassa,
siellä ikävystyttävässä piilossa
tehdään slummitelma, laaditaan budjetti
särjetään sänky, jossa valta kärjistää pistimensä
erektioon
rakennetaan pelko, jota voi nuuhkia niin kuin nahkaa
iltapäivän

Anarkia tuntuu sinusta kaukaiselta ajatukselta
mutta kauniilta, kaaos olisi jo estetiikkaa, liikaa
ääniä jotka päästävät rakkautta, muuntuvat anarkiasta
hiljaa kertyvät aakkoset ja lanteilla vokaalit, konsonantit
ärtyvät murtuvat, rakkaudenluut ja muuttuvat luvut
valtamerten takaa

mikään sana ei pelästy niin kuin toinen
mikään samaa arvottava teko ei ole
toista parempi tulilinko

ei puhu purukumi
punoo pelti pulisongin
sypressi sylikukka, tiskijukan
hukkajuhlissa
kusisukka pula-ajan
pumppuhuolista
ei puhu paperi
papyruskäärökänninen

Marraskuun fysiologiaa

Hannes Penttilän runo:

Marraskuun fysiologiaa

Marraskuu- kertoo yhdennestätoista
Se sataa sisälleni
Pisara kerrallaan
Erittyisipä se jo ureaan

Marraskesi- kuollutta sarveisainetta
Suojelee ihoamme
Vierailta aineilta
Ja oikeatamielistä kammiotamme
Suonia tukkivilta naisilta

Mutta se tyttönen
Joka niiaa ja odottaa
Naisen oikeassa eteisessä
Puhui minulle vain silmillään
Rakensi synapsin
Harmaaseen aineeseen

Kenties tulevaa
Kesäyön unelmaa

Oho, katsos

Marraskuu on muisto vaan?

/Halutessaan runoa voi kommentoida runoilijan sähköiseen postiin
hannes84@gmail.com/

Runokuukausi- Marraskuu

Blast # 2:n runoilijat Esa M ja Tuukka T toivottavat sinut tervetulleeksi runobloginsa runokuukauteen. Runokuukauden tavoitteena on se, että mahdollisimman moni kokisi olonsa tervetulleeksi kirjoittaa runoutta mahdollisimman laadukkaasti ja paljon - joko paperille, vessapaperiin, näyttöruudulle, pöytälaatikkoon, omaan blogiin tai sitten meidän blogiin.

Mikäli haluat tekstisi meidän blogiimme, otathan yhteyttä Esa Mäkijärveen hänen mailinsa kautta (esa.makijarvi@gmail.com).

Aiheella tai tyylillä ei ole väliä, kunhan kirjoitus mielestäsi soljuu, tarttuu, kumoaa, lakaisee, liukastelee, jne - tekee tästä kuukaudesta runon. Sillä tämän viestin on tarkoitus kannustaa jokaista runoilijaa/kirjoittajaa runoilemaan marraskuu valoisammaksi!

"Reitti on selvä, runous on kartta"

Ystävällisin terveisin ja kunnioittaen

Tuukka & Esa

12

Ikkunat johtavat toisiin ikkunoihin
loppumattomiin variaatioihin samasta maailmassa
samassa maailmassa soivat tuhannet sävelet
lukemattomat sävelet kulkeutuvat ikkunoista ikkunoihin.

20

Sormet muuttavat kaiken mihin koskevat koskettimiksi
koskettimet muuttavat kaiken musiikiksi.

4

(Esimerkkiruno)

Kieli liikkuu
se virtaa verenä suonissa
ja saa elimistön toimimaan
ruumiin täyttymään elämästä
kieli liikkuu vartalona vartalossa
sisällä
ulkopuolella
kohisten kuin virta
jylisten kuin vesiputous
se putoaa tummanpunaisena tummanpunaiseen rotkoon
katoaa
löytyy
lukemattomat kirjoitetut kirjaimet sulautuvat
yhdeksi suureksi kirjaimeksi.

Kun siivooja on Wirossa

Menen Wiroon paetakseni
maanantaityötä, vapisevaa kalkkunaa
joka aamulla odottaa.
Se on tehnyt sotkua viikonlopun aikana
märän lätäkön pinnan ja murusia,
ja ovella kynnyksen päällä on tahra.
Kun Wiron-matkani kestää, muuttuu
tahra liaksi ja alkaa sameta
kuin anisjuoma ja vesi.
Lintu on tehnyt nokkakoloja rapukon nurkkaan,
tuulenpesiä tyhjälle käytävälle
ja pesuharjan tyviin on se istuttanut
tomun siemenkotia.
Harjaan tomua iltaisin kyynelet silmissä
ja Wiroon olen jättänyt rahapussin verran aikaa
ja tuona aikana työssään on mellastanut kalpea kalkkuna
jonka nokasta aukeaa kaikkea sitä, mitä
tyhjissä porrasrapuissa tapahtuu öisin ja viikonloppuisin
hieno pöly laskeutuu alas tasanteille ja kaiteille
hitaasti ja näkymättömästi kuin ydinsade.
Wiron matkaliput hehkuvat taskussani
ja aika ajoin vilkaisen niitä

Kieli on ruumis

Kieli on ruumis
joka vuosien kokemisen jälkeen tulee tutuksi
jonka täytyy tulla
kieli on ruumis
jonka läpi tuska ja suru käyvät
jonka läpi tuska ja suru menevät ruumista koskettamatta.

Esimerkiksi

(Henriikka Tavi, Esim. Esa, runotehtävä)

Huhtikuu.
Vastapäisen talon seinä kylpee auringossa.
Näetkö minut?
Kuuletko, miten soin?
Olen räkäinen huilu
ja epävireinen kieli banjon kaulassa.
Nimeni on Esa.
Nimeni on kauhu ja epätoivo.
Olen tullut tuhansien vuosien takaa.
Kahlasin läpi naurun ja kyynelten,
läpi kallioiden ja hikikarpaloiden.
Puut varjostivat tietäni, ne taipuivat hurjasti tuulessa,
isi kiihdytti vauhtia kun tuli isompi mäki,
niin että töyssyt tuntuivat alavatsassa.
Tänään viherkasvit ovat kauttaaltaan tomussa, sinun
kätesi on kuin
omenankukka.

Kasvoihisi kirja! In your face, book!

Face, book
a story of old'n
ew

Mahdummeko samaan
kuvaan, ja jos mahdumme,
niin miten?
hieman harvalukuisena
Kauan on mun
maailmassa
Vapaustaistelija ja porakoneet
getting old i suppose. Menossa
Jotain herkullista siellä tais olla
en osannu, Valaistuminen Sampassa
räppelämääsanomattaselvää

Mahdummeko samaan
kuvaan, ja jos mahdumme,
niin miten?
inhmillistätte minut
viikonloppu oli
kauniimpi kuin
pitkään aikaan .
Tirkistyskuva tulevaan
taivaan oma valaistus.

21 v kuopiolaispojalle

Chathengessä. Kirjoitettu yltiöpäissä 2.15-2.30 välisenä aikana televisioon saapuneiden tekstiviestien pohjalta. Rakkaudella teille.



Ootko läpässy blondi testin?
mikä on parasta, kerro se meille
onko peili paras kaveri, luulin jo
että olit häippässyt
oma hassu itsesi,
jaksa aamuun saakka
rimpsuti rämpsyti rääntyy vieres
huonekaveri väitti, ettei katse riitä
saatat olla etsimäni
yleisavaimeni
rakastan, kun tytöt pissaa mun suuhun
iilimadon puremaa ei kuulemma juuri tunne
alapäässä on jotain ylimääräistä

kiltin miehen luo Heinolaan,
nautiskelen just nyt mariannee!
jos näätte tän, ni lakkaatte homoilemasta!

kuka tietää mikä on orgasmin soukkeri?
rakkauden syntikka?
mitä suulla voi tehdä, on
pelastaa toisen ihmisen hengen
pissasitko tällä Kreikan reissulla
kenenkään päälle?
iskiks siihen mieheen meduusa?

suudella, suudella, suudella! minä rakastan sinua……………………………………………………………………………………………………………………
anna nahka vyöllä, kisa on imeä äidin tissiä
jäikö koulut kesken vai
synnyitkö vaan tyhmänä?
kuukautisten aikana se maistuu aina paremmalta

joo
me ollaa jo, annoin sormuksen
maistaa, nauraa, kikattaa
ärsyttää kun nään omaa vakihoitoa 6 x vuodessa
tulossa jo 3 kerta putkeen

kylläpä puhutte rumia siellä,
taitaa olla liskojen yö tulossa…

Muistan

Kieli rakastaa meitä, me myös sitä. Reetta Niinisalon runosta tehty runotus, hänen luvallaan. Alkuperäinen löytyy osoitteesta http://aukea.net/nayta.php?teos=32076&tyyppi=


minä rakastaa
kuin
iholla varpaat paljaina,

jalat jo
yhtenä suurena ideana, joilla
kädet yli laidan
sormissa sormus
komeetan laidalla, peiton alla pesemättöminä,

sängyn kosketukset

kaikissa, paitsi siinä,
siitä,
merkitystä kuin sormus.

minä olen täynnä
itsekkäistä syistä, itselleen.

lauantai, kaikki, kaikki suudelmat, kuinka voisi ja toisaalta

kuinka usein
tiistai, kuuma pöly,
,
mutten vielä mennyt
istun vielä erikseen ja, koskettaa vain

varpaiden välissä minulla on, jotka olen saanut,
jokaisen

ei ole sormuksia
mitään muuta

Pimeän rippeet

Salama iskee
tähän
tähän
levittää uskomattoman kirkasta, sokaisevaa valoaan
tuohon
tuohon
hävittää pimeän rippeet.

tie työmaalla

Henriikka Tavin Esim. Esa- kokoelma aspiroi minut.Kiitos Henriikalle.


Siniset silmät vievät kauas

näetkö minut?
kuuletko miten soin?

Olen vitun huilu

ja löysä kieli banjon kaulassa

nimeni on tunneilmaisu
olen tullut tehtaiden pensaista

kahlasin läpi tunnetilan ja
appelsiinimehun

läpi gneissin
ja rasvattoman maidon

puut varjostivat tietäni, ne taipuivat hurjasti
tuulessa
silitin niitä kuin itseäni

Huijauksen huijauksen huijaus

Kun Houdini astelee lavalle, hän tietää
miten silmän tulee sulkeutua

huijauksen
huijauksen
huijaus

sanoo kuiskaaja
joka toistaa nimeään
anteeksi, mutta meitä
ei ole koskaan esitelty
edes itsellemme

taikuri halkaisee omenan
niin kuin hiekan, anatomisesti oikealla tavalla
sen kota nujertuu vaikeimpaan tajuntaan jota ei ole
on hienoa olla ilmassa
sanoo esine, vain esine

tajunnan osat katkaistaan
ensimmäiseksi raajat jotka ovat välttämättömiä
suorittamiselle

huijauksen, huijauksen
huijaus
luonto ei kestä painoamme
enää kauaa
suureemme on
salaisuus

lapsien pitämä

Lumettomassa puutarhassa

Lumettomassa puutarhassa
etsin kuvaa jonka välittää eteenpäin
jonka vangita mieleen
jonka vangita sydämeen
puhdasta kuvaa
valkoista kuvaa
lumettomassa puutarhassa.

III

Jotain vanhaa, ei kuitenkaan uutta (2005)

yritän
pukea sinut
tuhansiin lämpimiin vaatteisiin
kirjoittaa
kovakantisiin kirjoihin
piirtää
täysikasvuisiin kuviin
ynnätä jakolaskuihin

ja niihin yltiöpitkiin
säkeisiin kauniisiin
likaisiin en olisi valmis
et sinäkään

rantaviivojasi pitkin
ei matka
ehdi minnekään
moni sielu saisi
pitää vapaata
onnettomuuksista,
unista

Nyt jos keskeyttäisit
en olisi oma itseni
en puoliksikaan

juoksu suuremmissa saappaissa
johtanut eksymiseen
hukkumiseen
kummaltakin meiltä
poikennut polvi
pahoille teille
totuuden teille
jäljittämättömille

voit nyt pukeutua
eihän sinussa ollut edes mitään
riisuttavaa

Sanat ovat käärme

Sanat virtaavat ohi.
Sanat ovat pitkä käärme
joka on värejä
joka on värien jatkuvaa kiemurtelua
joka on värien pitkä keskustelu värittömyydestä.
Sanat ovat pitkä käärme
joka mentyään on värittömyyttä.

Maailma eheytyy

Maailma eheytyy.
Maailma eheytyy kun se kirjoitetaan ja luetaan eheäksi.

II

Jotain vanhaa, ei kuitenkaan mitään uutta (2005)


II

pöydällä
kuusi todistetta
rikkoutuneesta ihmissuhteesta
mustetahra parhaassa vaatteessa
roskakorissa
puolisen tusinaa
paperinpalaa
yrityksiä pelastaa
henkilökohtaisten ääriviivojen jatkuvuus

taustalla
onnenpyörää onnettomille
tekstikanavaa
runottomille
eläviä kuvia elottomille

maailmassa
jossa epäjärjestys
pöydälläni viisi kirjaa
kyniä
luurankoja
maisemakuvia
varjoja rakastuneista

äärimmilleen viety ajatus
tuhansien signeeraamana
minäkin humalluin
vieraasta äänestä

silloin kun kasvan ihmisen mittoihin
lopetan makean iäksi
moni valittaisi jos saisi edes
pitää suunsa puhtaana

pöydälläni kasa kirjoja
maailmassa epäjärjestys
kuitenkin

Hellas

(Runo vuodelta 2005)

Kukkulalla pienenä
kyynärä suuntaansa punaista
luonnottaret,
Zeun tyttäret,
pelastavat, tanssivat,
synnyttävät sankareita
itse en ole vielä olemassa
en osaa sanoa
miltä se tuntuu.

Herakleen pylväät

(Runo vuodelta 2005)

Irti ajasta,
paikasta
ajelehdin virran mukana,
lastuna vedessä
katoavaista on, olemme
unohduksia vain
kaunis nuorukainen
poimii minut taskuunsa
hänen mukanaan
pääsen antiikin Kreikkaan
kuinka mukavaa
olisikaan
rakastaa itseään ja
muita, maita
vaipua Välimeren
vihreään.

Slummin nenä

Kovin vaiheessa oleva teksti, joka kaipaa räkää rivien väliin.


Kaivan Ljubljanan slummin nenää
ja mietin
missä vaiheessa matkat muuttuvat todeksi

eivät kuvat, kaikkea kerro
linjaukset joita tarjoan näytteille
ovat reikäisiä niin kuin juusto
köyhiä niin kuin konduktööri

ajattelen, että voisi kylpeä välimeren seisakkeella
jossa ihmiset tuohtuvat vain kun halpa aurinko muistuttaa
miten rahoitus oikeasti jakautuu
ei rikkaille, ei köyhille vaan hukkaan
tai ihan vain vaihtaa maisemaa, johon upottaa likaiset kätensä
no just ihan siihen samaan maisemaan, missä ne rahat kylpee

miksi ilta ei ole iltapäivä, miksi vesi
aina vaihdetaan viiniin
miksi pöytäseurueet sisältävät räjähteitä
joita annostellaan milligramma per vuorokausi

rautatieasema päätti kertoa minulle vitsin
eikä minua naurattanut
pakkasin kamani ja lähdin
sain itseni kiinni keskustassa
värittämässä tarinaa, jälleen

Selkeä kieli

Järvet muuttuneet vaaleansinisiksi,
tyyniksi, läpinäkyviksi kuin mennyt aika.
Minut valtaa sama tyyneys.
Minut valtaa sama tyyneys
kuin selkeän kielen edessä.

Nousta tummasta vedestä

Nousta tummasta vedestä
nousta tummasta vedestä
ja hehkua uudelleensyntymisen valkoista valoa
ja täyttää maa valkoisella hehkulla
nousta tummasta vedestä.

Kivelle puhuminen on helppoa

Kivelle puhuminen on helppoa
koska se on kokenut kaiken.

Siirtymä

Täytyy olla valmis
täytyy olla valmis
menemään kuviin
sulautumaan niihin
täytyy olla valmis
täytyy olla valmis
roikkumaan vahvoissa koukuissa
kaikilla seinillä
kaikissa taloissa
täytyy olla valmis siirtymään.

Syntyminen

Elämä muuttuu
elämäsi
elämämme kehittyy
yhdessä
erikseen
jokin kasvaa sisälläsi
jokin kuolee sisälläsi
jokin
joku
molemmat ovat lapsia
luulit heidän elävän ikuisesti
minä luulin
minä muutuin
sinä muutuit
me muutuimme
muuttumisessa
muutoksessa on voima
on vastavoima
on myllerrys
on tuhoutuminen
on puhtaus
puhdas voima
se kasvaa sisälläsi
se kuolee sisälläsi
hän
lapsi
elämä muuttuu
elämäsi
elämämme muuttuu
yhdessä
erikseen
kehittyy
kehitymme
synnytämme uutta
synnymme uudestaan
synnymme
emme kuole
synnymme.

Putoaminen

Lähden.
Lähden vaatimattomasta paikasta
jossa kirjoitan,
huoneestani.
Päästän irti kynästä ja annan sen pudota.
Se putoaa.
Vajoaa lattian läpi.
Vajoan lattian läpi.
Vajoan.
Putoan.
Putoan historiaan
joka on luonut minut
joka on vastuussa
teoistani
ajatuksistani
putoan muistoihin
jotka ovat luoneet minut
jotka ovat syyttömiä
tekoihini
ajatuksiini
putoamiseen.
Putoan.
Olen sisällä.
Olen sisällä ajatuksessa.
Olen sisällä ruumiin ajatuksessa
joka on sisäinen.
Se toistuu ruumiissa.
Se siirtyy ihmisestä toiseen kuin hyvä sairaus.
Se toistuu ihmisissä.
Putoan ohitsesi
lihani putoaa lihasi ohitse
mutta
jään ajatuksiisi
jäät ajatuksiini.
Olen sisällä.
Olen sisällä kuolemassa.
Olen sisällä kielen kuolemassa
ja syntymässä
joka on sisäistä.
Se tapahtuu.
Se tapahtuu nyt.
Tämä hetki.
Tämä hetki.
Tämä.
Tämä tieto.
Tämä tieto.
Tämä.
Tämä tietämättömyys.
Tämä tietämättömyys.
Tämä.
Tämä olemattomuus.
Tämä olemattomuus.
Tämä.
Tämä hetki.
Tämä hetki.
Tämä.
Tämä.
Tämä.
Ei tämä.
Putoan.
En ole.
Olen.
Kosmos ympärilläni
sisässäni
suuri myrsky
joka pienenee
ja pienenee
mahtuu mikroskooppiseen tilaan
ja on.

Hiljaista

On niin hiljaista
että voi kuulla nuppineulan putoavan.
Voi kuulla putoavan nuppineulan
ennen kuin se koskettaa maata.

Ateena II - Valkoinen kohina (cut-up-katkelma)

1 ateena kreikassa yhteenotot poliisin ja nuorisojoukkojen välillä ovat jatkuneet sunnuntaina mellakat ovat levinneet pääkaupungin Ateenan lisäksi useisiin muihin kaupunkeihin ja Kreetan saarelle mellakointi alkoi lauantai-iltana, kun nuorisojoukko viskeli poliisiautoa polttopulloilla ja kivillä Ateenassa poliisi vastasi ampumalla, jolloin yksi nuorista haavoittui vaikeasti ja kuoli matkalla sairaalaan tapauksen jälkeen useat sadat nuoret alkoivat hyökkäillä poliisien kimppuun, hajottaa kauppojen ikkunoita ja sytyttää autoja ja roskakoreja tuleen eri puolilla Kreikkaa tapauksen johdosta on pidätetty kaksi poliisia he ovat kuulusteluissa kieltäneet ampuneensa suoraan poikaa kohti kreikan sisäministeri Prokopis Pavlopoulos on esittänyt eronpyyntönsä pääministerille mellakoiden vuoksi sisäministeriön mukaan nuoren kuolemaan johtaneista tapahtumista on aloitettu tutkinta 2 ateena ateenassa mellakoivat nuorisojoukot ovat rikkoneet pankkien ja liikeyritysten ikkunoita ja sytyttäneet pieniä tulipaloja mellakoitsijat ovat heitelleet myös palopommeja ja poliisi on vastannut kyynelkaasulla kaupungin kaduille on kerääntynyt pari tuhatta ihmistä osoittamaan mieltään poliisin toimia vastaan tapahtumasarja alkoi eilen illalla, kun nuorisojoukko viskeli poliisiautoa polttopulloilla ja kivillä Ateenassa poliisi vastasi ampumalla, jolloin yksi nuorista haavoittui vaikeasti ja kuoli matkalla sairaalaan mellakat ovat levinneet pääkaupungin Ateenan lisäksi myös useisiin muihin kaupunkeihin sekä Kreetan saarelle sisäministeri Prokopis Pavlopoulos on esittänyt eronpyyntönsä pääministerille mellakoiden vuoksi sisäministeriön mukaan nuoren kuolemaan johtaneista tapahtumista on aloitettu tutkinta kaksi poliisia pidätettiin eilen epäiltynä pojan ampumisesta

http://www.nokturno.org/esa-makijarvi/ateena-ii-valkoinen-kohina/

Aalloista

Nousta ylös aalloista.
Hengittää.
Hengitykseni epävarmaa kuin vastasyntyneen
ja yhtä puhdasta.
Vartaloni on puhdas.
Vartaloni on puhdas
vaikka
jalkapohjani keräävät hiekkaa.
Se putoaa pois.
Iho putoaa pois
ensimmäisillä kovilla askelilla.

Kivestä saa ystävän

Kivestä saa ystävän.
Kivestä saa kumppanin
mykkyyteensä.
Kivestä saa kumppanin
koko maailman äänekkyyttä vastaan.
Kivestä saa ystävän.
Kivestä saa kumppanin
hiljaisuuteensa.

United stairs of heaven

dear lady,
alusvaate laskostuu
itsestään
on dark varma!
yhtäkkiä kaikki
ovat kiinnostuneita
minusta niin kuin
sinusta heijastuu
lohikäärmeen piilopaikka

pienenä pidit pipoa
jotta en vilustuisi
ja edelleen sairastuisi in
fluenssaan
joka nyt on
iankaikkinen paha
se sairaan kaunis maailma jota kultaat
saa minut pitämään pipoa
jotta en sairastuisi siitä

piiri pieni pyörii lapsesi siinä hyörii
ja sammaltaa hautapaikkaa
liukuporras on
heikko askel
kenelle tahansa

dear lady,
sul on huulilla
nolo tuuli
joka pyysi kertomaan

äkkikuolema!
rahat ja henki, ainoa käypä valuutta
joka kelpaa on
sielun mustaa maitoa

helppoa,
lasket aseesi
sillä rahasi eivät
kelpaa täällä

Toistoista

Niistä toistoista,
niistä toistoista
jotka veteen heitetty kivi aiheuttaa renkaina
maljassa,
niissä toistoissa,
niissä toistoissa
yhdistyy veden ja kiven elämä.

Peili näyttää tyhjän huoneen

Peili näyttää tyhjän huoneen.
Peili näyttää tyhjänkin huoneen
vaikka kukaan ei ole katsomassa.
Aina on joku.
Peili näyttää tyhjän huoneen.
Se ei ole tyhjä.

Rakastaminen

Rakastaminen on vaikeata.
Kuin kulkisi ja kuuntelisi pensaiden kahinaa,
yksinäistä,
kun kesä ei kykene pidättelemään hengitystään.
Yksinäisyyden aika on lyhyt.

Maa ei muuttunut musiikiksi

(Olli Heikkoselle)

Maa ei muuttunut musiikiksi
vaan musiikki maaksi,
konkreettiseksi,
ja me kävelimme koskettimilla
ja me kävelimme sävelillä.

Kasvot

Valon hitaat säteet taivaalta tähän,
kasvoillesi,
ja kasvojesi kieltäytyminen
ja kasvojesi pimeys,
toinen.

Anteeksi, voisinko saada nimikirjoituksenne

Viimeinkin hän kumartuu ja poistuu näyttämön taakse
ja kuiskaa
ampiaispesään joka on kuhina

anteeksi, voisinko saada kasvonne sellaiseen asentoon, että
voisin suudella ikuisuutta ensin
eikä mikään koskaan, milloinkaan ole näyttänyt
niin eurooppalaista valveillaoloa
jälkeen ja ennen

kuin nimikirjoitus

Comedia Astarte

Jos tahdon komediaa, kävelen keskuskadun vierestä ja huudan rakastavani häntä. Käsi kädessä, jumaluus ja minä - toinen meistä tulessa, valmiina sammuttamaan juhlaviikkojen tapahtumat iäksi.

Tiet ovat tukossa, niin on tapahtunut ennenkin. Ruumiit risteilevät aukoista aukkoihin. Kerron olevani kotoisin hyvien uutisten kaupungista mutta minua pidetään pahanilmanlintuna.

Kansa palvelee erotiikkaa ja erotiikka palvelee aukkoja, ja ne aukot ovat syvempiä kuin mikään musta. Ja onko mitään rumempaa ja karumpaa kuin sattuma joka tapahtuu parittelusta.

Cut-up (roomalainen elegiarunous lyhyesti)

Roomalainen elegiarunous lyhyesti:
myytit ja myyttisyys
kunnia
kiinnittyvät siivet
auringon lämpötila
seppele
kultainen talja
vastenmielisyys modernia maailmaa kohtaan
tunnelmanvaihdos
vesihöyry
lämpötilojen vaihtelu
puut
hedelmät
vesiheinät
rulliksi käärityt pergamentit
rinnakkaiset
kirjasto
viisaus
kuoleman tuoksu
hautausmaa
haades
manalan jumalat
kirous
ylösnousemus
puutarha
puut
hedelmät
hedelmällisyys
kiharahiuksinen nuori poika
nuoreen tyttöön rakastunut vanhus
cana culex
komedia
antologia
epiteetti
käärö
kirja
musta magia
äänettömästi yössä
jumalina palvotut vainajien sielut
elegikot
fortes fortuna adiuvat.

Sade

Sormet rummuttavat pöytää
niin kuin sade kattoa.
Kumpikin haluaa koskettaa,
löytää rakkautta liikkumattomasta pinnasta.
Kumpikin luo musiikkia,
ei ole liikkeellä turhaan.

Tästä hetkestä

Olen tässä ajassa
olen kiinni tässä ajassa
joka on kirjoittamisen
lukemisen
rakastamisen
rakkaudettomuuden
päättymätön kokemus.

Olen tässä ajassa
olen kiinni tässä ajassa
joka ei pääty
kun kirja suljetaan
kun kynä lasketaan kädestä
kun käsi koskettaa toista
viimeisen kerran.

Se ei ole viimeinen kerta.

Tämä aika
tämä päättymätön aika
jää elämään
nämä hetket toistuvat
kauniit
rumat hetket toistuvat
jokainen
yksitellen.

Maailmasta

Maailma jakautuu.
Maailma jakautuu
yhä pienempiin osiin.
Maailma jakautuu
soluiksi,
partikkeleiksi,
atomeiksi,
pieniksi,
mikroskooppisiksi osiksi.
Maailma jakautuu
silmiemme edessä.
Maailma jakautuu
peruuttamattomasti.
Maailma jakautuu
kammottavasti
ja kauniisti.
Maailma palaa
alkutilaan.
Maailma liikkuu
kohti syntymäänsä.
Sitten maailma
on alkutekijöissään,
alkutilassa,
kohdussa.
Sitten maailmaa
ei enää ole.
Maailman valo
ja selkeys
korvattu pimeydellä.
Maailman valo
ja selkeys
ja pimeys
korvattu olemattomuudella.
Hetken
maailmassa ei ole edes pimeyttä.
Hetken
maailmassa ei ole mitään.
Hetken se odottaa
yksinäisyydessä
luomista.

Cut-up (Tomi Kontio: Delta, sisällysluettelo)

Niin
kun
älä
näetkö
yksinäisyys
yritän
jos
nyt
syyskuu
tiedät
taivaalle
se
linoneumilattialla
joskus
siinä
kuljimme
sinä
kun
molen
kuin
vieläkö
oletko
kaikki
jumala
voisitko
kuinka
olet
sinä
sinä
kuu
lentoaseman
hirvi
kuin
ylhäältä
märkä
kun
kaamea
kuin
kaikille.

"Huulilla, nolo tuuli"

Esikoiskokoelmani on ulkona - se on tilattavissa Ntamo-kustantamon kautta.Seuraavassa ote kokoelmasta.


Minä olen yksin alarivissä on hyvä olla
minä olen katkaistu jalkovälistä haulikon
takana on tilaa ja kuvassa on jotain vikaa
ja naurettava sinä joka

korjaat etuilevaa kampaustasi

olet hämärä hahmosi nälkäinen moottori
ja taatusti hikinen kaikista
noloista suorituksista

minä ihailen sinua kaukaa

sitä paitsi kaikki on
ihan kaikki on kiihkeää sokerimuroa
ja multana sekaisin sormuksessa

Seinät

Seinät

Seinät luottavat toisiinsa.
Ne eivät pysyisi pystyssä
ilman toistensa kylmää,
ilman toistensa lämmintä kosketusta.
Seinät luottavat toisiinsa.
Ne eivät sorru.

Seinät 2

Seinillä on ulottuvuutensa.
Ne eivät liikahdakaan
ellei ole välttämätöntä sortua.
Silloinkin
seinät säilyttävät arvokkuutensa.

Seinät 3

Seinillä on ulottuvuutensa
niin kuin meilläkin.
Liikut seinän edessä,
edessäni,
eikä mikään mahti saa minua
kääntämään katsettani,
liikuttamaan silmiäni
sinusta.

Minut tekisi onnelliseksi pelkkä vesipisara

Minut tekisi onnelliseksi pelkkä vesipisara
jos se olisi lehdellä
ja pysyisi.

Suuni on käytävä

Avaan suuni
ja annan veden
ja annan valon
virrata
sisään ja ulos
kuin käytävässä
kahden maailman
sisäisen ja ulkoisen
välillä.

Pyhä

Marjat saattavat olla herkullisia
tai myrkyllisiä
mutta jokainen niistä
mutta jokainen niitä maistava suu
on pyhä.

Kultainen riipus

Katumukseni
kun en ostanut kauniille kaulallesi
kultaista riipusta,
roikkumaan
ja tekemään varjoa.
Katumukseni
kun en voi enää sitä ripustaa
tai sinua ostaa.

Keskus

Kaikki pisteet ovat mahdollisia keskuksia
nämä sanat ovat keskellä
tätä runoa
mutta ne etääntyvät
loittonevat
kunnes ovat alussa
ja sääntömme pettävät meidät.

Runous on täyttänyt tämän pullon

Runous on täyttänyt tämän pullon
ja nyt se haluaa ulos
ei mikään pullo
ei mikään lasi
pysty pidättelemään runon tuhoavaa voimaa
se murtautuu ulos pullosta
kun yrittää
kun tahtoo.

Cut-up (Athens)

Violent riots erupted in Athens on Saturday evening after the police
used tear gas
used life-threatening tear gas
used water cannons and tear gas
used excessive force
used a taser
used a stun gun
used a weapon
used a fire-arm
used a weapon and a dog
used their expanded rights to telesurveillance
took advantage of the 5 557 days
used 7000 hours to surveillance
used text messages
used offensive tactics
used offensive language
used their right to remain silent
it is silent
we live here
in an incomprehensible, black vacuum
where
the riots in Athens lasted the whole night and spread in addition to Thessaloniki
to the past and to the future
we close our eyes from the riots
we close our eyes from the present
we close our eyes from the past and from the present
we close our eyes from the lies
we close our eyes from the truth
we close our eyes instinctively when hit
we close our eyes from the violence
we close our eyes from the early signs of violence
we close our eyes from the abuse near us
we close our eyes from our loved ones
we close our eyes from globalization
we close our eyes from the changes
we close our eyes from the facts
we close our eyes from the reality
we close our eyes from the evidence
we close our eyes from the problems
we close our eyes from the shortcomings
we close our eyes from our own mistakes
we close our eyes from our way of life
we close our eyes from a scary thing
we close our eyes from disturbances in reality
we close our eyes from the welfare society
we close our eyes when burying our head in the sand
we close our eyes from that the prosecutor department has a serious resource problem
we close our eyes when we die
we close our eyes from everything
and we no longer
live here
in the sparking, wet vacuum.

(Original poem in Finnish)

Hengityksesi

Joskus pelkkä hengityksesi pelastaa elämäni
sen yksinkertaisuus
sen selvyys
joskus kun pidätät hengitystäsi
olen tukehtumaisillani
ja vapaudun
ja vapaudun vasta
kun alat hengittää.

Tämä talo on musiikista tehty

Tämä talo on musiikista tehty
hauras
mutta ainoa joka kestää tulevat hävitykset.

Kauan kestää kiveksi muuttuminen

Kauanko kestää muuttua kiveksi
jos on jo viluissaan
ja matka on ollut pitkä
kauan
kauan kestää kiveksi muuttuminen
vaikka on jo viluissaan
ja matka on ollut pitkä.

Kirjoitus saa huoneen laajenemaan

Kirjoitus saa huoneen laajenemaan
ja minut kaipaamaan pienempää huonetta
hiljaisuutta
mutta huone ympärilläni kasvaa
ja synnyn uudelleen jokaisen kirjoittamani rivin myötä.

Ateena (cut-up)

http://www.nokturno.org/esa-makijarvi/cut-up-ateena/

Ateenassa puhkesi lauantaina illalla rajuja mellakoita sen jälkeen kun poliisi
käytti kyynelkaasua
käytti hengenvaarallista kyynelkaasua
käytti vesitykkejä ja kyynelkaasua
käytti kovia otteita
käytti tainnutusasetta
käytti etälamautinta
käytti asetta
käytti ampuma-asetta
käytti asetta ja koiraa kiinniottotilanteessa
käytti laajentunutta oikeuttaan televalvontaan
käytti hyväkseen 5 557 päivää
käytti valvontaan noin 7000 tuntia
käytti tekstiviestejä
käytti kovia otteita
käytti kovia sanoja
käytti oikeuttaan olla vaiti
on hiljaista
elämme täällä
käsittämättömässä, mustassa tyhjiössä
jossa
mellakat kestivät Ateenassa koko yön ja levisivät Thessalonikin lisäksi
menneisyyteen ja tulevaisuuteen
suljemme silmämme mellakoilta
suljemme silmämme nykyisyydeltä
suljemme silmämme menneisyydeltä ja tulevaisuudelta
suljemme silmämme valheilta
suljemme silmämme totuudelta
suljemme silmämme vaistomaisesti kun meitä lyödään
suljemme silmämme väkivallalta
suljemme silmämme väkivallan varhaisilta merkeiltä
suljemme silmämme lähellä tapahtuvalta syrjinnältä
suljemme silmämme läheisiltämme
suljemme silmämme globalisaatiolta
suljemme silmämme muutoksilta
suljemme silmämme faktoilta
suljemme silmämme todellisuudelta
suljemme silmämme todistusaineistolta
suljemme silmämme ongelmilta
suljemme silmämme epäkohdilta
suljemme silmämme omilta virheiltämme
suljemme silmämme elintavoiltamme
suljemme silmämme pelottavalta asialta
suljemme silmämme häiriöiltä todellisuudessa
suljemme silmämme hyvinvointiyhteiskunnalta
suljemme silmämme työntäen päämme pensaaseen
suljemme silmämme siltä, että syyttäjälaitoksella on vakava resurssiongelma
suljemme silmämme kun kuolemme
suljemme silmämme kaikelta
emmekä enää
elä täällä
kipinöivässä, märässä tyhjiössä.

Meditaatio

Ruumis on olemassa
sen tietää kivusta
kiivaasta äänestä jolla sydän lyö
tai vaimeasta
sen tietää nautinnosta
jonka vain ruumis tuntee.

Konflikti

Tämä runo ei ole konflikti
se on samanlainen hyppy tuntemattomaan
kuin sivun kääntäminen
kuin uuden päivän aloittaminen
kun mistään ei voi olla varma
edes runosta
edes suudelmasta.

Paksun kirjan sivuilla

Paksun kirjan sivuilla lähteet solisevat ja linnut laulavat
kuin kirja olisi ohut ja aivan uusi.

Joka menneisyyteen sukeltaa ei tule takaisin

Ikuisuus on kätketty tähän rasiaan,
sanon,
ja sinä olet jo avaamassa,
pehmeästi kääntämässä jäykkää avainta.
Joka menneisyyteen sukeltaa ei tule takaisin.

Neljä James Wright -käännöstä

1. Alku

Kuu pudottaa yhden tai kaksi höyhentä pellolle.
Tumma vehnä kuuntelee.
Ole liikkumatta.
Nyt.
Siinä ne ovat, kuun nuoret, kokeilemassa
Siipiään.
Puiden välissä hento nainen nostaa kauniin varjon
Kasvoilleen, ja nyt hän astuu ilmaan, nyt hän on kokonaan
Poissa, kadonnut ilmaan.
Seison yksin vanhan puun juurella, en uskalla hengittää
Tai liikkua.
Kuuntelen.
Vehnä nojaa kohti omaa pimeyttään,
Ja minä kohti omaani.

1. Beginning

The moon drops one or two feathers in to the field.
The dark wheat listens.
Be still.
Now.
There they are, the moons young, trying
Their wings.
Between trees, a slender worman lifts up the lovely shadow
Of her face, and now she steps into the air, now she is gone
Wholly, into the air.
I stand alone by an alder tree, I do not dare breathe
Or Move.
I listen.
The wheat leans back toward its own darkness,
And I lean toward mine.

2. Siunaus

Aivan Rochesteriin, Minnesotaan vievän valtatien lähellä
Hämärä nojautuu pehmeästi eteenpäin ruohikossa.
Ja noiden kahden intianponin silmät
Tummuvat ystävällisyydestä.
Ne ovat tulleet iloisesti pajukosta
Toivottamaan ystäväni ja minut tervetulleeksi.
Astumme piikkilangan yli pellolle
Jossa ne ovat laiduntaneet koko päivän, yksin.
Ne tärisevät, voivat tuskin peitellä iloisuuttaan
Siitä että olemme tulleet.
Ne kumartavat ujosti kuin märät joutsenet. Ne rakastavat toisiaan.
Ei ole toista heidän kaltaistaan yksinäisyyttä.
Kotona jälleen,
Ne alkavat mutustella kevään nuoria tukkoja pimeydessä.
Haluaisin pidellä hennompaa käsissäni,
Koska hän on kävellyt luokseni
Ja painanut vasenta kättäni.
Hän on mustavalkoinen,
Hänen harjaksensa putoaa valtoimenaan otsalleen,
Ja hento tuuli liikuttaa minut hyväilemään hänen pitkää korvaansa
Joka on yhtä pehmeää kuin iho tytön ranteessa.
Yhtäkkiä ymmärrän
Että jos astuisin ruumiistani
Puhkeaisin kukkaan.

2. A Blessing

Just off the highway to Rochester, Minnesota,
Twilight bounds softly forth on the grass.
And the eyes of those two Indian ponies
Darken with kindness.
They have come gladly out of the willows
To welcome my friend and me.
We step over the barbed wire into the pasture
Where they have been grazing all day, alone.
They ripple tensely, they can hardly contain their happiness
That we have come.
They bow shyly as wet swans. They love each other.
There is no loneliness like theirs.
At home once more,
They begin munching the young tufts of spring in the darkness.
I would like to hold the slenderer one in my arms,
For she has walked over to me
And nuzzled my left hand.
She is black and white,
Her mane falls wild on her forehead,
And the light breeze moves me to caress her long ear
That is delicate as the skin over a girl’s wrist.
Suddenly I realize
That if I stepped out of my body I would break
Into blossom.

3. Sadonkorjuiden pelossa

Niin on tapahtunut
Ennenkin: lähellä,
Hitaitten hevosten sieraimet
Hengittävät tasaisesti,
Ja ruskeat mehiläiset raahaavat hienoja seppeleitään,
Raskaasti,
Kohti lumisia pesiään.

3. In fear of harvests

It has happened
Before: nearby,
The nostrils of slow horses
Breath evenly,
And the brown bees drag their high garlands,
Heavily,
Toward hives of snow.

4. Maaten riippumatossa William Duffyn maatilalla Pine Islandissa, Minnesotassa

Pääni yläpuolella näen pronssisen perhosen
Nukkuvan mustassa rungossaan
Puhaltaen kuin lehti vihreässä varjossaan.
Tyhjän talon takana olevan rotkon pohjalla
Lehmänkellot seuraavat toisiaan
Iltapäivän etäisyyksiin.
Oikealla puolellani,
Valon täyttämällä pellolla kahden männyn välissä,
Viime vuoden hevosten jätökset
Paahtuvat kultaisiksi kiviksi.
Nojaan illan pimentyessä ja tullessa.
Kanahaukka lentää ylitseni etsien kotia.
Olen hukannut elämäni.

4. Lying in a Hammock at William Duffy's Farm in Pine Island, Minnesota

Over my head, I see the bronze butterfly
Asleep on the black trunk,
Blowing like a leaf in green shadow.
Down the ravine behind the empty house,
The cowbells follow one another
Into the distances of the afternoon.
To my right,
In a field of sunlight between two pines,
The droppings of last year's horses
Blaze up into golden stones.
I lean back, as the evening darkens and comes on.
A chicken hawk floats over, looking for home.
I have wasted my life.

Kevät

Ruusun puhkeaminen on ihmeellinen ilmiö
kevään saapuminen
ja ihmisen kärsimättömyys
kun hän muuttuvilla silmillään katsoo ruusua
ja hoitaa sitä
kun hän särkyvillä jaloillaan kävelee puutarhassa
ja valmistautuu.

Kaksi runoa

1

Naisen tehtävä on kantaa kukkaa rinnassaan ja tuoksua
ja miehen tehtävä on herätä vasta kun tuoksu on poissa.

2

Minä olen hevonen joka hyppää muurien yli
ja ratsastaa kaupungin läpi
kuin muureja, kaupunkeja ei olisikaan.

Talo on täynnä tavaroita

Talo on täynnä tavaroita joille ei ole käyttöä.
Alamme heittää niitä pois, siivota, mutta aika loppuu kesken,
eikä millekään ole enää käyttöä.

Liikun huoneesta toiseen

Liikun huoneesta toiseen
varmoin
epävarmoin askelin
kuin vasen jalkani liikkuisi määrätietoisesti
ja oikea epäröisi
kuin vasen silmäni sanoisi kyllä
ja oikea kieltäisi
ja huoneiden välissä olisi tai ei olisi ovea.

Lämpö

On taas se aika vuodesta kun huoneita ei tarvitse lämmittää.
Lämmitämme silti, vanhasta tottumuksesta.
Kamiinan vieressä tuntee olevansa turvassa,
tulen,
ja talo niin suuri ettei se koskaan ole kokonaan lämmin.

Ensimmäisen soinnun tärkeys

Ensimmäisen soinnun tärkeys
on siinä
että se kertoo mikä kappale on soitettava.

Kuin tästä olisi kulkenut ratsastajaton hevonen

Puu ikääntyy, tulee nuorekkaammaksi
ihmisten vanhentuessa.

Samat näyt (liian monta kertaa toistuessaan) menettävät viehätyksensä.

Ohitan tutun tienviitan,
tie näyttää siltä kuin tästä olisi kulkenut ratsastajaton hevonen.

Etsin kasvojani

Etsin sormiani kirjoittamalla tämän,
löydän itseni vain koskettamalla
kasvoja,
kasvojani,
kirjoittamalla runon joka ei ole kasvoton.

Soitin

Löydän maasta soittimen.
Helistän sinua kuullakseni musiikkia,
mutta säryt.
Liian kauan sinua on yritetty kuunnella,
liian monen soittajan käsissä ovat käyneet
jäsenesi hauraat.

Kuin olisin tehty lasista

Mitä pidempään katsot sitä läpinäkyvämmäksi tulen.
Kuin olisin tehty lasista,
ja sinä puhaltaisit minuun lämmön, elämän.

Cut-up 10

Hakukonerunoudessa internet-hakujen tulokset ovat tyypillisiä,
sekä alku- ja loppusointuja,
joita runoilija käyttää tekstin tuottamiseen,
nimet kuten Harry Salmenniemi ja Ville-Juhani Sutinen.
Runoudessa on aina käytetty keinotekoisia sääntöjä kuten runomittoja,
yleisemminkin tyypillisiä luovan mielen ulkopuolisia "pakotteita", joita
koskevat viittaukset ja lainaukset ovat tavallisia.
Hakukonerunouden nimiä ovat myös Leevi Lehto, Teemu Manninen,
joita runoilija käyttää tekstin tuottamiseen,
sekä alku- ja loppusointuja,
internet-hakujen tulokset ovat tyypillisiä.
Kirjallisuudessa esiintyy laajemminkin erilaisia keräilyyn ja
yhdistelemiseen perustuvia kollaasi- ja montaasitekniikoita.

Visbyn runot 3

Kysyin jokaiselta vastaantulijalta

Kysyin jokaiselta vastaantulijalta
onko hän rakastettuni.
Moni vastasi myöntävästi, mutta vain yhden tiesin olevan tosissaan,
sinun,
koska vastasit kysymykseeni vakavissasi.

Kirjanmerkeistä

Kirjanmerkeistä näen, kuinka paljon on jo takana.
Laitan niitä päivien, kirjojen ja ihmisten väliin,
etten unohtaisi.
Monen kohdalla en muista, milloin olen merkin laittanut.

Visbyn runoja 2

Ruoho painuu

Ruoho painuu jokaisen kävelijän jalkojen alla,
mutta se nousee ylös, helposti se ei katkea.

Patsaasta

Säilyt mielessäni,
kuin asennon ottanut malli josta kuvanveistäjä vakaisin käsin
tekee patsasta,
ja myöhempi valokuva valmiista patsaasta.
Näytät, että voisit lähteä liikkeelle painavin, kivisin jaloin.

Visbyn runoja 1

Ajattelen puuta

Hämärässä kaikki näyttää hetken samalta kuin satoja vuosia sitten.
Ajattelen puuta jonka aika tulee kerran vuodessa
seisoa voittajana.

Meri on tänään rauhallinen

Meri on tänään rauhallinen.
Se näyttää matolta jota pitkin pystyy kävelemään
toisille rannoille,
ja mietinkin kävelemistä.
Meren rauhallisuudessa on jotain pelottavaa, kuin jotain olisi tulossa.

Ensitapaamisia (Arseni Tarkovski)

Juhlistimme jokaista hetkeä
Yhdessä kuin ilmestyksiä,
Vain me kaksi koko maailmassa.
Rohkeampana, kevyempänä kuin linnun siipi
Sinä putosit kuin kammoten
Alas portaita, johtaen
Läpi liljaisen tuoksun valtakuntasi
Peilin takana.

Kun yö saapui, armo annettiin minulle,
Turvapaikan portit avattiin,
Kiiltäen pimeydessä
Alastomuus kumarsi hiljaa;
Herätessäni sanoin:
’Jumala siunatkoon sinua!’, tietäen sen
Olevan liian rohkeaa: sinä nukuit,
lilja nojautui puoleesi pöydällä
Koskettaakseen ripsiäsi maailmallisella sinisellään,
Nuo sinisen hipaisemat kulmakarvat
Olivat rauhalliset, ja kätesi oli lämmin.

Ja kristallissa näin sykkiviä jokia,
Sumun seppelöimiä mäkiä, ja kimaltelevia meriä;
Pitäen kämmenelläsi tuota kristallipalloa,
Romahdit valtaistuimellesi,
Ja - Ylistäkää Herraa! - kuuluit minulle.
Heräten, muutit
Ihmisten yhdentekevää sanakirjaa
Kunnes puhe oli täyttä ja vuosi ylitse
Valtavalla voimalla, ja sana sinä
Paljasti uuden merkityksensä: se tarkoitti kuningasta.
Kaikki maailmassa oli toisin,
Jopa yksinkertaisimmat asiat - kolpakko, kulho -
Kerrostuessaan kiinteällä vedellä
Seisoivat välissämme vahteina.

Meidät johdatettiin kuka tietää minne.
Edessämme avautui, kangastuksessa,
Ihmeestä rakennettuja kaupunkeja,
Minttulehdet levittäytyivät jalkoihimme,
Linnut lähtivät matkaan kanssamme,
Kalat hyppäsivät tervehtien vedestä,
Ja taivas yllä kääriytyi…

Vaikka takanamme koko ajan kulki kohtalo,
Partaterää heiluttava mielipuoli.

(Katso myös: Andrei Tarkovskista ja elokuvasta Stalker (1979))

Ihminen etsii ihmistä

Ihminen etsii ihmistä,
paikkaa johon laskea kätensä:
kättä, kahvaa.

Jokainen sivu on tärkeä

Jokainen sivu on tärkeä
kirjoitamme ne täyteen mustalla ja valkoisella
kuvittelemme historian uudestaan
tapahtumattoman
hyväilen näitä sivuja kuin ne olisivat sinä.

Halkaisu

Poimin omenan, en anna sen kasvaa.
Vien sen kauas puusta ennen kuin halkaisen.
Jokaisen halkaistun hedelmän tilalle
kasvaa uusi ja eheä.

cut-up 7

Teen täydellisen luettelon tavaroista.
Alan miettiä
mikä esineistä pitää universumia koossa,
hengitys huurtuu
ja huone peilautuu ajatuksistani.
Luetteloa on mahdotonta saada valmiiksi.

Lapsuuden maassa

Eksyneenä maassa
jossa en ole käynyt sitten lapsuuden.
Heti ovat tienviitat neuvomassa minua pois.

Ikkunoita

Ajatus käy raskaaksi.
Suljetut ikkunat eivät hengitä,
eikä niitä voi avata.
Jokainen näistä ikkunoista säilyy ehjänä
jossain ulottuvuudessa,
vaikka hajottaisimme ne kaikki.

Omena

Omena putoaa rajan yli toiselle tontille.
Alan pelätä, että se on ikuisesti menetetty.

Hauraat puut

Meidän täytyy kuvitella maailma:
ihmiset ja talot,
lehdet ja oksat niiden eteen,
hauraat puut.
Meidän on tunnustettava maailman hauraus,
kuinka kaikki voidaan ottaa meiltä silmänräpäyksessä.

Menneisyydestä

Joskus menneisyys saattaa näyttäytyä
yksissä kasvoissa
tuntemattoman kasvoissa
jotka tulevat vastaan kadulla
lukemattomissa kasvoissa
eri versioissa menneisyydestä.

Kaksi Robert Creeley -käännöstä

1. Paluu

Hiljaista kuten pitääkin sellaisissa paikoissa;
Kadulla, nujerrettuna, räntäsateessa,
Loputtomassa, mutta aina päättyen pimeisiin oviin.
Sisällä, ne jotka tulevat pysymään siellä aina,
Hiljaisia kuten on sellaisille ihmisille hyvä—
Toistaiseksi on tarpeeksi olla täällä, ja
Tietää että yksi näistä ovista on minun.

1. Return

Quiet as is proper for such places;
The street, subdued, half-snow, half-rain,
Endless, but ending always in the darkened doors.
Inside, they who will be there always,
Quiet as is proper for such people—
Enough for now to be here, and
To know my door is one of these.

2. Avioliitto

Ensimmäinen hänen
antamansa takuumaksu
oli kultainen
vihkisormus.

Toinen—myöhään illalla
hän heräsi,
nojautui kyynärpäänsä yli,
ja suuteli toista.

Kolmas ja viimeinen—
hän kuoli
ja luopui rakastamisesta
ja asui hänen kanssaan.

2. A Marriage

The first retainer
he gave to her
was a golden
wedding ring.

The second—late at night
he woke up,
leaned over on an elbow,
and kissed her.

The third and the last—
he died with
and gave up loving
and lived with her.

Suuri arvoitus

Suuri arvoitus tiivistyy
yhteen hetkeen
elämän tarkoitus selviää meille
kun riisuudumme
kun unohdamme kysymyksen
miksi
kun alamme rakastella.

Tutkimattomia paikkoja

Tuntemattomia
tutkimattomia paikkoja
saaristossa
meissä
jokainen silmänräpäys avaa uusia
tuntemattomia
tutkimattomia paikkoja
sisällämme
ulkona
kun jokainen vesipisara
jokainen silmäys
pitää sisällään maailmoja.

Yhtä / One

Yhtä

Astua sinuun
valoon
valaistua
unohtaa virheet
ja epätäydellisyydet
etten voi kantaa sinua
etkä sinä minua
että olemme liian painavia
toisillemme
muille
unohtaa
olla
virheeni ja epätäydellisyyteni
valehtelevat
ne ovat
ne eivät ole minä
virheesi ja epätäydellisyytesi
valehtelevat
ne ovat
ne eivät ole sinä
sinä et ole pimeyttä
hulluutta
valheita
et pelkästään
minä en ole pimeyttä
hulluutta
valheita
en pelkästään
kauneus
sen tavoittelu
ei ole koskaan väärin
kun tavoittelen sinua
kauneuttasi
en ole koskaan väärässä
vaikka
valo johon sinut on vangittu
värähtelee
se ei koskaan sammu
vaikka
olenkin yrittänyt vangita
sammuttaa sinut
sinä et ole suostunut
se on oikein
astuessani luoksesi
haluan olla ihminen
en tuhoaja
muistaa
etten voi kantaa sinua
etkä sinä minua
mutta yhdessä
voimme kantaa
mitä tahansa
valoa
pimeyttä
virheitä
epätäydellisyyksiä
hyvyyttä
täydellisyyttä
tehdä niistä yhtä.

--

One

To step into you
to the light
to be enlightened
to forget the mistakes
and the imperfections
that I cannot carry you
and neither can you
that we are too heavy
for each other
to the rest
to forget
to be
my mistakes and imperfections
they lie
they are
they are not me
your mistakes and imperfections
they lie
they are
they are not you
you are not darkness
madness
lies
not entirely
I am not darkness
madness
lies
not entirely
beauty
thriving for it
is never wrong
when I reach for you
your beauty
I am never wrong
although
the light in which you are captured
shivers
it never goes out
although
I have tried to capture
to extinguish you
you have said no
it is right
when I step towards you
I want to be human
not a destroyer
I want to remember
that I cannot carry you
and you neither
but together
we can carry anything
the light
the darkness
the mistakes
the imperfections
the goodness
the perfection
and make them one.

Huomenna sinä tulet

Huomenna sinä tulet,
eikä mikään ole entisellään:
kasvit taipuvat valoa kohti,
tuuli soittaa niitä
ja joudun yhä syvemmälle musiikkiin,
huomenna sinä tulet ja alat soittaa.

Kolme runoa

Valitsen kaltaiseni huoneet

Valitsen kaltaiseni huoneet
alkaakseni elää niissä.

Ylittää muuri

Ylittää muuri
on astua sen reunalta tuntemattomaan,
pudota.

Vuodet asuvat meissä

Vuodet asuvat meissä
joka vuosi meihin rakennetaan uusia huoneita
ja tulemme yhä ahtaammiksi
jonain päivänä ikkunat avataan ja muutumme toisiksi.

Värit

Elämme tätä kauneutta
se siirtyy meihin ja meistä toisiin
jatkaa matkaansa
pysähtymättä
nämä värit ympäröivät meitä joka puolelta.

Silmistäsi valoa

Silmistäsi tulee valoa
pystyn laskemaan ne
sokaisevat säikeet
näen uusien ajatusten
lasten syntyvän
vilpittömässä katseessa
salamaniskuissa
lukuisten valojen
tanssivan sinussa
ja kauttasi minussa
meissä vielä
syntymän pehmeys
kuin katseemme
olisi korkealla
määrätty yhteneväisiksi
silmissäni
kannan valoasi
koko yön.

Sydämet

Sydämet jaksavat piilotettuina pidempään
kuin esillä,
kuinka ne sykkivät rinnassamme sanoakseen hyvästit.

Kieli on valinnainen, tahdosta riippumaton Lännen liekittäjä
sen jyrkänne on kuljettanut meitä hirrestä hirteen, niin kuin vain vetelehtisimme
sen alta olen kulkenut, kuljettanut, salaa reiän porannut
sen surkea ääni valittaa ja huitoo irronneilla hiukkasilla
ota minut mukaan jos tahdot, mutta enhän minä tahdo

Ei Higgsin bosoni tällaiseen kykene, jos minä jotain tiedän,
eikä tähän kykene tuntemani kieli, jos olen oikein kuullut

tahtoni on kerääntynyt omenapiiraan päälle ja mietin
mitä oikein on tapahtumassa oikein jos k y s y mys esitetään
oikein
mihin kykenee aistiharha, mihin kykenee valon soturi, vaikka
hänkin on huijausta

Tapahtuma,
tai tapahtumat
ovat luonteeltaan sellaisia että ne koettelevat ja muuttavat E L Ä M Ä N A R V O J A
ovat jotain tsygootti-ilotulituksia
ehkä Kykladeilla tervehdin sinua
ilman tuntemaamme kieltä

Takaperin

Kuljen takaperin:
erosta välinpitämättömyyteen,
välinpitämättömyydestä rakkauteen
ja ensimmäiseen tapaamiseen.
Lopulta olen siellä missä emme tunne toisiamme.